Tänä vuonna EU ottaa käyttöön uuden metsäkatoasetuksen, jonka mukaan yritysten, jotka myyvät EU:ssa karjaa, kaakaota, kahvia, palmuöljyä, kumia, soijaa ja puuta, sekä näistä johdettuja tuotteita (kuten lihatuotteita, suklaata, sellua, paperituotteita jne.) , täytyy todistaa, ettei tuotteiden tuotantoketjussa ole hakattu metsää 31. joulukuuta 2020 jälkeen. Tämän todistamiseksi tulisi käyttää esimerkiksi satelliittikuvia. Lisäksi tuotteelle tulee määritellä oma geolokaatiotunniste, jonka avulla sen alkuperä voidaan paikantaa yksittäiselle maatilkulle.
Satelliittikuvien tai geolokaatiotunnisteiden käyttö on kuitenkin mahdollista vain suurtilallisille ja monopoleille, eikä keskisuurilla tai pienillä talonpojilla ole mahdollisuuksia todistaa tuotteidensa ”vastuullisuutta”. Samalla EU, imperialistien liitto, läksyttää sorrettujen maiden talonpoikia ongelmasta, jonka imperialistit itse ovat luoneet, ja jota ne edistävät jatkuvasti. Köyhät ja keskisuuret talonpojat eivät ole niitä, joiden maanviljely tuhoaa metsää, vaan syyllisiä tähän ovat suurtilalliset ja imperialistiset monopolit, jotka muuttavat metsäalueita valtaviksi plantaaseiksi vientiin meneville tuotteille ja ryöstävät maata keskisuurilta ja köyhiltä talonpojilta, jotka viljelevät enimmäkseen paikalliseen tarpeeseen. Aiemmin samanlaista puhetta ”ympäristönsuojelusta” on käytetty köyhiä talonpoikia vastaan hyökkäämiseksi ja keskisuuren ja pienen tuotannon murskaamiseksi maaseudulla esimerkiksi Brasiliassa, minkä Köyhien Talonpoikien Liitto (LCP) on paljastanut julkilausumassaan.
Olisi myös virheellistä kuvitella, että monopolit muuttaisivat toimintaansa metsäystävällisemmäksi asetuksen myötä. Jo nyt useat monopolit sanovat, että ne aikovat perustaa kaksi erillistä tuotantoketjua: yhden EU:hun vietäville tuotteille ja toisen muualle vietäville tuotteille. Mitkään lait eivät myöskään ennenkään ole estäneet monopoleja ryöstämästä, murhaamasta ja tuhoamasta sorretuissa maissa, joissa ulkomaisia imperialisteja palvelevat hallinnot tekevät kaikkensa mahdollistaakseen tämän.
Ratkaisuna keskisuurten ja pienten talonpoikien ongelmiin asetuksen vaatimusten täyttämisessä on esitetty esimerkiksi erilaisia osuuskuntia, tuottajien yhteisöjä ja valtioiden laajempaa ”osallistumista”. Tämä ei kuitenkaan todellisuudessa paranna pienempien talonpoikien asemaa, vaan alistaa ja sortaa heitä yhä enemmän.
Keskeistä asetuksessa onkin se, että voimakkaimpien monopolien asema vahvistuu, ja tuotanto keskittyy yhä enemmän. Sveitsiläinen monopoli Nestlé, yhdysvaltalainen Mars Wrigley ja italialainen Ferrero ovat laatineet kirjeen, jossa ne kannattavat lakia. Esimerkiksi Nestlé sanoo, että sillä on jo olemassa asetuksen vaatimia mekanismeja seurata tuotantoketjuaan. Näin se saakin edun kilpailijoihinsa nähden. Toisaalta esimerkiksi Yhdysvallat ja Euroopan paperintuottajien liitto ovat esittäneet lain viivästyttämistä, ja osa EU:n jäsenmaista, myös Suomi, on ilmaissut huolensa lain tulkinnasta.
EU:n metsäkatoasetus hyödyttää siis todellisuudessa suurtilallisia ja monopoleja, ja se edistää pienten ja keskisuurten talonpoikien voimakkaampaa alistamista niille. Se ei torju metsäkatoa, joka johtuu imperialistisesta ryöstöstä, valtavien plantaasien pystyttämisestä vientiä varten, vaan ennemminkin kiihdyttää sitä. Se ei myöskään anna maata niille, jotka viljelevät sitä, vaan päin vastoin edistää maan ryöstämistä.