“Tämä on suojeluoperaatio, ei siis mikään sotaisiin toimiin liittyvä asia”, höpötteli Niinistö IS:lle.
Ulkoministeri Haavisto ja puolustusministeri Kaikkonen ovat tiedotustilaisuudessaan eilen torstai-iltana kertoneet aikeesta lähettää, Kaikkosen sanoin, “kokenut, koulutettu ja osaava joukko”, jonka “sotilaat ovat Puolustusvoimien palkattua henkilökuntaa”. Lukumääräisesti puhutaan muutamista kymmenistä. Heidän lähettämisensä julkilausuttuna tarkoituksena on suojata suomalaisia työntekijöitä Kabulin lentokentällä sekä avustaa suomalaisen imperialismin taantumuksellisten lakeijoiden evakuoinnissa Suomeen. Asiasta päätettiin tasavallan presidentin johtamassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa.
Arvovaltaisen porvarillisen Ulkopoliittinen instituutti -tutkimuslaitoksen johtava tutkija Salonius-Pasternak pitää asiaa “merkittävänä strategisen kulttuurin näkökulmasta” ja kommentoi HS:lle: “Suomessa on ollut tapana lähettää sotilaita johonkin tiettyyn, esimerkiksi EU:n, Naton tai YK:n operaatioon. Mutta nyt ei ole kyse mistään tällaisesta, vaan Suomen operaatiosta. Suomi menee sinne omiaan, vaikka on varmasti sopinut asioita.”
Mistä on oikein kyse?
Vastaanottaessaan viimeisiä kotiutettavia “kriisinhallintajoukkoja” Afganistanista kesäkuun alussa Maavoimien operaatiopäällikkö Saari sanoi puheessaan, että “Afganistan opetti meille paljon. Se antoi kansainvälisen vertailupohjan joukkojemme suorituskyvystä, tarkennuksia suomalaiseen sotilaskoulutukseen, kaluston ja varusteiden kehittämiseen, erilaisten suorituskykyjen käyttöön sekä toimintaan osana kansainvälistä joukkoa vaativassa kriisinhallintaympäristössä.”
Nyt noita suomalaiselle imperialismille niin kalliita opetuksia herrat pääsevät kokeilemaan ikioman operaation muodossa. Asia ei ehkä vaikuta tärkeältä, sillä muutama kymmentä suomalaista sotilasta ei missään tapauksessa näyttele kovin suurta roolia Afganistanin tilanteen kannalta, varsinkaan niiden tehtävän rajoittuessa “pelkkään” suojaamiseen, mutta toteutuessaan tämä tapahtuu ensinnäkin osana eri voimien laajempia sotilastoimia alueella ja toiseksi se on suomalaisen imperialismin kannalta kulminaatio, huipentuma lähes 20 vuotta kestäneelle Afganistanin operaatiolle.
Oman operaation järjestäminen sotatilassa olevassa maassa merkitsee mullistusta suomalaisen imperialismin sotilasoperaatioissa, kuten Salonius-Pasternak näkee, ja se on suomalaisille lahtareille sotilaallista harjoittelua korkeimmalla tasolla sitten toisen maailmansodan. Niinpä tätä aiottua operaatiota on pidettävä poikkeuksellisena sodanvalmisteluna suomalaisen imperialismin taholta. Tämä jos mikä paljastaa täydellisesti, millaiseen aikaan olemme astuneet, kun tällainenkin sotilaspoliittinen kirppu kuin Suomen tasavalta tekee näin poikkeuksellisia sodanvalmisteluita.
Jotain asian polttavuudesta suomalaiselle imperialismille kertoo sekin, että eduskunta on kiireen vilkkaa hälytetty kesälomaltaan käsittelemään asiaa, kun perustuslain 93 § kerran edellyttää eduskunnan suostumusta tällaisissa asioissa.
