Johdanto
Kirjoituksen on tarkoituksena on tarjota pintapuolinen katsaus byrokraattisen kapitalismin kehittymiseen Itä-Euroopassa tarkastelemalla porvarillisia tilastoja, ns. entisen “itäblokin” maissa, jotka olivat sosiali-imperialistisen neuvostoliiton sortamia kapitalismin restauraation jälkeen aina 90-luvulle, jolloin näyttämölle astui venäläinen imperialismi ja yhdysvaltalainen imperialismi asetti itsensä hegemonistisena supervaltana. Tarkastelu on puutteellinen erityisesti puolifeodalismin tutkimuksessa, jota ei tässä käsitellä, vaikka se on varsin oleellinen erityispiirre puolisiirtomaassa, jossa imperialismi kehittää byrokraattista kapitalismia:
“Tärkeydestään huolimatta ongelma, joka liian usein sivuutetaan, erityisesti niiden toimesta, jotka kohtaavat demokraattisia vallankumouksia, on maolainen teesi byrokraattisesta kapitalismista; eli kapitalismista, jota imperialismi kehittää riistetyissä kansakunnissa eriasteisilla feodalismin tai jopa esifeodaalisilla piirteillä. Tämä on elintärkeä kysymys, erityisesti Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, joissa pätevä vallankumouksellinen johtajuus juontuu byrokraattisen kapitalismin ymmärtämisestä, erityisesti silloin kun, taloudellisesti, vallankumouksen jatkaminen toiselle, sosialistiselle asteelle vaatii byrokraattisen pääoman pakkolunastusta.” (PKP, Marxismi-leninismi-maoismista 1982)
“Itäblokin” maat ovat puolisiirtomaita (ja siirtomaita)
Itä-Eurooppa on kuohunnan vallassa. Alueelle ovat ominaisia kiristyvät ristiriidat. Valtaosa alueen maista ovat entisiä neuvostoliittolaisen sosiali-imperilaismin siirto- ja puolisiirtomaita. 90-luvulla monet näistä maista julistautuivat muodollisesti itsenäisiksi, joko vallankaappauksien tai sisällissotien kautta, kuten esimerkiksi Balkanin alue, jossa NATO jenkki-imperialismin johdolla pommitti entisen Jugoslavian maan tasalle ja pirstaloi sen useammaksi valtioksi, taktiikka, joka on jäänyt historiaan nimellä “balkanisaatio”. Se on vastavallankumouksen taktiikka, joka edelleen löytyy imperialismin työkalulaatikosta sorretujen kansojen riistämiseksi kuten Afrikassa ja Lähi-idässä. Lähihistoriassa olemme nähneet venäläisen imperialismin suorittaman Krimin valtauksen Ukrainassa 2014, sekä sisäpoliittista kuohuntaa Valko-Venäjällä Lukashenkon fasistista hallintoa vastaan. Alueen poliittista historiaa leimaa interimperialistisen ristiriidan kehityksen prosessi, joka alkoi kapitalismin restauraatiosta Neuvostoliitossa 1956, kun siitä muuttui sosiali-imperialistinen valtio. Tällöin ristiriita oli jenkki-imperialismin ja neuvostoliittolaisen sosiali-imperialismin välillä, kahden supervallan välinen kilpailu globaalista hegemoniasta. Neuvostoliiton “romahdettua” 1991 se menetti useita siirtomaitaan ja taloudellista mahtiaan, säilyttäen kuitenkin supervalta-asemansa ydinasemaana, joka edelleen asettaa itsensä entisten “itäblokin” maiden kohdalla. Venäläisen imperialismin ote entisiin “itäblokin” maihin kuitenkin säilyi vahvana 90-luvulla, vaikka entiset siirtomaat itsenäistyivät ja muuttuivat puolisiirtomaiksi. Samalla supervaltojen välisessä kilpailussa jenkki-imperialismi onnistui asettamaan itsensä hegemonistiseksi supervallaksi 2000-luvulle tultaessa. Ne poliittiset ja sotilaalliset tapahtumat, joita olemme lähivuosina voineet seurata alueella, ovat seurausta imperialistivaltojen väilisestä ristiriidasta, jossa ne kilpailevat siirtomaista ja puolisiirtomaista, alueellisesta, taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaalliseta hegemoniasta.
Interimperilaististisiin ristiriitoihin kuuluvat supervaltojen välisen ristiriidan lisäksi myös ristiriita ei-supervaltojen välillä. Kuten on tunnettua, saksalaisella pääomalla on hegemoninen asema Euroopan Unionissa, tuossa väliaikaisessa imperialistiliitossa, jossa kehittyvät imperialistien keskinäiset ristiriidat juonittelujen ja liittojen kautta, jossa liitot ovat vain hetkellisiä, kilpailu ainaista ja pääasiallista. Muita toimijoita Itä-Euroopan alueella ovat tietenkin NATO-maat, Ranska, Iso-Britannia, sekä Kanada. Sopimatonta olisi unohtaa myös suomalaista imperialismia, joka on osallistunut esimerkiksi “balkanisaatioon” Kosovossa “rauhanturvaajana”, sekä muita Pohjoismaita jne.
