Joe Biden ja Vladimir Putin tapasivat toisensa Genevessä 16. kesäkuuta 2021 G7-kokouksen jälkimainingeissa, mikä oli pidetty Cornwallissa 13. päivä. Vastakkain tapaamisessa olivat maailman ainoa hegemoninen supervalta, yhdysvaltalainen imperialismi ja ydinasesupervalta, venäläinen imperialismi.
Sanoissa nämä herrat vetoavat kansan palvelemiseen, rauhaan ja sopuiluun. Todellisuudessa näiden sanojen taakse kätkeytyy poliittinen sisältö, mikä on vakautta (riistorauhaa) ja ennustettavuutta Yhdysvalloille ja Venäjälle riistää maailman kansoja. Putin ja Biden salajuonittelevat imperialistimaiden isäntinä “strategisen tasapainon” aikaansaamiseksi, mikä on tietenkin suhteellista, sillä imperialistimaiden välinen kilpailu puoli- ja siirtomaista kehittyy salajuonittelun ja kilpailun, pääasiassa kilpailun kautta. Hajoita ja hallitse on Bidenin hunajaisten sanojen ja “yhteistyön” vakuuttelun takana toimiva taktiikka. Yhdysvaltalaisen imperialismin on omaa hegemonista asemaansa puolustaakseen estettävä kilpailevien imperialistimaiden liittoutuminen sitä vastaan. Kiivainta kamppailua imperialistimaiden välillä käydään Euraasiassa, jonka Yhdysvallat on määritellyt strategiseksi alueeksi maailman hegemonian kannalta. Sopimuksen aikaansaaminen kahden supervallan välillä, hegemonisen yhdysvaltalaisen imperialismin ja ydinasesupervalta venäläisen imperialismin välillä on herroille tärkeää, koska maailmanvallankumouksen strategisen offensiivin kontekstissa kiristyvät kaikki ristiriidat sorrettujen ja imperialistimaiden välillä, sekä imperialistimaiden kesken niiden kilpailussa sorrettujen maiden ryöstelystä. Tilanne Euraasiassa on hyvin räjähdysherkkä, mistä voi saada alkunsa 3. maailmansota. Imperialistinen maailmansota on kilpailevien imperialismien tapa ratkaista se kenelle hegemonia imperialistisessa maailmanjärjestyksessä kuuluu. Puheenjohtaja Maolta olemme saaneet teesin kolmen maailman erkaantumisesta, jota puheenjohtaja Gonzalo on tarkentanut; historiallisesti pääasiallinen ristriita on sorrettujen ja imperialistimaiden välillä, mutta siitä voi väliaikaisesti tulla toissijainen imperialistisen sodan syttyessä (imperialistimaiden välinen ristriiita). “Strategisen tasapainon” säilyttämiseksi ja “tahattomien yhteenottojen” välttämiseksi Biden ja Putin molemmat puhuvat aserajoitusten ja yhteistyön puolesta. Agendalla oli mm.csupervaltojen ydinasearsenaalin rajoittaminen uudella START-sopimuksella (The New Strategic Arms Reduction Treaty).
Uusi START-sopimus rajoittaa käyttövalmiit strategiset ydinkärjet ja pommit 1550 kappaleeseen ja siihen, että jokainen raskas pommikone lasketaan yhdeksi ydinkärjeksi. Käyttövalmiit mannertenväliset ohjukset, sukellusveneistä laukaistavat ballistiset ohjukset ja raskaat pommikoneet rajoitetaan 700 kappaleeseen. Laukaisualustat rajataan 800 kappaleeseen. Ei-käyttövalmiita ohjuksia tarkkaillaan, mutta niille ei ole asetettu kappalemäärärajoitusta. Jenkkien nykyiset ja suunnitellut ohjustorjunta ohjelmat eivät kuulu uuden START-sopimuksen piiriin.
Tilanne jenkki-imperialismin ja venäläisen imperialismin välillä ei ole enää samanlainen kuin kylmän sodan aikana. Jenkit ovat hegemoninen supervalta ja venäläiset ydinasesupervalta. Kukaan ei pysty kilpailemaan samassa sarjassa näiden kahden kanssa politiikassa, taloudessa tai ainakaan toistaiseksi sotilaallisesti. Osin tästä syystä Biden uhkailee Putinia Kiinalla, jonka kanssa Venäjä jakaa yhteistä rajaa tuhansia kilometrejä, vetoamalla Venäjän talouskriisiin ja agressiivisiin toimiin talouden kasvattamiseksi.
