Joukkolinja (Perun kommunistinen puolue, 1988)

Julkaisemme sarjan suomennoksia Perun kommunistisen puolueen yleispoliittisesta linjasta, johon sisältyy maoismin perusteiden opiskelulle korvaamatonta aineistoa. Julkaisemme viidennen ja viimeisen osan, joka käsittelee kommunistisen puolueen joukkolinjaa. Englanninkielinen käännös löytyy tästä linkistä ja espanjankielinen alkuperäisteksti löytyy tästä linkistä.

JOHDANTO

Kohottamalla korkealle, puolustamalla ja soveltamalla marxismi-leninismi-maoismia puheenjohtaja Gonzalo on asettanut puolueen joukkolinjan. Hän aloittaa vahvistamalla proletaarisen käsityksen, joka meillä on oltava pystyäksemme arvioimaan joukkojen ongelman. Hän selvittää poliittisen roolin, jota joukot näyttelevät taistelussa vallasta kansansodan tietä ja että taistelun vaatimusten [reivindicaciones] puolesta on palveltava tätä päämäärää. Hän hahmottelee, minkä joukkojen luokse meidän tulisi mennä: pääasiassa perusjoukkojen, työläisten ja talonpoikien, ja eri rintamiin riippuen heidän erityisistä vaatimuksistaan. Meidän on sovellettava ainoaa marxilaista taktiikkaa – menemistä syvimpiin ja alimpiin joukkoihin, heidän kasvattamistaan vallankumouksellisessa väkivallassa ja taistelussa opportunismia vastaan. Hän täsmentää, että kansansotaa johtavan puolueen joukkotyö toteutetaan kansanarmeijan kautta, ja hän osoittaa tärkeyden, joka on puolueen synnyttämillä elimillä yhtenä joukkojen organisoimisen muodoista. Meidän on tehtävä joukkotyötä kansansodassa ja sitä varten.

1. PERIAATTEEN “JOUKOT TEKEVÄT HISTORIAA” VAHVISTAMINEN

Puheenjohtaja Gonzalo vahvistaa voimakkaan marxilaisen periaatteen, että “joukot tekevät historiaa”, ja hän opettaa meitä muodostamaan kommunistisen käsityksemme vastustaen porvarillista käsitystä, joka keskittyy yksilöön historian akselina. Hän toteaa: “Juuri joukot ovat maailman valo… juuri he ovat suoni, historian väsymätön syke… kun he puhuvat, kaikki vapisee, vanha järjestys alkaa järkkyä, korkeat vuorenhuiput kumartuvat, tähdet muuttavat kurssiaan, koska joukot tekevät kaiken mahdolliseksi ja pystyvät mihin tahansa.”

Tämän vahvistaminen on erittäin tärkeää, koska se on osa proletaarista käsitystä. Se kohottaa korkealle joukkolinjan ja soveltuu kaikkeen, se mahdollistaa kaiken arvioimisen aina kansainvälisistä kysymyksistä erityisiin menettelytapoihin asti, sillä se on ideologinen ongelma. Ei yhtäkään historiallista tapahtumaa, ei yhtäkään muutosliikettä, ei yhtäkään vallankumousta voida tehdä ilman joukkojen osallistumista. Tämä soveltuu puolueeseen, koska sillä on joukkoluonne eikä sitä voida erottaa niistä, muutoin se tulisi hävitetyksi tai laimennetuksi. Jotta joukkojen taistelu säilyttäisi kurssinsa, puolueen on johdettava heitä. Puolueella on joukkoja: militantit, joiden on kommunisteina välttämätöntä ilmentää tätä periaatetta ja kumota alituisen taistelun kautta mädäntynyt individualismi, joka ei ole proletaarinen kanta. Voidaan havaita, kuinka kansansotamme prosessi auttaa voimakkaasti tätä muutosta. Edelleen, eräs johtamisperiaate on “joukoilta joukoille”. Tämä pätee myös kansansotaan, koska se on joukkojen sotaa; he ovat sen varsinainen lähde. Tämän marxilaisen käsityksen avulla käymme kansansotaa.

Hän erityisesti korostaa historiaa tekevien joukkojen kapinaa sanoen meille: “Muinaisista ajoista asti joukot ovat eläneet alistettuna sorrolle ja riistolle, mutta he ovat aina kapinoineet. Tämä on pitkä ja ehtymätön historia… Alusta alkaen, siitä asti, kun joukot ovat taistelleet sortajiaan vastaan, he ovat kovaan ääneen vaatineet kapinansa, aseistamisensa, kansannousunsa organisoimista, että niitä johdettaisiin, että niitä ohjattaisiin. Se on aina ollut näin ja tulee olemaan jatkossakin. Sittenkin kun on toinen maailma, asia on yhä näin vain muodon ollessa toinen.” “Joukot vaativat äänekkäästi kapinan organisoimista, ja näin ollen puolueella, sen johtajilla, kaadereilla ja militanteilla on ehdoton velvollisuus, kohtalo: organisoida joukkojen hajallaan oleva voima, ja tämä voidaan tehdä vain aseet kädessä. Meidän on aseistettava joukot vähä vähältä, osa osalta kansan yleiseen aseistamiseen saakka. Kun tämä päämäärä on saavutettu, Maan päällä ei tule enää olemaan riistoa.”

Näillä sanoin hän ilmaisee ehdottoman luottamuksensa joukkoihin, heidän historialliseen ja poliittiseen välttämättömyyteensä kapinoida, aseistaa itsensä, heidän vaatimukseensa, että heitä johdettaisiin ja organisoitaisiin. Hän kutsuu kommunistisia puolueita täyttämään vaatimuksen, joka tulee Marxilta ja Engelsiltä, jotka opettivat meille, että Maan päällä on kaksi voimaa: taantumuksellisten aseellinen voima ja hajallaan oleva joukko. Puheenjohtaja Gonzalo selvittää, että jos me organisoimme tämän voiman, niin se, mikä on vain kyky, muuttuu teoksi, ja mikä taas on pelkkä mahdollisuus, muuttuu todellisuudeksi. Mikään ei ole enempää kuin korttitalo, jos se ei perustu joukkoihin. Konkreettisesti, ongelma on siirtyä joukkojen hajaannuksen tilasta joukkoihin, jotka on järjestetty sotilaallisesti.

Meidän tulisi aseet kädessä organisoida joukot, koska he vaativat meitä kovaan ääneen organisoimaan kapinansa. Niinpä meidän on sovellettava kansansotaa, joka on taistelun päämuoto, ja organisoida joukot vallan ottamiseen puolueen johdolla. Tämä vastaa selvästi tämän päivän maailman pääristiriitaa – maailmanvallankumouksen strategisen hyökkäyksen vaihetta – sekä tämän päivän maailman päätendenssiä – vallankumousta. Edelleen, joukkolinja pyrkii materialisoimaan, kuten Marx osoitti, kansan yleisen aseistamisen päämääränä vallankumouksen voittokulun turvaaminen ja kapitalismin palauttamisen estäminen. Tämä suuria näköaloja kattava ajatus kantaa meidät kommunismiin asti: vain organisoimalla tämän aseistettujen joukkojen meren voi olla mahdollista puolustaa sitä, mikä on valloitettu ja kehittää demokraattista, sosialistista ja kulttuurivallankumouksia.

Puheenjohtaja Gonzalo kumoaa heidät, jotka selittävät, että joukot eivät muka tahdo tehdä vallankumousta tai että joukot eivät kannata kansansotaa. Hän opettaa, että ongelma ei ole joukoissa, koska he ovat valmiita kapinaan, vaan pikemminkin se on kommunistisissa puolueissa, joiden on tartuttava velvollisuuteensa johtaa heitä ja nousta aseisiin. Hän eroaa noista kannoista, jotka tänään kannattavat “voimien kerryttämistä”, jotka ehdottavat joukkojen kitsasta kerryttämistä käyttämällä niin kutsuttuja “demokraattisia tiloja” eli käyttämällä legaalisuutta. Tuollainen voimien kerryttäminen ei vastaa kansainvälisen ja kansallisen luokkataistelun nykyistä vaihetta, se ei sovi sellaiseen demokraattiseen vallankumoukseen, jota me kehitämme ja jolla on omat erikoisuutensa sosialistisessa vallankumouksessa, sillä me elämme maailmassa epätasaisesti kehittyvässä vallankumouksellisessa tilanteessa. Hän vastustaa ja tuomitsee opportunistiset kannat, jotka kehottavat joukkoja seuraamaan suurporvariston hännillä, joko parlamentaarista tietä tai aseellisilla toimilla supervallan tai vallan komennossa.

Niinpä hän kannattaa puheenjohtaja Maon suurta tunnusta: “On oikein kapinoida”, ja hän käsittää, että joukkojen ongelma tänään on, että kommunististen puolueiden on mobilisoitava, politisoitava, organisoitava ja aseistettava joukot ottamaan valta kansansodan tietä.

Hän määrittelee köyhyyden tieteellisen organisoimisen välttämättömyyden. Puheenjohtaja Gonzalo painottaa, että he, jotka ovat kaikkein taipuvaisimpia kapinoimaan, jotka kovimpaan ääneen vaativat kapinansa organisoimista, ovat köyhimmät joukot, ja meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota joukkojen vallankumoukselliseen ja tieteelliseen organisoimiseen. Tämä ei ole vastoin luokkakriteerejä, koska, kuten hän näyttää, köyhyyden alkuperä on riistossa, luokkataistelussa: “Kurjuus on olemassa satumaisen vaurauden vieressä; jopa utopistit tiesivät näiden olevan yhteydessä: jättiläismäinen ja haastava rikkaus paljastavan ja äänekkään köyhyyden vieressä. Tämä johtuu siitä, että riistoa on olemassa.”

Tämä teesi on yhteydessä Marxiin, joka havaitsi köyhyyden vallankumouksellisen potentiaalin ja tarpeen tieteellisesti organisoida se vallankumousta varten. Marx opetti meille, että koska proletariaatilla ei ole omaisuutta, se on luova luokka, ainoa luokka, joka voi tuhota omistuksen ja siten tuhota itsensä luokkana. Tämä teesi on yhteydessä Leniniin, joka opetti, että yhteiskunnallinen vallankumous ei nouse ohjelmista, vaan siitä faktasta, että miljoonat ihmiset sanovat, että he mieluummin kuolevat taistellen vallankumouksen puolesta kuin elävät nälän uhreina. Ja se on myös yhteydessä puheenjohtaja Maoon, joka käsitti, että köyhyys ajaa kaipuuta muutokseen, toimintaan, vallankumoukseen, että se on tyhjä paperin pala, jolle uusimmat ja kauneimmat sanat voidaan kirjoittaa.

Hän ottaa huomioon erityiset olosuhteet yhteiskunnassamme ja opettaa, että Perussa joukoista puhuminen on puhumista talonpoikaisjoukoista, köyhistä talonpojista; että 1920-luku, 40-luku ja 60-luku osoittavat, että talonpoikaistaistelut järisyttävät itse valtion perustuksia mutta että niiltä puuttui opas: marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajattelun ideologia. Niiltä puuttuu moottori: kansansota ja kommunistisen puolueen oikeutettu ja oikea johto. Talonpoikaiston taistelut eivät kyenneet ottamaan oikeaa tietä valtaan, ja verta, jonka he vuodattivat, käytettiin heidän kahlitsemiseensa ja muovaamiseensa kiinni ja osaksi vanhaa järjestystä. Nämä olivat unohtumattomia verilöylyjä, jotka jättivät poikkeuksellisia opetuksia. 80-luku näyttää, että kommunistiseen puolueeseen ja Kansan sissiarmeijaan järjestettyjen aseistettujen talonpoikaisjoukkojen todellinen mobilisaatio on alkanut ja että he antavat arvokasta vertaan uuden vallan puolesta, joka kukkii ja kehittyy kansansodan kautta.

Tämä on strateginen erikoisuus, koska sen avulla on mahdollista ymmärtää, että vallankumous maailmassa määritellään köyhimpien puolella, jotka muodostavat enemmistön ja jotka ovat kaikkein valmiimpia kapinoimaan. Jokaisessa vallankumouksessa meidän on mentävä köyhimpien luo soveltaen kolmea edellytystä köyhyyden tieteelliselle organisoimiselle: ideologiaa, kansansotaa ja kommunistista puoluetta.

Puheenjohtaja Gonzalo sanoo: “Köyhyys on vallankumouksen liikkeellepaneva voima. Köyhimmät ovat kaikkein vallankumouksellisimpia; köyhyys on kaunein laulu; … köyhyys ei ole häpeä, se on kunnia, meidän vuoremme yhdessä heidän joukkojensa kanssa ovat vallankumouksen lähde, joukot rakentavat uuden maailman omilla käsillään ja kommunistisen puolueen johdolla. Meidän oppaamme: ideologia. Meidän moottorimme: aseellinen taistelu. Meidän johtomme: kommunistinen puolue.”

2. JOUKKOTYÖN PÄÄASIALLINEN PUOLI ON VALTA, TAISTELU VAATIMUSTEN PUOLESTA ON VÄLTTÄMÄTÖNTÄ

Nojautuen puheenjohtaja Maoon, joka yleisti vallankumouksellisen väkivallan universaalina lakina poliittisen vallan valtaamiseksi ja joka asetti, että taistelun päämuoto on aseellinen taistelu ja organisaation päämuoto asevoimat ja että ennen sodan syttymistä kaikkien taisteluiden ja organisaatioiden tulisi palvella siihen valmistautumista, puheenjohtaja Gonzalo opettaa, että joukkotyössä taistelu vallasta ja taistelu vaatimusten puolesta ovat saman kolikon kaksi puolta, joista taistelu vallasta on joukkojen ensimmäinen ja pääasiallinen vaatimus.