Itä-Euroopan ja laajemmin entisten “itäblokin” maiden yhteiskunnallista tilannetta ymmärtääksemme meidän on käsitettävä, että nämä maat ovat joko siirtomaita tai puolisiirtomaita. Kun ne ovat puolisiirtomaita, niillä on poliittinen itsenäisyys, mutta taloudellisesti ne ovat täysin riippuvaisia imperialisteista. Leninin sanoin tähän mahtuu monenlaisia välimuotoja omine erityispiirteineen sekä laaja kirjo kansallista alistamista. Toiseksi, jotta me ymmärtäisimme näitä maita siirtomaina ja puolisiirtomaina, on meidän ymmärrettävä byrokraattista kapitalismia, jota imperialismi näissä maissa kehittää. Talous ja taloudellinen alistaminen ovat perusta, josta syntyy poliittinen alistaminen. Se on ristiriitaa sorrettujen maan ja imperialismin välillä, joka saa muodon kansakunta/imperialismi. Tämä on ensiarvoisen tärkeää sisäistää, sillä siitä seuraa, että vallankumouksen aste näissä maissa on uusdemokraattinen, joka valloittaa kansakunnan itsenäisyyden (vie kansakunnan muodostumisen prosessin päätökseen), sekä pakkolunastaa tilanherrojen ja byrokraattisen porvariston omaisuuden. Byrokraattinen kapitalismi on avain, jonka tutkiminen sallii meidän ymmärtää vallankumouksen kysymyksen entisen “itäblokin” maissa. Tarkastellaan ensiksi alueella hegemoniasta kilpailevia imperialistisia maita.
Venäläiset kaasu- ja öljymonopolit
Byrokraattinen kapitalismi on imperialismin kehittämää kapitalismia sorretuissa kansakunnissa. Se on läpimätää jo syntyessään ja se on täysin taantumuksellinen voima, joka uusintaa maan alisteista asemaa ja pysähdyksen tilaa. Se on kansan vihollinen, joka ilmenee ristriitana kansa/vanha valtio, joka takavarikoidaan uusdemokraattisessa vallankumouksessa. Venäläiset energiamonopolit ovat merkittävät taloudellinen ja poliittinen voima ja sellaisena venäläisen imperialismin instrumentti riistää liikavoittoja puolisiirtomaistaan.
“Itäblokin” maiden taloudellisen riippuvuuden perusta luotiin neuvostoliittolaisen sosiali-imperialismin aikana, etenkin energiariippuvuuden muodossa. Putkijärjestelmä rakennettiin sosiali-imperialismin toimesta 1960-luvulla tarkoituksena alistaa siirtomaansa taloudellisesti neuvostoliittolaisesta öljystä ja kaasusta. Tunnetuin näistä on saatta olla Gazprom, jonka hallussa on maailman suurimmat kaasuvarastot, joka kattaa 71% Venäjän kaasuvarannoista ja 16% maailman kaasuvarannoista. Kaasuntuotannossa prosenttiluvut ovat samaa luokkaa: vuonna 2019 500 miljardia kuutiometriä kaasua ja noin 50 miljoonaa tonnia öljyä. Tällä monopolilla on hallussan maailman suurin kaasunsiirtojärjestelmä, jonka kokonaispituus Venäjän valtion rajojen sisällä on yli 175 tuhatta kilometriä. Kaasua se vie yli 30 maahan pääasiassa entisiin “itäblokin” maihin1, mutta myös kauemmaksikin, kuten esimerkiksi Saksaan ja Ranskaan. Läntiseen Eurooppaan kaasu kulkee 1997 valmistunutta Yamal –Europe–kaasuputkea pitkin, joka kulkee reittiä Smolensk-Minsk-Frankfurt an de Oder2. Huomionarvoista on, että Minsk on Valko-Venäjällä, jossa venäläisen imperialismin lakeilija Lukashenkon hallinto ryvetyy syvenevässä poliittisessa kriisissä, joka on samalla byrokraattisen kapitalismin kriisi. Maailman pisimmän öljyputken, Druzhba rakentaminen aloitettiin 1960 ja otettiin käyttöön 1964. Pituutta öljyputkella on noin 5500 kilometriä. Venäjältä öljyputki kulkee Valko-Venäjälle ja Puolaan päätyen jälleen Saksaan. Eteläinen haara kulkee Ukrainaan, josta se haarautuu Slovakiaan, Tsekkiin ja Unkariin. Kapasiteettia putkella on 1,4 miljoonaa barrelia päivässä, teoreettisesti 2 miljoonaa barrelia päivässä. 3 Suurin osa putkistosta on rakennettu sosiali-imperialismin aikana. Toinen suuri monopoli on valtio-omisteinen Transneft. Muita öljyputkija ovat Baltian putkisto, joka kulkee Suomenlahden öljysatamiin ja luoteisputkisto, joka kulkee Liettuaan ja Latviaan. Kaasuputkia Nord Stream, Urengoy-Pomary-Uzhgorod. Eteläiset putkistot, Turkis Stream, joka kulkee Turkkiin. Blue Stream ja muita, jotka kattavat Venäjän sisämarkkinat, sekä kurottautuvat Kaukasukselle ja Kiinan asti.4 Vuodesta 2015-20 venäläisen kaasun tuonti Eurooppaan on kasvanut 40%. Lisäys tulee olemaan samansuuruinen Nord Stream 2 -kaasuputken valmistumisen myötä. Venäjän kaasunvienti on liki kaksinkertainen verratuna Norjan öljyn vientiin.5