Imperialismin muuttumattoman luonteen mukaisesti tämä Afganistan-operaatio tulee toteutuessaan olemaan valmistautumista taantumukselliseen sotaan. Tehden selvän eron taantumuksellisten ja edistyksellisten sotien välille, marxilaisten järkkymätön kanta on vastustaa kaikkia taantumuksellisia sotia ja sodanvalmisteluja, mukaan lukien aiottua operaatiota Afganistanissa.
Tuollaisten sotien vastustaminen on demokraattinen vaatimus. Tämä paljastaa tyystin vilpilliseksi savuverhoksi suomalaisen imperialismin kerskailut demokraattisuudellaan, kun se perustelee tätä toimintaansa taantumuksellisen jenkkilakeija Talebanin etenemisellä.
Myös “humanitaarista apua”
Osana Afganistanin tilanteen laajempaa kokonaisuutta nähdään myös, Haaviston sanoin, “vakava humanitaarinen kriisi”. Tämän johdosta ulkoministeriö on torstaina päättänyt kolmen miljoonan suuruisesta “humanitaarisesta avusta”, joka on muuttumattomalta olemukseltaan imperialismin taloudellista tunkeutumista. Kiihottaakseen tätä muillakin kuin puhtaan “demokraattisilla” verukkeilla, HS uutisoi Afganistanin litiumvarannoista, jotka lehden tietojen mukaan saattavat olla maailman suurimmat. Litium on tärkeä kaivannainen, jota tarvitaan mm. akkuteollisuudessa, jossa suomalainen imperialismi on kokoonsa nähden enemmän kuin hyvin kunnostautunut.
Afganistanin kannalta Suomen ja muiden imperialistien toimet nähdään osana kokonaisuutta, jossa paalutetaan kunkin ulkovallan asemia Afganistanin siirtyessä “uuteen” taantumukselliseen regiimiin, jonka pääasiallisena herrana on jenkki-imperialismi lakeijansa Talebanin kautta.
On tärkeää, että ymmärretään imperialismin sotilaallisen ja “humanitaarisen” toiminnan välinen sopusointu. Muussa tapauksessa päädytään vaatimaan imperialismin tunkeutumista “humanitaarisen” verhon suojissa ja puolustellaan evakuointeja jonkin yleisinhimillisyyden nimissä. Se merkitsee, että tuetaan “omia” imperialisteja kilpataistelussa Afganistanista, annetaan tuki “oman” imperialismin lakeijoiden suojelemiselle ja lisäksi autetaan savuverhon luomisessa “oman” imperialismin sodanvalmisteluille, vaikka vähän vastusteltaisiinkin sivulauseessa hävittäjähankintoja.
Sanalla sanoen päädytään suoranaiseen sosiališovinismiin, joka on revisionismin looginen lopputulema. Tässä suhteessa suomalaiset revisionistit ovatkin jälleen kerran osoittaneet muuttumattoman luonteensa. Näiden helppoheikkien mukana kulkee joitain hyväuskoisia hölmöjä, jotka hyvistä tarkoituksistaan huolimatta ovat joutuneet revisionismin petkuttamiksi johtuen kommunistisen liikkeen tilapäisestä heikkoudesta.
Kaikki tämä on tappioksi Afganistanin kansalle, joka joutuu nyt taisteluun “uutta” taantumuksellista hallintoa vastaan, ja laajemmin maailman kansoille samoin kuin kansainväliselle proletariaatillekin. Taantumus haaveilee pysäyttävänsä historian etenemisen. Jatkakoon haaveiluaan. Imperialismi ja taantumus tulevat poislakaistuiksi maailmasta “50–100 vuoden” kaudella, jonka jälkimmäistä puolta elämme, ja mitä enemmän se kylvää sekasortoa kuten Afganistanissa, mitä enemmän se valmistautuu uusiin suursotiin pikkuruisintakin maata myöten, sitä pikemmin sen päivät ovat luetut.