Punalippu

Julkaisemme sarjan suomennoksia Perun kommunistisen puolueen yleispoliittisesta linjasta, johon sisältyy maoismin perusteiden opiskelulle korvaamatonta aineistoa. Julkaisemme viidennen ja viimeisen osan, joka käsittelee kommunistisen puolueen joukkolinjaa. Englanninkielinen käännös löytyy tästä linkistä ja espanjankielinen alkuperäisteksti löytyy tästä linkistä.

JOHDANTO

Kohottamalla korkealle, puolustamalla ja soveltamalla marxismi-leninismi-maoismia puheenjohtaja Gonzalo on asettanut puolueen joukkolinjan. Hän aloittaa vahvistamalla proletaarisen käsityksen, joka meillä on oltava pystyäksemme arvioimaan joukkojen ongelman. Hän selvittää poliittisen roolin, jota joukot näyttelevät taistelussa vallasta kansansodan tietä ja että taistelun vaatimusten [reivindicaciones] puolesta on palveltava tätä päämäärää. Hän hahmottelee, minkä joukkojen luokse meidän tulisi mennä: pääasiassa perusjoukkojen, työläisten ja talonpoikien, ja eri rintamiin riippuen heidän erityisistä vaatimuksistaan. Meidän on sovellettava ainoaa marxilaista taktiikkaa – menemistä syvimpiin ja alimpiin joukkoihin, heidän kasvattamistaan vallankumouksellisessa väkivallassa ja taistelussa opportunismia vastaan. Hän täsmentää, että kansansotaa johtavan puolueen joukkotyö toteutetaan kansanarmeijan kautta, ja hän osoittaa tärkeyden, joka on puolueen synnyttämillä elimillä yhtenä joukkojen organisoimisen muodoista. Meidän on tehtävä joukkotyötä kansansodassa ja sitä varten. Continue reading →

Julkaisemme sarjan suomennoksia Perun kommunistisen puolueen yleispoliittisesta linjasta, johon sisältyy maoismin perusteiden opiskelulle korvaamatonta aineistoa. Julkaisemme neljännen osan, jossa käsitellään kommunistisen puolueen kolmen välineen rakennuslinjaa. Englanninkielinen käännös löytyy tästä linkistä ja espanjankielinen alkuperäisteksti löytyy tästä linkistä.

JOHDANTO

Puheenjohtaja Gonzalo on asettanut vallankumouksen kolmen välineen rakennuslinjan kannattamalla, puolustamalla ja soveltamalla marxismi-leninismi-maoismia, pääasiassa maoismia.

Hän opettaa meille, että Marx on sanonut työväenluokan luovan itsensä näköisiä järjestöjä omaksi kuvakseen, so. sen omia organisaatioita. 1800-luvulla Marxin ja Engelsin myötä aloitimme tieteellisen käsityksen siunaamina, omalla doktriinillamme, omalla tavoitteellamme, omalla yhteisellä päämäärällämme – kuinka ottaa valta ja keino sen tekemiseen – vallankumouksellinen väkivalta. Kaikki tämä saavutettiin erittäin kovassa kahden linjan taistelussa. Marx asetti, että proletariaatti ei voi toimia luokkana, ellei se muodosta itseään poliittiseksi puolueeksi, joka eroaa ja on vastakkainen kaikille omistavien luokkien luomille poliittisille puolueille; että ilmestymisestään alkaen pitkällisessä prosessissa proletariaatti on luonut omat taistelumuotonsa ja omat organisaatiomuotonsa, että prosessin tuloksena puolue on korkein organisaatiomuoto, armeija pääasiallinen organisaatiomuoto ja rintama kolmas väline, ja nämä kaikki kolme välinettä ovat vallan valtaamiseksi vallankumouksellisen väkivallan keinoin. Hän kertoo meille, että 1800-luvun lopulle tultaessa Engels tuli siihen johtopäätökseen, että luokalla ei ollut oikeanlaisia järjestömuotoja eikä oikeanlaisia sotilaallisia muotoja vallan valtaamiseksi ja säilyttämiseksi, mutta hän ei koskaan sanonut, että meidän tulisi hylätä vallankumous vaan että meidän on työskenneltävä vallankumouksen eteen etsien ratkaisua näihin avoimiin ongelmiin. Tämä on ymmärrettävä hyvin, sillä revisionistit vääristelevät Engelsin sanoja opportunisminsa kaupustelemiseksi. Continue reading →