Joukot on organisoitava niin, että he voivat mennä pidemmälle kuin mitä olemassaoleva laillinen järjestys sallii, niin että he taistelevat vanhan järjestyksen tuhoamiseksi eikä sen ylläpitämiseksi. Tämä saavutetaan käyttämällä vallankumouksen kolmea välinettä: puoluetta, johon harvat kokoontuvat, armeijaa, johon kuuluu useampia, ja uusi valtio–rintama, joka on perusta, joka liittää yhteen joukkoja harppauksittain ja kasvavassa määrin. Maaseudulla tämä saavutetaan kansankomiteoiden kautta ja kaupungeissa kansan vallankumouksellisen puolustusliikkeen kautta. Tällä tavalla tulee tuhotuksi vaalirintamien perinne, jota revisionistit ja opportunistit soveltavat kanavoidakseen talonpoikaiston taistelua ja suunnatakseen kaupunkien joukot pois vallan valtaamisesta sodan kautta.

Keskittyminen poliittiseen valtaan vaatii myös joukkojen organisoimista moninaisissa uusissa taistelumuodoissa, koska sota pakottaa muutoksia joukkojen taisteluun ja organisaatioon. Kuten Lenin on opettanut, vallankumouksellisina aikoina on muodostettava uusia organisaatioita ja käytävä vanhoja johtajia vastaan, jotka pyrkivät myymään vallankumouksen lunastaakseen paikkansa osana taantumuksellista järjestelmää. Tästä syystä joukkojen vanhoja taistelu- ja organisaatiomuotoja ei voida käyttää.

Taistelu vallasta pääasiallisena puolena ei tarkoita, että alusta asti vetäisimme joukot mukaan yhdellä kertaa, sillä puheenjohtaja Mao opettaa, että tukialueiden ja asevoimien kehittäminen on se, mikä synnyttää vallankumouksen huipentumisen. Tämä koskee lakia joukkojen vetämisestä mukaan vallankumoukseen, jonka puolue on teoretisoinut toisessa täysistunnossa vuonna 1980: joukkojen mukaanvetäminen tapahtuu harppauksin ja kasvavissa määrin; käymällä enemmän kansansotaa tulee joukkojen suurempi mukaanvetäminen. Niinpä kansansota on poliittinen tapahtuma, joka jatkaa ajatusten takomista ihmisten mieliin voimallisten toimien kautta – näin joukot vähitellen alkavat ymmärtää ainoan oikean tiensä ja kehittävät siten poliittista tietoisuuttaan. Kansansota loihtii esiin kaikki vallankumoukselliset ja raivaa tietä kehittyessään.

Joukot ovat innokkaita politiikkaa kohtaan, ja on kommunistien velvollisuus organisoida ja johtaa heitä. Joukoilla on konkreettisia ongelmia kaikkialla, ja meidän täytyy kantaa huolta niistä ja ottaa osaa niiden ratkaisuun. Joukkotyötä tehdään keskellä luokkataistelua eikä sen laidalla. Jos me emme tee joukkotyötä, taantumukselliset ja revisionistit hyödyntävät sitä omiin tarkoitusperiinsä, olkoon kyse fasismin kehittämisestä ja joukkojen korporativisoimisesta tai heidän taistelujensa luovuttamisesta toiselle imperialistiselle herralle. Nämä ovat kaksi tahtoa, jotka erottuvat toisistaan ja ovat vastakkaisia.

Joukot etsivät niiden ääntä, jotka hyväksyvät, eikä niiden, jotka epäilevät. Meidän puolueessamme kansansodan aloittamisen vaiheessa puheenjohtaja Gonzalo vaati, että kukaan ei saa milloinkaan epäillä joukkoja, ja hän taisteli heitä vastaan, jotka olivat sokeita ja kuuroja joukkojen äänelle, hän kehotti kuuntelemaan hiljaisimpiakin huhuja ja ottamaan osaa heidän päivittäisiin, konkreettisiin ongelmiinsa. Joukkoja ei saa milloinkaan huijata, heitä ei saa milloinkaan pakottaa ja heidän on tiedettävä vaarat, joita he saattavat kohdata. Heitä täytyy kutsua pitkään, veriseen taisteluun vallasta, mutta tämän päämäärän ansiosta he ymmärtävät, että se on oleva välttämätön ja voitokas taistelu.

Näin ollen taistelu vallasta on pääasiallista, mutta sitä ei voida erottaa taistelusta vaatimusten puolesta, ne ovat saman kolikon kaksi puolta, ja jälkimmäinen taistelu on välttämätön.

Kuinka me käsitämme taistelun vaatimusten puolesta? Meitä syytetään siitä, ettei meillä ole erityistä linjaa joukkojen taloudelliseen ja poliittiseen taisteluun. Fakta on, että me sovellamme toista tapaa, toista muotoa ja toista politiikkaa, joka on vastakkainen opportunistien ja revisionistien politiikalle, se on uusi tapa, joka eroaa perinteisestä. Puheenjohtaja Gonzalo opettaa, että taistelu vaatimusten puolesta on kolikon yksi puoli, kun taas taistelu vallasta on tuon kolikon toisella puolella. On täysin väärin erottaa ne toisitaan – puhuminen vain taistelusta vaatimusten puolesta on revisionismia. Kohdentaen Marxin teesin meidän yhteiskuntaamme hän sanoo:

“Kriisi esittää meille kaksi ongelmaa: ensiksi, kuinka puolustaa sitä, mikä on voitettu, sillä kriiseissä saavutukset menetetään ja vielä enemmän menetettäisiin, jos niitä ei puolustettaisi. Tästä johtuu välttämättömyys taistelulle vaatimusten puolesta…, taloudelliselle taistelulle ja poliittiselle taistelulle…, edelleen, se myös takoo luokkaa ja työläisiä heidän taisteluunsa vallasta. Toiseksi, kuinka lopettaa kriisit? Niitä ei voida lopettaa, ellei hallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä lopeteta… juuri tästä johtuu välttämättömyys vallankumoukselliselle taistelulle, joka palvelee vallan ottamista aseellisella taistelulla puolueen johdon alaisuudessa… yhtä ei voida erottaa toisesta. Molempien ongelmien yhteys konkretisoituu siinä, että taistelua vaatimusten puolesta kehitetään valtaa varten.”

Edistämään taistelua vaatimusten puolesta käytetään ammattiyhdistystä ja lakkoa, joka on proletariaatin taloudellisen taistelun päämuoto. Sitä kehitetään sissisotana, joka kasvattaa luokkaa taistelussa vallasta. Tämä kohottaa luokkaa konkreettisten aseellisten toimien kautta, jotka vahvistavat tätä taistelumuotoa antaen sille korkeamman laadun.

Yhteenvetona, taistelua vaatimusten puolesta on kehitettävä valtaa varten. Tämä on joukkotyön tekemisen poliittinen periaate.

3. MINKÄ JOUKKOJEN LUOKSE ME MENEMME?

Meidän on lähdettävä liikkeelle luokkakriteereistä ratkaistaksemme, minkä joukkojen luokse me menemme. On erittäin tärkeää varmistaa, että joukot organisoidaan heidän luokkiensa yhteisten etujen mukaan. Puheenjohtaja Gonzalo opettaa, että tämä lähestymistapa on elintärkeä taistellaksemme niitä vastaan, jotka esittävät erottavansa joukot luokista saduilla “yhtenäisyydestä” pettäen joukkojen todelliset edut ja kaupittelevat heidän taisteluitaan. Se on tärkeä myös siksi, että sen myötä voimme ymmärtää, että joukot ovat aina taistelukenttä, jossa porvaristo ja proletariaatti kamppailevat johdosta. Vain kommunistinen puolue kykenee johtamaan joukkoja, koska se on ainoa, joka voi edustaa heitä ja taistella heidän etujensa puolesta. He, jotka puhuvat “joukkojen demokratiasta” ja perustavat avoimia joukkoelimiä kuin ne olisivat vallan muoto ilman väkivaltaa, pitävät vain yllä porvarillisia kantoja, jotka kieltävät proletariaatin johdon ja sen diktatuurin.

Lähteminen liikkeelle luokkakriteereistä on yhteydessä vallankumouksen luonteeseen, luokkiin, jotka muodostavat kansan, joka tulisi yhdistää proletariaatin johdon alaisuuteen. Meidän tapauksessamme on demokraattinen vallankumous, jota proletariaatti johtaa, talonpoikaisto on pääasiallinen, pikkuporvaristo on luja liittolainen ja keskiporvaristolla on kaksoisluonne. Perusjoukot, joiden luokse meidän on mentävä, ovat proletariaatti ja talonpoikaisto, pääasiassa köyhä talonpoikaisto, pikkuporvaristo ja myös keskiporvaristo.

Pitäen mielessä joukkojen erityiset vaatimukset meidän tulisi erottaa joukkojen ne sektorit, jotka kärsivät enemmän sortoa, päämääränämme noiden sektorien organisoiminen siten, että he taistelevat saavuttaakseen valloituksia ja ratkaisevat erityisen ristiriitansa. Tämä viittaa joukkorintamiin, joissa meidän täytyy työskennellä. Näitä ovat:

Työläiset, proletariaatti, johtava luokka kaikissa vallankumouksissa, luokka, jonka pääasiallinen ja ratkaiseva poliittinen tavoite on vallan valtaaminen kansansodan kautta vapauttaakseen itsensä, vapauttaakseen muut luokat ja lopulta tuhotakseen itsensä luokkana. Sen erityisiä vaatimuksia on hankkia sellaisia valloituksia ja oikeuksia kuin suuremmat palkat, lyhyempi työpäivä ja paremmat työolot. Tätä päämäärää kohti työläisten liikettä, sen taisteluita, mobilisaatioita, marsseja, agitaatiota ja lakkoja on kehitettävä aseellisin toimin. “Pitäkää huolta luokan ja myös työtätekevien perusongelmista, heidän yleisistä ja konkreettisista ongelmistaan, joiden puolesta he käyvät taistelua päivittäin.”

Talonpojat ovat päävoima, erityisesti köyhät talonpojat, jotka taistelevat maan valtaamiseksi aseellisen taistelun kautta kommunistisen puolueen johdon alaisuudessa. Jos asiaa ei nähdä tällä tavoin, se johtaa “maan ottoihin” [koskien viljelykelvotonta maata, josta taantumus suostuu luopumaan] ja sopeutumiseen vanhaan järjestykseen. Talonpoikaisliikettä on kehitettävä pidemmälle soveltaen “kolmea kanssaa”: eläkää, työskennelkää ja taistelkaa heidän kanssaan takoen näin talonpoikiin proletaarisen ajatusmaailman.

Naiset ovat puolet maailmasta, ja naisliikkeen kehittäminen naisten vapautuksen [emancipación] puolesta on naisten oma tehtävä, mutta sen on tapahduttava puolueen johdon alaisuudessa. On vastustettava porvarillista teesiä naisten vapauttamisesta [liberación]. Elinkustannusten jatkuva nousu vaikuttaa luokan ja kansan fyysiseen terveyteen, ja naiset taistelevat sitä vastaan; on mobilisoitava työläis-, talonpoikais-, älymystön jne. naiset.

Jotta älymystö – johon lukeutuvat keskiasteen opiskelijat, yliopisto-opiskelijat ja ammattilaiset jne. – voi täyttää roolinsa vallankumouksellisina älykköinä, jotka palvelevat proletariaattia ja talonpoikaistoa kansansodassa, tätä varten on tunnistettava huolehdittava heidän erityisistä vaatimuksistaan ja siitä, että he puolustavat valloituksia ja tavoittelevat uutta kansallista, tieteellistä ja joukkokulttuuria; heidät on saatava tiedostamaan, että he voivat saavuttaa uuden kulttuurin vain vallankumouksella.

Mobilisoikaa kaupunkien köyhät joukot, jotka elävät hökkelikylissä ja slummeissa, nälkää ja kurjuutta vastaan, taisteluun vallankumouksen ohjelman puolesta, kutsukaa heidät kansansotaan, hankkimaan valloituksia ja oikeuksia, joita nyt poljetaan päivä päivältä enemmän. Älkää antako heitä lyötävän ilman rangaistusta ja opettakaa heitä puolustamaan itseään, tekemään vastarintaa vihollisen hyökkäykselle käyttäen kaikkia käytettävissä olevia keinoja. Soveltakaa luokan yhteistä tunnusta: “Taistelkaa ja tehkää vastarintaa!”

Mobilisoikaa nuoriso niin, että he osallistuvat suoraan etulinjoilla kansansodan taisteluhaudoissa. Antakaa nuorten työläisten, talonpoikien ja opiskelijoiden kehittää taisteluja uuden maailman ja heidän oikeutensa koulutukseen puolesta, työttömyyttä ja muita kurjuuksia vastaan, jotka ovat heidän vitsauksenaan.

Tehkää lapsista aktiivisia osallistujia kansansotaan. He voivat suorittaa monia tehtäviä, jotka auttavat heitä ymmärtämään maailman muuttamisen välttämättömyyden. He ovat tulevaisuus, ja loppujen lopuksi juuri he elävät uudessa maailmassa. Muuttakaa heidän ideologiansa niin, että he omaksuvat proletariaatin ideologian.

