KANSAN PROTESTI KASVAA – aluevaalien tulos tarkastelussa

Harvoin Suomessa näin moni puolue selittää näin suuret tappionsa “voitokseen” kuin viime sunnuntain aluevaaleissa. Äänestysprosentti hipoo ennätyksellisen alhaisia, kriisitason lukemia, josta matalampia nähdään Suomessa vain eurovaaleissa. Virallinen äänestysprosentti oli 47,5 %. Hyväksyttyjä ääniä annettiin näissä vaaleissa 206 000 vähemmän kuin viime kuntavaaleissa 2021 ja 708 000 vähemmän kuin viime eduskuntavaaleissa 2019.

Miten puoluejohtajat kommentoivat tulosta?

Orpo: “Meidän viestiä kuunneltiin siitä, että tulevaan järjestelmään tarvitaan talousrealismia … Meillä on vahva kannatus ihmisten parissa tällä hetkellä.” Näinköhän? Kokoomus menetti 36 000 ääntä viime kuntavaaleihin nähden ja 38 000 ääntä viime eduskuntavaaleihin nähden.

Marin: “Tämä on paljon parempi tulos kuin kuntavaaleissa, tämä on parempi tulos kuin eduskuntavaaleissa … Olen myös iloinen siitä, että hallituskumppanit pärjäävät. Keskustalla myös upea tulos. Ja mielestäni tämä kertoo siitä, että hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, meidän läpiviemämme lakikokonaisuus, rahoituskokonaisuus, sillä on kansan tuki. Sillä on kansan vahva tuki.”

Näinköhän? Keskusta on ainoa mainittava puolue, jonka kannatus kasvoi kuntavaaleihin nähden, tosin vain tuhannella äänellä, kun taas eduskuntavaaleista se menetti 56 000 ääntä. SDP:llä vastaavat luvut ovat –27 000 ja –135 000, ja koko hallituksella –93 000 ja –406 000. Karkeasti noin puolet äänestysprosentin laskusta selittyy hallituspuolueiden kannatuksen laskulla.

Sanoipa Marin muutakin. Nimittäin: “Tämä vaali oli kolmen suuren paluu ja perinteisemmän politiikan paluu”. Nämä kolme suurta menettivät yhteensä 61 000 ääntä kuntavaaleista ja 230 000 eduskuntavaaleista. Ei kovin mairitteleva paluu, vaikka Perussuomalaiset menettikin enemmän.

Entä mitä sanoo Purra, suurin häviäjä? “Enemmistö äänestäjistä ei kokenut tätä uudistusta oleelliseksi tai ainakaan äänestämistä siinä mielekkääksi. Tämä on varsinainen demokratian irvikuva. Vaalit eivät onnistuneet kiinnostamaan kansalaisia lainkaan siinä määrin, kuin kansalaisten osallistumista korostavassa demokraattisessa järjestelmässä toivoisi. Vaalien äänestysaktiivisuuden toivoisi kiinnostavan kaikkia puolueita, ja kaikkien toivoisi olevan siitä huolestuneita.”

Hän sanoo monessa suhteessa oikeita asioita, mutta lapsikin ymmärtää sen vilpillisyyden. Hänen puolueensa nimittäin menetti 114 000 ääntä kuntavaaleista ja 286 000 eduskuntavaaleista. Se on käytännössä toinen puolikas äänestysaktiivisuuden laskusta, kun hallituksen kannatuksen lasku on toinen puolikas.

Tärkeää on, että Perussuomalaisten ja siitä lohjenneen Ano Turtiaisen puolueen yhteiskannatuskin jää erittäin huonoksi ja tappiolliseksi. Ns. oikeistopopulismin tappio viime kuntavaaleista on kuitenkin hieman pienempi kuin hallituksen ja selvästi pienempi viime, kun viitepisteeksi otetaan eduskuntavaalit.

Mikään puolue ei voittanut vaaleissa, ellei lasketa epäoleellisia kuten Kokoomuksesta lohjennutta Liike Nytiä tai Perussuomalaisita lohjennutta VKK:ta. Sen sijaan kaikki hävisivät, mutta useimmat vain aika vähäisissä määrin. Käytännössä kaikki tappio lankesi kahdelle taholle: hallitukselle ja oikeistopopulismille. On näiden vaalien tunnusmerkki, että joukkojen pettymys politiikkaan ei kanavoitunut millekään “vaihtoehtoisille” puolueille, vaan äänestämättäjättämiseen.

Ns. oikeistopopulismin kyky petkuttaa joukkoja on heikentynyt. Siksi joukkojen protesti vallitsevaan politiikkaan pääsee paremmin esille.

Entä miten revisionistien kävi? Vaaleihin osallistunut revisionistipuolue menetti kuntavaaleista 645 ääntä, kun lasketaan myös Asukkaiden Lahti -yhteislista, ja 1263 ääntä viime eduskuntavaaleista. Sen tulos: 1842 ääntä. Siten sen kannatus laski noin 1/3 viime kuntavaaleista, so. alle vuoden aikana, ja 2/5 kolmen vuoden takaisista eduskuntavaaleista. Jopa avoimen idealististen hörhöjen Kristallipuolue menestyi revisionisteja paremmin, yli 600 äänen erolla. Parlamenttikretinismin, vaaliopportunismin lopullinen ja täydellinen vararikko pahentuu entisestään.