Venäläiset kaasumonopolit hallitsevat entisiä siirtomaitaan rautaisin ottein. Sillä on monopoli kaasun ja öljyn kuljetusinfrastruktuuriin, josta se perii käyttömaksuja tuottajamailta, esimerkiksi Azerbaidzanilta. Hyvä esimerkki tästä riistosta on Ukrainan tapaus, jossa Gazprom on toistuvasti 2000-luvulla käyttänyt monopolioikeuttaan hintaneuvoteluissa sulkemalla kaasuputket Ukrainaan keskellä talvea. Riipaisevaa, sillä tällä kaasulla lämmitetään ukrainalaisia koteja. Tämä on ymmärrettävää, sillä Ukrainan kautta kulkee venäläisen kaasumonopolin tärkein öljyputki Euroopan markkinoille. 2000-luvun alussa 35 Euroopan valtiota sai 40% kaasustaan Venäjältä. Kaikki venäläinen kaasu kulkee kolmen maan lävitse: Ukraina, Valko-Venäjää ja Moldova. Ukrainan strateginen merktys korostuu, sillä sen kautta kulkee yli 80% venäläisestä kaasusta. Se on venäläiselle kaasumonopolille tärkein kaasuputki, jonka kautta kaasu virtaa eurooppalaisille markkinoille, erityisesti Saksaan ja Italiaan, jotka ovat sen suurimpia ostajia. Vuonna 2004 Gazprom saneli ukrainalle lainaehdot ja hinnat turkmeenilaiselle öljylle, jota kuljetettaisiin Ukrainan putkistoa pitkin seuraavat 5-10 vuotta. Välittäjäksi muodostettiin RosUkrEnergo-yhtiö, sekä lainajärjestelyjä Ukrainan valtion ja Gazpromin kanssa öljyputken käytöstä. Maksimaalista voittoa tavoitellessaan Gazprom vaati Ukrainaa maksamaan 3-4 kertaisen tariffin turkmeenilaisesta öljystä, ns. “eurooppalaisen hinnan”. Painostaakseen Ukrainaa Gazprom oli varastoinut miljardeja kuutiometrejä öljyä, vaikka niitä oli pyydetty otettavaksi käyttöön keskitalvella 2004-2005. Mukaan mahtuu myös itävaltainen finanssipääoma, joka omisti RosUkrEnergosta 50% osakkeista. Tammikuussa 2006 Gazprom sovelsi toista painostuskeinoa pienentämällä kaasuvirtausta, minkä seurauksena Unkarin menetti 40% kaasutoimituksistaan, Itävalta, Slovakia ja Romania kolmanneksen, Ranska 30% ja Puola 14%.6 Luvut puhuvat sen puolesta kuinka riippuvaisia nämä puolisiirtomaat ovat venäläisestä kaasumonopolista.
Jenkki-imperialismin “kehitysapu”
Berliinin muurin murtumisen ja neuvostoliittolaisen sosiali-imperialismin “romahduksen” jälkeen vuonna 1991 alkoi jenkki-imperialismi lujittamaan asemiaan entisisissä 29:ssä “itäblokin” maassa. Kuten jokaisen sodan jälkeen tuottamattoman pääoman tuhoamisen jälkeen alkaa sen uudelleenjärjesteleminen ja uusien markkinoiden valtaaminen. Toisen maailmansodan jälkeen yhdysvaltalainen pääoma punoi verkkojaan Eurooppaan Marshall-avun muodossa. Neuvostoliittolaisen sosiali-imperialismin kokiessa tappion ja muuttuessa vain imperialismiksi, aloitti Yhdysvallat pääoman viemisen uudessa mittakaavassa uusille vasta vapautuneille markkinoille, kun valitomonopolistista kapitalismia alettiin yksityistämään ja jakamaan oligarkeille. Sisällöltään se on byrokraattisen kapitalismin kehittämistä, jota imperialismi kehittää puolisiirtomaissa. USAID perusti 10 sijoitusrahastoa 19 entistä “itäblokin” maata varten, joiden kautta se kanavoi 1.2 miljardia dollarin arvosta pääomaa. 20 vuodessa tuo alkupääoma on tuottanut 1,7 miljardia voittoa, joka on uudelleensijoitettu pääomana erilaisiin taloudellisiin hankkeisiin. Nämä rahastot ovat myöntäneet asuntolainoja, luottokortteja ja muita sijoitusinstrumentteja. Tässä hieman lukuja: sijoitettua pääomaa 3 miljardia dollaria ja 7 miljardia myönnettyä lainaa. Yhteensä 400 miljoonaa dollaria on palautunut nettovoittona Yhdysvaltain valtion kassaan. Lähes kaikki 10 rahastoa ovat olleet taloudellisesti kannattavia, siis voittoa tuottavia (lue: maksimaalista voittoa). 7
On selvää, että yhtälailla kuin venäläisellä pääomalla myös yhdysvaltalaisella imperialismilla on rasvaiset sormensa pelissä Itä-Euroopan uudelleenpilkkomisessa. Jo Obaman hallitus vastusti kiivasti Saksan ja Venäjän yhteishanketta Nord Stream 2:sta, joka kiertäisi Ukrainan strategisen kaasuputken, täten heikentäen sen strategista merkitystä kaasun kuljettamiseksi länsieurooppalaisille markkinoille. Yhdysvalloilla on intressinään saada haluunsa tuo elimellisen tärkeä solmukohta Ukrainassa, jotta se voi pistää venäläisen kaasumonopolin polvilleen. Jatkumona myös Bidenin hallinto vastustaa Nord Stream 2:sta ja on asettamassa pakotteita venäläiselle liike-elämälle. 8 Kysymys on edelleen interimperialistisesta ristiriidasta, imperialistien välisestä kilpailusta, joka kehittyy juonittelun ja salaliittojen kautta, joissa kilpailu on absoluuttista, liittoutuminen suhteellista.
