Uudenvuodenpäivänä Suomen porvarillisen tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti perinteisen puheensa, jonka sisällöstä oli järjestetty vedonlyöntiäkin. Näillä puheilla on kerta toisensa jälkeen toistuvana tarkoituksena lietsoa kansallista yhtenäisyyttä porvariston diktatuurin alaisuudessa. Tällä kertaa pääasiallisena verukkeena oli odotetusti korona, jonka rinnalla vedottiin myös muihin uhkakuviin, kuten ilmastonmuutokseen, ”kyberhyökkäyksiin”, ja sanaa ääneen sanomatta myös ns. terrorismiin ja uuteen terrorismilainsäädäntöön.
Niinistö puheessaan korosti ”yhteistä vastuusta”, ”yhteistä tulevaisuutta” ja korosti koko Suomen vahvuutta ja sietokykyä. Ikään kuin kymmenet tuhannet lomautetut, irtisanonut, leipäjonoissa jonottavat olisivat samassa veneessä kuin herra presidentti sun muut herroiksi elävät norsunluutorneissaan.
Hän väläytti, että tilanne, jossa elämme, jota ei tule ymmärtää pintapuolisesti vain koronapandemiana, vaan imperialismin yleisen kriisin syvenemisenä, tulee jatkumaan kauan. Niinistökin myötää, että: ”vaarallisempaa on kuitenkin yrittää ripustautua sellaiseen vanhaan, joka ei enää palaa.” Tällä viitataan siihen, että me todella olemme astuneet sodan aikoihin. Tähän liittyy myös uhkaukset ”rajoituksien” noudattamisesta, jotka esitetään juridisesti velvoittavina uhkakuvien kera, jotta joukot kuuliaisesti tottelisivat. Paluuta entiseen ei ole.
Puhe ilmentää sitäkin, kuinka tärkeää porvaristolle myös nykyisessä kriisitilanteessa on antaa valheellinen kuva historiasta. Niinistö esitti Hitler-fasismin rinnalla sotineen Suomen demokraattisena, siis toisin sanoen fasismin demokratiana, mikä käy varoituksena niille jotka eivät näe tai eivät halua nähdä fasistista tendenssiä vallan huipulla.
Aiemman toistona Niinistö pyrkii hurmaamaan kuulijoitaan sekoittamalla heidän käsitystään omasta asemastaan sekoittamalla käsitteitä. Vielä voidaan muistaa, kuinka Niinistö sanoi toimeenpanovallan olevan kaikilla kansalaisilla – tämänkertaisena neronleimauksena, tuo kansalaisuus on ”pääoma”! Eipä siihen muuta lisättävää, kuin että Jumalan siunausta!
Niinistö maalaili jokseenkin synkkääkin mielikuvaa tulevaisuudesta ja härskisti pyrki esittämään meidät kaikki Suomen puolustajina. Hän viittasi käytyyn keskusteluun kenraalin kanssa, jossa kenraali kysyi:”Eikö juuri sellainen yhteiskunta, jossa yksityisen kansalaisen asema ja oikeudet ovat turvattuja, ole puolustamisen arvoinen?”. Emmekö ole nähneet, että ”yksityisen kansalaisen asema ja oikeudet”, eivät ole kuin merkityksettömiä sanoja, joista porvaristo on irtisanoutunut lujittaakseen valtaansa ja alistaakseen joukkoja entisestään.
Tässä toistuu joukkojen “vapaaehtoiseen hyväksyntään” perustuva lammasmainen alistaminen finanssipääoman herruuteen. Tällä pyritään estämään joukkojen kapina, jotta ne nielisi “isänmaan edun” nimissä oman asemansa. Kerskailu “edistyksellisyydellä”, ”tasa-arvoisuudella” ja sillä, että ”Suomi on puolustamisen arvoinen yhteiskunta”, on osa tätä.
Me ymmärrämme, että siellä missä on taantumusta on myös vastarintaa. Tulevaisuus ei ole synkkä, se on kirkkaampi kuin koskaan, sillä vaikka monimiljoonaiset joukot köyhtyvät entisestään ja taantumuksen kuristusote joukoista vahvistuu, tämä on historiaa eteenpäin vievä voima. Kun presidentti sanoo: ” Me taistelemme yhdessä” , me sanomme: ”Ei, me taistelemme teitä vastaan, vaatimuksiemme puolesta, kunnes valta on vallattu kansalle.”