Taulukko 1: Eräiden puolueiden vaalituloksia

* * *

Ketkä sitten jättivät äänestämättä? Tyypillisesti proletaarisimmilla alueilla äänestysaktiivisuus oli alle 40 %. Tällaisia äänestysalueita oli yhteensä 126; kaikissa hyvinvointialueissa Etelä-Pohjanmaata lukuunottamatta; ja 40 eri kunnassa, jotka ulottuvat Hangosta Kittilään ja Vaasasta Lappeenrantaan. Voimakkaimmin painottuu kuitenkin Helsingin seutu, jossa oli 55 noista äänestysalueista, mutta myös muut isommat kaupunkiseudut (39 alle 40 %:n äänestysaluetta) sekä pienemmistä eräät kaikkein kurjistuneimmista taantuvista teollisuusseuduista sekä eräitä kuihtuvia maaseutualueita. Kaikkein alhaisimmat, alle 1/3 äänestysluvut löytyvät lähinnä Helsingin seudulta: 26 äänestysaluetta 34:stä, ja noista ylivoimainen enemmistö, 20 kappaletta, Vantaalta.

Taulukko 2: Eräitä seutukuntia, joissa esiintyi matalaa äänestysaktiivisuutta

Paljonko äänestysprosentti sitten laski? Kuntavaaleihin verrattuna valtakunnallisesti vain 14 %, mutta alle 40 %:n äänestysalueilla keskimäärin noin 20 %, ja alle 33 %:n äänestysalueilla keskimäärin lähes 25 %. Noista alueista suurimmat pudotukset nähtiin lähinnä Vantaalla ja Espoossa. Kunnittain tarkastellen suurimmat pudottajat nähtiin pienissä kunnissa ja syrjäseuduilla. Valtakunnallista äänestysprosentin laskua suurempia lukuja nähtiin vain kahdessa yli 100 000 asukkaan kaupungissa: Vantaalla ja Espoossa. Yli 20 % äänestysaktiivisuudestaan menettäneistä kunnista ainoa yli 10 000 asukkaan kunta oli Vantaa, ja noista 19 kunnasta kokonaiset 7 sijaitsee Lapissa. Alhaisimman äänestysaktiivisuuden kuntien top 20 -listalla 11 oli alle 10 000 asukkaan kuntia, ja suurin osa sijaitsee Lapissa tai Savo-Karjalassa.

Taulukko 3: Eräitä kaikkein matalimman äänestysaktiivisuuden kuntia

Luvut kertovat, että lukumääräisesti voimakkaimmin proletariaatti torjui nämä vaalit, suurimpien kaupunkiseutujen korostuessa erityisesti lukumäärissä. Mutta proletariaatti ei yksin riitä selittämään näin alhaista äänestysaktiivisuutta, vaan myös pikkuporvaristo hylkää kasvavassa määrin vaalifarssin. Toisin kuin jotkut porvarilliset tutkiskelijat ovat väittäneet, näissä vaaleissa ei lähdetty äänestämään “oman terveyskeskuksen puolesta”, vaan kurjistuvien kyläpahasten sekä taantuvien teollisuusalueiden joukot torjuivat hyvin voimakkaasti nämä vaalit, kuten niiden pienistä ja rajusti pudonneista äänestysprosenteista nähdään.

Luokkataistelun näkökulmasta olosuhteet ovat siis erittäin hyvät ja kehittyvät alati. Hallituksen kannatus, vaaleilla mitaten, on pohjalukemissa, eikä mikään “vaihtoehto”, erityisesti ei ns. oikeistopopulismi, kykene huijaamaan joukkoja. Parlamenttikretinismin paheneva vararikko vahvistaa marxilaisen vaaliboikottikannan täyden oikeutuksen, ja ohjaa entistä suuremmin katseen siihen faktaan, että käsillä on kasvava kansanprotesti, joka kohdistuu kurjistumista ja vallan absoluuttista keskitystä, koko porvarillista politiikkaa vastaan.

Marxilaisten on nyt taisteltava erityisen voimakkaasti riistoa vastaan, terveydenhuollon ja muiden etujensa puolustamiseksi. Joukkojen mobilisoimiseksi heidän äänensä on saatava todella kuuluvaksi tässä taistelussa, muistaen mitä puheenjohtaja Mao opettaa yhtäältä demokratiasta ja sodasta sekä toisaalta joukkojen kuuntelemisesta. Ja tämä taistelu on yhdistettävä taisteluun sosialistisen vallankumouksen puolesta, kansansodan tietä, katsoen kaikkea kaikkein polttavimman, viivästyneen strategisen tehtävän – SKP:n rekonstituoimisen – kannalta.