Tässä kohtaa on mainittava muutamana sananen “balkanisaatiosta”, jonka juuret kumpuavat jenkki-imperialismin toimista Jugoslavian hajottamissodissa 90-luvulla. Bosnia-Hertzegovinassa NATO kylvi tuhoa taivaalta pommituksissa vuonna 1994, jotka kestivät yhtäjaksoisesti lähes kuukauden. Pommitusten jälkeen NATO-sotilaat mukaanlukien jenkkisotilaat jalkautuivat 1995 IFOR-operaation nimissä, joka kattoi 20 tuhatta jenkkisotilasta 57 tuhannesta NATO-sotilaasta. Alue kuuluu jenkkiarmeijan EUCOM sotilasjohdon vastuualueelle.9 Vuonna 1999 NATO aloitti Serbian pommittamisen pomitusten kestäessä yhtäjaksoisesti 11 viikkoa. Pommitukset kattoivat myös maan pääkaupungin Belgradin. 10 Kampanjan aikana NATO-hävittäjät lensivät yli 38 tuhatta taistelutehtävää. Kosovo julistettiin autonomiseksi provinssiksi entisessä Jugoslaviassa ja alueelle sijoitettiin 30 tuhatta NATO sotilasta. 11Myöhemmin maa julistautui “itsenäiseksi” NATO: n ja jenkkien myötävaikutuksesta.
Byrokraattinen kapitalismi on imperialismin kehittämää kapitalismia
Lenin on mestarillisesti asettanut, että imperialismille on tyypillistä ja pääasiallista ei tavarain vienti, vaan pääoman vienti. Tällä tavalla se kehittää byrokraattista kapitalismia puolisiirtomaissa ja kiskoo niistä liikavoittoa, eli maksimaalista voittoa monopoleilleen. Jotta ymmärtäisimme vallankumousta Itä-Euroopassa ja Balkanilla, entisissä “Itäblokin” maissa, meidän on ymmärrettävä että ne ovat puolisiirtomaita ja siirtomaista, joissa kehittyy byrokraattinen kapitalismi. Se on avainlenkki ymmärryksessä, sillä muuten päätyisimme hännystelemään jotain suurporvariston faktiota, byrokraattista tai komprador-porvaristoa ja jotain imperialismia. On selvää, että imperialistit asettavat itsensä ja alistavat näitä maita myös poliittisesti ja sotilaallisesti, mutta perustalla kysymys on taloudellisesta alistamisesta ja riistossa. Tämä on tärkeä ymmärtää, sillä se määrittää onko kyseessä puolisiirtomaa vai siirtomaa. Tarkastellaan tässä tarkoituksessa muutamaa Itä-Euroopan valtiota.
Valko-Venäjä. Venäläisen imperialismin puolisiirtomaa, jossa byrokraattinen kapitalismi kehittyy pääasiassa valtiomonopolistisena kapitalismina. IMF:n mukaan Valko-Venäjä talous on yksi valtioyhtiövetoisimmasta koko Euroopassa. Valtion monopolit työllistävät reilu puolet työvoimasta ja vastaavat liki 50% bruttokansantuotteen lisäyksestä. Tämä on sen erikoispiirre. Toisaalta ei-valtiomonopolistinen kapitalismi kehittyy sellaisilla aloilla kuin turismi ja ravintola-ala. Maan teollisuus on täysin riippuvainen venäläisten monopolien myymästä energiasta (kaasusta ja öljystä), sekä sen vientiteollisuus on kovin yksipuolista. Ne puhuvat taloudellisen riippuvuuden puolesta, pääasiassa venäläiselle imperialismille. Valko-Venäjän talous on yksi eniten “dollarisoituneista” talouksista Euroopassa, mikä tarkoittaa sitä, että vaihdannassa käytetään yleisesti kahta valuuttaa. Vuonna 2008 maan keskuspankki sitoi maan valuutan arvon (Valko-Venäjän ruplan) vahvempaan Yhdysvaltain dollariin, mikä kielii taas yhdysvaltalaisen finanssipääoman otteesta maahan. Se tarkoittaa sitä, että jenkkifirmojen kannattaa sijoittaa Valko-Venäjään, sillä dollarilla on siellä suuri ostovoima, mikä taas luo kysyntää valko-venäläisille tavaroille.