4. PITÄYTYKÄÄ AINOASSA MARXILAIS-LENINILÄISESSÄ TAKTIIKASSA

Lähtien liikkeelle Engelsin teesistä: “Maassa, jossa on sellainen vanha poliittinen ja työväenliike, on aina perinteen välittämänä perintönä jättiläismäinen roskakasa, joka täytyy lakaista pois asteittain.” Lenin asetti: “Ainoa marxilainen linja maailman proletaarisessa liikkeessä koostuu sen selittämisestä joukoille, että ero opportunismin kanssa on välttämätön ja erottamaton, kasvattaen heitä vallankumoukseen armottomalla taistelulla sitä vastaan.” Puheenjohtaja Mao osoitti, että oli avautumassa ajanjakso taistelua imperialismia ja revisionismia vastaan revisionismin ollessa yksi imperialististen sotien päälähteistä ja vaara puolueen sisällä kommunisteille yleensä. Puheenjohtaja Gonzalo kehottaa pitäytymään ainoassa marxilaisessa taktiikassa, joka tuo mukanaa neljä kysymystä:

Ensin, on lakaistava pois jättiläismäinen roskakasa, so. revisionismi ja opportunismi, pääasiassa vaaliopportunismi. Ei yksikään revisionisti tai opportunisti eikä yksikään heidän suvustaan voi edustaa, vielä vähemmän puolustaa, joukkoja. Eilen he vain puolustivat silloisia riistäjiään, tänään he ovat häntänä fasistiselle ja korporatiiviselle APRA-hallitukselle vetäen häikäilemättä mukanaan heistä riippuvaiset ammattijärjestöt. Ei yksikään noista poliittisista tai ammattijärjestöistä eikä yksikään niiden johtajista edusta kansaa, vaan tuota työläisaristokratian märkivää pintakerrosta. Ammattiliittojen byrokratia ja porvarilliset työväenpuolueet, jotka aina yrittävät käännyttää joukot pois vallankumoukselliselta tieltä, eivät ole mitään muuta kuin osa jättiläismäistä roskakasaa, joka täytyy asteittain lakaista pois, kuten Engels sanoi.

Toiseksi, on mentävä syvemmälle ja alemmas joukkoihin, jotka muodostavat enemmistön, jotka meidän maassamme ovat työläiset ja pääasiassa köyhät talonpojat, pikkuporvaristo ja pitäen myös kansallisen porvariston mielessä. Näistä kaikkein tärkeimpiä ovat työläiset ja pääasiassa köyhät talonpojat, ja meidän on mentävä pääasiassa heidän luokseen sekä maaseudulla että kaupungeissa. Meidän on sysättävä eteenpäin heidän omaa liikettään, johdettava sitä, mobilisoitava heidät valtaa varten niin, että he kumoavat ja syrjäyttävät vanhan valtion. Tämä on taktiikkamme pääkysymys. Joukkojen keskuudessa on välttämätöntä erottaa toisistaan yhtäältä päällimmäisenä oleva kermakerros, joka on porvaristoa palveleva mätäpaise, ja toisaalta valtava enemmistö syvemmällä ja alempana olevia joukkoja, jotka nousevat aina vain enemmän, kunnes lakaistaan pois vanhentunut Perun valtio, vielä enemmän, kun kansansota alkaa murskata Perun vanhaa valtiota.

Kolmanneksi, joukot on kasvatettava kansansodassa, sen teoriassa ja käytännössä. Todellakin, heidän kasvattamisensa taantumuksen pistimien ylläpitämässä rauhassa on samaa kuin antaa heidän tulla teurastetuiksi. Joukkojen ei tulisi enää vuodattaa vertaan ilman rangaistusta vain tullakseen valheellisten johtajiensa pettämiksi, antautumisen puolesta – pikemminkin tämän arvokkaan veren tulisi palvella vallan valtaamista luokalle ja kansalle.

Neljänneksi, on välttämätöntä taistella leppymättömästi revisionismia ja opportunismia vastaan, taistellen sitä vastaan vaarallisena syöpänä puolueen sisä- ja ulkopuolella ja itse joukkojenkin keskuudessa tai muuten he eivät lujita vallankumouksellista tietään. Tämä on taistelu, jota olemme käyneet puolueen jälleenrakentamisesta alkaen ja joka tänään avoimessa kansansodassa on polttavampi ja leppymättömämpi johtuen kasvavissa määrin petollisesta tavasta, jolla revisionistit ja opportunistit toimivat meitä, kansaa ja vallankumousta vastaan, varsinkin silloin, kun sosiali-imperialismi toimii heidän takanaan osana salaliittoaan ja kilpailuaan jenkki-imperialismin kanssa hegemoniasta maailmassa. Tämä soveltuu revisionismiin ja kaikenlaiseen opportunismiin riippumatta siitä, keitä heidän edustajansa ovat.

Tätä koskien puheenjohtaja Gonzalo kertoo meille: “Nouskaa tämän myrkyllisen, tämän revisionistisen, opportunistisen, parlamentaristisen ja joukkojen selässä ratsastavan pintakerroksen yläpuolelle. Pääasia on, että tuon pinnan alta on nousemassa jättiläismäinen ja itsestään voimistuva joukko, jonka kanssa me työskentelemme käyttäen kaikkein voimakkainta kapinavälinettä, jota Maa päällään kantaa: aseellista toimintaa. Me olemme huuto, joka sanoo: ‘On oikein kapinoida’.”

5. JOUKKOJEN ORGANISOIMINEN

Lähtien liikkeelle ideologisista ja poliittisista perusteista ja samanaikaisesti organisatorisen rakentamisen kanssa puheenjohtaja Gonzalo on asettanut joukkojen taistelumuodot ja organisoimismuodot. Hän opettaa meille, millaisessa prosessissa puolueen joukkotyö on kehittynyt:

Perustamisvaihe. Hän kertoo, että Mariátegui hahmotteli perusteet puolueen joukkotyölle ja määritteli erityiset linjat käymällä kahden linjan taistelua anarkismia vastaan, joka sivuutti puolueen välttämättömyyden, ja myös APRAa vastaan, joka kielsi marxilais-leniniläisen käsityksen ja luokan kyvyn muodostaa itsensä kommunistiseksi puolueeksi keskittyen sen sijaan rintamaan.

30-luvulla Mariáteguin kuoltua hänen linjansa hylättiin ja keskityttiin joukkoihin, jotka laitettiin hännystelemään suurporvaristoa ja harhautettiin “rintamatouhuiluun” [frentismo], vaaleihin ja revisionismiin, huolimatta kaikista punaisen linjan yrityksistä vastustaa tätä; tämä virheellinen taktiikka kesti yli 30 vuotta.

Jälleenrakentamisvaihe. Puheenjohtaja Gonzalo asetti puolueen joukkolinjan ja järjestölliset muodot. Tämä jakso käsitti yli 15 vuotta kovaa kahden linjan taistelua, joka saavutti osittaisia harppauksia. Jälleenrakentamisen ensimmäisessä poliittisessa strategiassa hän kehitti puolueen joukkotyön aloittamisen, kaikki militantit Ayacuchossa tekivät talonpoikaistyötä ja yhdessä siviilirakentamisessa olevien työläisten kanssa esimerkiksi ja myös älyköiden ja slummien köyhien joukkojen kanssa. Hän kannatti maan ottamista ja toteutti talonpoikien tilaisuudet, joista mullistavin oli Ayacuchon talonpoikien I alueellinen yleiskokous. Hän johti kesäkuun 20., 21. ja 22. päivän historiallisia taisteluita vuonna 1969 Ayacuchossa ja Huantassa mobilisoiden keskiasteen opiskelijoiden ja heidän vanhempiensa joukkoja Velascon asetus 006:a vastaan, mikä johti asetuksen hylkäämiseen. Hän organisoi Ayacuchon kansan puolustusrintaman [Frente de Defensa del Pueblo de Ayacucho], uudelleenorganisoi Vallankumouksellisen opiskelijarintaman [Frente Estudiantil Revolucionario (FER)], loi Kansan naisliikkeen [Movimiento Femenino Popular (MFP)], Mariáteguin älyllisen työn keskuksen [Centro de Trabajo Intelectual Mariátegui (CETIM)], Vallankumouksellisen keskiasteen opiskelijoiden liikkeen [Frente Revolucionario de Estudiantes Secundarios (FRES)] ja ennen kaikkea Köyhien talonpoikien liikkeen [Movimiento de Campesinos Pobres (MCP)]. Näin hän asetti uudet menettelytavat joukkotyöhön, uudet taistelumuodot ja uudet järjestölliset muodot.

Kahden linjan taistelussa puheenjohtaja Gonzalo taisteli revisionismia vastaan, joka johti joukkoja parlamentarismia kohti ja vallankumouksellista väkivaltaa vastaan säilyttääkseen vanhan järjestyksen. Hän taisteli Patria Rojaa vastaan, jonka revisionismi kaupitteli silloin, kuten tänäänkin, tunnusta “valta kasvaa kiväärin piipusta” samalla kuitenkin kieltäen puolifeodalismin, keskittyen pikkuporvaristoon, erityisesti opiskelijoihin ja opettajiin. Hän myös kukisti oikeistolikvidationismin, joka laimensi puolueen johdon joukkoihin, saarnasi legalismia, sanoi, että kaikki voitaisiin tehdä Perun talonpoikaisliiton [Confederación Campesina del Perú (CCP)] kautta, väitti, että talonpojat eivät muka ymmärtäneet takavarikointia mutta ymmärsivät kyllä pakkolunastuksen, ja kehotti syventämään Velascon hallituksen fasistisia ja korporatiivisia toimia.

Jälleenrakentamisen toisessa poliittisessa strategiassa hän teoretisoi puolueen synnyttämät elimet, jotka oli hyväksytty vuoden 1973 kolmannessa täysistunnossa: “Itse liikkeillä organisaatioina, jotka proletariaatti on synnyttänyt eri työn rintamilla, on kolme ominaispiirrettä: 1) uskollisuus Mariáteguille, 2) joukko-organisaatiot ja 3) demokraattisen sentralismin sitovuus.” Hän selvitti puolueen synnyttämien elinten luonteen, sisällön ja roolin soveltaen Leninin teesiä maanalaisesta puolueesta ja puolueen tukipisteistä joukoissa oppien kiinalaisesta kokemuksesta avoimessa ja salaisessa työssä. Hän selvitti, että puolueen jälleenrakentamisen kehittämiseksi oli välttämätöntä avata puoluetta enemmän joukoille; jotta tämä politiikka voitiin hyväksyä ja panna käytäntöön, hänen täytyi kukistaa vasemmistolikvidationismi, joka lähti liikkeelle siitä käsityksestä, että fasismi lakaisee kaiken pois, ja näin eristi puolueen joukoista pyrkien sen sukupuuttoon, se tuomitsi talonpoikaiston ja proletariaatin ja saarnasi, että “linja riittää”.

Vasemmistolikvidationistisen linjan tappion myötä siteet joukkoihin kasvoivat ja kansankouluja alettiin muodostaa, kouluja, jotka politisoivat joukkoja puolueen käsityksellä ja linjalla, kouluja, jotka näyttelivät tärkeää roolia agitaatiossa ja propagandassa yhdistämällä taistelun vaatimusten puolesta taisteluun vallasta. Ne suorittivat systemaattisen ja suunnitellun tutkimuksen pohjasuunnitelmista [base a esquemas] päästäen kahden linjan taistelun valloilleen ja kehittäen joukkotyötä.

Puolueen synnyttämien elinten työn edistyminen johti puheenjohtaja Gonzalon esittämään niiden kehittämistä yhdeksi tulvavirraksi seuraten poliittista opasta aseellisen taistelun aloittamisesta. Tämä johti alueellisen työn muodostamiseen. Kaupunkialueen koordinaatio asetettiin kaupungeille soveltaen Leninin teesiä avoimesta työstä ja puheenjohtaja Maon teesiä työstä kaupungeissa ja sitä, että joukkojen taistelua tulisi kehittää tarkoituksenmukaisesti, edullisesti ja rajoitetusti. Tämän soveltaminen teki meille mahdolliseksi säilyttää puolue maanalaisena, kätkettynä joukkoihin, sekä mobilisoida suuren määrän aktivisteja ja myös levittää propaganda lyhyessä ajassa; tämä helpotti agitaatiota ja mobilisaatiota puolueen keskitetyn suunnitelman alaisuudessa.

Kaikkea tätä me kutsumme “kolmeksi pieneksi jalaksi” kaupunkien joukkotyössä: puolueen synnyttämät elimet, kansankoulut ja kaupunkialueen koordinaatio. Maaseudulla sovellettiin kahta ensimmäistä muotoa.

Jälleenrakentamisen kolmannessa poliittisessa strategiassa puolue kehitti joukkotyötään laajasti vuoristoalueilla liittäen itsensä talonpoikiin, pääasiassa köyhiin talonpoikiin. Kaupungeissa se liitti itsensä proletariaattiin ja joukkoihin slummeissa ja hökkelikylissä. Puolueen synnyttämät elimet ovat näytelleet hyvää roolia jälleenrakentamisen huipennuksessa, ja ne ovat laskeneet perustuksia aseelliselle taistelulle. Erityisiä linjoja kehitettiin yhä pidemmälle niin, että Luokkakantaisten työläisten ja työtätekevien liike [Movimiento de Obreros y Trabajadores Clasistas (MOTC)] esitti 15 perusteesiä työläisten liikkeelle; Köyhien talonpoikien liike (MCP) politisoi talonpojat uusiin olosuhteisiin hiotulla agraariohjelmalla; Hökkelikylien luokkakantainen liike [Movimiento Clasista Barrial (MCB)] julkaisi Luettelon kansan valituksista ja vaatimuksista; Vallankumouksellinen opiskelijarintama (FER) edelleen kehitti teesiä yliopiston puolustamisesta korporativismia vastaan; Keskiasteen opiskelijoiden vallankumouksellinen rintama (FRES) kiihdytti opiskelijoiden taistelua kansan koulutuksen puolesta; Kansan naisliike (MFP) kohotti teesin naisten vapautuksesta kiihdyttäen työtätekevien, talonpoikais-, hökkelikylissä asuvien ja opiskelijanaisten mobilisaatiota. Edelleen, oli osallistumista Perun opetusalan työtätekevien yhtyneeseen syndikaattiin [Sindicatio Unico de Trabajadores de la Educación Peruana (SUTEP)], mikä johti tätä koskevan luokkalinjan omaksumiseen 70-luvulla. Perun yliopisto-opettajien kansallinen federaatio [Federación Nacional de Docentes de la Universidad Peruana (FENTUP)] muodostettiin myös. Kaikki tämä työ astui laajaan ideologis-poliittiseen mobilisaatioon kansansodan aloittamiseksi.

