Elinkustannusten jatkuva nousu on saanut saksalaiset työläiset taistelemaan entistä päättäväisemmin palkankorotusten puolesta. Tietenkään saksalaiset porvarit eivät ole halunneet antaa yhtään almuakaan lisää kurjuudessa kituville työläisille. Julkaisemme tämän koosteen kahdesta eri tovereidemme julkaisemasta kirjoituksesta, jotka koskevat maassa leviävää lakkoliikettä. Alkuperäiset kirjoitukset luettavissa saksaksi täällä ja täällä.
Pastatehtaan lakkoilevia työläisiä
Saksin osavaltion, Meißenin piirikunnassa sijaitsevassa Riesan kaupungissa Teigwarenin pastatehtaan työläiset ovat olleet lakossa lokakuun alusta asti. Tämä samainen tehdas oli Saksan demokraattisen tasavallan (Deutsche Demokratische Republik [DDR]) aikana maan suurin pastatehdas. Edelleen tehdas on mainittava työpaikka tässä noin 30 000 asukkaan kaupungissa, jossa muuten sijaitsee koko osavaltion viimeinen pystyssä oleva Suuren Leninin patsas.
Tehdas on tunnettu suuren kokonsa lisäksi siitä, että siellä palkat ovat pienet. Peruspalkka on 12,51 euroa tunnilta ja tuo summa juuri ja juuri ylittää Saksassa laissa säädetyn minimipalkan. Tehtaalla esimiesasemassa olevien toimihenkilöidenkin palkka on vain muutaman euron tunnissa enemmän. Tehtaan omistava perhe on sen sijaan tienannut viime vuosina miljoonia euroja. Tällä hetkellä tehtaan 150 työläistä ovat lakossa ja he vaativat 15 prosentin palkankorotusta, joka ei lopulta tarkottaisi kuin vain vähän yli 2000 euron kuukausituloja.
Vasemmiston (Die Linke) parlamenttiryhmässä istuva Dietmar Bartsch yrittää kalastella työläisten lakolla ääniä surkealle puolueelleen. Die Linke on yksi niistä valevasemmistolaisita puolueista, jotka systemaattisesti ovat pettäneet Saksan työväenluokan edut ja antautuneet porvariston vasalleiksi työväenliikkeessä. Yhtä vähän lakkolaiset voivat luottaa byrokraattien johtamaan paikalliseen ammattiliittoon (Gewerkschaft Nahrung-Genuss-Gaststätten [NGG]), joka usein on pettänyt työläiset ja tehnyt kerrassaan surkeita työehtosopimuksia porvareiden kanssa. Tehtaan työläiset voivat luottaa vain omaan voimaansa, ja heidän on rakennettava omat organisaationsa. Työläisten johtamat organisaatiot, jotka eivät toimi luokkavihollisen hyväksi ja oikeasti vastustavat kansan hyväksikäyttöön ja sortoon perustuvaa järjestelmää.
Kuvassa Riesan kaupungissa sijaitseva Suuren Leninin patsas. Saksan demokraattisen tasavallan aikana patsas sijaitsi kaupungin keskusaukiolla, josta se siirrettiin Saksan liittotasavallan suorittaman anneksion jälkeen venäläiselle hautausmaalle. Saksan taantumukselliset ovat usein vaatineet patsaan lopullista tuhoamista.
Lakkoliikkeet muualla Saksassa
Lakkoliikkeitä on myös muualla Saksassa useilla eri paikkakunnilla. Lakoissa vaaditaan kovan inflaation vuoksi kovia palkankorotuksia elämän jatkumisen mahdollistamiseksi. Metalli- ja sähköteollisuudessa on jättikokoisia lakkoja, ja esimerkiksi Saksan suurimpaan ammattiliittoon IG Metalliin kuuluvat työläiset vaativat kahdeksan prosentin palkankorotuksia. Heti lakkojen alkessa yli 200 000 työläistä marssi pois työpaikoiltaan, sen jälkeen kun porvarit tarjosivat naurettavaa ns.“inflaatiokorvausbonusta“. Korvaus olisi nostanut palkan noin 3000 euroon kuukaudessa. Summa voi kuulostaa suurelta suomalaisen korviin, mutta tähän sopimukseen olisi kuulunut porvareille oikeus poistaa työläisten kaikki loma- ja joulurahat sekä mahdolliset muut bonukset. Joillakin alueilla porvarit jopa vaativat työajan pidentämistä lisättäväksi tähän sopimukseen. Moni työläinen oikeasti järkyttyi tällaisista tarjouksista, sekä kantapään kautta oppi sen että hänen elämänsä ei ole minkään arvoinen silloin kun kapitalisti haluaa lisätä suuria voittojaan. Tällaiset surkeat tarjoukset siis vain loppujen lopuksi valoivat yhtenäisyyttä työläisten riveissä, ja lakkorikkuruus on vain hyvin pieni ilmiö tällä hetkellä.
Lakkovaroituksen ovat antaneet myös mm.terveydenhuoltoalan työläiset ja veturinkuljettajat. Molempien alojen ammattiliitot ovat ilmoittaneet, että he eivät aio tällä kertaa tyytyä almuihin, ja palkankorotusten on oltava vähintään 10 prosentin luokkaa. Näemme kuinka taloudelliset taistelut kiihtyvät Euroopan sydämmessä Saksassa, jossa elinkustannusten nousu on karannut täysin käsistä. Tämä osoittaa meille, että yhä useammat työläiset ovat vihaisia ja ymmärtävät, että heidän on nyt taisteltava etujensa puolesta. Työläiset eivät koskaan ole saaneet mitään ilman taisteluja, vaan työväenliike on aina joutunut valloittamaan taisteluin kaikki etunsa.
IG Metallin lakkoilevia työläisiä