Osana nykyistä imperialismin syvenevää yleiskriisiä ja maailmanvallankumouksen strategista offensiivia vallankumouksellinen tilanne kehittyy Libanonissa, joka Leninin määritelmän mukaan edellyttää, että halitseva luokka ei kykene hallitsemaan vanhalla tavalla ja että sorretut kuolevat taistellen ennemmin kuin elävät nälässä. Talouskriisin syventyessä joukkojen puute muodostuu yhä akuutimmaksi ja hallitsevan luokan kriisi yhä vakavammaksi.
Libanonin modernin valtion historia alkaa 1920-luvulta, kun ensimmäisen imperialistisen maailmansodan jälkeen Ottomaanivaltakunta pilkottiin ranskalaisen ja isobritannialaisen imperialismin kesken. Libanon pilkottiin entisestä Syyrian provinssista ja luovutettiin YK:n mandaatilla Ranskan siirtomaaksi. Toisen maailmansodan yhteydessä, kun imperialistivallat uudelleenjärjestivät siirtomaitaan ja vaikutuspiirejään, Libanon itsenäistyi poliittisesti 1943 ja muuttui puolisiirtomaaksi. Libanonin kansakunnan muodostumisen prosessissa ja sen muuttumisen siirtomaasta puolisiirtomaaksi näyttämölle astui libanonilainen porvaristo imperialismin kehittäessä siellä byrokraattista kapitalismia. Merkittävä osa tämän prosessin historiaa on vuosien 1975-90 sota, jossa nähtiin peräti yli 40 keskenään sotivaa armeijaa, edustaen hallitsevien luokkien (suurporvaristo ja tilanherrat) fraktioita ja eri imperilaistien lakeijoita. Venäläisen (sosiali-)imperialismin lakeija Syyria on miehittänyt maata vuosina 1976-2005 ja jenkki-imperialismin lakeija Israel on sotinut maan kanssa 80-luvulla ja 2000-luvulla. Libanonin alueella kehittyy siis imperialistinen kilpailu hegemoniasta. Syyrian ja Israelin rajat ovat edelleen kiistanalaiset, etenkin köyhässä etelässä, jossa Israelin asevoimat miehittävät Golanin kukkuloita. Ns. “arabikevään” vaikutus luokkataisteluun maassa on myös kiistaton: Libanonissa asuu 1,5 miljoonaa syyrialaista pakolaista. Ranskalainen imperialismi pitää jalansijaa entisessä siirtomaassaan YK:n “rauhanturvaoperaation” UNIFIL kautta, jonka alaisuudessa on yli 10 tuhatta sotilasta sijoittettuna Libanonissa aina vuodesta 1978 alkaen.
Libanon on siis porvariston diktatuuri, porvarillinen tasavalta, joka hallintomuodoltaan on demokratia, mutta joka poliittisen kriisin kanssa taantumuksellistuu harppauksittain. Maa on sorrettu ja siellä kehittyy byrokraattinen kapitalismi. Siksi maan parlamentaarista järjestelmää leimaavat systemaattinen korruptio ja faktionalismi, joka näyttäytyy ylärakenteessa siten, että laissa on määrätty että presidentin pitää olla maroniittikristitty, pääministerin täytyy olla sunnimuslimi ja parlamentin puhemies shiiamuslimi. Kysymys ei ole vain uskonnollisesta shovinismista ja nurkkakuntalaisuudesta, vaan kansakuntaa muodostamaan kykenemättömän porvariston ja tilanherraluokan keskinäisistä ristiridoista, sillä jokainen faktio palvelee jotain imperialismia ja omia kapeita etujaan. Mukana on myös esikapitalistisia tuotantosuhteita, klaani ja heimojärjestelmiä. Libanonin poliittisen kriisin prosessia leimaa siis kansakunnan muodostumisen prosessi, jossa vanha valtio rappeutuu ja hallintomuodon kriisi syvenee. Nykyinen syvenevä taloudellinen ja poliittinen kriisi on osa tätä jatkumoa. Ymmärtääksemme poliittista luokaamme lyhyt katsaus taloudelliseen, mikä on myös erottava seikka siirtomaan ja puolisiirtomaan välillä, jossa jälkimmäinen on poliittisesti itsenäinen, mutta taloudellisesti alisteinen.
Libanon on pieni valtio Välimeren rannalla. Sen infrastruktuuri ja isoja määriä pääomaa hävitettiin tuhoisassa sisällissodassa 1975-90, jonka jälkeen maahan on virrannut enenevissä määrin ulkomaista pääomaa lainojen muodossa, jonka takuina vanha valtio on myynyt valtionomaisuutta ja harjoittanut “uusliberaalia” talouspolitiikkaa, eli myöntänyt veroalennuksia imperialistien monopoleille ja harjoittanut tiukkaa julkisen talouden hoitoa. Kysymys on imperialistisesta kilpailusta ja imperialistisen isännän vaihdosta. Sodan jälkeen maan talous on hyvin integroitunut Syyrian talouteen, joka on tunnetusti venäläisen imperialismin lakeija. Toisaalta maa on täysin riippuvainen eurooppalaisesta tuontiruuasta. Yhdysvalloista, Kiinasta ja Euroopan Unionin maista tuodaan maahan myös polttoainetta, koneita ja muita kulutustavaroita, jotka ovat välttämättömiä maan talouden pyörittämiseksi, ts. joukkojen ja työväenluokan uusintamiseksi. Tätä kriitistä seikkaa – riippuvuutta tuontiruuasta – imperialistiset monopolit käyttävät vipuvartena maan alistamiseksi. Pitkään jatkuneet ja toistuneet rajasodat ovat pakkoluovuttaneet talonpoikia maan eteläisissä osissa. 80% väestöstä asuu kaupungeissa ja merkittävä osa libanolilaisista on lähtenyt ulkomaille siirtotyöläisiksi. Byrokraattisen kapitalismin kehitys ja talonpoikien pakkoluovutus on johtanut yli 25% työttömyysasteeseen, etenkin nuorilla. 2000-luvulla 1/3 libanolilaisesta eli köyhyysrajan alapuolella. Nykyisen kriisin jäljiltä jopa yli puolet libanonilaisista eli köyhyysrajan alapuolella, mikä tarkoittaa köyhyyden kaksinkertaistumista.