Synteesinä, puolueen kaikki joukkotyö jäleenrakentamisvaiheessa tehtiin kansansodan aloittamisen valmistelemiseksi. Kuten puheenjohtaja Mao opettaa, ennen sodan aloittamista, kaikki on valmistautumista siihen, ja kun se on kerran alkanut, kaikki palvelee sen kehittämistä. Puheenjohtaja Gonzalo on soveltanut ja lujasti kehittänyt tätä periaatetta.

Kansansodan johtaminen oli suuri harppaus puolueen joukkotyössä, laadullinen harppaus, joka muovasi taistelun päämuodon – kansansodan, ja organisaation päämuodon – Kansan sissiarmeijan. Korkeinta tehtävää toteutettiin puolueen militarisoimisen kautta, ja suhteessa joukkotyöhön tämä tarkoittaa, että kaikki joukkotyö tehdään Kansan sissiarmeijan kautta, joka on uudentyyppinen armeija, joka toteuttaa kolmea tehtävää: taistella, mobilisoida ja tuottaa. Me käsitämme, että armeijan toinen tehtävä pitää sisällään joukkojen mobilisoimisen, politisoimisen, organisoimisen ja aseistamisen, se on tehtävä, joka ei ole vastakkainen taistelemiselle, joka on päätehtävä, koska armeijassa sovelletaan periaatetta keskittämisestä taistelua varten ja hajaantumisesta mobilisaatiota varten. Lisäksi, joukkoja kasvatetaan sodassa. Tämä periaate hallitsee kolmenlaisia sotavoimiamme: pääasiallisia, paikallisia ja perusvoimia, jotka on määritelty eriasteisia toimia varten.

Joukkojen mobilisoimista varten ja armeijansa välityksellä puolue edistää kansankouluja ja muodostaa puolueen synnyttämiä elimiä sekä tukiryhmiä. Tätä menettelytapaa sovelletaan yhdellä tavalla maaseudulla, koska siellä uusi valta on muodostumassa, ja toisella tavalla kaupungeissa. Kaupungeissa on muodostettu Kansan puolustuksen vallankumouksellinen liike [Movimiento Revolucionario de Defensa del Pueblo] valmisteluna tulevalle kansannousulle.

Maaseudulla, missä meillä on valtaa, tukialueita ja kansankomiteoita, me pidämme huolen, että kaikki joukot osallistuvat aseelliseen toimintaan, joka on organisoitu puolueeseen, armeijaan ja rintamaan–valtioon. Jos kaikkia joukkoja ei organisoida, uusi valta ei pysty selviytymään kauan; ei riitä, jos on vain muodottomia joukkoja tai valtaa ilman puolueen johdon alaisuudessa organisoituja joukkoja.

Armeija suorittaa joukkotyötä myös kaupungeissa, ja pääasia on taistelu vallasta kansansodan kautta, jonka puitteissa taistelua vaatimusten puolessa käydään välttämättömänä täydennyksenä taistelulle vallasta. Itsestäänselvästi tämä tapahtuu monien aseellisten toimien kautta uusien organisaatiomuotojen konkretisoimiseksi. Me olemme muodostaneet Kansan puolustuksen vallankumouksellisen liikkeen (MRDP), joka houkuttelee joukkoja työläisistä, talonpojista, hökkelikylistä ja pikkuporvaristosta, neutralisoi keskiporvariston ja suuntautuu kohti demokraattisia voimia, jotka tukevat kansansotaa. Tavoitteena on johtaa joukot kohti vastarintaa ja heidän taistelujensa kohottaminen kansansodaksi, jarruttaa, heikentää ja häiritä vanhaa valtiota ja palvella tulevaa kansannousua valmistellen kaupunkeja täydentäväksi määritellyllä kansansodalla. Me käytämme kaksoismenettelyä, jossa kehitämme omia muotojamme, joka on pääasia, ja tunkeudumme kaikentyyppisiin organisaatiohin. Me sovellamme tunnusta: Taistelkaa ja tehkää vastarintaa!

Kansansodassa puolueen synnyttämät elimet ovat kokeneet kehitystä, ja niiden luonne on päivittynyt. Ne ovat yhä puolueen joukkojärjestöjä ja tänään: 1) niitä ohjaa marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajattelu; 2) niitä hallitaan demokraattisella sentralismilla; ja 3) ne palvelevat kansansodan kehittämistä. Maaseudulla puolueen synnyttämät elimet on militarisoitu; kaupungeissa monenasteista militarisointia voidaan soveltaa. Tänään meillä on seuraavat: MOTC, MCP, MCB, MFP, MJP [proletaarinen nuorisoliike], MIP [proletaarien älyllinen liike]. Perun kansanapu [Socorro Popular del Perú] on myös tärkeä, ja se on noussut kansansodassa osana taistelua sotavankien ja kadonneiden puolesta. Puolueen merentakaista työtä varten on muodostettu Perun kansanliike [Movimiento Popular Perú (MPP)] erityisine tehtävineen.

Tänään lähes kahdeksan kansansodan vuoden jälkeen puolue on tehnyt suuren harppauksen joukkotyössään osoittaen, että on oikeutettua ja oikein kehittää joukkotyötä osana kansansotaa ja kansansotaa varten. Tuloksena sen soveltamisesta kansamme oppii joka päivä, että luokkataistelu välttämättä johtaa taisteluun vallasta; heidän kasvava osallistumisensa kansansotaan kuvaa todella hyvin tätä ja vaikka kaikki eivät saavuttaisikaan ymmärrystä siitä, he näkevät siinä konkreettisen toivon vapautuksestaan. He kehittävät taisteluitaan uusilla taistelu- ja organisaatiomuodoilla, ja luokkataistelu Perussa on kohotettu päämuotoonsa: kansansodaksi. Joukot organisoidaan kansansodassa, ja ne ovat sen perusta ja tuki. Heidät on organisoitu kommunistiseen puolueeseen, Kansan sissiarmeijaan ja pääasiassa uuteen valtaan, joka on kansansodan pääasiallinen valloitus; työläiset, talonpojat ja pikkuporvaristo osallistuvat tähän uuteen valtaan ja käyttävät sitä ensimmäistä kertaa maamme historiassa.

Nämä ovat laadullisia harppauksia, jotka synnyttävät edellytyksiä uudelle luvulle joukkotyössä kansansodan osana ja sitä varten kohti vallan valtaamista maanlaajuisesti.

He, jotka pitävät korkealla marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajattelua, muuttavat lihaksi puolueen joukkolinjan ja antavat henkensä sen puolesta, että puolue ottaa vallan koko maassa ja palvelee maailmanvallankumousta.

MUUTTAKAA LIHAKSI PUOLUEEN JOUKKOLINJA!

ORGANISOIKAA KANSAN KAIPUU KAPINALLE!

TEHKÄÄ SUURI HARPPAUS JOUKKOJEN VETÄMISESSÄ MUKAAN KANSANSODASSA JA KANSANSOTAA VARTEN!

Posted in Yleinen | Leave a comment

Vallankumouksen kolmen välineen rakennuslinja

Julkaisemme sarjan suomennoksia Perun kommunistisen puolueen yleispoliittisesta linjasta, johon sisältyy maoismin perusteiden opiskelulle korvaamatonta aineistoa. Julkaisemme neljännen osan, jossa käsitellään kommunistisen puolueen kolmen välineen rakennuslinjaa. Englanninkielinen käännös löytyy tästä linkistä ja espanjankielinen alkuperäisteksti löytyy tästä linkistä.

JOHDANTO

Puheenjohtaja Gonzalo on asettanut vallankumouksen kolmen välineen rakennuslinjan kannattamalla, puolustamalla ja soveltamalla marxismi-leninismi-maoismia, pääasiassa maoismia.

Hän opettaa meille, että Marx on sanonut työväenluokan luovan itsensä näköisiä järjestöjä omaksi kuvakseen, so. sen omia organisaatioita. 1800-luvulla Marxin ja Engelsin myötä aloitimme tieteellisen käsityksen siunaamina, omalla doktriinillamme, omalla tavoitteellamme, omalla yhteisellä päämäärällämme – kuinka ottaa valta ja keino sen tekemiseen – vallankumouksellinen väkivalta. Kaikki tämä saavutettiin erittäin kovassa kahden linjan taistelussa. Marx asetti, että proletariaatti ei voi toimia luokkana, ellei se muodosta itseään poliittiseksi puolueeksi, joka eroaa ja on vastakkainen kaikille omistavien luokkien luomille poliittisille puolueille; että ilmestymisestään alkaen pitkällisessä prosessissa proletariaatti on luonut omat taistelumuotonsa ja omat organisaatiomuotonsa, että prosessin tuloksena puolue on korkein organisaatiomuoto, armeija pääasiallinen organisaatiomuoto ja rintama kolmas väline, ja nämä kaikki kolme välinettä ovat vallan valtaamiseksi vallankumouksellisen väkivallan keinoin. Hän kertoo meille, että 1800-luvun lopulle tultaessa Engels tuli siihen johtopäätökseen, että luokalla ei ollut oikeanlaisia järjestömuotoja eikä oikeanlaisia sotilaallisia muotoja vallan valtaamiseksi ja säilyttämiseksi, mutta hän ei koskaan sanonut, että meidän tulisi hylätä vallankumous vaan että meidän on työskenneltävä vallankumouksen eteen etsien ratkaisua näihin avoimiin ongelmiin. Tämä on ymmärrettävä hyvin, sillä revisionistit vääristelevät Engelsin sanoja opportunisminsa kaupustelemiseksi.

1900-luvulla Lenin ymmärsi, että vallankumous oli kypsä ja loi uudentyyppisen, proletaarisen puolueen muovaten taistelumuodon: kapinan, ja organisaatiomuodon: erillisosastot, jotka olivat liikkuvaisia muotoja ja ylivertaisia verrattuna edellisen vuosisadan barrikadeihin, jotka olivat kiinteitä muotoja. Lenin selitti tarpeen luoda uusia, salaisia organisaatioita, sillä askel vallankumouksellisiin toimiin merkitsi legaalisten järjestöjen hajottamista poliisin toimesta, ja tuo askel oli mahdollinen vain, jos se otettaisiin menemällä yli vanhoista johtajista, vanhasta puolueesta, tuhoamalla sen. Puolueen tulisi ottaa esimerkikseen moderni armeija yhdistettynä omaan kuriinsa sekä yhteistahtoon ja olla joustava.

Puheenjohtaja Maon myötä luokka on ymmärtänyt tarpeen rakentaa vallankumouksen kolme välinettä: puolueen, armeijan ja yhteisrintaman toisiinsa liittyvällä tavalla. Tämä ratkaisee kolmen välineen rakentamisen takapajuisessa, puolifeodaalisessa ja puolikoloniaalisessa maassa kansansodan kautta. Konkreettisesti, se ratkaisee kysymyksen puolueen rakentamisesta kiväärin ympärille ja että se on sankarillinen taistelija, joka johtaa omaa rakentamistaan, armeijaa ja rintamaa.

Puheenjohtaja Gonzalo on selvittänyt kommunististen puolueiden militarisoimisen ja kolmen välineen konsentrisen rakentamisen. Kommunististen puolueiden militarisoiminen on poliittinen toimenpide, jolla on strateginen sisältö, sillä se on “joukko korkeammalle asteelle kohottamisia, muutoksia ja sopeutuksia, jotka puolue tarvitsee johtaakseen kansansotaa päämuotona taistelussa, joka synnyttää uuden valtion.” Näin ollen kommunististen puolueiden militarisoiminen on avain demokraattiseen vallankumoukseen, sosialistiseen vallankumoukseen ja kulttuurivallankumouksiin.

Hän määrittelee rakennusperiaatteen: “Ideologis-poliittisella perustalla samanaikaisesti rakentaa järjestöllisiä muotoja keskellä luokkataistelua ja kahden linjan taistelua, kaikki nämä osana ja palveluksena aseelliselle taistelulle vallan valtaamiseksi.”

Edelleen, hän kytkee koko rakennusprosessin kansansodan sopeutuvaisuuteen [la fluidez] aloittaen puheenjohtaja Maon teesistä, että “sotilasoperaatioiden liikkuvuus ja alueemme vaihtelevuus tuottavat kaikille rakennustöille… vaihtelevan luonteen”.

Niinpä ymmärtääksemme rakennuslinjan meidän on aloitettava taistelumuodosta ja organisaatiomuodoista; rakennusperiaatteesta ja rakentamisesta yhteydessä kansansodan monipuolisuuteen kansansodan ollessa taistelun päämuoto tämän päivän maailmassa.

