Tanskan maahanmuuttoviranomaiset ovat julistaneet, että Syyrian Damaskoksen alue on turvallinen, ja tällä perusteella noin 500 syyrialaisen oleskeluluvat aiotaan kumota. Oleskelulupien kumoaminen merkitsisi sitä, että niitä, jotka eivät palaisi vapaaehtoisesti, odottaisi joutuminen Tanskan pakkopalautuskeskuksiin, joiden olosuhteita Euroopan kidutuksenvastainen komitea on arvostellut epäinhimillisiksi. Samanaikaisesti Damaskoksessa presidentti Bashar Al-Assadin joukkojen taantumuksellisen hallinnon alla kansanjoukot kohtaavat edelleen väkivaltaisuuksia, kidutusta ja mielivaltaisia pidätyksiä, talouskriisin kurittamassa maassa joukoilla ei ole varaa ruokaan, lääkkeisiin ja muihin perustarvikkeisiin, ja 80% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Lisäksi sodan runtelema maa on heikosti varautunut pandemiaan, joka on entisestään kurjistanut kansanjoukkojen elämää. Tanskan sosiaalidemokraattinen pääministeri Mette Fredriksen on asettanut Tanskan tavoitteeksi ottaa vastaan nolla turvapaikanhakijaa – eikä tämä tarkoita imperialististen sotien ja köyhyyden hävittämistä vaan turvapaikanhakijoiden sulkemista leireille EU:n ulkopuolelle epäinhimillisiin olosuhteisiin, ja Damaskoksen julistaminen turvalliseksi onkin vain osa maan sortavaa pakolaispolitiikkaa.
Syyrian sota alkoi vuonna 2011, kun maassa nähtiin massiivisia joukkoprotesteja presidentti Bashar Al-Assadin hallintoa vastaan. Protesteissa vaadittiin poliittisia vapauksia, parempaa työllisyyttä ja korruption kitkemistä. Nopeasti syntyi useita aseellisia ryhmittymiä, jotka alkoivat taistella keskenään. Näitä ryhmittymiä tukevat puolin ja toisin eri imperialistit, etupäässä jenkki-imperialismi ja sen lakeijat, sekä venäläinen imperialismi. Syyria on siis sorrettu maa, jossa imperialismi on synnyttänyt byrokraattisen kapitalismin ja estänyt porvarillisen demokratian kehityksen. Imperialistit käyttävät maata kilpakenttänään, ja kansanjoukot maksavat tästä verellään.
Tanskalainen imperialismi harjoittaa räikeää kansallissovinismia. Vuonna 2020 maassa oli käytössä nk. ghettolait, joiden nojalla suunniteltiin ihmisiä pakkosiirrettäväksi kodeistaan. Järjestelmässä asuinalueita luokiteltiin sen mukaan, mihin etnisyyteen ja luokka-asemaan kuuluvia sillä asui. Uudet suunnitelmat karkottaa ihmisiä, jotka ovat paenneet imperialistien aiheuttamaa kärsimystä ja asuneet vuosia maassa, on vain jälleen kerran yksi ilmaus tästä. Taantumuksen tavoitteena on hajottaa työväenluokka: lietsoa kansallissovinismia kärjistääkseen kansan keskuudessa esiintyviä ristiriitoja. Samalla pakkopalautuksilla se hallitsee imperialismin syvenevää yleiskriisiä, joka näyttäytyy pakolaisten määrän kasvuna, pyrkii hillitsemään ristiriitojen kärjistymistä imperialistisissa valtioissa, säilyttämään ”yhteiskuntarauhan”, sekä pelottelemaan pakolaisia, jotka kohtaavat epävarman asemansa vuoksi mitä räikeintä riistoa imperialistissa maissa.
YK vaatii rauhanprosessin aloittamista eri osapuolten välillä. Neuvottelut ovat kuitenkin pysähdystilassa imperialistien keskinäisen kamppailun vuoksi. Imperialistien rauha ei ole todellista rauhaa: niiden keskinäisessä kilpailussa ihmishengillä ei ole minkäänlaista arvoa, ja rauhanprosessi merkitsisi vain rauhaa imperialistisen sorron jatkumiselle, kansanjoukkojen veren valumista jälleen hukkaan. Imperialistit puhuvat ihmisoikeuksista ja rauhasta, mutta kääntävät silti selän joukkojen hädälle, sulkevat heidät leireille odottamaan turvapaikkapäätöstä tai pakkopalauttavat mielivaltaisesti keskelle kärsimystä, jota imperialismi synnyttää. Ratkaisu on siis proletaarinen internationalismi ja maailmanvallankumous, joka tulee hävittämään imperialismin maan päältä.