Viime aikoina mediassa on nähty mitä huolestuneempia kannanottoja koronatilanteen ”leviämisestä käsiin”. Tartuntamäärät toki ovat kasvaneet: THL:n tilannekatsauksen mukaan taudin ilmaantuvuus nousi lähes jokaisella alueella marraskuun kahden viimeisen viikon aikana verrattuna kuun alkupuoleen. Joulukuun kahdella ensimmäisellä viikolla ilmaantuvuus nousi yhdeksällä alueella ja laski tai pysyi samana kahdessatoista. Vuodeosastolla hoidossa olevien Covid-19-potilaiden määrä kasvoi jyrkästi marraskuun aikana kevään tasolle (17.12. tietojen mukaan 103 tapausta), toisaalta tehohoidossa olevien määrä ei ole lisääntynyt jyrkästi ja tilanne on parempi kuin keväällä (27 tapausta 17.12.). Testauskapasiteettia on myös nostettu 26 000 testiin päivässä, ja näistä valtaosa palautuu negatiivisina. Sairastuneista noin 70% parantuu, mutta tauti on vaarallinen erityisesti vanhuksille ja muille riskiryhmiin esimerkiksi kroonisten sairauksien takia kuuluville.
Perustuslakiasiantuntija Pauli Rautiainen kirjoittaa 23.11. valmiuslakikeskustelusta ja siitä, kuinka tarkasti koordinoitua tämän keskustelun esiinnostaminen on ollut: ensin HUS tiedottaa olevansa täysvalmiudessa eli valmistautuvansa toimimaan ”vakavassa häiriötilassa tai valmiuslain mukaisissa poikkeusoloissa”, ja välittömästi tämän jälkeen hallitus, presidentti sekä sote-ministeriryhmä väläyttävät tiedotteissaan rajoituksien kiristämistä ja mahdollista valmiuslain käyttöönottoa, ellei tilannetta saada kuriin Uudellamaalla. Rautiainen muistuttaa, että valmiuslaki ei ole mikään ihmetyökalu eikä lain mukaan sitä voida ottaa käyttöön ilman poikkeusolojen toteamista ja laissa määritellyn välttämättömyyden, eli sen, että normaalilainsäädännön keinot ovat käyneet riittämättömiksi, täyttymistä. Valmiuslain perusteella olisi mahdollista poistaa kiireettömään hoitoon pääsyn määräajat ja priorisoida korona muiden sairauksien edelle, pakottaa terveydenhuollon henkilökuntaa töihin ja rajoittaa esimerkiksi liikkumista alueelta toiseen tai määrätä jopa ulkonaliikkumiskieltoja. Ravintoloita ja kouluja koskevat rajoitukset ja järjestelyt eivät enää vaadi valmiuslakia, sillä lainsäädäntöä on muutettu näiden osalta. Valmiuslain käyttöönotto tarkoittaa siis sitä, että osa perustuslain kohdista otetaan pois käytöstä.
Toisin kuin valtioneuvosto antaa ymmärtää, valmiuslaissa ei lue, että valta voidaan keskittä sille, eikä valmiuslaki poista parlamentaarista kontrollia hallituksen toimilta. Keväällä kuitenkin näimme, kuinka helposti näiden periaatteiden yli käveltiin, ja edelleen näemme kuinka hallitus pyrkii lausunnoissaan vähättelemään perustuslakia ja kahmimaan lisää toimivaltuuksia itselleen. Toisaalta esimerkiksi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on on kritisoinut valmiuslakikeskustelua ja vaatinut malttia, ja hallituksen sisälläkin on jonkin verran ristiriitoja.
