Tampereen lähellä sijaitsevassa Valkeakosken kaupungissa joukko nuoria vallankumouksellisia järjesti kunniavartion paikallisella hautausmaalla voitonpäivänä (9.5). Tuolla hautausmaalla sijaitsee muistomerkki, joka on pystytetty Valkeakoskella sotavankeudessa kuolleille Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton Työläisten ja talonpoikien punaisen armeijan taistelijoille. Valkeakoskella sijaitsi hetken aikaa suuren antifasistisen sodan aikana sotavankileiri numero 11. Tuonne vankileirille valkosuomalaiset telkesivät Karjalan rintamalla vangitsemiaan punaisen armeijan sotilaita. Näiden sotavankeudessa kuolleiden rikos oli valkoisten silmissä se, että he eivät hyväksyneet sitä, että natsi-Saksa liittolaisineen, joihin Suomen tasavaltakin kuului, hyökkäsi maailman ensimmäiseen työläisten valtioon kesäkuussa 1941.
Haudalla pidettiin puhe, jossa korostettiin oikeita asioita suuren antifasistisen sodan aikakaudelta. Puheessa todettiin, että esimerkiksi ilman neuvostokansan ponnisteluita ei voittoa fasismista oltaisi saavutettu, eli ihmiset ratkaisevat eivät aseet. Lisäksi todettiin, että tämän päivän vallankumouksellisten tulee muistaa aina suuren antifasistisen sodan opetukset sekä ottaa esimerkkiä neuvostokansan ja myös muiden fasismia vastaan taistelleiden kansojen uhrautuvaisuudesta. Toiseksi esimerkiksi mainittiin Kiinan kansa ja Kiinan Kommunistisen Puolueen johtama antifasistinen kamppailu Aasiassa. Tuollaista uskoa ja uhrautuvaisuutta tämänkin päivän vallankumoukselliset tarvitsevat matkalla kohti ikuisesti loistavaa kommunismia.
Puheessa myös muistettiin sorrettujen kansakuntien sekä erityisesti Palestiinan kansan käymää urhoollista aseellista vastarintasotaa imperialismia ja sionismia vastaan. Tovereilla mukana ollut Palestiinan lippu symboloi jatkuvaa anti-imperialistista taistelua ja vastarintaa. Tilannetta jossa taistelua jatketaan uhrauksia pelkäämättä, koska tiedetään, että ei ole oikeasti mitään muuta keinoa maailman muuttamiseksi kuin aseellinen vastarinta.
Puheessa nostettiin esiin myös Perun Kommunistisen Puolueen ja puheenjohtaja Gonzalon rooli maailmanvallankumouksen johdossa. Puheen lopussa vielä korostettiin, että jatkaaksemme suuren antifasistisen sodan marttyyreiden työtä, vallankumouksellisten on tehtävä uhrautuvasti työtä Suomen Kommunistisen Puolueen rekonstituoimiseksi marxilais-leniniläis-maolaisena puolueena.
Puhe päättyi yhteisiin huutoihin:
“Ikuinen kunnia punaisen armeijan antifasistisille sankareille!”
“Kuolema fasismille, vapaus kansalle!”
“Rekonstituoikaa SKP!”
“Eläköön Kansainvälinen Kommunistien Liitto!”
“Eläköön marxismi-leninismi-maoismi!”
Puhetta saapui myös kuuntelemaan aivan spontaanisti joukkoja, joista eräs totesikin puheen ja yhteishuutojen jälkeen, että: “Kiitos, luotte uskoa tulevaan…”