1. PUOLUEEN RAKENTAMISESTA

– Puolueen luonne. Meidän perustamme on marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajattelu, pääasiassa Gonzalon ajattelu, proletariaatin ideologia, joka on ihmiskunnan korkein ilmaus, ainoa ja oikea, tieteellinen ja voittamaton ideologia. Me taistelemme kommunistisen ohjelman puolesta, jonka olemus on organisoida ja johtaa proletariaatin luokkataistelua, jotta se voi valloittaa poliittisen vallan, realisoida demokraattisen vallankumouksen, sosialistisen vallankumouksen ja kulttuurivallankumouksen tiellä kommunismiin, järkkymättömään päämäärään, jota kohti marssimme. Me nojaudumme vallankumouksen yleiseen poliittiseen linjaan, johon kuuluu lait, jotka hallitsevat luokkataistelua vallan ottamiseksi, yleisen poliittisen linjan on asettanut puheenjohtaja Gonzalo viidessä osassa: 1) kansainvälinen linja; 2) demokraattinen vallankumous; 3) sotilaallinen linja; 4) vallankumouksen kolmen välineen rakennuslinja; ja 5) joukkolinja. Sotilaallinen linja on yleisen poliittisen linjan keskus. Me taomme itsemme proletaarisessa internationalismissa, sillä käsitämme vallankumouksemme olevan osa maailmanvallankumousta. Ja me ylläpidämme ideologista, poliittista ja organisatorista riippumattomuutta tukeutumalla omiin voimiimme ja kansanjoukkoihin.

Se on uudentyyppinen puolue, joka on synnyttänyt Perun vallankumouksen Suuren johtajan, puheenjohtaja Gonzalon, suurimman elävän marxisti-leninisti-maoistin, joka johtaa puoluetta. Hän takaa voittokulun vallankumoukselle, joka kantaa meidät kommunismiin.

Kommunistisen puolueen militarisoiminen ja konsentrinen rakentaminen. Puheenjohtaja Gonzalo on selittänyt teesin, että maailman kommunististen puolueiden tulee militarisoida itsensä kolmesta syystä:

Ensinnäkin, koska olemme maailmanvallankumouksen strategisen hyökkäyksen vaiheessa, elämme aikaa, jolloin imperialismi ja taantumus pyyhkäistään pois Maan päältä seuraavien 50–100 vuoden aikana, aikaa, jota leimaa väkivalta, jossa kaikenlaiset sodat tapahtuvat. Näemme, kuinka taantumus militarisoi itseään enemmän ja enemmän militarisoiden vanhoja valtioita, niiden talouksia, kehittäen hyökkäyssotia, salamatkustaen kansojen taisteluissa ja pyrkien kohti maailmansotaa, mutta koska vallankumous on päätendenssi maailmassa, kommunististen puolueiden tehtävä on kohottaa korkealle vallankumousta muovaten taistelun päämuotoa: kansansotaa vastustamaan maailman vastavallankumouksellista sotaa maailman vallankumouksellisella sodalla.

Toisekseen, koska kapitalismin restauroiminen täytyy ehkäistä. Kun porvaristo menettää vallan, se tulee esiin puolueen sisällä, käyttää armeijaa ja pyrkii ryöstämään vallan ja tuhoamaan proletariaatin diktatuurin restauroidakseen kapitalismin. Näin ollen kommunististen puolueiden on militarisoitava itsensä ja harjoitettava kolmen välineen kaikenkattavaa diktatuuria takoen itsensä kansansodassa ja voimaannuttaen joukkojen aseellisen organisaation, kansanmiliisin, joka ottaa valtaansa armeijan. Tästä syystä puheenjohtaja Gonzalo kehottaa meitä “takomaan kaikki militantit kommunisteiksi ensisijassa, ja myös taistelijoiksi ja hallinnoijiksi”; tästä syystä jokainen militantti taotaan kansansodassa ja pysyy valppaana mitä tahansa kapitalismin restauroimisen yrityksiä vastaan.

Kolmanneksi, koska marssimme kohti militarisoitua yhteiskuntaa. Militarisoimalla puolueen täytämme askeleen kohti yhteiskunnan militarisointia, mikä on proletariaatin diktatuurin takaamisen strateginen näköala. Militarisoitu yhteiskunta on aseistettujen joukkojen meri, josta Marx ja Engels puhuivat ja joka turvaa vallan valtaamisen ja puolustaa sitä valtaamisen jälkeen. Otamme kokemuksen Kiinan vallankumouksesta, japanilaisvastaisesta tukikohdasta Yan’anissa [Jenanissa], joka oli militarisoitu yhteiskunta, missä kaikki kasvoi kiväärin piipusta: puolue, armeija, valtio, uusi politiikka, uusi talous, uusi kulttuuri. Ja tällä tavoin kehitämme sotakommunismia.

Ensimmäisessä kansallisessa konferenssissa (marraskuu 1979) puheenjohtaja Gonzalo selitti teesin Perun kommunistisen puolueen militarisoimisen välttämättömyydestä; sen jälkeen vuoden 1980 ensimmäisinä kuukausina, kun puolue valmistautui laukaisemaan kansansodan, hän ehdotti puolueen militarisointia kehitettäväksi tekojen kautta nojautuen siihen, mitä suuri Lenin sanoi ei-sotilaallisen työn vähentämisestä sen keskittämiseksi sotilaalliseen; että rauhan ajat olivat loppumassa ja me olimme astumassa sodan aikaan, joten kaikki voimat oli militarisoitava. Niinpä ottaen puolueen kaiken keskukseksi on rakennettava armeija sen ympärille, ja näillä välineillä, joukoilla kansansodassa, on rakennettava uusi valtio molempien ympärille. Että puolueen militarisointi voidaan toteuttaa vain konkreettisilla toimilla luokkataistelussa, konkreettisilla sotilaallistyyppisillä toimilla; tämä ei tarkoita, että suorittaisimme yksinomaan tietyntyyppisiä sotilaallisia toimia (sissitoimet, sabotaasit, valikoiva tuhoaminen, aseellinen propaganda ja agitaatio) vaan että meidän täytyy toteuttaa pääasiassa näitä muotoja tuottaaksemme aloitetta ja kehitystä luokkataistelulle ja opettaen sitä teoilla, tämän lajin toimilla taistelun päämuotona kansansodassa.

Puolueen militarisoimisella on edeltäjänsä Leninillä ja puheenjohtaja Maolla, mutta se on uusi ongelma, jonka on kehittänyt puheenjohtaja Gonzalo ottaen huomioon uuden tilanteen luokkataistelussa, ja me katsomme, että uusia ongelmia nousee ja ne ratkaistaan kokemuksen kautta. Nämä välttämättä tuovat mukanaan taisteluprosessin vanhan ja uuden välille, joka kehittää sitä entistä pidemmälle sodan ollessa korkein muoto, kun ratkaistaan ristiriitoja ja voimaannutetaan kykyjä, joihin ihmisten täytyy löytää ratkaisut. Juuri puolueen militarisoiminen on tehnyt meille mahdolliseksi aloittaa ja kehittää kansansotaa. Me katsomme, että tällä kokemuksella on universaalia pätevyyttä, ja tästä syytä maailman kommunistisilta puolueilta vaaditaan ja niille on välttämätöntä militarisoida itsensä.

Kolmen välineen konsentrinen rakentaminen on puolueen militarisoimisen järjestöllistä täyttämistä ja synteesinä se on vedetty yhteen puheenjohtaja Gonzalon opetuksessa: “Puolue on kaiken keskipiste, se johtaa kolmea välinettä kaikenkattavalla tavalla, omaa rakentamistaan, se ehdottomasti johtaa armeijaa ja uutta valtiota yhteisenä diktatuurina tähdäten kohti proletariaatin diktatuuria.”

Puolueen rakentamisen kuusi aspektia. Ideologinen rakentaminen. Militantit taotaan puolueen yhtenäisyyden perustan päällä marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajattelulla, pääasiassa Gonzalon ajattelulla. Me sanomme marxismi-leninismi-maoismi, koska se on proletariaatin universaali ideologia ja proletariaatti on historian viimeinen luokka, ideologia, jota on sovellettava kunkin vallankumouksen konkreettisiin oloihin synnyttäen sitä ohjaavan ajattelun. Meidän tapauksessamme Perun vallankumous on synnyttänyt Gonzalon ajattelun, koska puheenjohtaja Gonzalo on korkein ilmaus universaalin ideologian fuusiosta Perun vallankumouksen konkreettisen käytännön kanssa.

Poliittinen rakentaminen. Militanttien takomiseen käytetään ohjelmaa ja merkkipaaluja; yleistä poliittista linjaa ja sotilaallista linjaa sen keskiössä sekä erityislinjoja; yleistä kantaa, erityis kantoja ja puolueen sotilaallisia suunnitelmia. Politiikan on aina oltava komennossa, ja se on meidän vahvuutemme.

Järjestöllinen rakentaminen. Järjestöllinen seuraa poliittista, ja ottaen huomioon, että linja yksin ei riitä, on järjestökoneistoa rakennettava pitäen samalla katseen järjestörakenteessa, organisaatiojärjestelmässä ja puoluetyössä. Järjestörakenteeltaan puolue perustuu demokraattiseen sentralismiin, pääasiassa sentralismiin. Kaksi aseistettua puolueverkkoa on perustettu, alueellinen verkko, joka kattaa piirikunnan, ja liikkuva verkko, jonka rakenne on hajautettu. Organisaatiojärjestelmä on voimien jakamista palvelemaan vallankumouksellisen toiminnan pääasiallista ja toissijaisia kohtia. Puoluetyö on suhde salaisen työn, joka on pääasia, ja avoimen työn välillä; tärkeitä ovat viisi välttämättömyyttä: demokraattinen sentralismi, konspiratiivisuus, kuri, valppaus ja salaisuus, erityisesti demokraattinen sentralismi.

Johto. Me olemme täysin tietoisia siitä, että yksikään luokka historiassa ei ole koskaan onnistunut pystyttämään valtaansa, ellei se ole korostanut poliittisia johtajiaan, etujoukkonsa edustajia, jotka kykenevät organisoimaan liikkeen ja johtamaan sitä. Keskellä luokkataistelua Perun proletariaatti on synnyttänyt vallankumouksen johdon ja sen korkeimman ilmauksen: puheenjohtaja Gonzalon Suuren johdon [la Jefatura], joka hallitsee vallankumouksellista teoriaa ja jolla on tietoa historiasta ja syvällinen ymmärrys käytännön liikkeestä; joka on kovassa kahden linjan taistelussa kukistanut revisionismin, oikeisto- ja vasemmistolikvidationismin, oikeisto-opportunistisen linjan ja oikeistolaisuuden. Hän on rakentanut puolueen, johtaa sitä kansansodassa ja on kehittynyt suurimmaksi eläväksi marxisti-leninisti-maoistiksi, suureksi poliittiseksi ja sotilaalliseksi strategiksi, filosofiksi; kommunistien opettajaksi ja puolueen yhtenäisyyden keskukseksi. Taantumuksella on kaksi periaatetta vallankumouksen tuhoamiseksi: sen johdon tuhoaminen ja sissien erottaminen joukoista, mutta synteesinä sen ongelma on johdon tuhoaminen, sillä vain johdon avulla voidaan kurssia ylläpitää ja toteuttaa. Puolueemme on määritellyt, että johto on avain ja kaikilta militanteilta vaaditaan jatkuvaa työskentelyä puolueen johdon ja varsinkin puheenjohtaja Gonzalon johdon, Suuren johtomme, puolustamiseksi ja säilyttämiseksi mitä tahansa hyökkäystä vastaan puolueen sisä- tai ulkopuolelta; ja jatkuvaa alistumista hänen henkilökohtaiseen johtoonsa ja komentoonsa kohottamalla tunnukset “Oppikaa puheenjohtaja Gonzalolta” ja “Ilmentäkää Gonzalon ajattelua“.

Nojaudumme kollektiiviseen johtoon ja yksilölliseen johtoon, ja otamme huomioon johtajien roolin ja sen, kuinka kansansodan kautta ja keskellä johdon uudistamista vallankumouksen johto muovautuu ja karaistuu. Me kannatamme periaatetta, että johto ei koskaan kuole. Me, jotka seuraamme marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajattelua, alistamme itsemme puheenjohtaja Gonzalolle ja ruumiillistamme Gonzalon ajattelua.

Kahden linjan taistelu. Puolue on ristiriita, jossa luokkataistelu ilmenee kahden linjan taisteluna oikeiston ja vasemmiston välillä. Juuri kahden linjan taistelu kuljettaa eteenpäin puolueen kehitystä, sen oikeutettu ja oikea käsitteleminen edellyttää, että vasemmiston on otettava johto. Me taistelemme sovintoa vastaan, koska se ruokkii oikeistoa; ja kritiikin ja itsekritiikin periaatetta tulee soveltaa kaikkien militanttien, kaaderien, johtajien, taistelijoiden ja joukkojenkin omaksuen taistelun filosofian ja virtaa vastaan uimisen ja pitäen mielessä, että keskuskomitea on myrskynsilmä, sillä siellä luokkataistelu ilmaisee itsensä terävimmin. Puheenjohtaja Gonzalon oikeutettu ja oikea kahden linjan taistelun käsitteleminen on palvellut puolueen yhtenäisyyden ylläpitämistä ja kansansodan kehittämistä; yleisesti ottaen revisionismia pidetään päävaarana, joskin puolueen sisällä kahden linjan taistelu jatkaa kehittymistään oikeistolaisia kriteereitä, mielipiteitä, asenteita ja kantoja vastaan taisteluna kansan keskuudessa. On välttämätöntä järjestää kahden linjan taistelu puolueen linjan voimaan saattamiseksi, ja tässä on sovellettava suunnitelmaa kahden linjan taistelun kehittämiseksi järjestäytyneellä tavalla.

