Tiistaina juhlistettiin voitonpäivää, kun tuli kuluneeksi 78 vuotta Saksan ikimuistoisesta antautumisesta 9.5.1945. Neljä vuotta aiemmin saksalainen imperialismi oli hyökännyt fasistisen ohjelmansa mukaisesti proletariaatin ensimmäiseen isänmaahan, sosialistiseen Neuvostoliittoon. Siitä alkoi Suuri isänmaallinen sota, joka muutti imperialistisena sotana alkaneen toisen maailmansodan suureksi antifasistiseksi sodaksi.
Voitto tuossa sodassa oli voitto kansainväliselle proletariaatille ja maailman kansoille. Saksalaisen fasismin mukana lyötiin myös sen riveissä sotineet vlasovilaiset petturit, jotka eivät koskaan saaneet kohottaa valkoemigranteilta perimäänsä trikoloria neuvostomaan ylle. Nyt tuon trikolorin liehuessa venäläinen imperialismi koittaa irvokkaasti kavaltaa fasisminvastaisen voiton muiston samalla, kun se käy hyökkäyssotaansa Ukrainan sorrettua kansakuntaa vastaan. Samalla toiset, Venäjän kanssa riitelevät imperialistit lakeijoineen koittavat vetää muistoa lokaan ja rinnastavat Putinia karikatyyreihinsä toveri Stalinista.
Kaikesta huolimatta, totuus pysyy: Suurimmat uhraukset ja iskut fasismille antoi neuvostokansa toveri Stalinin johdolla. Sotaan antoivat panoksensa kansat ympäri maailmaa, ja näin saatu voitto raivasi myös tien kansandemokratialle monissa Euroopan maissa sekä suurimpana Kiinassa, sekä nostatti kansallisten vapautusliikkeiden myrskyn siirtomaissa. Näin astuttiin maailmanvallankumouksen kehityksessä strategisen tasapainon vaiheeseen, jonka huippuvaiheen peruuttamattomiin muutoksiin ja valloilleen päästämiin pysäyttämättömiin voimiin myös kehittyvä strateginen offensiivi perustuu.
Voitonpäivän aitoa muistoa vaalien on Tampereella levitetty julistetta, josta ohessa kuvia.
