Suomennettu The Red Heraldin uutisesta.
lähde: Partizan
TKP/ML:n perustajaa, kommunistijohtaja İbrahim Kaypakkayaa, joka antoi henkensä vallankumouksen puolesta 50 vuotta sitten, muistettiin kansainvälisellä symposiumilla ja marssilla Wienissä Itävallassa. Tapahtumaan osallistui kansainvälisiä delegaatioita Turkista, Brasiliasta, Perusta, Ruotsista, Norjasta, Espanjasta, Suomesta, Kolumbiasta, Saksasta, Itävallasta, Filippiineiltä ja Ranskasta.
Symposiumin ensimmäisenä päivänä marssi kulki Wienin kaduilla. Eturivissä kannettiin suurta banderollia Kaypakkayan kuvalla, jota seurasivat lukemattomat Partizanin ja KKL:n liput.
lähde: Partizan
Suurella innolla huudettiin tunnuksia, kuten “Johtajamme İbrahim Kaypakkaya”, “Eläköön kansainvälinen solidaarisuus”, “Eläköön puolueemme TKP/ML, TİKKO, TMLGB”, “Marx, Engels, Lenin, Stalin, Mao Viva, Viva, Viva!”. Tervehdysten jälkeen osallistujat siirtyivät symposiumin tapahtumapaikalle.
lähde: Partizan
Symposiumi alkoi Kansainvälisellä ja minuutin hiljaisuudella niille, jotka ovat antaneet elämänsä vallankumoukselle ja kommunismille. Sitten kuultiin TKP/ML:n keskuskomitean viesti, jota yleisö tervehti suurella innostuksella. Tämän jälkeen alkoi symposiumin ensimmäinen istunto, jossa kuultiin esityksiä Turkista, Saksasta, Perusta, Brasiliasta, Suomesta, Espanjasta, Kolumbiasta ja Itävallasta koskien Kaypakkayan kansainvälistä merkitystä.
Tilaisuudessa korostettiin niitä historiallisia olosuhteita joissa Kaypakkaya muodosti vallankumouksellisen linjansa sekä maoismia, ja tätä koskien mainittiin, että myös puheenjohtaja Gonzalo, Charu Mazumdar ja Jose Maria Sison, jotka samoin johtivat puolueitaan kussakin maassa kansansodan tielle, kävivät läpi saman prosessin. Leimallisia tälle prosessille olivat taistelu revisionismia ja reformismia vastaan, missä kysymyksessä Kaypakkaya piirsi vahvan linjan. Kuolemansa jälkeen hänen ajatuksiaan puolustivat hänen seuraajansa aktiivisessa taistelussa, ja TKP/ML on pitäytynyt vallankumouksellisen taistelun linjalla tähän päivään asti vastoin kaikkia hyökkäyksiä, seuraten Kaypakkayan linjaa.
Ensimmäinen päivä päättyi Zen Erbane -ryhmän musiikkiesitykseen. Toisena päivän kuultiin KKL:n viesti. Myös tätä viestiä yleisö tervehti innostuneesti, huutaen tunnusta “Eläköön proletaarinen internationalismi!”. Tämän jälkeen pidettiin symposiumin toinen istunto otsikolla “Suuri Proletaarinen Kulttuurivallankumous, sen luomat kommunistijohtajat ja taistelu modernia revisionismia vastaan”, sisältäen esitykset Turkista, Saksasta, Perusta, Brasiliasta, Suomesta, Espanjasta, Kolumbiasta, Filippiineiltä, Itävallasta ja Ranskasta.
Esityksissä käsiteltiin puheenjohtaja Maon ja Kiinan kommunistisen puolueen laukaiseman “Suuren väittelyn” vaikutusta toisiin kommunistisiin puolueisiin maailmalla ja sitä, kuinka puheenjohtaja Gonzalo Perussa, Kaypakkaya Turkissa, Sison Filippiineillä ja Mazumdar Intiassa sovelsivat oikein taistelua revisionismia vastaan. Tämä antirevisionistinen prosessi loi omat johtajansa ja johti kansansodan aloittamiseen näissä maissa. Korostettiin, että kaikki nämä johtajat ottivat vahvan kannan modernia revisionismia vastaan. Symposiumi päätettiin tunnuksilla “Eläköön kansainvälinen solidaarisuus!” ja “Eläköön kansansota!” sekä tunnuksilla İbrahim Kaypakkayalle.