Uutisotsikoihin ovat taas joulunpyhinä nousseet leipäjonot. Kysymys ei kuitenkaan ole hetken ilmiöstä, vaan kroonisesta sairauden oireesta, joka imperialismin vaiheen kapitalistista järjestelmää vaivaa. Kysymys on siitä, että joukot ovat köyhiä. Tämä köyhyys syntyy riistosta, nyljennästä ja polkemisesta. Leipäjonot eivät ole vain “Jeesuksen syntymäpäivän” hurskas ilmiö, vaan jokapäiväinen pakko köyhille ja työtätekeville kansanjoukoille. Varsin todellinen ja joukkoja fyysisesti koskettava ilmiö.
Helsingin Sanomat uutisoivat joulukuussa1, että vanhurskaan Hurstin hurskaassa leipäjonossa, jonka takana on “Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry’’ (sic!), jonotti tuhansia ihmisiä jouluaatonaattona. Taisi kyseinen jono kiertää Rautatietorin kahteen otteeseen. Saman Hurstin leipäjonossa käy viikoittain tuhansia ihmistä jo “normaaliaikoinakin” (vuoden 2018 tieto)2. Tampereella jaettiin lokakuussa 350 ruokakassia 30 minuutissa. Asiasta uutisoitiin otsikolla: “Korona on räjäyttänyt ruoka-avun Tampereella”3. Ennen talouskriisiä Tampereella jaettiin 60-80 ruokakassia per jakopäivä. Määrä on suurin piirtein kaksinkertaistunut. Tilanne on oleellisesti jatkunut keväästä 2020 jolloin nykyinen talouskriisi alkoi purkautua. Vapaaehtoiset kertovat, että leipäjonojen kokoonpano on “monipuolistunut”: enemmän nuoria, enemmän lapsiperheitä, jopa pienyrittäjiä. Kerrotaan jopa, että jonottajien pukeutumisesta voi huomata, että vaatteet ovat ostettu palkalla. Kas kummaa! Toisin sanoen, nykyisen talouskriisin olosuhteissa leipäjonoissa alkaa näkyä lomautukset ja irtisanomiset, osa-aikaistamiset, pikkuporvariston ahdinko – se yleinen tapa miten porvaristo kriisinsä hoitaa. 4
Helsingissä toimii Hurstin lisäksi myös Myllypuron elintarvikejakelu, jota pyörittää puolestaan niin ikään “Herran” ilosanomaa levittävä, valtionkirkon alainen Herttoniemen seurakunta. Kovana kolmantena kuvioissa pyörii myös Jeesuksen Pelastusarmeija.
Myös Helluntaiseurakunta on pelissä mukana kilpailussa kuolevaisten sieluista. Sillä on ollut vuodesta 2011 Mäntsälässä 600 neliömetrin keskusvarasto, joka toimittaa hävikkiruokaa jakelupisteisiin operaationimellä “Elämän leipä jokaiselle”. Tätä “pyhää työtä” tuetaan Mäntsälän kunnan rahoilla 7 tuhannella eurolla vuosittain. Yhteistyökumppaneiksi mainitaan mm. sellaisia monopoleja kuten Valio, Kesko ja Lidl.5 Myös Arla ja S-ryhmä ovat mukana tässä “hyväntekeväisyys” touhuilussa, esim. Vantaalla.
Myös Tampereella “Ruokakassi-kampanjan” taustalla on seurakuntien ruokapankki. Lisäksi ruokajakeluun osallistuu myös SPR:n ruoka-apu. Nämä toisin sanoen toimeenpanevat ruoka-avun, mutta itse ruoka ja rahoitus tulee valtiolta ja yksityisiltä. Tampereella taustalla on kaupunginvaltuusto sekä “laupiaiden” porvarien lahjoitukset. Samaten on Veikko Hurstin tapauksessa, jossa lahjoitukset tulevat pääasiassa rikkailta (lue: porvareilta) ja kaupungilta. Lahjoitusten kokonaissummissa puhutaan sadoista tuhansista euroista, samaten kun lahjoitetun ruuan kokonaishinnoissa. Lieneekö tämä rikkaiden toiminta sitten vastausta raamatulliseen ongelmaan, että “helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan”, sitä emme voi varmaksi sanoa. Joka tapauksessa rahoitus syntyy viime kädessä proletariaatin riistosta, sai se sitten ilmauksensa porvarien rikkauksina tai valtion veroäyreinä, jotka köyhälistön verta juo.
Kaupunkien ja seurakuntien lisäksi valtiolla on omat vaikutuskanavansa, kuten esim. yllättäen myös raamatullista imagoa ylläpitävän “Samaria Groupin’’ rahoittamisessa Sosiaali- ja terveysministeriön kautta. Tämän projektin tarkoitus on yhdenmukaistaa ja koordinoida tätä “köyhäinapua”, jota toimeenpanee usein pienet toimijat. Se käsittää yhteensä 102 järjestöä 101 paikkakunnalta. Jakelua sen alaisilla järjestöillä on yhteensä 380 jakopisteessä. Rahaa tämä luomus on saanut valtion rahakirstusta lähes miljoonan.6
Objektiivinen tosiasia on siis se, että “hyvinvointivaltiossa” varovaisen arvion mukaan 20 tuhatta kävi viikoittain leipäjonoissa edellisen ja nykyisen kriisin välisenä aikana. On selvää ja kiistaton tosiasia, että tämä luku on nousemassa nykyisen talouskriisiin kehittyessä, kun porvaristo irtisanoo, lomauttaa ja osa-aikaistaa, leikkaa sosiaaliturvasta jne. Toisin sanoen, kun kriisi sysätään joukkojen maksettavaksi. “Ei hätää!” huutaa valtionkirkko, joka rientää apuun Raamattu kädessään ja Pyhän Hengen hullunkiilto silmissään. Köyhyys on tunnetusti parasta käännytystyötä, ja sitä paitsi porvareille perin edullistakin, kun ratkaisuna tähän maanpäälliseen helvettiin kaupitellaan jotain “Taivasten valtakuntaa” ainoan todellisen ratkaisun eli vallankumouksen sijasta.