Tapaamisen merkitys on suuri, sillä se asetti suuntaviivat kahden supervallan kilpailulle. Pohjautuen siihen mitä ollaan voitettu ja hävitty lukuisilla taistelukentillä laaditaan sopimuksia imperialistien välisen kilpailun ja juonittelun säännöstelemiseksi, status quon asemien sementoimiseksi. Edelleen tämä on sopusoinnussa ristiriidan lain kanssa, mikä asettaa, että yhtenäisyys on suhteellista ja kamppailu absoluuttista. Tämä pitää erityisen paikkansa maailmantilanteessa, jossa maailman köyhät nousevat aseelliseen kapinaan kuolemaa, nälkää ja kurjuutta vastaan hävittääkseen imperialistiset verenimijät.
Kysymyksessä on sopimus jenkki-imperialismin ja venäläisen imperialismin välillä, jossa jenkeillä on ylivoima (hegemoninen supervalta). Kysymys ei ole siis siitä, että Yhdysvaltoja vastassa olisi koko maailma, sillä Putin edustaa venäläistä imperialismia, joka sekin kilpailee kiinalaista sosiali-imperialismia vastaan. “Rakentava” sävy, johon Putin viittaa tapaamista kuvaillakseen, tarkoittaa venäläiselle imperialismille sitä, ettei kukaan pysty nousemaan kilpailevaksi ydinasesupervallaksi, kuten esimerkisi Iran, joka on sorrettu kansakunta ja joka hamuilee ydinasetta, mikä on ristiriidassa sen puolisiirtomaa aseman kanssa. Toinen uhkakuva venäläiselle imperialismille on kiinalainen sosiali-imperialismi. Tätä seikkaa Yhdysvallat käyttävät syöttinä leventääkseen kuilua Venäjän, Kiinan ja Iranin välillä, so. hajoita ja hallitse, kilpailua ja juonittelua, kuten imperialistiseen tapaan kuuluu. Tämän saavuttamiseksi Biden teki myönnytyksiä Ukrainan, Afganistanin, Syyrian ja Libyan kysymyksissä.
Yhdysvallat ovat maailman ainoa hegemoninen supervalta. Kiinalainen sosiali-imperialismi havittelee kuumeisesti supervallan asemaa ja hegemoniaa Euraasiassa. Euraasia, jolla on yhdysvaltaiselle imperialismille ja sen maailmanhegemonialle strategista merkitystä. Yhdysvaltaiset porvarit tunnustavat kiinalaisen sosiali-imperialismin nousun uhaksi Yhdysvaltojen hegemoniselle asemalle. Tätä varten jenkki-imperialistit kuuluttavat “geostrategian” perään koskien Euraasiaa ja nousevaa kiinalaista sosiali-imperialismia. Tässä kontekstissa sen on pakko huomioida venäläinen imperialismi, jonka intresseissä on myös estää Kiinan nouseminen ydinasesupervallaksi. Iran on jenkkien strateginen tavoite koko nk. Laajennetun Lähi-idän hallitsemiseksi, joka on kaikkien imperialistien kansainvälinen taistelukenttä. 90-luvun alusta lähtien yhdysvaltainen imperialismi ei ole kyennyt asettamaan sanelemaansa “pax americanaa” alueelle ja maailmaan. Imperialistien seuraaman logikaan mukaan se joutuu epäonnistumaan toistamiseen.
Tapaamisen keskiössä oli imperialistien välisen sodan mahdollisuus, sekä kolmannen maailmansodan mahdollisuus, joka voi syttyä missä saumakohdassa tahansa, vaikka nykyisessä hetkessä sen aloittaminen ei ole yhdenkään imperialistimaan agendalla (vrt. Saksalainen imperialismi 1. ja 2. maailmansodassa, sekä japanilainen imperialismi 2. maailmansodassa). Marxismi-leninismi-maoismi ohjeistaa meitä olemaan pelkäämättä maailmansotaa, vaan valmistautumaan siihen ja vastamaan maailman kansansodalla. Oleellista on keskittyä omiin voimiimme ja niiden kehittämiseen kun marssimme kohti proletariaatin uutta kansainvälistä organisaatiota.