Joukkotyö. Me sovellamme periaatetta: “Joukot tekevät historiaa”. Puolue johtaa joukkojen taistelua kohti valtaa, joka on pääasiallinen vaatimus; me kehitämme joukkotyötä kansansodassa ja kansansotaa varten nojautuen perusjoukkoihin työläisiin ja talonpoikiin, pääasiassa köyhiin – sekä pikkuporvaristoon, ja me neutraloimme tai voitamme puolellemme keskiporvariston olosuhteista riippuen. Me alistamme itsemme laille joukkojen mukaan vetämisestä ja ainoalle marxilaiselle taktiikalle “menemisestä syvimpiin ja alimpiin joukkoihin”, kasvattaen niitä vallankumouksellisessa väkivallassa ja leppymättömässä taistelussa revisionismia vastaan. Puolueen joukkotyö tehdään kansanarmeijan kautta ja joukot mobilisoidaan, politisoidaan, organisoidaan ja aseistetaan uutena valtana maaseudulla ja Kansan puolustuksen vallankumouksellisessa liikkeessä [Movimiento Revolucionario de Defensa del Pueblo] kaupungeissa.

Synteesinä kovan taistelun ja puheenjohtaja Gonzalon johdon ansiosta meillä on marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajatteluun luottava puolue, uudentyyppinen puolue, joka johtaa kansansotaa ja on avannut näköalan vallan valtaamisesta maanlaajuisesti palvellen maailmanvallankumousta.

2. KANSAN SISSIARMEIJAN RAKENTAMISESTA

– Armeijan luonne. Kansan sissiarmeija on uudentyyppinen armeija, joka toteuttaa puolueen asettamia vallankumouksen poliittisia tehtäviä. Se soveltaa maolaista periaatetta: “Puolue pitää kivääriä komennossaan, emmekä koskaan anna kiväärin pitää puoluetta komennossaan.” Se täyttää kolme tehtävää: taisteleminen, joka on päätehtävä, sillä se vastaa organisaation päämuotoa; mobilisoiminen, joka on todella tärkeää ja jonka kautta puolueen joukkotyötä toteutetaan politisoimalla, mobilisoimalla, organisoimalla ja aseistamalla joukkoja; tuottaminen, soveltaen omavaraisuuden periaatetta, yrittäen olla muodostumatta taakaksi joukoille. Perusolemukseltaan se on talonpoikaisarmeija, jota puolue ehdottomasti johtaa. Puheenjohtaja Gonzalo opettaa meille: “Kansan sissiarmeijan rautaiset legioonat nojautuvat marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajatteluun, joka on sen voittamattomuuden perusta; ne on taottu kovassa elämässä, uhrauksessa ja kuoleman uhmaamisessa, jotka kohottavat sotilaat vallankumoukselliseen sankarillisuuteen.”

Kansan sissiarmeija. Marx on esittänyt, että proletariaatti tarvitsee oman armeijansa, ja teesin kansan yleisestä aseistamisesta. Lenin loi Puna-armeijan ja asetti teesin kansanmiliisistä, joka hoitaa poliisin, armeijan ja hallinnon tehtäviä. Puheenjohtaja Mao kehitti vallankumouksellisten asevoimien rakentamisen yhdessä joukkojen valtavan osallistumisen kanssa. Kansansota materialisoi joukkoluonteensa kolmessa suuressa koordinaatiossa.

Perustaen itsensä näihin marxilais-leniniläis-maolaisiin teeseihin ja ottaen huomioon kansansodan erityisen tilanteen puheenjohtaja Gonzalo esitti Kansan sissiarmeijan muodostamista. Kansansodan valmistelusta alkaen puheenjohtaja Gonzalo käsitti pääasiallisen organisaatiomuodon rakentamisen välttämättömyyden kansansodan edistämiseksi, vihollisen kukistamiseksi ja uuden valtion rakentamiseksi. 3. joulukuuta 1979 hyväksyttiin “Punaisen armeijan ensimmäisen divisioonan ensimmäisen komppanian” muodostaminen. Vuonna 1980 aloittamisen myötä ryhmät ja joukko-osastot muodostettiin, ja me kehotimme muuttumaan organisoimattomista joukoista sotilaallisesti organisoiduiksi joukoiksi.

Vuonna 1983 meidän täytyi ottaa harppaus eteenpäin vallankumouksellisten asevoimien rakentamisessa, ja me kohtasimme kansanmiliisien valtavan kasvun, joka osoitti, kuinka joukot tahtoivat taistella; edelleen, samana vuonna taantumukselliset asevoimat astuivat taisteluun meitä vastaan. Niinpä tuon vuoden maaliskuussa laajennetussa keskuskomiteassa puheenjohtaja Gonzalo esitti Kansan sissiarmeijan muodostamista. Miksi armeija? Koska oli poliittinen välttämättömyys ottaa yhteen vihollisen kanssa ja kehittää kansansotaa. Koko puolue hyväksyi tämän keskellä kahden linjan taistelua oikeistolaisuutta vastaan, joka vastusti miliisien ottamista osaksi armeijaa. Miksi sissi? Koska se soveltaa tällä hetkellä sissisotaa; se ei ole säännöllinen armeija vaan sissiarmeija, mutta sen ominaispiirteet mahdollistavat tarpeen vaatiessa sen kehittämisen eräänlaisena säännöllisenä armeijana. Miksi kansan? Koska se on tehty kansanjoukoista talonpoikien, pääasiassa köyhien, toimesta; se palvelee kansaa, sillä se edustaa kansan etuja. Todella tärkeä tilanne on, kuinka puheenjohtaja Gonzalo synnytti Kansan sissiarmeijan ottamalla osaksi kansanmiliisit, jotka koostuvat kolmesta voimasta: pääasiallisista, paikallisista ja perustavista, jotka toimivat pääasiassa maaseudulla ja kaupungeissa täydentävinä; tämä on suuri askel kohti aseistettujen joukkojen merta.

Kansan sissiarmeijan rakentaminen. Armeijan muodostaminen perustuu ihmisiin eikä aseisiin; meidän armeijamme koostuu talonpojista, pääasiassa köyhistä, proletaareista ja pikkuporvareista; se anastaa aseet viholliselta ja käyttää myös kaikenlaisia yksinkertaisia aseita. Tunnuksemme on: “Valloittakaa aseet!” viholliselta maksamalla minkä tahansa välttämättömän hinnan. Kansanarmeijan muodostaminen täytyy erottaa sen rakentamisesta.

Ideologis-poliittinen rakentaminen on ensisijaista ja perustuu marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajatteluun. Se perustuu puolueen poliittiseen ja sotilaalliseen linjaan sen kaiken poliittisen ja joukkotyön ollessa puolueen johdon alaisuudessa. Puolue organisoituu armeijan kaikilla tasoilla; kaksoiskomentoa sovelletaan: poliittista ja sotilaallista, ja kahden linjan taistelu kehittyy proletaarisen sotilaallisen linjan ja porvarillisen sotilaallisen linjan välillä. Lisäksi vallankumoukselliset asevoimat edellyttävät kolmen jaoksen muodostamista: poliittisen, sotilaallisen ja logistisen.

Sotilaallinen rakentaminen on tärkeää. Aseistettuna kansansodan teorialla ja käytännöllä, sotilaallisella linjalla ja puolueen sotasuunnitelmilla se organisoituu ryhmiksi, komppanioiksi ja pataljooniksi maaseudulla ja erikoisiksi joukko-osastoiksi ja kansanmiliiseiksi kaupungeissa. Tämä rakentaminen perustuu myös kahden linjan taisteluun. Kolme voimaa: pääasialliset, paikalliset ja perustavat, jotka näyttelevät erityistä roolia uuden valtion tukemisessa. “Kehittäkää komppanioita, vahvistakaa joukkueita suuntautuen kohti pataljoonia!” on yhä pätevä tunnus.

Koulutus on välttämätöntä ja korvaamatonta. Se pyrkii lisäämään sotilaallista kykyämme [la belicosidad]; harjoituksia ei voida sivuuttaa ja johtamiskyvyt ovat avain toimintaan. Harjoittelu erikoistuu; se kohottaa taistelun muotoja. Rohkeuden organisaatiolla on luokkaluonteensa, ja se voimistaa sotilaallista kykyämme, koska me taistelemme ehdottomalla epäitsekkyydellä ja täydellä vakuuttuneisuudella asiamme oikeutuksesta.

Synteesinä, puheenjohtaja Gonzalo on luonut Kansan sissiarmeijan uudentyyppisenä armeijana, hän on asettanut sen rakennuslinjan perustuen marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajatteluun, jotta se voi täyttää vallankumouksen erityiset tehtävät. Se on esimerkkinä maailmalle ja palvelee maailmanvallankumousta.

3. UUDEN VALTION RAKENTAMISESTA

Uuden valtion luonne. Valta on vallankumouksen päätehtävä, ja rintama on kolmas väline. Soveltamalla puheenjohtaja Maon mestarillista teesiä “Uudesta demokratiasta” puheenjohtaja Gonzalo opettaa meille käsityksen yhteisestä diktatuurista, joka muodostaa uusdemokraattisen kansantasavallan. Lähtien liikkeelle yhteydestä valtion–rintaman välillä kansan puolustuksen vallankumouksellinen rintama materialisoituu aluksi kansankomiteoissa maaseudulla, ja kaupungeissa se on yksinkertaisesti kansan puolustuksen vallankumouksellinen liike. Me rakennamme uutta valtiota maaseudulla, kunnes valta lopulta laajennetaan kautta maan.

Uudessa valtiossa valtiojärjestelmänä on työläisten, talonpoikien, pääasiassa köyhien, ja pikkuporvariston yhteinen diktatuuri, ja se kunnioittaa keskiporvariston etuja, kaikki tämä proletariaatin johdon alaisuudessa, edustajanaan puolue, joka soveltaa sen hegemoniaa tämän työläis-talonpoikaisliiton kautta. Hallintojärjestelmä toimii kansankokousten kautta.

Uusi valtio ja sodan sopeutuvaisuus. Uuden valtion rakentaminen seuraa kansansodan sopeutuvaisuutta, se voi laajentua tai supistua, kadota yhdessä paikassa ja ilmestyä toisessa. Se on sopeutuvaista. Puheenjohtaja Mao opettaa meille: “Meidän työläisten ja talonpoikien demokraattinen tasavaltamme on valtio, mutta tällä hetkellä se ei ole sitä sanan täydessä merkityksessä… meidän valtamme on vielä hyvin kaukana valtion täydellisestä muodosta… meidän alueemme on vielä hyvin pieni, ja vihollinen jatkuvasti unelmoi meidän hävittämisestämme.”

Pitäkää aina mielessä tukialueiden, sissialueiden, operaatioalueiden ja toimintapisteiden järjestelmä, koska ne muodostavat ympäristön, jossa uusi valtio kehittyy, ja ne ovat avain strategisen kurssin ylläpitämiseksi; tässä ympäristössä ja puolueen johdon alaisuudessa Kansan sissiarmeija liikkuu uuden valtion selkärankana.

Uuden valtion rakentaminen. “Lujittakaa kansankomiteoita, kehittäkää tukialueita ja tehkää edistystä uusdemokraattisessa kansantasavallassa!” Tämä on tunnus, joka yhä ohjaa sen rakentamista.

Me taistelemme vallan valtaamiseksi proletariaatille ja kansalle emmekä henkilökohtaista valtaa varten. Me vastustamme ryöstelevien kapinallisten joukkioita [errantismo] ja tukialueiden sivuuttamista.

Uusi valtio rakennetaan keskellä kansansotaa, ja se seuraa erityistä kehitysprosessia ollen meidän tapauksessamme rakentuva ensin maaseudulla, kunnes kaupungit on ympäröity, ja se muodostetaan läpi koko maan. Tämä on prosessi, jossa vanha valtio tuhotaan ja ristiriita vanha valtio–uusi valtio ilmenee. Tämä saa kaikki taantumuksen poliittiset ja sotilaalliset suunnitelmat epäonnistumaan ja vetää joukot osaksi taistelua.

Laajennetussa kansallisessa konferenssissa marraskuussa 1979 puheenjohtaja Gonzalo asetti suhteen rintaman–uuden valtion välille soveltaen puheenjohtaja Maon teoriaa. Ensimmäisessä sotilaskoulussa huhtikuussa 1980 hän kertoi meille: “… Meidän mieliimme, meidän sydämiimme, meidän tahtoomme on kylvetty kansanvallan siemen, me kannamme sitä mukanamme… Toverit, älkäämme unohtako kansanvaltaa, työväenluokan valtiota; työläisten ja talonpoikien valtio marssii kanssamme, me kannamme sitä kivääriemme päissä, se asuu mielissämme, sykkii käsissämme ja on aina oleva kanssamme leimuten sydämissämme. Älkäämme koskaan unohtako sitä, se on ensimmäinen asia, joka meidän on pidettävä mielissämme. Toverit, se syntyy hauraana, heikkona, koska se on uutta, mutta sen kohtalo on kehittyä muutoksen, muunnelman, hentouden kautta, kuin hento taimi. Olkoon juuret, jotka me kylvämme aloittamisen myötä, terveen ja riuskan valtion tulevaisuus. Kaikki tämä, toverit, alkaa syntyä kaikkein vaatimattomimmista ja yksinkertaisimmista toimista, jotka me aloitamme huomenna.” Vuonna 1980 jakokomiteat, uuden valtion siemenet, ilmestyivät; vuonna 1982 ensimmäiset kansankomiteat ilmestyivät, ja ne moninkertaistuivat vuoden loppua kohti pakottaen taantumuksen määräämään niiden aseelliset voimat astumaan taisteluun kansansotaa vastaan, sillä taantumuksellinen valta näki itsensä uhatuksi. Vuonna 1983 me hyväksyimme suuren suunnitelman tukialueiden valtaamiseksi, jonka eräs tehtävistä oli muodostaa uudemokraattisen kansantasavallan organisoiva komitea. Lähtien siitä liikkeelle me olemme seuranneet taistelua vanhan vallan uudelleenpystyttämisen vihollisen toimesta ja uuden vallan vasta-uudelleenpystyttämisen välillä soveltaen puolustamista, kehittämistä ja rakentamista.

