HUOM. Alkuperäiseen julkaisuun oli jäänyt vanhentuneita tietoja. Nämä on nyt päivitetty. Toimitus pahoittelee virhettä. (21.6.)
Imperialismin liikatuotannon kriisin alku 2019, koronapandemia 2020 ja Ukrainan sota 2022 – siinä eräitä kiinnepisteitä, joiden kautta imperialismin yleiskriisi on syventynyt entisestään. Perusmenetelmä, jolla porvaristo ratkoo kriisiään, on liikanaisen pääoman tuhoaminen, minkä kääntöpuolena on pääoman entistä suurempi keskittyminen ja mahdollisimman suuren osan kustannuksista siirtäminen joukkojen kannettavaksi.
Eräs muoto, jossa joukot laitetaan maksumiehiksi nykyisessä tilanteessa, on inflaatio. Taloudellisen “koronakriisin” äkillisen puhkeamisen estämiseksi ympäri maailman nähtiin massiivinen harppaus valtiomonopolistisessa kapitalismissa “elvytyspolitiikan” muodossa, mikä salli pörssikurssien saavuttaa aivan uusia huippuja, kun tuotanto pysytteli tuntuvasti koronaa edeltävää tasoa alempana. Kun tuotanto oli supistunut, mutta voitot kasvaneet, porvarien täytyi yrittää ratkaista tämä ristiriita manipuloimalla hintoja ylöspäin. Se tapahtui keskellä kiivasta tappelua monopolien ja monopoliliittojen kesken: kun esimerkiksi jostain raaka-aineesta tai vaikkapa logistiikasta oli “pulaa”, yksi anasti sen itselleen asettaen korkeat monopolihinnat. Siten toimii kysynnän ja tarjonnan laki monopolien vallitessa. Ukrainan sota on kiihdyttänyt tätä vaikuttamalla sekä suoraan tuotantoon asianomaisissa maissa että Venäjän-vastaisten talouspakotteiden kautta.
Inflaatio alkoi näkyä jo viime vuonna, mutta se on Venäjän hyökkäyksen jälkeen kiihtynyt voimakkaasti. Viime vuonna taantumukselliset alkoivat asettaa ensimmäisiä toimenpiteitään inflaation hillitsemiseksi (mm. USA:n Fed-keskuspankki ilmoitti koronnostosta). Mutta se on hyvin maltillista.Vuoden 2019 lopusta USA:ssa tuotanto on kasvanut noin 2 % ja pörssikurssit (NASDAQ) ovat olleet huipussaan (vuodenvaihteessa 2021–2022) jopa yli 60 % koronaa edeltäneestä huipusta (helmikuussa 2020) ja ovat rajusta laskusta huolimatta vieläkin reilusti yli 10 % plussalla, kuten USA:ssa. Eri pörssien ja eri indeksien välillä on eroja, ja esim. suurimpien yritysten S&P 500:n kohdalla huippu oli +40 % ja nykytilanne noin +25 %. Muualla nousu on ollut maltillisempaa, ja esim. Shangain ja Frankfurtin pörssit ovat jo laskeneet suunnilleen koronaa edeltäneen huipun tasolle.
Inflaation kärjistymiseen on vaikuttanut “elvyttävä” finanssipolitiikka, jota on tarvittu investointien ja voittojen tueksi, osana valtiomonopolistisen kapitalismin mekanismia.
Kriisin aikaisella keinottelulla hankitut jättivoitot ryöstetään joukoilta, mikä näkyy erityisen selvästi, kun katsotaan maita, joissa inflaatio on laukalla. On sellaisia pidempään kriisissä olleita maita, kuten Venezuela, Sudan, Libanon ja Zimbabwe, joiden luvut ovat ihan omaa luokkaansa. Näihin lukeutuu myös Argentiina, joka on nyt finanssikriisissä, inflaation ollessa siellä pahinta sitten 2000-luvun alun corallito-kriisin.
Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta Latinalaisessa Amerikassa inflaatioluvut ovat suunnilleen 6–11 %, esimerkiksi Perussa 8,8 % ja Brasiliassa 12 %. Aasiassa nähdään myös yli 10 %:ssa laukkaavaa inflaatiota, kuten Pakistanissa, mutta aika matalaa hintojen nousuakuten imperialistisissa Japanissa ja Kiinassa, joissa se on noin 2 %. Afrikan maista on vähiten ajantasaista tietoa, mutta yleisesti ottaen matalia lukuja tavataan lähinnä vain pienemmissä maissa; monissa maissa luvut ovat yli 10 %, mukaan lukien jättimäisissä Etiopiassa (38 %) ja Nigeriassa (18 %).
Mitä Eurooppaan tulee, Turkissa, jossa tyypillisesti vuotuinen inflaatio onollut “vain” reilu 10 %, se nousi tämän vuoden alussa 50 %:iin ja on nyt (toukokuun luku) jo yli 70 %. Turkkia lukuun ottamatta Euroopan kovimmat inflaatioluvut ovat painottuneet ns. Keski- ja Itä-Eurooppaan: Moldova 29 %, Viro 20 %, Liettua 19 %, Valko-Venäjä 17 %, Latvia 17 %, Tshekki 16 %, Bulgaria 16 % jne. Varsinkin Viron inflaatioluku on huomattava, paitsi siksi, että se on suomalaiselle imperialismille kovin tärkeä, myös siksi, että saksalainen Lidl on aika hiljattain tunkeutunut sinne alentaen hetkellisesti päivittäistavarakaupan hintoja – siitäkin huolimatta inflaatio on laukkaavaa.Sitten on sodassaolevat Venäjä 17 % ja Ukraina 18 %. Erityisen puhuttelevaa on, että “Euroopan unioniin” kuuluvista imperialismeista vain kahdessa inflaatio on korkeampi kuin “EU”:ssa keskimäärin (8,8 %): Alankomaat 8,8 % ja Belgia 9,0 %, lähelle pääsee myös Espanja 8,7 %.
Vaikka yleensä korkeimmat inflaatioluvut ovat sorretuissa maissa ja imperialistisissa luvut ovat verrattain matalia, nähdään silti imperialistisissakin maissa korkeita lukuja. USA 8,6 % jaEnglanti 9 %. Saksa 7,9 %, Itävalta 7,7 % ja Italia 6,8 %. “EU”-maista matalinta se on Ranskassa – sielläkin 5,2 %. Fennoskandian imperialistimaissa luvut ovat: Tanska 7,4 %, Ruotsi 7,3 %, Suomi 7 %ja öljymaa Norja “vain” 5,7 %. Jokseenkin matalaa inflaatiota Euroopassa tavataan käytännössä vain Sveitsissä, joka on erikoistunut pankkitoimintaan, sielläkin 2,9 %. Vaikka nämä luvut ovat paljon pienempiä kuin monissa sorretuissa maissa, ne tuntuvat silti raskaasti köyhien ja jopa keskikerrosten elintasossa.
Onkin vain luonnollista, että ympäri maailman joukot ovat nousseet taisteluun. Turkissa on ollut laajoja militantteja protesteja [linkkejä; 1, 2, 3]. Perussa opportunisti rondero Castillon hallitus on joutunut kohtaamaan ensimmäisen massiivisen joukkoliikkeen, jonka tukahduttamiseksi hän julisti hätätilan [linkkejä, 1, 2, 3,]. Eri maiden mielenosoituksissa on niiden kehittyneimpänä ilmauksena nostettu vallankumouksellisia tunnuksia. Samoin Kanadasta alkaneet “Convoy”-liikkeet ilmaisivat samaa objektiivista kehityssuuntausta, aiheuttaen ongelmia paitsi Pohjois-Amerikassa, myös Ranskan Pariisissa ja hiukan täällä Suomessakin Helsingissä. Hintojen nousu on jatkuvasti joukkojen puheenaiheena.
Nähdään, että luokkataistelu kiihtyy jo selvästi.