Aikaisemmin syksyllä tartuntatautilakia pyrittiin muuttamaan siten, ettei valmiuslakia tarvitsisi ottaa käyttöön vaan jo tavallisessa lainsäädännössä olisi enemmän keinoja puuttua koronan leviämiseen. Perustuslakivaliokunta kuitenkin torppasi useat muutokset, sillä ensinnäkin lainvalmistelussa oli suuria puutteita eikä se ollut siisns. ”hyvän lainsäädäntötavan” mukaista: mm. muutosehdotuksia ei saatettu eduskunnan arvioitavaksi, niitä tehtiin julkisuudelta piilossa, oikeuskanslerin huomautukset ohitettiin… Nämä ovat siis demoliberaaleja ihanteita, joiden mukaan lainsäädännön tulisi olla parlamentaarisessa kontrollissa ja sitä myöten ”kansan tahdon mukaista” – vaikka mikään ei todellisuudessa sido porvariston poliitikkoja noudattamaan ”kansan tahtoa”. Pauli Rautiainen arvostelee Perustuslakiblogissa myös sitä, missä määrin on oikeutettua tehdä pysyväisluonteisia lakimuutoksia väliaikaisen epidemiatilanteen perusteella, eli syntyy eräänlainen pysyvä poikkeustila, kuten kävi monissa maissa 2000-luvulla terrorismin torjunnan nojalla tehtyjen lakimuutosten kohdalla. Tämä on eräs merkki taantumuksellistumiskehityksestä – imperialistisen järjestelmän kriisiytyessä porvaristo pyrkii ”poikkeuksellisen tilanteen” nojalla tekemään lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on väitetysti hetkellisesti rajoittaa demoliberaaleja oikeuksia ”kansalaisten parhaaksi”, mutta todellisuudessa näin edistetään valtion taantumuksellistumista harppauksittain.
Yle julkaisi 27.11. entisen valtiosihteerin, pitkäaikaisen virkamiehen ja nykyisen Helsinki Graduate School of Economicsin työelämäprofessori Martti Hetemäen ja pääministeri Sanna Marinin väliset sähköpostikeskustelut loka-marraskuun ajalta. Viesteissä Hetemäki toivoo valmiuslain käyttöönottoa sekä vaatii esimerkiksi maskipakkoa ja liikkumisen rajoittamista jo lokakuussa. Hän pyytää Marinia selvittämään valmiuslain käyttönottoa. Marin vastaa ja kertoo, että valmiuslain oikeudellista puolta selvitetään ja avautuu turhautumisestaan siihen, etteivät kunnat ja alueet ole yksimielisiä toimista. Hetemäki ja Marin harmittelevat sitä, ettei valmiuslakia voi ottaa käyttöön ennakoivasti, mutta Hetemäki uskoo, että perustuslakiasiantuntijat varmasti ymmärtäisivät myös riskinäkökulman. Hetemäki ei ole enää virkamiehen asemassa, ja periaatteessa hänen sanansa ovat ”kansalaispalautteen” arvoisia. Tässäkin tulee ilmi, kuinka piilossa kansan katseilta porvariston talousviisaat ja finanssipääoma pyrkivät ohjaamaan niin kutsuttua ”kansanvaltaa”. Perustuslaki on ikävä hidaste, jota tulisi saada tulkita niin kuin se porvaristoa hyödyttää. Hetemäen viesteistä ei myöskään suinkaan välity huoli inhimillisestä kärsimyksestä, jota koronavirus aiheuttaa vaan siitä, mitä tapahtuu taloudelle, jos rajoituksia ei oteta käyttöön ennakoivasti!