Porvariston liitto uskonnon kanssa on vanhaa perua ja saanut eri muotoja historiassa. Nouseva, tuolloin vielä vallankumouksellinen porvaristo kehitti reformaation taistelussaan feodalismia vastaan. 1800-luvulla uskonnollista toimintaa kehitettiin avoimesti vallankumouksellista proletariaattia vastaan ilmauksinaan mm. Pelastusarmeija ja NMKY. Myös Suomessa porvarillinen köyhäinapu kytkeytyy vanhastaan uskontoon, ja esim. Suomen Pelastusarmeija on perustettu jo 1889, samana vuonna myös Helsingin NMKY. Loppujen lopuksi suomalaisen porvarin uskonto kiteytyy kokoomukselaiseen kypäräpappiin, joka “koti, uskonto ja isänmaa” mielessään (lue: säilyttääkseen porvariston diktatuurin) saarnaa köyhille toisen posken kääntämistä ollen itse aina tilaisuuden tullen tarttumassa miekkaan, johon se tosin on itse hukkuva.
Tämän päivän imperialistisessa Suomessa porvaristo lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla: 1. joukkojen kurjistaminen ja 2. niiden toivon kiinnittäminen tuonpuoleiseen. Käytännössä porvaristo siis ottaa toisella kädellä ja antaa toisella: syöksee kansanjoukot maanpäälliseen helvettiin elintasoa leikkaamalla ja samalla hengenvedolla lupaa paratiisia tuonpuoleisesta. “Kyllä herrat hoitavat meidän sielumme! Ei ruumiilla niin väliä”, he sanovat!
Leipäjonojen poliittinen sisältö on siinä, että joukkojen köyhyys pasifisoidaan ja almuja jakamalla heidän alamaisuutensa yritetään lujittaa luterilaisen tavan mukaisesti siihen todelliseen valtaan: EI “Taivaiden valtakuntaan”, vaan maalliseen valtaan, siis porvaristoon ja porvariston diktatuuriin.
Puhukoon hallitseva luokka rauhassa “leipäjonojen aktiivimallista” ja “Jeesuksesta”, mutta kun he ohjaavat meitä nälkäisiä “kokkikouluihin”7 on se kuin raikas tuulahdus 1700-luvun aristokratian sisäsiittoisuuden kyllästämistä aivoista: “Jos kansalla ei ole leipää, syökööt leivoksia.” Tästä viisaudesta syntyi tunnetusti ristiriita Marie Antoinetten ruumiin ja pään välille, joka piti ratkaista erottamalla pää ruumiista. Tässä köyhälistö auttoi ilomielin. Entä se, että joudumme “todistamaan” näille “laupiaille” auttajillemme oman köyhyytemme kelakorteilla ja tiliotteilla, jotta porvarit voivat pitää henkilörekisteriä köyhistä.8
Historiassa pätee lainalaisuus: joukot tekevät historiaa väkivaltaisten vallankumousten kautta. Tämä vallankumousten universaali laki pitää paikkansa myös Suomen kuten kaikkien maiden kohdalla. Nöyryytys ja polkeminen loppuvat kyllä aikanaan. Me olemme nälkäisiä, me olemme köyhiä. Me tarvitsemme työtä, katon päämme päälle ja ruokaa lapsillemme. Me saamme kunnianpalautuksen luokkataistelun kentillä. Kaiken me saamme sosialistisessa vallankumouksessa, loistokkaassa ja voittamattomassa kansansodassa. Muistakaa vuoden 1917 elokuun “voimellakkoiden” henki, jolloin köyhät itse ratkaisivat elintarvikekysymyksen pakkolunastuksilla ja niiden omaehtoisella jakamisella. Se oli mahdollista, koska sovelsimme vallankumouksellista väkivaltaa, järjestimme poikamme ja tyttäremme miliisiin ja toteutimme suorastaan “raamatullista” tehtäväämme käyttää sitä miekkaa, johon villiintyneen taantumuksen tuli hukkuman tartuttuaan itse ensimmäisenä miekkaan peläten valtansa puolesta.
Nämä universaalit lait eivät ole miksikään muuttuneet: “On oikein kapinoida!” ja “Taistelkaa ja tehkää vastarintaa!” ovat aikamme tunnuksia, joiden kaikuessa Suomen työväenluokka ja kansa saa kunniansa takaisin sosialistisessa vallankumouksessa ja marssii todelliseen paratiisiin maan päällä: ikuisesti kultaiseen kommunismiin. Laulun sanoin: “Kaikki paitsi valtaa on illuusio / Aseilla rynnäköikää taivaita” 9.
Viitteet:
1. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007702741.html
2. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201801202200683375
3. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d506c7eb-78e4-468e-9ceb-2b4ce54e6798
4. https://www.aamulehti.fi/moro/art-2000007113668.html
5. https://elamanleipajokaiselle.fi/miten-toiminta-pyorii/
6. https://www.samaria.fi/ruoka-apu
7. https://yle.fi/uutiset/3-10173516
8. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005725389.html
9. https://www.youtube.com/watch?v=1saShkPOiTg