Uusi valta on kulkenut verilöylyn läpi ja kehittynyt kansankomiteoiksi, jotka karaistuvat kovissa taisteluissa vihollista vastaan, taisteluissa, joita kiihottavat talonpoikaisjoukkojen, taistelijoiden ja militanttien veri.

Laajennetussa keskuskomiteassa maaliskuussa 1983 puheenjohtaja Gonzalo edelleen kehitti rintaman–uuden valtion rakennuslinjaa. Hän selittää tasot, joissa uutta valtiota organisoidaan: kansankomiteat, tukialueet ja uusdemokraattinen kansantasavalta. Tukialueen ja uusdemokraattisen kansantasavallan organisoivan komitean tehtäviä ovat johto, suunnitelu ja organisointi; kunkin tukialueen on kehitettävä sen oma erityinen suunnitelma.

Hän asettaa, että kansankomiteat ovat uuden valtion aineellisia ilmauksia. Ne ovat yhteisrintaman komiteoita; niitä johtavat komissaarit, jotka saavat valtiolliset tehtävänsä määrättyinä, edustajakokousten äänestäminä ja voidaan poisvetää. Ne ovat, tähän hetkeen saakka, salaisia; ne marssivat eteenpäin valtuuskuntien kanssa, ja puolue johtaa niitä soveltaen “kolme kolmannesta” -sääntöä: yksi kolmannes kommunisteja, yksi kolmannes talonpoikia ja yksi kolmannes edistyksellisiä, ja niiden olemassaoloa tukee armeija. Ne soveltavat kansan diktatuuria, pakotusta ja turvallisuutta harjoittaen väkivaltaa lujasti ja päättävästi puolustaakseen uutta valtaa sen vihollisia vastaan ja suojellakseen kansan oikeuksia.

Kansankomiteoiden joukko muodostaa tukialueen, ja tukialueiden joukko on kehä, joka aseistaa uusdemokraattisen kansantasavallan, tänään muodostumassa olevan. Me olemme edenneet tukialueiden valloittamisesta tukialueiden kehittämiseen, joka on nykyinen poliittinen strategia. Meidän täytyy kylvää uutta valtaa enemmän ja enemmän, jota varten meidän täytyy soveltaa viittä asetettua muotoa, erityisesti tänään, kun olosuhteet osoittavat kohti näköalaa vallan valtaamisesta kautta maan.

Synteesinä, puheenjohtaja Gonzalo on asettanut uuden valtion rakennuslinjan, ja kaksi tasavaltaa, kaksi tietä, kaksi keskusta on asetettu vastakkain. Me olemme edenneet uusien yhteiskunnallisten tuotantosuhteiden perustamisessa, ja muodostuva uusdemokraattinen kansantasavalta loistaa uhmakkaasti vanhaa valtiota vastaan ja avaa näköalan totaalisen vallan valtaamisesta. Tämä esimerkki rohkaisee maailman vallankumouksellisia, kaikkein erityisimmin kansainvälistä proletariaattia.

Marxismi-leninismi-maoismi, Gonzalon ajattelun seuraajina me omaksumme vallankumouksen kolmen välineen rakennuslinjan, Perun kommunistisen puolueen, joka on korkein organisaatiomuoto ja ensimmäinen poliittinen yhteisö; Kansan sissiarmeijan, joka on pääasiallinen organisaatiomuoto; ja rintaman–uuden valtion, vallankumouksen päätehtävän. Nämä ovat välineet, joita rakennetaan kotimaassamme kansansodan pauhussa ylittäen verijoet, joissa kommunistit, taistelijat ja joukot sankarillisesti antavat elämänsä materialisoidakseen oikeutetun ja oikean poliittisen linjan, jonka on asettanut puheenjohtaja Gonzalo, ja he, jotka selviävät, kantavat sen jatkamisen lippua palveluksena päämäärällemme, kommunismille.

ELÄKÖÖN PERUN KOMMUNISTISEN PUOLUEEN MILITARISOIMINEN!

ELÄKÖÖN KANSAN SISSIARMEIJA!

ELÄKÖÖN MUODOSTUVA UUSDEMOKRAATTINEN KANSANTASAVALTA!

KOLMEN VÄLINEEN KONSENTRISEN RAKENTAMISEN PUOLESTA!

Perun kommunistinen puolue 1988

Posted in Yleinen | Leave a comment

Puheenjohtaja Gonzalon elämän puolustukseksi, nostakaa maoismin lippu korkeammalle!

Lopuksi, kuunnelkaa tätä. Kuten me näemme maailmalla maoismi marssii johtamaan uutta proletaarisen maailmanvallankumouksen aaltoa. Kuunnelkaa ja ymmärtäkää! Ne, joilla on korvat, käyttäköön niitä. Ne, joilla on ymmärrystä, ja meillä kaikillahan on — käyttäkää sitä! Hölynpöly saa riittää. Epäselvyydet saavat riittää! Ymmärrämme sen! Mitä maailmassa tapahtuu? Mitä me tarvitsemme? Tarvitsemme maoismin ideologian lihaksi tulemista, ja se on tullut lihaksi, luoden kommunistisia puolueita, jotka johtavat suuren proletaarisen maailmanvallankumouksen uutta suurta aaltoa, joka on tulossa. (Puheenjohtaja Gonzalon puhe, syyskuu 1992)

Me, allekirjoittaneet marxilais-leniniläis-maolaiset puolueet ja järjestöt, vahvistamme itse tässä puheenjohtaja Gonzalon historiallisen ja kauaskantoisen puheen 26. vuoden kunniallisessa juhlassa, tämän puheen täyden pätevyyden ja erityisesti puolustaessa tämän ajattelun ja toiminnan jättiläisen elämää, Perun kommunistisen puolueen ja perulaisen vallankumouksen suuren johtajan; joka on määritellyt maoismin marxismin uutena, kolmantena ja korkeampana vaiheena, ja joka on asettanut että marxistina oleminen tänään on marxisti-leninisti-maoistina, pääasiassa maoistina olemista. Me ymmärrämme, että puheenjohtaja Gonzalon puolustaminen merkitsee taistelua johdonmukaisimmalla tavalla maoismin määräämiseksi proletaarisen maailmanvallankumouksen uuden suuren aallon, joka on jo kehittymässä, ainoaksi komentajaksi ja oppaaksi. Ymmärrämme, että tämä taistelu on osa tehtävää maailman kommunistien jälleenyhdistämiseksi, mikä merkitsee marxismin periaatteiden, kansainvälisen proletariaatin luokkaetujen, taistelun sorrettujen kansojen ja kansakuntien vapauttamiseksi, ja lopulta taistelun kommunismin puolesta, asettamista etusijalle. Continue reading

Posted in Yleinen | Leave a comment

26 vuotta puheenjohtaja Gonzalon puheesta

Puheenjohtaja Gonzalo pitämässä puhetta

Vuoden 1992 syyskuussa Perun kansansodan tielle tuli suuri mutka, kun Perun vanha valtio onnistui vangitsemaan puheenjohtaja Gonzalon sekä kahdeksan muuta toveria. Vanhan valtion järjestämässä oikeudenkäynnissä 24. syyskuuta vuonna 1992, missä puheenjohtaja Gonzalolle ja muille vangituille tovereille vaadittiin elinkautisia vankeusrangaistuksia, puheenjohtaja Gonzalo puolusti puheessaan kunniakkaasti Perun ja koko maailmanvallankumouksen asiaa ja lietsoi vallankumouksellista optimismia. Tästä mestarillisesta puheesta on nyt kulunut 26 vuotta. Puhe antaa suurta innoitusta taistelussa proletaarisen maailmanvallankumouksen puolesta. Tämä puhe toi moraalisen tappion imperialisteille sekä revisionisteille, ja se osoitti elävästi kansanjoukoille maailmanlaajuisesti, kuinka vahva Perun kommunistinen puolue on.

Yksikään oikea kommunisti ei milloinkaan kiistä, etteikö puheenjohtaja Gonzalo olisi näytellyt johtavaa roolia uuden kansanivälisen kommunistisen liikkeen kehittämisessä, hän on edelleen suurin elossa oleva marxisti-leninisti-maoisti maailmassa, ja meidän suomalaistenkin kommunistien ideologisena pohjana toimii puheenjohtaja Gonzalon ajattelun universaalit puolet. Joka vuosi kommunistiset puolueet ja järjestöt kaikkialla maailmassa juhlivat tämän puheen vuosipäivää ja vahvistavat itseään puheenjohtaja Gonzalon universaaleilla opetuksilla. Perussa revisionistit ja muut taantumukselliset ovat pyrkineet lokaamaan puheenjohtaja Gonzalon ja tämän suuren puheen. Imperialistien uskolliset apurit, ovat keksineet likaisia valheita rauhansopimuksista ja pyrkineet eristämään puheenjohtaja Gonzalon joukoista. Vaikka nyt 83-vuotias puheenjohtaja Gonzalo on ollut vangittuna yhtäjaksoisesti 26 vuotta, eivät imperialistit ja revisionistit ole silti onnistuneet tuhoamaan Perun kommunistista puoluetta lopullisesti. Olemme saaneet nähdä, kuinka Perun kommunistisen puolueen punainen lippu on nousemassa yhä uudelleen ylös ja kansansota kommunismiin asti jatkuu.

Punalippu-kollektiivi ylistää puheenjohtaja Gonzaloa tästä mestarillisesta puheesta ja julkaisee sen nyt suomeksi.

* * *

Perun kommunistisen puolueen toverit!

Kansan sissiarmeijan taistelijat!

Perun kansa!

Me elämme historiallisia hetkiä, jokainen meistä tietää, että näin on, älkäämme huijatko itseämme. Näinä hetkinä meidän on vahvistettava kaikkia voimia kohtaamaan vaikeuksia ja jatkettava tehtäviemme suorittamista. Meidän on saavutettava tavoitteet! Menestys! Voitto! Tämä on meidän tehtävämme. Continue reading

Posted in Käännökset, Perun kommunistinen puolue | Leave a comment

Sotilaallinen linja (Perun kommunistinen puolue, 1988)

Julkaisemme sarjan suomennoksia Perun kommunistisen puolueen yleispoliittisesta linjasta, johon sisältyy maoismin perusteiden opiskelulle korvaamatonta aineistoa. Jatkamme kolmannella osalla, joka käsittelee Perun kommunistisen puoleen sotilaallista linjaa. Englanninkielinen käännös löytyy tästä linkistä ja espanjankielinen alkuperäisteksti löytyy tästä linkistä.

JOHDANTO

Kannattaen, puolustaen ja soveltaen marxismi-leninismi-maoismia, pääasiassa maoismia, puheenjohtaja Gonzalo on asettanut puolueen sotilaallisen linjan. Ensimmäisessä laajennetussa kansallisessa konferenssissa marraskuussa 1979 se hyväksyttiin yleisen poliittisen linjan keskipisteenä, ja sitä kehitetään nyt kansansodan kautta.

Puheenjohtaja Gonzalo on sitkeästi yhdistänyt marxismi-leninismi-maoismin universaalin totuuden Perun vallankumouksen konkreettiseen käytäntöön vastustaen ja murskaten revisionismin ja oikeisto-opportunistiset linjat. Soveltaen dialektista materialismia sodan kysymykseen sotilaallinen linja siten myös ilmaisee puheenjohtaja Gonzalon filosofista ajattelua ja kiteyttää sodan lainalaisuudet, vallankumouksellisen sodan lait yleensä sekä Perun vallankumouksellisen sodan erityiset lait. Sotilaallinen linja on elintärkeä meidän ideologiselle, poliittiselle, sotilaalliselle, taloudelliselle ja kulttuurilliselle työllemme, ja se tekee meille mahdolliseksi erottaa proletaarisen sotilaallisen linjan porvarillisesta sotilaallisesta linjasta.

Sotilaallinen linja koostuu laeista, jotka hallitsevat kansansotaa vallan valtaamiseksi ja puolustamiseksi. Se koostuu kolmesta elementistä: 1) kansansota, joka meidän tapauksessamme tarkoittaa yhtenäistä kansansotaa [guerra popular unitaria] maaseudun ollessa pääasiallinen ja kaupungin toissijainen; 2) vallankumouksellisten asevoimien rakentaminen, meidän tapauksessamme kansan sissiarmeijana, jolla on erikoisuutena miliisin sisällyttäminen etenemiseksi kohti aseistettujen joukkojen merta; sekä 3) strategia ja taktiikka, jotka on muotoiltu saartamis- ja tuhoamiskampanjoissa sekä saartamisen ja tuhoamisen vastakampanjoissa, jotka meidän tapauksessamme määräytyvät soveltamalla poliittisia ja sotilaallisia suunnitelmia, jotka on punottu yhdessä poliittisen ja sotilaallisen strategian kanssa, konkretisoituen kampanjoiksi, joilla on määrättyjä tavoitteita. Continue reading

Posted in Käännökset, Perun kommunistinen puolue | Leave a comment

Punalippu juhli SKP:n perustamisen 100-vuotispäivää

Juhlistimme Suomen kommunistisen puolueen perustamisen (29.8.1918) satavuotispäivää Tampereella. Osana tätä ryhmä Punalipun tovereita vieraili Kalevankankaalla punaisten haudalla, jossa kuultiin puhe, joka korosti SKP:n perustamisen historiallista merkitystä, sen ikuisia opetuksia, sekä edessämme olevaa viivästynyttä strategista tehtäväämme – SKP:n jälleenrakentamista. Puheessa tuotiin esiin se, miten erilaiset opportunistit ja revisionistit ovat ryöstäneet ja likvidoineet Suomen proletariaatilta sen oman puolueen, ja siten eristäneet sen kansainvälisestä luokastaan. Lisäksi se valoi vallankumouksellista optimismia nojautuen kansainvälisen kommunistisen liikkeen saavutuksiin, erityisesti proletariaatin ideologian, marxismin, kehityksessä marxismi-lenismin kautta ja perustalla maoismiksi. Sen perustalla jälleenrakennetulla SKP:lla tulee olemaan kaikki edellytykset taata sosialistisen vallankumouksen voitto Suomessa osana ja palveluksena maailman proletaariselle vallankumoukselle. Vierailu päätettiin kolmeen eläköön-huutoon SKP:lle.

