Viime viikolla uutisoitiin pääministeri Sanna Marinin vastaanottamasta verovaroista maksetusta ateriaetuudesta, joka oli suuruudeltaan noin 850 euroa kuukaudessa. Tällä summalla on hankittu aamiaistarvikkeita ja kylmänä tilattavia aterioita pääministerin huvilaan Kesärantaan. Hankintoja on piiloteltu salauspäätöksin, eikä niistä ole maksettu veroja. Valtioneuvoston kanslia perusteli edun käyttöä sillä, että se on tulkinnut ateriaedun kuuluvan pääministerin verovapaaseen asuntoetuun. Asian tultua julkisuuteen kuitenkin selvisi, ettei näin ole, ja poliisi on aloittanut selvityksen siitä, ovatko hankintoja tehneet virkamiehet rikkoneet lakia. Marin on puolustanut edun käyttöä tietämättömyydellä ja pääministerin tehtävien vaativuudella, ja luvannut lopettaa edun käytön kohun myötä. Niin kutsuttu aamupalakohu ei sovi kansan moraalitajuun, ja se osoittaakin ns. ”työväen pääministerin” todellisen luokkaluonteen, joka elää herroiksi juuri tämän työväen riistosta, jota se väittää edustavan.
Tämä ristiriita näkyy myös palkoissa. Ensimmäisen kauden kansanedustajan palkka on 6614 euroa kuukaudessa, ja neljän vuoden jälkeen 6945 euroa kuukaudessa. Lisäksi esimerkiksi valiokuntien puheenjohtajille maksetaan satojen eurojen arvoisia lisäpalkkioita, ja kansanedustajan on mahdollista saada etuuksia mm. asumiseen ja taksimatkoihin. Sanna Marin tienaa pääministerinä noin 17 000 euroa kuukaudessa. Kansa raataa elantonsa puolesta, mutta heillä ei ole oikeutta näppäriin ateriaetuuksiin arkea helpottamaan työkiireiden keskellä. Samalla, kun kansanjoukkojen eläminen vain kallistuu eivätkä palkat nouse, ja Kela syynää pienituloisten etuuksien käyttöä, porvariston poliitikot voivat käyttää satojen eurojen suuruisia etuuksia ”tietämättömyyttään”, nauttia pitkistä lomista ja kuukausittaisesta palkasta, joka ei riipu siitä, onko edustaja ollut paikalla vai ei. Tasaisin väliajoin nousee kohuja, joissa kansanedustajat ovat hyväksikäyttäneet asemaansa ja veronmaksajien rahoja kansan oikeustajuun sopimattomasti – esimerkiksi Paavo Väyrysen ”jalasmökkikohu”, jossa Väyrynen nosti etuuksia kahdesta asunnosta, vaikka toinen oli vain kesämökki, sekä Jani Toivolan taksimatkakohu, jossa Toivola oli vinguttanut eduskunnan taksikorttia jopa 22 000 euron edestä vajaan vaalikauden aikana. Lisäksi paljastuu esimerkiksi päätösten puoltamista oman lähipiirin hyväksi, lahjusten vastaanottamista ja äänestäjien ja rahoittajien kosiskelua esimerkiksi lupaamalla heille limusiinikyytejä tai vastapalveluksia. Näiden taustalla on usein finanssipääoman edustajia, jotka haluavat varmistaa esimerkiksi lahjuksilla kilpailuedun muihin nähden. Kohut saattavat johtaa tutkintaan, jos kyseessä on jo räikeä korruptio, tai ainakin anteeksipyyntöihin, mutta muutosta ei näy, samat naamat saavat jatkaa ministereinä, kansanedustajina ja kunnanvaltuutettuina.
Elämme porvariston diktatuurissa – miksi porvaristo luopuisi eduistaan ja leveästä elämästään vapaaehtoisesti? Yhden konnan paljastuttua muut ottavat kaiken irti, ja kosiskelevat äänestäjiä lupauksilla avoimuudesta ja rehellisyydestä – vaikka meno ei muutu, sillä elämme luokkayhteiskunnassa, porvariston diktatuurissa, jossa hallitseva luokka elää riistosta, ja päättää itse kaikessa hiljaisuudessa omista palkkioistaan ja etuuksistaan muka kansan mandaatilla. Nämäkin puolueet – kuten perussuomalaiset, joka on olevinaan poliitikkojen epärehellisyyttä vastaan ja kansan puolella, toteuttavat samaa politiikkaa: muistetaan esimerkiksi perussuomalaisten osuus Sipilän hallituksessa. Toistuvat kohut osoittavat, ettei valta todella ole kansan käsissä, eivätkä porvariston poliitikot vilpittömästi ole edustamassa kansan ääntä eduskunnassa tai kunnanvaltuustoissa, he palvelevat kaikki finanssipääomaa ja riiston jatkumista, sekä hyötyvät tästä itse.