Maaliskuun 2. päivä vuonna 1919 kansainvälinen kommunistinen liike perusti Kolmannen, Kommunistisen Internationaalin (KI). Se perustettiin tuloksena toisen internationaalin pitkän ajan saatossa tapahtuneesta rappeutumisesta ja ensimmäisen maailmansodan myötä tapahtuneesta romahtamisesta. Näin suuri Lenin luonnehti kolmea internationaalia ja niiden, erityisesti KI:n, paikkaa historiassa:
“Ensimmäinen Internationaali (1864–1872) laski perustan työläisten kansainväliselle järjestölle, jonka tehtävänä oli valmistella heidän vallankumouksellista rynnistystään pääomaa vastaan. Toinen Internationaali (1889–1914) oli proletaarisen liikkeen kansainvälinen järjestö; tämä liike kasvoi laajuussuuntaan, mikä johti vallankumouksellisen tason tilapäiseen laskuun ja voimisti tilapäisesti opportunismia, joka aiheutti loppujen lopuksi tämän Internationaalin häpeällisen romahduksen.
Kolmas Internationaali syntyi tosiasiallisesti vuonna 1918, jolloin monivuotinen taistelu opportunismia ja sosiaališovinismia vastaan, varsinkin sodan aikana, oli johtanut kommunististen puolueiden muodostumiseen useiden kansakuntien keskuudessa. Muodollisesti III Internationaali perustettiin maaliskuussa 1919 sen ensimmäisessä edustajakokouksessa Moskovassa. Tämän Internationaalin luonteenomaisin piirre, sen tehtävä on täyttää marxilaisuuden ohjeet, soveltaa ne käytäntöön sekä toteuttaa sosialismin ja työväenliikkeen vuosisataiset ihanteet. Tämä III Internationaalin luonteenomaisin piirre ilmeni heti siinä, että uusi, kolmas Kansainvälinen Työväenyhdistys on jo nyt alkanut tietyssä määrin merkitä samaa kuin Sosialistinen Neuvostotasavaltojen Liitto.”
KI:n merkityksen suuri Lenin määritteli seuraavasti:
“Kolmannen, Kommunistisen Internationaalin maailmanhistoriallinen merkitys on siinä, että se on ryhtynyt toteuttamaan käytännössä Marxin suurenmoista tunnusta, joka on yhteenveto sosialismin ja työväenliikkeen vuosisataisesta kehityksestä, tunnusta, joka ilmaistaan käsitteellä proletariaatin diktatuuri.”
Myös kunniakas Suomen Kommunistinen Puolue osallistui KI:n perustamiseen ja taisteli sen osana imperialismia vastaan proletaarisen maailmanvallankumouksen puolesta. Puheenjohtaja Mao on ylistänyt KI:n merkitystä:
“Kommunistisen Internationaalin loi itse Lenin. Koko olemassaolonsa ajan se on suorittanut mitä suurimpia palveluksia auttaessaan jokaista maata järjestämään todella vallankumouksellisen työväenpuolueen, ja se on aina ottanut valtavasti osaa antifasistisen sodan suuren asian järjestämiseen.”
KI lakkautettiin konkreettisessa historiallisessa tilanteessa, sillä se ei voinut palvella sen ajan vaatimuksia. Tarve Internationaalille ei ole kuitenkaan kadonnut, vaan sitä tarvitaan edelleen suuren Leninin ja puheenjohtaja Maon viitoittamaan tarkoitukseen. Tämä konkretisoituu kysymykseen taistelusta Yhdistyneen kansainvälisen maolaisen konferenssin puolesta, jossa asiassa toverimme Latinalaisessa Amerikassa ovat olleet aloitteellisia. Suomen kielellä uuden Internationaalin tarpeeseen viitataan mm. seuraavissa yhteisissä julkilausumissa: Eurooppalaisten marxilais-leniniläis-maolaisten puolueiden ja järjestöjen ensimmäisen kokouksen julkilausuma ja Päätöslauselma koskien marxilais-leniniläis-maolaisten ja järjestöjen III kokousta Euroopassa.
Juhlistaaksemme KI:ta, joka syntyi taistelusta revisionismia vastaan kansainvälisellä areenalla, haluamme vielä lopuksi kiinnittää huomion seuraavaan tärkeään kansainvälisen kommunistisen liikkeen yhteiseen julkilausumaan: Puheenjohtaja Gonzalon elämän puolustamiseksi, nostakaa maoismin lippu korkeammalle! Tässä julkilausumassa käydään läpi viime aikojen osalta jatkuvasti kiihtyvää taistelua marxilaisuuden ja revisionismin välillä. Päivä päivältä jakolinja käy selvemmäksi: ainoa marxilainen kanta on puolustaa puheenjohtaja Gonzaloa ja soveltaa kaikkialla marxismi-leninismi-maoismia ja Gonzalon ajattelun universaaleja osia.
Eläköön 100-vuotias Kommunistinen Internationaali!
Eläköön kommunistien jälleenyhdistyminen ja Yhdistynyt kansainvälinen maolainen konferenssi!
– Toimitus