Valtiomonopolistinen kapitalismi on pitkälti perintö sosiali-imperialismin ajoilta. Viime vuosina on kuitenkin kehittynyt ristiriita ei-vatiomonopolistisen ja valtiomonopolistisen kapitalismin välillä, kun valtion pääomaa on uudelleenjärjestetty yksityisille ja yksityisille on annettu lainsäädännössä enemmän toimivapauksia. Tämä avaa myös ovia pääoman viennille muista kilpailevista imperialistimaista, kuten Yhdysvalloista ja Saksasta. Valtiomonopolistiseen kapitalismiin kuuluu valtionyritykset, mutta myös valtion harjoittama hintasääntely markkinoilla. Myös tätä ollaan asteittain purkamassa ristiriidan kehittyessä. 12 Myös maan maatalous on vahvasti riippuvainen valtion jouksevasta rahoituksesta. Yhteensä 80% maan teollisuudesta on valtion omistamia yhtiöitä. Valtion pankit kattavat 75% pankkisektorista ja valtio-omisteiset entiteetit 75% BKT:stä. Vientiteollisuus on keskittynyt jalostamaan Venäjältä ostettua halpaa raakaöljyä. Tässä kaupassa Valko-Venäjä on puolisiirtomaan altavastaajana ja se on alkanut velkaantua venäläiselle finanssipääomalle. Velkaantumista on tapahtunut myös Eurooppaan päin, sillä vuoden 2018 helmikuussa maa otti lainaa Eurobondien muodossa 600 miljoonan dollarin edestä, pääasiassa yhdysvaltalaisilta ja brittiläisiltä sijoittajilta. Merkittäviä teollisuudenaloja ovat metalliteollisuuden koneet, traktorit, rekat, maansiirtokoneet, moottoripyörät, lannoitteet, tekstiilit, kodinkoneet jne. Tavaran viennistä karhunosa 44 % suuntautuu Venäjälle, Ukrainaan 12 % ja Iso-Britanniaan 8%. Öljyjalosteiden lisäksi merkittäviä vientituotteita ovat koneet, tekstiilit ja elintarvikkeet. Tuonnistakin karhunosa tulee Venäjälät 57%, sitten Kiinalta 8% ja Saksalta 5%. 13
Näiden valossa on selvää, että Valko-Venäjällä kehittyy byrokraattinen kapitalismi, jota venäläinen imperialismi alistaa. Venäläiset monopolit myyvät halpaa raakaöljyä Valko-Venäjälle, joka kulkee venäläisiä kaasuputkia pitkin, jossa se sitten jalostetaan ja myydään halvalla takaisin Venäjälle ja viedään Eurooppaan. Lisäksi maasta viedään halpoja tuotantovälineitä Venäjän teollisuuden tarpeisiin. Toisaalta näemme ristiriidan valtiomonopolistisen ja ei-valtiomonopolistien kapitalismin välillä, jonka valossa on myös nähtävä viime aikoina kehittynyt poliittinen kriisi ja joukkojen liikehdintä nykyisen hallituksen vaihtamiseksi. Tässä kontekstissa tapahtuvat myös valtionyhtiöiden yksityistäminen ja hintojen vapauttaminen, mutta myös “dollarisaatio”, eli maan oman valuutan devalvaatio ja ulkomaisille sijoittajille velkaantuminen. Nämä seikat kielivät maan taloudellisesta alennustilasta ja sen puolisiirtomaa-asemasta.
Ukraina. Maassa ristiriidat ovat kärjistyneet antagonistisiksi ja maa ajautui sotaan vuonna 2014, kun venäläisen imperialismin tukemat separatistit nousivat aseelliseen taisteluun Donbasin alueella ja venäläinen imperialismi teki suoran intervention Krimin niemimaalle. Kysymys on interimperialistien välisen ristiriidan kiristymisestä, kilpailusta siitä, kuka asettaa hegemoniansa Ukrainassa. Se ei ole ainoa ristiriita joka kärjistyy, sillä myös kehittyvät ristiriidat kansankunnan ja imperialismin välillä, minkä osoituksena on joukkojen aseellinen kapina. Tässä sodassa, jota on jatkunut jo lähes seitsemän vuotta ja johon osallistuu useita imperialisteja, tuhotaan ja uudelleenjärjestetään paljon pääomaa. Se on erityspiirre byrokraattisen kapitalismin kehittymiselle Ukrainassa. Kovin kilpailu hegemoniasta käydään yhdysvaltalaisen ja venäläisen imperialismin välillä, tällä hetkellä vielä proksisotana.