Maan keskuspankin politiikka on säilyttää Libanonin punnan kurssi vakaana 1:1500 devalvaatioilla ja ostamalla liikepankeilta pääomaa (lainaa) yli markkinahintojen (korkojen). Tämä valuuttakeinottelu on ruokkinut toisaalta maan sisäisten hintojen nousua ja hyperinflaatiota. Yhtälailla se sementoi ulkomaisen finanssipääoman yliotetta libanonilaisesta talouselämästä. Mustassa pörssissä Libanonin punnan vaihtokurssi yhdysvaltain dollariin on tällä hetkellä 10-kertainen tuosta virallisesta luvusta, eli 15 000 puntaa yhteen dollariin (16.3.2021). Vuonna 2018 maan julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen oli noussut maailman 3. suurimmaksi. Ulkomainen velka on yhteensä 190% bruttokansantuotteesta.
Kuten näkyy, Libanonin vanha valtio ja hallitseva luokka eivät kykene palvelemaan joukkoja, koska ne palvelevat imperialismia ja tarjoavat vain faktionalismia, uskonnollista shovinismia ja taantumusta, maan alistamista ja suoranaista nälänhätää, kun se finanssikeinottelulla myy maata pala palalta imperialisteille sillä hinnalla, että joukot eivät enää pysty ostamaan leipää kaupasta. Viimevuoden aikana ruuan hinta on noussut 400% ja vaatteiden 560%. Kriisin syventyessä Jenkki-imperialismi koettaa levittää vahvemmin lonkeroitaan maahan IMF:n ja Maailmanpankin kautta. IMF on luvannut jopa 10 biljoonan “bailout”-paketin Libanonin hallitukselle, jos tämä toteuttaa jenkki-imperialismille edullisia “uudistuksia”. Maailmanpankki, EU ja YK ovat solmineet jo sopimuksen Libaonin hallituksen kanssa yli 240 miljoonan dollarin lainasta, joka jaetaan yhdysvaltain dollareissa kasvattaen jenkkimonopolien ja koronkiskurien valtaa maasta, sekä integroiden sen taloutta tiiviimmin dollarin hallitsemiin markkinoihin.
Libanonin vanhan valtion talous on niin retuperällä, että maksaakseen velkansa ulkomaiselle finanssipääomalle on se ehdottanut vuonna 2019 Whatsapp-sovelluksen verollepanemista. Tämä riitti katkaisemaan kamelin selän ja samana vuonna nähtiin suurenmoinen joukkojen aktiivisuuden kasvaminen. Luokkataistelun kiihtyminen ja ristiriitojen kiristyminen joukkojen ja vanhan valtion, sekä imperialismin välillä ovat jatkuneet. Viimeksi viimevuonna nähtiin joukkojen militantin aktiivisuuden kasvamista, kun taantumus murhasi Tripolissa nuoren miehen. Oikeutetun vihan ja tyytymättömyyden täyttäminä joukot polttivat useita pankkeja keskustassa. Tämän vuoden tammikuussa joukot sytyttivät hallintorakennuksen tuleen samaisessa kaupungissa vastalauseena ulkonaliikkumiskiellolle, jolla mätä hallitseva luokka yrittää tukahduttaa joukkojen oikeutettua kapinaa vedoten COVID19-virukseen. Älkäämme unohtako viimevuoden elokuun varastoräjähdystä, joka nostatti joukkojen oikeutetun hyökyaallon lailla mätää järjestelmää vastaan.
Byrokraattisen kapitalismin taloudellinen ja poliittinen kriisi syvenee pysäyttymättömästi ja se tulee kiristämään kaikkia ristiriitoja joukkojen ja taantumuksen välillä. Se tarkoittaa ristriidan kiristymistä joukkojen ja vanhan valtion sekä kansakunnan ja imperialismin välillä. Se kypsyttää olosuhteita uusdemokraattiselle vallankumoukselle, joka karkoittaa imperialistit maasta, saattaa kansankunnan muodostumisen prosessin päätökseen, takaa sen taloudellisen ja poliittisen itsenäisyyden, sekä takavarikoi byrokraattisen kaptialismin omaisuudeen siirtyessä keskeytymättömästi sosialistiseen vallankumoukseen.
Lähteet:
https://www.bbc.com/news/world-middle-east-53390108
https://www.aljazeera.com/news/2021/3/18/lebanon-economic-crisis-anger-mount-amid-political-standoff
https://www.cia.gov/the-world-factbook/countries/lebanon/
https://www.britannica.com/place/Lebanon
https://www.globalsecurity.org/military/world/lebanon/history.htm
https://news.yahoo.com/lebanon-crisis-escalates-failure-agree-173733023.html
https://www.nytimes.com/2021/03/22/world/middleeast/lebanon-currency-groceries.html