Punalippu

Juhlistimme Suomen kommunistisen puolueen perustamisen (29.8.1918) satavuotispäivää Tampereella. Osana tätä ryhmä Punalipun tovereita vieraili Kalevankankaalla punaisten haudalla, jossa kuultiin puhe, joka korosti SKP:n perustamisen historiallista merkitystä, sen ikuisia opetuksia, sekä edessämme olevaa viivästynyttä strategista tehtäväämme – SKP:n jälleenrakentamista. Puheessa tuotiin esiin se, miten erilaiset opportunistit ja revisionistit ovat ryöstäneet ja likvidoineet Suomen proletariaatilta sen oman puolueen, ja siten eristäneet sen kansainvälisestä luokastaan. Lisäksi se valoi vallankumouksellista optimismia nojautuen kansainvälisen kommunistisen liikkeen saavutuksiin, erityisesti proletariaatin ideologian, marxismin, kehityksessä marxismi-lenismin kautta ja perustalla maoismiksi. Sen perustalla jälleenrakennetulla SKP:lla tulee olemaan kaikki edellytykset taata sosialistisen vallankumouksen voitto Suomessa osana ja palveluksena maailman proletaariselle vallankumoukselle. Vierailu päätettiin kolmeen eläköön-huutoon SKP:lle.

Elokuun lopulla vuonna 1918 lahtariterrori riehui Suomessa. Tuhannet työväenluokan pojat ja tyttäret viruivat valkoisen vallan keskitysleireillä sekä joukkohaudoissa, eikä kärsimyksellä näyttänyt olevan loppua. Rajan yli Venäjän Sosialistiseen Neuvostotasavaltaan oli kuitenkin paennut tärkeä joukko punaisia, jotka pitivät kokouksen Moskovassa 29.8. Kokous päätti perustaa SKP:n, alun perin nimellä Suomalainen kommunistinen puolue, ja samalla hyväksyttiin ohjelma uudelle, Suomen työväenluokan omalle puolueelle, joka kuoriutui vanhan sosialidemokraattisen puolueen tuhkista. Työväenvallankumouksen ja luokkasodan karu tappio oli suuri opetus Suomen työväenluokalle. SKP:n perustamislausuntona tunnettu ohjelma tekikin kovaa itsekritiikkiä sekavasta vallankumousohjelmasta sekä heikosta, ellei olemattomasta, valmistautumisesta vallankumoukseen. Ottaen oppia suurelta Leniniltä SKP julisti imperialismin kuolevaksi kapitalismiksi, proletaarisen vallankumouksen aatoksi, ja kehotti määrätietoiseen valmistautumiseen uutta luokkasotaa varten ja tuomitsi päättävästi revisionismin, koska tämä pyrkii kieltämään luokan ja sen puolueen valmistautumisen vallankumoukselliseen otteluun.

SKP:n ohjelma oli täynnä oikeutettua ja oikeaa vallankumouksellista optimismia, joka kaukonäköisesti ymmärsi tappion suhteelliseksi ja ohimeneväksi. Tulevina viitenä vuotena nähtiinkin lukuisissa Euroopan maissa sekä siirtomaissa ja puolisiirtomaissa, esimerkiksi Kiinassa, vallankumouksellisia nousuja. Suomessakin oli vuonna 1922 hetkessä monisatapäiseksi kasvanut Pohjolan punainen sissipataljoona, jonka lyhyen kokemuksen tutkiminen ja arvioiminen on tärkeää suomalaisille kommunisteille saadaksemme syvemmän kuvan SKP:n historiallisista rajoitteista ja voidaksemme todella arvioida SKP:n kokemuksen kokonaisuudessaan. SKP taisteli päättävästi alati kiihtyvän lahtariterrorin oloissa. Kuitenkin vallankumousaallon laannuttua hetkeksi vuosikymmenen puolivälissä SKP alkoi horjua suunnassaan tehden ohjelmansa vastaisia legalistisia virheitä, joita Kommunistinen internationaali kritisoi kovasti 20–30-lukujen taitteessa, jolloin maailmanlaajuinen lama riepotteli Suomen ja muiden kapitalististen ja sorrettujen maiden köyhälistöä ja valtansa uhatuksi kokenut porvaristo turvautui kaikkialla, myös Suomessa, enenevissä määrin fasismiin. SKP ei onnistunut täysin voittamaan virheitään, ja yhdistettynä lahtariterroriin puoluejärjestö halvaantui ilmeisesti oikeistolikvidationismiin 30-luvun puolivälissä pysyen joukkojen näkökulmasta lähes täysin toimintakyvyttömänä vuoteen 1944 saakka. Maininnan ansaitsee tosin eräiden SKP:n järjestöjen, varsinkin Helsingin ja Tampereen seuduilla, järjestämä vastarintatoiminta jatkosodan aikana, vaikka tämä jäikin vaikutukseltaan hyvin pieneksi ja oli joukoista irrallaan.

Continue reading →

Ystävillemme Suomessa ja kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä.

Punalippu-kollektiivi on pitänyt menestyksekkään uudelleenjärjestäytymiskokouksen, jonka myötä organisaatiomme on valettu uuteen uskoon. Kokous järjestettiin, koska puolitoista vuotta toimintamme alkamisesta on osoittanut tarpeen organisaatiomme uudistamiseksi ja linjamme teroittamiseksi ja esittämiseksi yhtenäisenä.

Kokous hyväksyi väliaikaisen ohjelman, joka määrittelee ensimmäistä kertaa yhtenäisesti ideologisen perustamme, joka on marxismi-leninismi-maoismi, ja määrittelee tilanteen ja tehtävät kansainvälisesti ja Suomessa. Järjestömme pitää tätä ohjelmaa mitä arvokkaimpana oppaana suomalaisille kommunisteille, ja se suuntaa kokonaisuutena toimintaamme, jossa saavutettava kehitys luo edellytyksiä ohjelman kohottamiseksi vieläkin korkeammalle tasolle.

Kokous määritteli akuutiksi tehtäväksemme taktisen vetäytymisen käytännöstä voidaksemme keskittää vähät resurssimme ideologisen tasomme kohottamiseen kaiken oikean käytännön perusedellytyksenä, ja kokouksessa korostettiin, että tarkoituksemme on kohottaa käytäntömme korkeammalle tasolle ja että vain tästä lähtökohdasta pidämme taktista vetäytymistä oikeana ja välttämättömänä siirtona.

Kokous hyväksyi myös suunnitelman, jonka keskiössä on tutkia marxismi-leninismi-maoismin peruskysymystä eli poliittista valtaa, marxismi-leninismin kehittymistä marxismi-leninismi-maoismiksi ja marxismi-leninismi-maoismin, pääasiassa maoismin, soveltamista Suomessa. Tutkimus tulee konkretisoitumaan artikkeliksi, jossa selvitämme maolaista oppia poliittisesta vallasta ja arvioimme Suomen luokkasotaa vuonna 1918; artikkeli julkaistaan ensi vuoden alkupuolella.

Kokous lähettää punaisen tervehdyksen järjestäytymättömille marxilaisille Suomessa kehottaen heitä omaksumaan marxismi-leninismi-maoismin ja järjestäytymään sen pohjalta. Kokous lähettää punaisen tervehdyksen myös veljillemme ja siskoillemme kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä vakuuttaen vilpitöntä pyrkimystämme päästä toteuttamaan vallankumouksellista velvollisuuttamme Suomessa osana ja palveluksena maailmanvallankumoukselle.

Heinäkuussa 2018,
Punalippu-kollektiivi