Maan ostovoimakorjattu BKT oli vuonna 2016 20% alle Euroopan Unionin jäsenmaiden keskiarvon. Lukema on toisiksi matalin Keski- ja Itä-Euroopan maista. Maa on hyvin velkainen. Julkinen velka on 85% mikä kielii valtiomonopolistisen kapitalismin kehittymisestä, mutta ulkoinen velka on jopa 130% maan BKT:stä, mikä kielii maan taloudellisesti alisteisesta asemasta puolisiirtomaana. Myös Ukrainan finanssijärjestelmä on raskaasti “dollarisoitunut”. Esimerkiksi vuosien 2014-15 talouskriisissä inflaatio nousi yli 60 prosenttiin (valuutan devalvaatio viennin edistämiseksi). Merkittävää osaa maan taloudesta hallitsee oligarkit (kompradorporvarit) ja valtionyhtiöt (byrokraattinen porvaristo). Maan suurin pankki PrivatBank kansallistettiin eli muutettiin valtio-omisteiseksi, jotta sen luottotappiot pystyttiin kattamaan valtion kirstusta. Tämä “bailout” oli suurusluokaltaan 7% maan BKT:stä. Työn tuottavuus on vain 10 prosentia EU-maiden keskiarvosta ja suhteellista liikaväestöä lähtee suurissa määrin ulkomaille töihin. Suurimmat vientituotteet ovat maataloustuotteet, metallit ja koneet imperialistimaiden tarpeisiin. 14
Sosiali-imperialismin romahdettua alkoi Ukrainassa myös kehittyä ristiriita valtiomonopolistisen ja ei-valtiomonopolistisen byrokraattisen kapitalismin välillä. Laillinen perusta laskettiin valtionyhtiöiden yksityistämiselle. Tämä johti kuitenkin kamppailun kiihtymiseen porvariston keskuudessa mutta myös kansan vastarintaan. Jenkki-imperialismin IMF patisti Ukrainaa nopeuttamaan yksityistämisprojekteja, jolloin lopulta 2005 Ukrainan hallitus teki laajan vero- ja tulliuudistuksen 2005, jonka tarkoituksena oli kitkeä maan suhteellisen suurta harmaan talouden sektoria. Sodan 2014 sytyttyä ja kriisin purkautuessa samainen IMF jenkki-imperialisin intresseja palvellen sijoitti maahan 17.5 miljardia dollaria “avustuspakettina” maan talouden “vakauttamiseksi”, eli amerikasoimiseen. Talous on supistunut vuonna 2014 6,6%, 2015 9,8% ja kasvoi vain pari prosenttia vuosina 2016-17. Syyskuussa 2017 Ukraina otti kansainvälisiltä arvopaperimarkkinoilta 3 miljardin lainan laskemalla liikkeelle vation velkakirjoja. Viennistä 9% suuntautuu Venäjälle, Puolaan, Turkkiin, Italiaan, Kiinaan ja Saksaan 5-4% kuhunkin. Venäjä, on suurin maahantuoja 14,5% osuudella, Kiina toiseksi suurin 11,3% ja Saksa 11,2%. 15On selvää, että Ukraina on merkittävän imperialistisen kilpailun kohteena maan hallinnasta. Maassa kehittyvät ristiriidat valtiomonopolistisen ja ei-valtiomonopolistisen kapitalismin välillä, joka on imperialismin kehittämää byrokaattista kapitalismia. Imperialististit, pääasiassa venäläinen ja yhdysvaltalinen imperialismi sotivat maassa maan hallinnasta. Maa on sorrettu, sillä se on taloudellisesti alistettu energiansa suhteen, pääoman kasautumisen suhteen ulkoisen velan ja “dollarisaation” muodossa.
Unkari. Sosiali-imperialismin romahdettua maa on avautunut Länsi-Euroopan markkinoille ja pääoman viennille. Se liittyi Euroopan Unioniin vuonna 2004, mutta ei yhteisvaluttaan. Vuoden 2008-9 talouskriisissä maan talous romahti ja se otti vastaan IMF-EU:n yhteisen avustuspaketin, tosiasiassa pääoman uudelleenjärjestelemiseksi länsieurooppalaisille monopoleille. Vuonna 2012 Euroopan Unioni katkaisi rahahanat maahan sillä Unkarin hallitus ei sitoutunut EU:n sopimukseen valtion velasta ja budjetin alijäämästä. Maan vienti suuntautuu pääasiassa Saksaan 28% osuudella. Muihin maihin alle 5% osuuksia. Tämän valossa on selvää, että saksalaiset monopolit halitsevat Unkarin teollisuutta. Tärkeimmät vientiartikkelit ovat koneita 56% ja muita teollisuuskomponentteja 33%. Teollisuus kattaa kolmanneksen maan BKT:stä. Se kielii siitä, että maa on saksalaisen imperialismin “hikipaja”, tuotantolaitos. Myös suurin maahantuoja on Saksa 26% osuudella. Muut alle 6% osuuksilla. Kuuvaavaa on, että maan BKT oli vuonna 2017 suuruudeltaan 289 miljardia dollaria. Maan ulkoinen velka oli samana vuonna 138 miljardia dollaria ja maahan suuntautuvat ulkomaiset sijoitukset 290 miljardia dollaria. Ulkoinen velka on siis 48% ja pääoman tuonti maahan bruttokansantuotteen verran. Tällaiset luvut ovat tietenkin vain suuntaa antavia, porvarillista taloustiedettä, mutta ne ovat varsin yleisiä määrällisiä indikattoreita sorretulle maalle, jossa kehittyy byrokraattinen kapitalismi. 16
Ulkomaista pääomaa virtaa maahan ja maan talouden (etenkin teollisuuden) kasvu on yksi nopeimmin kasvavaa Euroopassa (2018). Se kertoo siitä, että imperialistiset monopolit sijoittavat lisaärvoa takaisin tuotantoon laajennettuna uusintamisena. Se on merkki kiristyvästä työvoiman riistosta, jota imperialistiset monopolit harjoittavat puolisiirtomaa Unkarissa. Erityisen tärkeä kanava pääoman viennille maahan on EU:n rahoitusinstrumentit. Saksalaiselle imperialismille on tyypillistä toimia Euroopan Unionin kautta. Saksalaiset rakastavat autojaan. Siksi myös Unkarissa valmistetaan niitä. Autoteollisuus tuotti 4,9% kansantalouden bruttotuotteesta vuonna 2017. Autot ovat maan tärkein vientituote ja Saksa sen tärkein vientimarkkina. Maa on auton osien nettoviejä ja ollut vakaasti sitä aikavälillä 2007-17. Unkarin autoteollisuus on elintärkeä osa saksalaisen finanssipääoman tuotantoketjua. 17
Imperialismi ja byrokraattinen kapitalismi riistävät kansaa
Imperialismi ja sen kehittämä byrokraattinen kapitalismi ovat kansan vihollisia, sillä ne riistävät kansaa, estävät sen kehittymistä ja kukoistamista, alistavat kansakunnan pysähtyneisyyden tilaan. Riisto on kapitalistisen yksityisomistuksen ominaisuus. Lisäarvo syntyy maksamattomasta työstä, josta kumpuaa kaikki kapitalistinen rikkaus. Tarkastellaan hiukan tilastoja, jotta saamme paremman käsityksen siitä, mitä imperialistinen riisto tarkoittaa entisissä “itäblokin” maissa, miten byrokraattinen kapitalismi imee kansan kuiviin.
