Esipuhe 8: Fasismia vastaan!

Äärioikeistolle läpi Euroopan on tullut viime vuosina tavaksi järjestää natsimarsseja oman maansa itsenäisyyspäivänä. Monet vasemmistolaiset ovat olleet huolissaan tästä “isänmaallisuuden kaappaamisesta.” Tämä ei kuitenkaan ole se mistä pitäisi huolestua, sillä imperialismin keskusalueilla ei voi olla mitään äärioikeistoa isänmaallisempaa. Imperialistimaissa kansallismielisyys on oman valtion ylivallan tukemista muiden valtojen ylitse, eli kansallismielisyys ja taantumus ovat yhtä. Taantumuksen leviäminen on se mistä pitäisi olla huolissaan.

On jopa ehdotettu, että vasemmiston pitäisi ryhtyä yhtä isänmaalliseksi ja otettava käyttöönsä kansallismielisiä tunnuksia, kuten siniristilippua ja leijonakorua. Kansallismielisyys on luokkaristiriitojen peittelemistä ja porvariston puolelle asettumista. Täytyy olla joko hyvin etuoikeutetussa asemassa tai toivoa pääsevänsä sinne, jos pintapuoliset ilmiöt, kuten kulttuuri ja kansallisuus ovat tärkeämpiä kuin perusoikeudet. Kansallismielisiä ei haittaa, jos koulutus, terveys, turvallisuus, kulttuuri, asumiseen liittyvät oikeudet ja työläisten oikeudet tuhotaan, kunhan sen vain tekee suomalainen porvaristo. Olemme tilanteessa, jossa jokaisen on päätettävä taisteleeko terveyden, koulutuksen yms. puolesta vai suomalaisen kansallismielisyyden nimissä näitä vastaan.
Lisää…

Posted in Arkisto | Comments Off on Esipuhe 8: Fasismia vastaan!

Esipuhe 7: Kapitalismia ei voi olla ilman rasismia, Osa II

2. Valetieteellinen rasismi

B. Saksa

Holokausti ei syntynyt tyhjästä, eivätkä natsit ja näiden ideologia tulleet mitenkään yllättäen. Tälle oli monia perusteluita, joista tässä oleellisimmat:

Historiallinen

Holokaustia ei pidä tiivistää pelkästään Hitlerin persoonaan, tällainen on suurmiesmyytin rakentamista. Mukana oli kuitenkin ainakin puoli miljoonaa henkilöä saksankielisiltä alueilta ja Itä-Euroopasta, SS-sotilaita, poliiseja, vartijoita, byrokraatteja, pankkiireja ja Wehrmachtin sotilaita jotka suorittivat joukkomurhia Valko-Venäjällä.

Holokausti nähdään poikkeustilanteena ja poikkeuksena läntisessä sivilisaatiossa. Vaikka sen toteuttaminen vaati modernia byrokratiaa ja valtiollista toimintaa, oli sen historiallinen oikeutus yli vuosisatoja kestäneessä eurooppalaisessa siirtomaavallassa. Imperialistien laajentuminen toi mukanaan joukkomurhia. Kun minnekään ei voinut enää laajentua, seurasi maailmansota jossa Saksa yritti laajentua Itä-Eurooppaan.
Lisää…

Posted in Arkisto | Comments Off on Esipuhe 7: Kapitalismia ei voi olla ilman rasismia, Osa II

Esipuhe 7: Kapitalismia ei voi olla ilman rasismia, Osa I

Esipuhe 7: Kapitalismia ei voi olla ilman rasismia

Rasismin määrittely

“Valkoinen rotu” on melko uusi poliittinen rakennelma. Rasismi sanana on keksitty vasta 1930-luvulla ja ilmiö on tunnistettu ensi kerran vasta 1800-luvun lopulla. Sen juuret tulevat kuitenkin jo 1400-luvulta, mutta valkoisen ylivallan edustajat ja kannattajat alkoivat tunnustamaan sen poliittiseksi rakennelmaksi vasta kun natsit alkoivat kohdistamaan ylivaltaa myös muihin eurooppalaisiin kansoihin ja alueisiin n. 500 vuotta valkoisen ylivallan alkamisen jälkeen.

Rasismia on historiallisesti ollut kolmenlaista:
– Klassista, eli uskonnolla perusteltua rasismia siirtomaavallan oikeuttamiseksi
– Valetieteellistä rasismia, joka kehittyi valistusajalla uskonnon menettäessä merkitystään akateemisissa piireissä, sekä liberalismin ja erityisesti sosialismin vastaisuuden perustelemiseksi
– Kulttuurirasismia, joka nousi toisen maailmansodan jälkeen valetieteellisen rasismin menetettyä biologisen sisältönsä
Lisää…

Posted in Arkisto | Comments Off on Esipuhe 7: Kapitalismia ei voi olla ilman rasismia, Osa I

Esipuhe 6: Identiteetti, identiteettipolitiikka ja politiikka, Osa II

Osassa kaksi tarkastelemme identiteettiin vaikuttavia tekijöitä ja miten nämä otetaan huomioon maolaisesta näkökulmasta.

