Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok) kertoi Ylen Ykkösaamussa lauantaina 13.1., että hallitus aikoo kehittää menettelyn sähkön hintakaton asettamiseksi kriisitilanteissa. Asiasta uutisoi Ilta-Sanomat.
Hintakaton toteuttaminen ei ole EU-oikeuden vuoksi ollut aiemmin mahdollista, mutta tilanne on nyt muuttumassa tulevan EU-direktiivin myötä. Muutos EU:ssa heijastelee sitä, että useissa eri EU-maissa, pääasiassa Saksassa, joka on EU:ssa hegemoninen, on ollut tarvetta tälle.
Sähkön hinta määräytyy markkinoilla kullakin hetkellä kalleimman käytössä olevan tuotantomenetelmän mukaan. Sähkön kysynnän ollessa vähäistä käytetään vain halvimpia menetelmiä, mutta kysynnän kasvaessa joudutaan ottamaan mukaan yhä kalliimpia menetelmiä, mikä nostaa sähkön pörssihintaa. Tähän logiikkaan on sisäänkirjoitettu suuryritysten valtavat ylivoitot.
Tästä seuraa, että jos sähkön hintakattoa ei aseteta subventoimalla (antamalla julkista rahaa), se täytyy tehdä rajoittamalla sähkönkulutusta. Subventointi ei ole valtiolle mieleistä kahdesta syystä: 1. se olisi hyvin kallista julkiselle taloudelle, 2. jos valtiolla on piikki auki, yritykset mielellään nostavat hintoja hieman enemmänkin kasvattaakseen voittojaan.
Mykkänen sanoo suoraan: “Tällainen komentotalous tarkoittaisi kiertäviä sähkökatkoja tai muita hallintopakotteita.”
Puhuminen näin avoimesti tarpeesta kehittää komentotaloutta kertoo liberalismin vararikon pahenemisesta, varsinkin kun puhuja on profiloitunut puolueensa liberaaliin laitaan. Komentotalous on sota-ajan menettely, jossa porvariston diktatuurin valtio jyrää markkinat ja alkaa näyttellä ehdottoman määräävää roolia taloudessa, joka alistetaan palvelemaan valtiollisia tavoitteita.
Yritysten haltuunotto, sotatarviketuotannosta määrääminen ja pakkotyövelvollisuuden säätäminen ovat eräitä perinteisiä keinoja, joita on käytetty valtion ollessa sodassa tai valmistautuessa sellaiseen. Näiden menetelmien ydinolemus on, että ne kumoavat porvarillisen periaatteen markkinoiden vapaudesta.
Sanalla “komentotalous” Mykkänen samastaa sähkömarkkinoita koskevat toimet sota-ajan menetelmiin. Varsinkin vuosi sitten valtiojohtajat Suomessa ja muualla selittivät korkean sähkön hinnan johtuvan Ukrainan sodasta, syyttäen Venäjää sähkön hinnasta (sivuuttaen täysin sen, että sähkömarkkina perustuu suuryritysten ylivoitolle). Viime keväänä ollessaan vielä pääministerinä Sanna Marin perusteli hallituksensa viimeistä lisäbudjettia käyttämällä sanaa “sotatalous”, viitaten Ukrainan sotaan.
Ristiriidat kasvavat maailmassa, ja me kehitymme sotien ajassa. Imperialismi uppoaa ja sosialismi nousee kaikentyyppisten sotien monimutkaisessa järjestelmässä, jossa kansansodat toimivat strategisena akselina. Osana tätä imperialismin kuolinkamppailua porvariston diktatuuri taantumuksellistuu entistä enemmän hyläten entistä täydellisemmin porvariston raihnaisten liberaalidemokraattisten periaatteiden rippeetkin.