Arvioidut työvoiman tuntikustannukset. Euroopan Unionin keskiarvo työvoiman tuntikustannukselle on 27,7 euroa vuonna 2019. Tämän keskiarvon alapuolelle jäävät: Slovenia 19,1€, Tsekki 13,5€, Viro 13,4€, Slovakia 12,5€, Kroatia 11,1€, Puola 10,7€, Latvia 9,9€, Unkari 9,9€, Liettua 9,4€, Romania 7,7€ ja Bulgaria 6,0€. Tämä ei kerro meille vielä hirveästi, mutta se kertoo meille porvarin näkökulman, eli paljon hänen tulee tunnissa sijoittaa työvoimaan vaihtelevana pääoman osana. Tämän hän ruksaa kirjanpitoonsa ja tämän perusteella hän myös suunnittellee bisnessseikkailujaan. Alhaiset työvoimakustannukset indikoivat yleensä korkeaa riistosuhdetta, eli suurta maksamattoman työn osuuttta vastikkeelliseen nähden. 18 Toisaalta porvari kirjaa työvoimakustannuksiin myös muita lain velvoittamia maksuja, kuten työeläkemaksuja, vakuutuksia yms. Jotka eivät ilmene työläiselle itselleen välittömästi palkkana tehdystä työstä.
Tarkastelleen sitten minimipalkkoja (euroissa). Bulgariassa on matalin minimipalkka “kehittyvän Euroopan” maista, 332 euroa kuukaudessa. Ostovoimakorjattunakin Bulgarian minimipalkka on 2,2-kertaa pienempi kuin esimerkiksi Luxembourgissa. Alle 500 euroa kuussa tienataan Bulgarian lisäksi Unkarissa, Romaniassa ja Latviassa. Kroatia, Tsekki, Viro, Puola, Slovakia ja Liettua nousevat hädin tuskin 600 euroon kuukaudessa. Otetaan rinnalle vertailun vuoksi vaikka Saksa, jossa minimipalkka on melkein 1600 euroa kuukaudessa. Ostovoimakorjattuna erot kapenevat, mutta järjestys pysyy samana: kaikista köyhimpiä ovat “kehittyvän Euroopan”, eli ns. entisen “itäblokin” työläiset. Se kielii korkeasta riista, jota imperialitiset monopolit harjoittavat liikavoittojen kiskomiseksi maista. 19 Euroopan Unionin jäsenmaista Bulgariassa, Romaniassa, Kreikassa, Latviassa ja Liettuassa neljäsosa väestöstä on vaarassa suistua köyhyyteen (tilastollisesti, todellisuudessa enemmän). 20
Se, mikä on korruptiota EU:n taloustietelijöiden mielestä ei ole muuta kuin vain ilmaisu siitä kilpailusta, jota suurporvariston faktiot käyvät keskenään, ristiriidasta valtiomonopolistisen ja ei-valtiomonopolistisen kapitalismin välillä, ilmaisu kehittyvästä byrokraattisesta kapitalismista, läpimädästä yhteiskuntajärjestyksestä, joka ei palvele kansaa, vaan imee sen kuiviin. 21
Poliittinen kriisi ja vallankumous Itä-Euroopassa
Entiset “itäblokin” maat “itsenäistyivät” poliittisesti neuvostoliittolaisesta sosiali-imperialismista vuosina 1989-91. Neuvostoliitosta itsenäistyneet puolisiirtomaat vaihtoivat suurporvariston faktion toiseksi, usein revisionististen puolueiden byrokraateista ja valtiollisen poliisin santarmeista, jotka anastivat valtionyhtiöitä omaksi edukseen kehittyen byrokraattiseksi porvaristoksi. Venäläisellä imperalismilla on ollut tässä intressinä taata näiden maiden pysyminen venäläisen imperialimin vaikutuspiirissä. Tässä kontekstissa venäläinen imperialismi asetti itsensä sotilaallisesti esimerkiksi Georgiassa, myöhemin Ukrainassa, Armeniassa (Vuoristo-Karabah) ja muualla.22Joukkojen aktiivisuus oli suurta ja kokee edelleen kehittyviä purkauksia demokratian puolesta. Irtautuminen neuvostoliitolaisesta sosiali-imperialismia ei johtanut muuhun kuin imperialistisen isännän vaihtamiseen, venäläiseen, yhdysvaltalaiseen, saksalaiseen, isobritannialaiseen tms. Yksipuoluejärjestelmät vaihtuivat monipuoluejärjestelmiin, alettiin pitämään vaaleja, alettiin puhumaan demokratiasta, liberalismista ja vapaudesta, demoliberaaleista porvarillisista arvoista ja oikeuksista.