Identiteetti ja kapitalismi

Jotta voi olla rikas, täytyy olla myös köyhyyttä. Nämä asiat ovat riippuvaisia toisistaan, mutta samalla ne ovat keskenään ristiriidassa. Kaikki eivät voi olla rikkaita, eivätkä kaikki voi olla köyhiä. Samoin jos joku rikastuu, niin joku tai jotkut köyhtyvät samassa suhteessa. Jos jokin kansanryhmä rikastuu toisen kustannuksella, niin toinen kansanryhmä köyhtyy samassa suhteessa.

Tilanteessa, jossa köyhtynyt ryhmä joutuu käyttämään vähät tulonsa pelkkään selviytymiseen, samalla kun rikkaille jää käteen köyhiltä puuttuvat varat ja enemmänkin, voidaan kysyä, kumpi todennäköisesti päätyy omistamaan tuotantovälineet ja kumpi joutuu myymään työvoimaansa?
Lisää…

Posted in Arkisto | Comments Off on Esipuhe 6: Identiteetti, identiteettipolitiikka ja politiikka, Osa II

Esipuhe 6: Identiteetti, identiteettipolitiikka ja politiikka, Osa I

Viime vuosina myös Suomessa on yleistynyt puhe identiteettipolitiikasta, idpolista, ja sen kategorioista. Idpolin juuret tulevat Yhdysvaltojen vasemmiston 1900-luvun kokemuksista, ja rakentavasta yrityksestä syventää sosialistista politiikkaa tunnistamalla ja ymmärtämällä paremmin sorron muotoja, jotta niitä vastaan voidaan taistella. Identiteetin kategoriasta on kuitenkin tullut umpikuja, kun äärioikeiston edustajat Atlantin molemmin puolin kutsuvat itseään identitääreiksi, idpolin kannattajiksi, ja käyttävät idpolin yleisesti käytettyjä termejä rakentaakseen ja uusintaakseen vanhoja sorron menetelmiä. Idpolin juuret ovat vallankumouksellisissa sosialistisissa ja kansallisissa vapautusliikkeissä, mutta miten ne ovat päätyneet liberaalien kautta äärioikeiston käyttöön? Onko idpolista mitään hyötyä? Mikä on kommunistinen vastaus idpoliin? Vastauksen löytäminen on aloitettava idpolin historiasta.

Ensimmäinen osa käsittelee pääasiassa yhdysvaltalaisia ilmiöitä. Identiteettipolitiikka on pääosin yhdysvaltalaista tuontitavaraa ja sen ymmärtämiseksi on tunnettava sen historian lisäksi nykypäiväinen muoto ilmiöstä.
Lisää…

Posted in Arkisto | Comments Off on Esipuhe 6: Identiteetti, identiteettipolitiikka ja politiikka, Osa I

Esipuhe 5: Sosialistisiksi väitetyt valtiot

Tällä hetkellä maailmassa on viisi niin kutsuttujen kommunistipuolueiden johtamaa maata: Kiina, Vietnam, Laos, Kuuba ja Pohjois-Korea. Sekä oikeistossa että vasemmistossa on epäselvyyttä näiden maiden “kommunistisuudesta”, eli siitä ovatko ne sosialistisia vai eivät.

Väitämme, ettei yksikään näistä maista ole tällä hetkellä sosialistinen. Tämän perustelemme esittelemällä lyhyesti maiden historiaa, miten tähän tilanteeseen on päädytty sekä mitkä seikat puoltavat näiden yhteiskuntien ei-sosialistisuutta eli kapitalistisuutta.

Käsittelemme vain vakiintuneita valtioita, emme yksittäisiä alueita (Intian Kerala, Rojava, Itä-Ukraina/Donetsk jne.), joista voi vain todeta, etteivät ne sosialistisia. Emme myöskään käsittele vapautettuja alueita, ne ansaitsevat erillisen tekstinsä.
Lisää…

Posted in Arkisto | Comments Off on Esipuhe 5: Sosialistisiksi väitetyt valtiot

Boikotoikaa vaaleja ja paljastakaa porvaristo!