Posted in Yleinen | Leave a comment

JUHLIKAA SKP:N PERUSTAMISEN 100-VUOTISPÄIVÄÄ TAISTELEMALLA SKP:N JÄLLEENRAKENTAMISEN PUOLESTA!

Elokuun lopulla vuonna 1918 lahtariterrori riehui Suomessa. Tuhannet työväenluokan pojat ja tyttäret viruivat valkoisen vallan keskitysleireillä sekä joukkohaudoissa, eikä kärsimyksellä näyttänyt olevan loppua. Rajan yli Venäjän Sosialistiseen Neuvostotasavaltaan oli kuitenkin paennut tärkeä joukko punaisia, jotka pitivät kokouksen Moskovassa 29.8. Kokous päätti perustaa SKP:n, alun perin nimellä Suomalainen kommunistinen puolue, ja samalla hyväksyttiin ohjelma uudelle, Suomen työväenluokan omalle puolueelle, joka kuoriutui vanhan sosialidemokraattisen puolueen tuhkista. Työväenvallankumouksen ja luokkasodan karu tappio oli suuri opetus Suomen työväenluokalle. SKP:n perustamislausuntona tunnettu ohjelma tekikin kovaa itsekritiikkiä sekavasta vallankumousohjelmasta sekä heikosta, ellei olemattomasta, valmistautumisesta vallankumoukseen. Ottaen oppia suurelta Leniniltä SKP julisti imperialismin kuolevaksi kapitalismiksi, proletaarisen vallankumouksen aatoksi, ja kehotti määrätietoiseen valmistautumiseen uutta luokkasotaa varten ja tuomitsi päättävästi revisionismin, koska tämä pyrkii kieltämään luokan ja sen puolueen valmistautumisen vallankumoukselliseen otteluun.

SKP:n ohjelma oli täynnä oikeutettua ja oikeaa vallankumouksellista optimismia, joka kaukonäköisesti ymmärsi tappion suhteelliseksi ja ohimeneväksi. Tulevina viitenä vuotena nähtiinkin lukuisissa Euroopan maissa sekä siirtomaissa ja puolisiirtomaissa, esimerkiksi Kiinassa, vallankumouksellisia nousuja. Suomessakin oli vuonna 1922 hetkessä monisatapäiseksi kasvanut Pohjolan punainen sissipataljoona, jonka lyhyen kokemuksen tutkiminen ja arvioiminen on tärkeää suomalaisille kommunisteille saadaksemme syvemmän kuvan SKP:n historiallisista rajoitteista ja voidaksemme todella arvioida SKP:n kokemuksen kokonaisuudessaan. SKP taisteli päättävästi alati kiihtyvän lahtariterrorin oloissa. Kuitenkin vallankumousaallon laannuttua hetkeksi vuosikymmenen puolivälissä SKP alkoi horjua suunnassaan tehden ohjelmansa vastaisia legalistisia virheitä, joita Kommunistinen internationaali kritisoi kovasti 20–30-lukujen taitteessa, jolloin maailmanlaajuinen lama riepotteli Suomen ja muiden kapitalististen ja sorrettujen maiden köyhälistöä ja valtansa uhatuksi kokenut porvaristo turvautui kaikkialla, myös Suomessa, enenevissä määrin fasismiin. SKP ei onnistunut täysin voittamaan virheitään, ja yhdistettynä lahtariterroriin puoluejärjestö halvaantui ilmeisesti oikeistolikvidationismiin 30-luvun puolivälissä pysyen joukkojen näkökulmasta lähes täysin toimintakyvyttömänä vuoteen 1944 saakka. Maininnan ansaitsee tosin eräiden SKP:n järjestöjen, varsinkin Helsingin ja Tampereen seuduilla, järjestämä vastarintatoiminta jatkosodan aikana, vaikka tämä jäikin vaikutukseltaan hyvin pieneksi ja oli joukoista irrallaan.

Continue reading

Posted in Yleinen | Leave a comment

Vapaus Igor Mendesille ja kaikille Brasilian vanhan valtion tuomitsemille tovereille!

Osoitamme seuraavat sanat tovereillemme Brasiliassa, kansainväliselle
kommunistiselle liikkeelle, sekä ystävillemme Suomessa. Heinäkuussa
Brasilian vanha valtio kaappasi 23 toveria vuoden 2014 jalkapallon
maailmanmestaruuskisoja ennen ja sen aikana järjestetyistä protesteista ja
vastarinnasta kansanvastaista tuhlausta ja häätöjä vastaan. Heitä
uhataan vuosikausien, jopa 13 vuoden vankeustuomioilla. Heidän
joukossaan on myös Brasilian vallankumouksellisen nuorison johtaja Igor
Mendes, jonka kaltaisia on kaikissa maissa nostettava oikeutetusta
kapinasta kaikkien taantumuksellisten kumoamiseksi.

Yhä syvempään kriisiin vajoava brasilialainen taantumus käy
tuhoontuomittua taistelua eliniänodotteensa venyttämiseksi.
Talonpoikaisköyhälistöön nojaava agraarivallankumouksellinen liike,
Köyhien talonpoikien liitto kirkkaimpana ilmauksenaan, kehittyy
pysäyttämättömänä osana uusdemokraattista vallankumousta harva se päivä
kertyvin marttyyrein. Brasilian byrokraattisen porvariston ja
tilanherrojen päivät ovatkin hupenemassa, sillä niin maaseudulla kuin
kaupungeissakin rakennetaan suurenmoista vallankumouksellista liikettä
kommunistisella johdolla. Siitä kasvavalla tietoisuudella ilmaisemme
solidaarisuutta luokkataistelun karaisemille 23 toverille varmoina,
ettei yhä pelkurimpaisempiin konsteihin turvautuva valkoinen terrori voi
estää läpi vankilamuurien paistavaa uuden demokratian aurinkoa
nousemasta.

Igor Mendes, Brasilian kansan poika, kansainvälisen proletariaatin
taistelija, ei ole yksin! Hänen sukupolvensa tulee näkemään uuden
demokratian Brasilian, sekä imperialismin hävittämisen maailmasta
kansansodalla. Ylistämme Brasilian vallankumouksellisten taipumatonta
taistelua innoittavana esimerkkinä proletariaatille myös Suomessa.
Aineellinen voimamme täällä on vasta tulevaisuuden näköala, mutta
kansainvälisesti yhteisen ainoan oikean ideologian,
marxismi-leninismi-maoismin, valaisema työmme tulee täyttämään
lupauksen, että vielä ennen vallankumouksen voiton aamunkoittoa
sorretuissa maissa, myös kommunistit Suomessa palvelevat maailman
proletaarista vallankumousta parhaiden brasilialaisten toveriemme
sinnikkyydellä ja uhrautuvaisuudella.

Elokuu 2018
Punalippu-kollektiivi

Posted in Maailma | Leave a comment

Freedom to Igor Mendes and all comrades condemned by the old state of Brazil!

We direct the following words to our comrades in Brazil, to the
international communist movement, and to our friends in Finland. In July
the old state of Brazil captured 23 comrades for the protests and
resistance organized prior to and during FIFA 2014 against the
anti-people misspending and evictions. They are threatened with several
years long, even 13 years prison sentences. Among them is also the
leader of the revolutionary youth of Brazil, Igor Mendes, the likes of
who must be raised in all countries from the righteous rebellion to
overthrow all reactionaries.

The Brazilian reaction which is sinking into an ever deepening crisis,
is waging a doomed struggle to stretch its life expectancy. The agrarian
revolutionary movement relying on poor peasantry, with the League of
Poor Peasants as its brightest expression, is developing as an
unstoppable component of the new democratic revolution with martyrs
accumulating ever so often. Thus the days of the bureaucratic
bourgeoisie and landowners are dwindling, because as in the countryside,
also in the cities a magnificent revolutionary movement is being
constructed with communist leadership. With growing consciousness of
that we express solidarity to the 23 comrades hardened by class
struggle, being certain that the white terror resorting to ever more
cowardly measures can not prevent the sun of new democracy rising and
shining through prison walls.

Igor Mendes, son of the Brazilian people, fighter of the international
proletariat, is not alone! His generation will see the Brazil of new
democracy, as well as the destruction of imperialism with people’s war.
We praise the unyielding struggle of the revolutionaries of Brazil as an
inspiring example to the proletariat also in Finland. Our material force
here is still a future perspective, but our work illuminated by our
internationally shared only correct ideology, Marxism-Leninism-Maoism,
shall fulfill the promise that already before the dawn of the
revolution’s victory in oppressed countries, also the communists in
Finland will serve the world proletarian revolution with the
perseverance and self-sacrifice of our best Brazilian comrades.

August 2018
Red Flag Collective (Finland)

Posted in International | Leave a comment

Demokraattisen vallankumouksen linja (Perun kommunistinen puolue, 1988)

Julkaisemme sarjan suomennoksia Perun kommunistisen puolueen yleispoliittisesta linjasta, johon sisältyy maoismin perusteiden opiskelulle korvaamatonta aineistoa. Jatkamme toisella osalla, joka käsittelee demokraattisen vallankumouksen linjaa, joka auttaa ymmärtämään paremmin kolmannen maailman olosuhteita ja taisteluita. Englanninkielinen käännös löytyy tästä linkistä ja espanjankielinen alkuperäisteksti löytyy tästä linkistä.


DEMOKRAATTINEN VALLANKUMOUS

JOHDANTO

Vaaliessaan, puolustaessaan ja soveltaessaan marxismi-leninismi-maoismia, pääasiassa maoismia, puheenjohtaja Gonzalo osoittaa, että Perun vallankumous on sen historiallisella polulla oltava ensiksi demokraattinen vallankumous, sitten vasta sosialistinen vallankumous, jonka on vuorostaan kehityttävä kulttuurivallankumousten kautta saavuttaakseen kommunismin, kaikki keskeytymättömässä kansansodan soveltamisen ja määrittelyn prosessissa. Tämän johtopäätöksen saavuttamisessa hänen lähtökohtanaan oli, mitä Marx aikanaan opetti Saksasta, jonka piti toistaa 1500-luvun talonpoikaissodat, siis kanavoida talonpoikaiston demokraattinen energia vallankumoukseen. Myöhemmin Lenin kehitti tätä näköalaa eteenpäin esittäen, että porvariston ollessa raihnainen yhteiskuntaluokka ja talonpoikaiston nostaessa feodalismin murskaamisen välttämättömyyden esille, konkretisoituu se demokraattisena vallankumouksena vain proletariaatin johdon alaisuudessa. Edelleen puheenjohtaja Mao asetti teoksessaan ”Uudesta demokratiasta”, että osana proletaarista maailmanvallankumousta on siirtymävaiheena vallankumouksellisten luokkien yhteinen diktatuuri vastakohtana porvarilliselle diktatuurille, mikä on toteutettavissa vain proletariaatin johtajuuden alaisuudessa.

Puheenjohtaja Gonzalo ottaa huomioon Perun erityiset olosuhteet, kuten Perun historiallisen prosessin, jossa ei ole ollut porvarillista vallankumousta, porvariston ollessa kykenemätön johtamaan sitä, minkä takia maakysymys sekä kansallinen kysymys ovat kaksi vallitsevaa ratkaisematonta ongelmaa; ottaen huomioon myös sen, että olemme imperialismin ja proletaarisen maailmanvallankumouksen aikakaudella, minkä takia proletariaatti on se luokka, joka ottaa imperialismin, byrokraattisen kapitalismin ja puolifeodalismin tuhoamisen kontolleen, ei hyödyttääkseen porvaristoa vaan proletariaattia, talonpoikaistoa (pääasiassa köyhät talonpojat), pikkuporvaristoa ja keskisuurta porvaristoa; että Perun proletariaatti on kypsynyt uudenlaisen, kommunistisen puolueen kanssa johtaakseen vallankumousta; ja että vanhanmallinen demokraattinen vallankumous ei ole enää sovelias, vaan että uudenlainen porvarillinen vallankumous on tarpeen, tämän tyypin ja kaikkien muiden tämän päivän vallankumousten ollessa toteutettavissa vain kansansodan, kamppailun pääsääntöisen muodon kautta ja vallankumouksellisten aseistettujen joukkojen ollessa organisaation pääsääntöinen muoto.

Täten, hän esittää perulaisen yhteiskunnan luonteen puolifeodaalisena puolisiirtomaana, jonka päällä kehittyy byrokraattinen kapitalismi. Tämän lisäksi hän asettaa vallankumouksen tavoitteet, tehtävät, jotka on suoritettava, ja määrittää yhteiskuntaluokat ja demokraattisen vallankumouksen olemuksen, kuinka se on realisoitava tänä päivänä ja sen näköalat. Continue reading

Posted in Maailma, Perun kommunistinen puolue | Leave a comment