Mitä joukot saivat? Oligarkkien vallan, porvariston diktatuurin jatkumisen eri hallintomuodossa, joko fasistisena kuten Unkarissa tai Valko-Venäjällä, tai demokraattisena, kuten vaikka Virossa. Riiston kiristymisen ja ainaisen puutteen. Kaikki nämä valtiot taantumuksellistuvat harppauksittain nykyisessä kriisissä. Ne ovat kaikki nimellisiä tasavaltoja, mutta ennen kaikkea porvariston diktatuureja. Kysymys on ylärakenteesta, joka myy kansakunnan imperilisteille ja niiden monopoleille, kehittävät keskenkasvuista byrokraattista kapitalismia ja imevät kansan kuiviin. Viimeaikoina näkemämme demokraattiset liikkeet ovat joukkojen oikeutetun kapinan ja tyytymättömyyden ilmaisuja. Joukot haluavat itsenäisyyttä, joukot haluavat karkottaa imperialistit, oligarkit ja yhteiskunnallistaa byrokraattisen pääoman. Elämme proletaarisen maailmanvallankumouksen aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että porvaristo ei kykene johtamaan demokraattista vallankumousta. Se ei kykene karkottamaan imperialisteja, muodostaa kansakuntaa, se ei kykene vastamaan joukkojen päivittäisiin vaatimuksiin. Kysymys on sovittamattomasta ristiriidasta, jonka ratkaisu löytyy uusdemokraattisesta vallankumouksesta, joka on uudentyyppinen porvarillinen vallankumous, joka vastaa joukkojen päivittäisiin sekä kaikista syvimpään vaatimukseen, vaatimukseen valtiollisen vallan valtaamisesta uusdemokraattisessa vallankumouksessa ja keskeytymättömästä sirtymisestä sosialistiseen vallankumoukseen katkeamattomana kulttuurivallankumousten sarjana aina kommunismiin asti.
Katsokaa vaikka viime vuoden kesää, imperialismin syvenevän yleiskriisin kesää. Serbiassa nähtiin joukkotaisteluita taantumuksellisen hallituksen ulkonaliikkumiskieltoa vastaan, sekä presidentti Aleksandar Vučićia vastaa, joka viruksen nojalla taantumuksellistaa valtiota joukkojen vallankumouksellista nousua vastaan. Bulgaria, jossa nähtin kuukauden mittainen protesti, joka vaati pääministeri Bojko Borisovin eroa. Unkarissa tuhannet mobilisoituivat pääministeri Viktor Orbánia vastaan. Valko-Venäjällä on nähty läpi vuoden viime kesästä alkaen suuria joukkotaisteluita Lukasenkon hallintoa vastaan. Puolassa joukot ovat taistelleet näyttävästi taantumuksellistuvaa valtiota vastaan, joka on kohdistanut erittäin kärkeviä iskuja työläisnaisia vastaan. 23
Nämä kaikki tosiasiat puhuvat sen puolesta mitä puheenjohtaja Mao on mestarillisesti sanonut, että imperialismi tulee lakaistuksi seuraavan “50-100 vuoden ajanjakson” aikana ja kuten puheenjohtaja Gonzalo opettaa, me elämme maailmanvallankumouksen strategisen offensiivin vaiheessa, vallankumouksellisen tilanteen epätasaisessa kehittyksessä, jossa kaikki aikakautemme perusristiriidat – ennenkaikkea ristiriita sorettujen maiden ja imperialismin välillä – kärjistyvät ja tulemme näkemään militarisoitujen marxilais-leniniläis-maolaisten puolueiden johtamia kansansotia.
Byrokraattisen kapitalismin ymmärtäminen on avain uusdemokraattisen vallankumouksen tehtävien ymmärtämiseen entisen “itäblokin” maissa, sen realisoimiseen ja kehittämiseen sosialistiseksi vallankumoukseksi, proletariaatin diktatuurin pysyttämiseksi, imperialistien karkottamiseksi ja sosialistisen rakennustyön aloittamiseksi.
Viiteet
1 https://www.gazprom.com/about/
2 https://www.gazprom.com/about/history/chronicle/1996/
3 https://www.iaot.eu/en/oil-transport/druzhba-pipeline
4 http://factsanddetails.com/russia/Education_Health_Transportation_Energy/sub9_6c/entry-5152.html
5 https://www.highnorthnews.com/en/russian-gas-increasingly-important-europe
7 https://www.usaid.gov/sites/default/files/documents/1863/EE_Enterprise_Funds-LessonsLearned.pdf
8 https://yle.fi/uutiset/3-11757524
10 https://www.britannica.com/event/Kosovo-conflict
11https://military.wikia.org/wiki/Kosovo_War#UN.2C_NATO.2C_and_OSCE_.281998.E2.80.931999.29
13 https://theodora.com/wfbcurrent/belarus/belarus_economy.html
15 https://theodora.com/wfbcurrent/ukraine/ukraine_economy.html
16 https://theodora.com/wfbcurrent/hungary/hungary_economy.html
18 https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Hourly_labour_costs
19 https://emerging-europe.com/news/minimum-wages-in-cee-are-increasing-fast/
20 https://www.eurofoodbank.org/en/poverty-in-europe
21 https://www.cer.eu/publications/archive/bulletin-article/2000/corruption-eastern-europe
22 https://www.idee-us.org/wp-content/uploads/2015/09/IDEE_Special-Report_25-Years-After-1989.pdf