Punalipun toimitus julkaisee tämän epävirallisen käännöksen saksalaisten tovereidemme kirjoituksesta, jossa käsitellään Saksan demokraattisen tasavallan liittämistä osaksi Saksan liittotasavaltaa, ja nykyistä tilannetta Saksan itäosissa. Suomessa porvarilliset tiedotusvälineet ovat pyrkineet esittämään Saksan “yhteenliittymisen” tapahtumat oikeutettuna toimenpiteenä, mutta oikeasti kyse oli puhtaasti anneksiosta. Se on toimenpide jossa alue liitetään toisen valtion hallintaan väkivaltaisesti, tai jotain muita keinoja kuten sotilaallisilla toimilla uhkaamista hyödyntäen. Tällainen toimenpide on kielletty vuonna 1928 laaditulla Kelloggin sopimuksella, jossa kielletään sodan käyttäminen kansallisen politiikan välineenä. Alkuperäinen teksti luettavissa saksaksi täällä.
32 vuotta Saksan demokraattisen tasavallan anneksiosta
On kulunut 32 vuotta siitä kun Saksan liittotasavalta (Länsi-Saksa) anneksioi Saksan demokraattisen tasavallan* (Itä-Saksa). Saksalainen imperialismi suoritti tämän anneksion osana imperialisminsa kehitystä, jotta se voisi nousta supervallaksi. Itäsaksalaiset eivät kuitenkaan ole hyötyneet mitenkään tästä kehityksestä, vaan päinvastoin, kansanjoukkojen elämä on jopa heikentynyt entisen Itä-Saksan alueella. Siksi siellä on kehittynyt osuva lausahdus, jota alinomaan voi kuulla joukkojen suusta: “Mitä hyötyä on siitä, että voimme ostaa banaaneja supermarketista, jos meillä ei ole varaa banaaneihin?“
Saksan liittotasavallan julkaisema: “Raportti 2022 Itä-Saksa. Uusi ilme“, paljastaa numeroilla kuinka huonosti Itä-Saksan pakkoliittäminen on onnistunut, ja samalla raportti ilmaisee hyvin imperialismin kriisiä, porvarillisen demokratian kriisiä:
“…tulevaisuuden huolet kasvavat selvästi, kun taas… kansalaiset ovat yhä tyytymättömiä politiikkaan ja demokratiaan… Vain noin neljäsosa idässä ja kolmasosa lännessä ovat tyytyväisiä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen Saksassa. …Vain 36 prosenttia vastaajista on tyytyväisiä Saksan hallituksen toteuttamiin toimiin Ukrainan sodan suhteen… vain 39 prosenttia itäsaksalaisista on tyytyväisiä… suurin osa uskoo, että puolueet ovat vain “kiinnostuneita äänestäjien äänistä” ilman että he ovat kiinostuneita äänestäjien tarpeista… 32 prosenttia itäsaksalaisista ja 42 prosenttia länsisaksalaisista ajattelee, että poliitikot välittävät maamme hyvinvoinnista… saman verran ihmisistä näkee Euroopan unionin osallistuvan demokratiaan Saksassa tai parantavan elintasoa maassa… 63 prosenttia itäsaksalaisista näkee, että heitä kohdellaan toisen luokan kansalaisina… vähemmistö, 23 prosenttia idässä ja 33 prosenttia lännessä ovat tyytyväisiä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen Saksassa… vain kolmasosa on tyytyväisiä tällä hetkellä liittovaltion politiikoihin… idässä tyytyväisyys liittohallitukseen… on laskenut vain 26 prosenttiin…“
Enemmistö siis vastustaa imperilistista järjestelmää ja suunta on, että vastustus kasvaa. Vallanpitäjien yritykset jakaa kansa ovat vain sen epätoivisia yrityksiä pelastaa nahkansa. Nämä ovat erittäin haastavia ja lupaavia aikoja, meidän on vain ymmärrettävä ne oikein ja tartuttava lujasti toimeen.
*Punalipun toimituksen huomautus: Saksan demokraattinen tasavalta (Deutsche Demokratische Republik [DDR]) oli vuosina 1949-1990 toiminut valtio, joka syntyi kun fasismiin nojannut saksalainen imperialismi koki totaalisen tappion toisessa maailmansodassa. Alkujaan natsi-Saksan raunioille syntyneessä maassa rakennettiin kommunistien johdolla fasismista vapaata uutta Saksaa sekä sosialismia. Työläiset, talonpojat ja edistykselliset intelligentit rakensivat uutta sosialistista yhteiskuntaa suurella innokkuudella ja tarmokkuudella. Kuitenkin sen jälkeen kun Hruštševin luopiokopla oli kaapannut vallan Neuvostoliitossa, maan johtava puolue, Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue, seurasi Hruštševin tietä ja hylkäsi marxismi-leninismin päätyen revisionismiin. Ajan kuluessa maa luopui sosialismin rakentamisesta, proletariaatin diktatuurista ja siitä muodostui pahamaineinen kansanvankila. Venäläisen sosiali-imperialismin luhistumisen aikoihin Saksan liittotasavalta pakkoliitti Saksan demokraattisen tasavallan itseensä ja maa lakkasi olemasta.
Kuvassa Saksan vapaan nuorison (Freie Deutsche Jugend [FDJ]) naisjäseniä kantamassa toveri Stalinin kuvaa Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaaleilla, vuoden 1951 elokuussa. Tuona vuonna kyseiset festivaalit järjestettiin Saksan demokraattisen tasavallan pääkaupungissa Berliinissä.