Sirkus on saapunut kaupunkiin – nimittäin vaalisirkus! Tämän sirkuksen klovnien ja taikurien taianomaiset vaalikampanjat yrittävät poistaa ihmisten mielistä arkisen kurjuuden ja sen perimmäisen syyn – omistavan luokan mielivallan. Vasemmistolaisemmatkin ehdokkaat tapaavat ylistää Tamperetta hyväksi kaupungiksi, mutta onko näin todella? Meillekin rakasta kaupunkia piinaavat jatkuva joukkotyöttömyys ja alati heikkenevät peruspalvelut. Onko tämä muka hyvän kaupungin merkki? Nämä asiat eivät ole millään vaaleilla muuttuneet vuosikymmeniin – eikö tämä ole kiistaton harvainvallan merkki?
Lisää…

Posted in Arkisto | Comments Off on Boikotoikaa vaaleja ja paljastakaa porvaristo!

Esipuhe 4: Solidaarisuus Suomen työväenliikkeessä

Varhainen solidaarisuus

Työväenliikkeen historiaan on alusta asti kuulunut työväenluokan keskinäinen solidaarisuus. Alkuun sen määritteleminen ollut epämääräisempää ja sen tarkempi määrittely kehittyi vasta 1800-luvun lopulla. Ranskan vallankumouksen 1789 tunnus “Vapaus, veljeys, tasa-arvo” vanheni nopeasti työväenluokan kasvaessa, koska kävi selväksi, että porvariston ja proletariaatin veljeys on mahdotonta. Sopivammaksi tunnukseksi työväenluokan keskinäiselle luottamukselle tuli solidaarisuus ja esim. Pariisin kommuunin yksi tunnuksista oli uusi muunnos vanhasta iskulauseesta: “Vapaus, solidaarisuus, tasa-arvo”

Suomessa työväenliike syntyi 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa. Näihin aikoihin solidaarisuudesta oli jo tullut systematisoidumpi ja selkeämpi aate, oltuaan pohjana 2. Internationaalin perustamiselle. 2. Internationaali kuitenkin päätyi lopulta pettämään solidaarisuuden ja avustamaan imperialisteja ensimmäisessä maailmansodassa.

Solidaarisuutta ryhdyttiin ajamaan erityisesti uudessa internationaalissa, Kominternissä, jossa sitä pidettiin kansainvälisyyden elinehtona ja kansainvälisyyttä työväenluokan.
Lisää…

Posted in Arkisto, Esipuheet | Comments Off on Esipuhe 4: Solidaarisuus Suomen työväenliikkeessä

MAO TSETUNG – LIBERALISMIA VASTAAN (1937)

Kannatamme aktiivista ideologista taistelua, koska se on ase, jolla varmistamme yhtenäisyyden puolueen ja vallankumouksellisten järjestöjen keskuudessa taistelumme hyväksi. Jokaisen kommunistin ja vallankumouksellisen olisi tartuttava tähän aseeseen.

Mutta liberalismi hylkää ideologisen taistelun ja kannattaa periaatteetonta rauhaa synnyttäen siten raihnaisen, poroporvarillisen asenteen ja saa aikaan poliittista rappeutumista puolueen ja vallankumouksellisten järjestöjen tietyissä yksiköissä ja joissakin yksilöissä.

Liberalismi ilmenee eri tavoin.
Lisää…

Posted in Arkisto | Comments Off on MAO TSETUNG – LIBERALISMIA VASTAAN (1937)

Esipuhe tekstiin “Taistele liberalismia vastaan”

Vallankumoukselliseksi tuleminen on prosessi, joka vaatii jatkuvaa oppimista ja uudelleenoppimista, jossa kukaan ei ole ratkaissut kaikkia kysymyksiä ja jossa kukaan ei ole kritiikin tuolla puolen.

Taistele liberalismia vastaan-teksti ei ole polemiikki taantumuksellisia, liberaaleja tai revisionisteja vastaan,
vaan sen aiheena ovat päivittäiset vuorovaikutukset toisten kanssa, elävässä elämässä, kansanjoukkojen tai toisten vasemmistolaisten kanssa, jotka jollain tasolla ovat samaa mieltä. Sekoitamme herkästi polemisoinnin normatiiviseen käyttäytymiseen ja kuvittelemme olevamme moitteiden ja niiden ulottumattomissa jotka eivät ole samaa mieltä oman mielipiteemme kanssa. Tämä on liberalismia, itsetietoisuuden puutetta, politiikan puhtauden harhakuvitelmia.

Kaikki ovat porvarillisen ideologian läpitunkemia. Mitä lähempänä on normia (valkoinen cis-hetero mies jne.) sitä todennäköisemmin tekee ajattelemattaan virheitä konkreettisten sortotilanteiden suhteen. Monet itseään vasemmistolaiseksi kutsuvista ovat moitteiden tuolla puolen, eivätkä tunnusta tätä todeksi.
Lisää…

Posted in Arkisto | Comments Off on Esipuhe tekstiin “Taistele liberalismia vastaan”