Lopuksi, kuunnelkaa tätä. Kuten me näemme maailmalla maoismi marssii johtamaan uutta proletaarisen maailmanvallankumouksen aaltoa. Kuunnelkaa ja ymmärtäkää! Ne, joilla on korvat, käyttäköön niitä. Ne, joilla on ymmärrystä, ja meillä kaikillahan on — käyttäkää sitä! Hölynpöly saa riittää. Epäselvyydet saavat riittää! Ymmärrämme sen! Mitä maailmassa tapahtuu? Mitä me tarvitsemme? Tarvitsemme maoismin ideologian lihaksi tulemista, ja se on tullut lihaksi, luoden kommunistisia puolueita, jotka johtavat suuren proletaarisen maailmanvallankumouksen uutta suurta aaltoa, joka on tulossa. (Puheenjohtaja Gonzalon puhe, syyskuu 1992)

Me, allekirjoittaneet marxilais-leniniläis-maolaiset puolueet ja järjestöt, vahvistamme itse tässä puheenjohtaja Gonzalon historiallisen ja kauaskantoisen puheen 26. vuoden kunniallisessa juhlassa, tämän puheen täyden pätevyyden ja erityisesti puolustaessa tämän ajattelun ja toiminnan jättiläisen elämää, Perun kommunistisen puolueen ja perulaisen vallankumouksen suuren johtajan; joka on määritellyt maoismin marxismin uutena, kolmantena ja korkeampana vaiheena, ja joka on asettanut että marxistina oleminen tänään on marxisti-leninisti-maoistina, pääasiassa maoistina olemista. Me ymmärrämme, että puheenjohtaja Gonzalon puolustaminen merkitsee taistelua johdonmukaisimmalla tavalla maoismin määräämiseksi proletaarisen maailmanvallankumouksen uuden suuren aallon, joka on jo kehittymässä, ainoaksi komentajaksi ja oppaaksi. Ymmärrämme, että tämä taistelu on osa tehtävää maailman kommunistien jälleenyhdistämiseksi, mikä merkitsee marxismin periaatteiden, kansainvälisen proletariaatin luokkaetujen, taistelun sorrettujen kansojen ja kansakuntien vapauttamiseksi, ja lopulta taistelun kommunismin puolesta, asettamista etusijalle. Continue reading →

Juhlistimme Suomen kommunistisen puolueen perustamisen (29.8.1918) satavuotispäivää Tampereella. Osana tätä ryhmä Punalipun tovereita vieraili Kalevankankaalla punaisten haudalla, jossa kuultiin puhe, joka korosti SKP:n perustamisen historiallista merkitystä, sen ikuisia opetuksia, sekä edessämme olevaa viivästynyttä strategista tehtäväämme – SKP:n jälleenrakentamista. Puheessa tuotiin esiin se, miten erilaiset opportunistit ja revisionistit ovat ryöstäneet ja likvidoineet Suomen proletariaatilta sen oman puolueen, ja siten eristäneet sen kansainvälisestä luokastaan. Lisäksi se valoi vallankumouksellista optimismia nojautuen kansainvälisen kommunistisen liikkeen saavutuksiin, erityisesti proletariaatin ideologian, marxismin, kehityksessä marxismi-lenismin kautta ja perustalla maoismiksi. Sen perustalla jälleenrakennetulla SKP:lla tulee olemaan kaikki edellytykset taata sosialistisen vallankumouksen voitto Suomessa osana ja palveluksena maailman proletaariselle vallankumoukselle. Vierailu päätettiin kolmeen eläköön-huutoon SKP:lle.

