Perussuomalaisten puoluevaltuuston kokous 29. toukokuuta oli jälleen erinomainen esimerkki tuon koplan kaupittelemasta myrkystä, valheista ja demagogisesta populismista. Mihin “mestari” demagogiassaan vetoaa? Hän vetoaa “työpaikkojen säilyvyyteen” samassa lauseessa kun hän saarnaa “tuottavuudesta” ja “kilpailukyvystä”. Samoja temppuja, joiden sisään kätkeytyy Perussuomalaisten todellinen poliittinen sisältö: korporativismin kehittäminen suurpääoman hyväksi. Nykyisessä tilanteessa, jossa suomalainen imperialismi on alkanut rämpiä ylös kriisin suosta orastavaan elpymiseen, on ennenkaikkea suurta kysyntää “työpaikkojen säilyttämisen” demagogialle. Tälle “mestari” lyö hinnaksi paikallisen sopimisen kehittämisen, työehtosopimusten yleissitovuuden purkamisen, työttömyysturvan heikentämisen, irtisanomissuojan heikentämisen, sekä ennenkaikkea lakko-oikeuden rajoittamisen. Näillä kaikilla toimenpiteillä on tarkoitus taata pääomalle rauhallinen kasvualusta ja keskeytymätön tarjonta elämänvoimaa, jonka se imee työläisten verestä.
Tämä ei ole mitään rehellistä kaupankäyntiä. Perussuomalaiset ottavat työläisiltä viisi, antavat yhden takaisin ja loput porvaristolle. “Mestari” lupaa taata työläisten “neuvotteluaseman”. Millä? Rajoittamalla kilpailua tietenkin (sic!). Perussuomalaisten suusta se tarkoittaa rajojen kiinni laittamista, tai oikeammin osittain kiinni laittamista, koska rajat ovat säpissä SDP:n ansiosta. Täten luodaan illuusio työväenluokan keskinäisen kilpailun rajoittamisesta, mikä tässä huiputuksessa muka takaisi paremmat neuvottelutulokset, siis paremmat palkat työläisille. Huiputus paljastuu, sillä samalla kun puhutaan kilpailun rajoittamisesta työvoimamarkkinoilla, lyödään todellisuudessa isompi kiila työväenluokan kansainvälisten rivien väliin ja täten moninkertaisesti kasvatetaan työläisten välistä kilpailua. Tämän puolesta puhuu paljastavasti etenkin se, että “mestari” asettaa maahantulon rajaksi “3000 euron kuukausitulot” ja mikäli tienaa alle tämän menettää kirjaimellisesti kansalaisoikeudet (oikeus sosiaaliturvaan, pysyvään oleskelulupaan, perheenyhdistämiseen jne,), ts. “mestarin” työvoimapolitiikka tarkoittaa todellisuudessa lisääntynyttä kilpailua työväenluokan keskuudessa, “kaksien työvoimamarkkinoiden” luomista ja siirtotyöläisten lisääntyvää riistoa, joka tietenkin on elämänlanka suomalaisille monopoleille. Onhan “mestari” suurpääoman palvelija.
Perussuomalaiset siis kaupittelevat mitä räikeintä kansallisshovinimisia ja demagogiaa sanoissa, joiden poliittinen sisältö on työväenluokan rivien murtaminen, työläisten keskinäisen kilpailun lisääminen, sekä korporativismin kehittäminen, liittojen oikeuksien rajoittaminen suomalaisten monopolien ja suurporvariston eduksi.
“Mestari” jopa heitti ilmoille viittauksen tulevaisuuden hallituksesta, eräänlaisesta “Perskeko” kakkosesta. Eikö meillä ole jo kokemusta tästä porvariston hallituksesta? Emmekö muka ole jo nähneet, mitä tämä “vaihtoehto” lupaa sanoissa ja miksi tämä demagogia todellisuudessa paljastuu? Perussuomalaiset, kuten kaikki muutkin parlamentaariset puolueet, ovat yhtyneet porvariston diktatuurin alla ja palvelevat vain yhtä herraa – suomalaista imperialismia, sen monopoleja ja suurporvaristoa.