STM:n toimintasuunnitelmassa syyskuussa on määritelty kolme alueellista vaihetta koronaepidemialle rajoituksien arvioimiseksi: perusvaihe, kiihtymisvaihe ja leviämisvaihe. Perusvaihe vastaa kesän tilannetta: tartuntojen ilmaantuvuus on pieni. Kiihtymisvaiheessa ilmaantuvuus on viikon ajalla 6-15 tapausta 100 000 asukasta kohden ja tartunnat ovat pääsääntöisesti alueellisia ja jäljitettävissä. Leviämisvaiheessa ilmaantuvuus on yli 12-25 tapausta 100 000 asukasta kohden viikossa ja sairaalahoidon tarve kasvaa voimakkaasti. Nyt THL suosittelee myös perusvaiheessa oleville alueille 50 ihmisen kokoontumisrajoitusta. Kiihtymisvaiheessa tämä raja on 20 ja leviämisvaiheessa 10 henkeä. Aluehallintovirastot ovatkin määränneet tämän THL:n suosituksen pohjalta varsinaisia kokoontumisrajoituksia, ja poliisi kertoo valvovansa rajoitusten noudattamista. Yli 50 hengen kokoontumisiin ei myönnetä lupaa, ja poliisi voi hajottaa luvattoman kokoontumisen. Vaikuttaisi siis siltä, että hallituksen painostuksesta THL sekä Aluehallintovirastot muuttavat hyvinkin mielivaltaisesti tarvittavaksi nähtäviä keinoja, vaikka esimerkiksi THL näennäisesti edustaa lääketieteellistä asiantuntijuutta. Näiden toimenpiteiden myötä käy ilmi, kuinka vähän painavat porvarilliset ihanteet joukkojen sanan- ja kokoontumisenvapaudesta. Toisaalta 10 hengen kokoontumiset mahdollistavat esimerkiksi yritysten ja yhdistysten hallitusten sääntömääräiset kokoukset: tämä siksi, että rajoitusten ei kuitenkaan haluta haittaavan liiaksi esimerkiksi yhtiökokouksia ja tämän myötä liike-elämää. Kokoontumisrajoitukset eivät myöskään koske esimerkiksi kauppakeskuksia, vaan vain julkisia kokoontumisia kuten mielenosoituksia.
Näiden esimerkkien perusteella nähdään, että pohjimmiltaan valtio on diktatuuria, ja tässä tapauksessa porvariston diktatuuria. Niin sanottuja rajoituksia tehdään palveluksena finanssipääomalle ja imperialismin ajalle ominaisessa taantumuksellistumisen prosessissa: kysymykset siitä, millaisia ns. rajoituksia tulisi tehdä, missä ja milloin ratkaistaan sen mukaan, miten ne parhaiten palvelevat porvaristoa. Hallitus ei ole kiinnostunut siitä, mitä kansa tarvitsee, se kuuntelee mieluummin talousasiantuntijoita, se halveksuu kansaa ja vaatii lisää koronakuria sen joukkoon. Ei pidä erehtyä luulemaan, että jokin toisenlainen porvariston diktatuurin hallitus kuuntelisi paremmin perustuslakiasiantuntijoita tai että perustuslain puolustaminen tai porvallinen laillisuus olisi ylipäätään pääasiallinen tavoite. Koronan poliittisessa hallinnassa käy yhä selvemmin ilmi porvariston diktatuurin taantumuksellisuus juuri siinä, miten vähän todella kauniit sanat kansanvallasta ja oikeuksista painavat.
Tämä vallan keskittäminen toimeenpanevalle haaralle, siis esimerkiksi valtioneuvostolle, ja demoliberaalien oikeuksien, siis porvarillis-demokraattisten periaatteiden ja oikeuksien, kuten perustuslain, ylittäminen ja väheksyminen on uuden fasismin piirre ja merkki fasistisen tendenssin voimistumisesta Suomessa. Suomen valtio ei ole vielä fasistinen, mutta ”koronapolitiikalla” – siis demoliberaalien oikeuksien polkemisella – on fasistinen pohja yli puoluerajojen. Uusi fasismi on salakavalaa eikä yhtä suorasukaisesti pyri demagogiassaan hyökkäämään kansan oikeuksia vastaan kuin vanhakantainen fasismi. Kuitenkin se palvelee porvaristoa imperialismin yleiskriisin syvetessä ja vallankumouksellisen tilanteen kehittyessä kansainvälisesti, sen tarkoituksena on ylläpitää porvariston diktatuuria sen kriisiytyessä. Samanaikaisesti, kun porvariston diktatuuri muuttuu yhä taantumuksellisemmaksi vastatendenssinä kehittyy vallankumouksellinen liike, mikä näkyy ympäri maailman kansan kapinoinnissa ja siinä, että myös esimerkiksi imperialistisessa Suomessa joukot vaativat yhä vallankumouksellisempaa politiikkaa. Imperialismin yleiskriisin syveneminen tarkoittaa myös siirtymistä rauhanajoista sodanaikoihin. Kansainvälinen tilanne kiristyy ja ristiriidat niin porvariston ja proletariaatin kuin porvariston sisälläkin kasvavat.