Elokuun lopulla vuonna 1918 lahtariterrori riehui Suomessa. Tuhannet työväenluokan pojat ja tyttäret viruivat valkoisen vallan keskitysleireillä sekä joukkohaudoissa, eikä kärsimyksellä näyttänyt olevan loppua. Rajan yli Venäjän Sosialistiseen Neuvostotasavaltaan oli kuitenkin paennut tärkeä joukko punaisia, jotka pitivät kokouksen Moskovassa 29.8. Kokous päätti perustaa SKP:n, alun perin nimellä Suomalainen kommunistinen puolue, ja samalla hyväksyttiin ohjelma uudelle, Suomen työväenluokan omalle puolueelle, joka kuoriutui vanhan sosialidemokraattisen puolueen tuhkista. Työväenvallankumouksen ja luokkasodan karu tappio oli suuri opetus Suomen työväenluokalle. SKP:n perustamislausuntona tunnettu ohjelma tekikin kovaa itsekritiikkiä sekavasta vallankumousohjelmasta sekä heikosta, ellei olemattomasta, valmistautumisesta vallankumoukseen. Ottaen oppia suurelta Leniniltä SKP julisti imperialismin kuolevaksi kapitalismiksi, proletaarisen vallankumouksen aatoksi, ja kehotti määrätietoiseen valmistautumiseen uutta luokkasotaa varten ja tuomitsi päättävästi revisionismin, koska tämä pyrkii kieltämään luokan ja sen puolueen valmistautumisen vallankumoukselliseen otteluun.

SKP:n ohjelma oli täynnä oikeutettua ja oikeaa vallankumouksellista optimismia, joka kaukonäköisesti ymmärsi tappion suhteelliseksi ja ohimeneväksi. Tulevina viitenä vuotena nähtiinkin lukuisissa Euroopan maissa sekä siirtomaissa ja puolisiirtomaissa, esimerkiksi Kiinassa, vallankumouksellisia nousuja. Suomessakin oli vuonna 1922 hetkessä monisatapäiseksi kasvanut Pohjolan punainen sissipataljoona, jonka lyhyen kokemuksen tutkiminen ja arvioiminen on tärkeää suomalaisille kommunisteille saadaksemme syvemmän kuvan SKP:n historiallisista rajoitteista ja voidaksemme todella arvioida SKP:n kokemuksen kokonaisuudessaan. SKP taisteli päättävästi alati kiihtyvän lahtariterrorin oloissa. Kuitenkin vallankumousaallon laannuttua hetkeksi vuosikymmenen puolivälissä SKP alkoi horjua suunnassaan tehden ohjelmansa vastaisia legalistisia virheitä, joita Kommunistinen internationaali kritisoi kovasti 20–30-lukujen taitteessa, jolloin maailmanlaajuinen lama riepotteli Suomen ja muiden kapitalististen ja sorrettujen maiden köyhälistöä ja valtansa uhatuksi kokenut porvaristo turvautui kaikkialla, myös Suomessa, enenevissä määrin fasismiin. SKP ei onnistunut täysin voittamaan virheitään, ja yhdistettynä lahtariterroriin puoluejärjestö halvaantui ilmeisesti oikeistolikvidationismiin 30-luvun puolivälissä pysyen joukkojen näkökulmasta lähes täysin toimintakyvyttömänä vuoteen 1944 saakka. Maininnan ansaitsee tosin eräiden SKP:n järjestöjen, varsinkin Helsingin ja Tampereen seuduilla, järjestämä vastarintatoiminta jatkosodan aikana, vaikka tämä jäikin vaikutukseltaan hyvin pieneksi ja oli joukoista irrallaan.

Continue reading →