Julkaisemme tämän epävirallisen suomennoksen turkkilaisen Yeni Demokrasi-sanomalehden kirjoituksesta, alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä. Myös The Red Herald-verkkosivusto on julkaissut kirjoituksesta epävirallisen englanninnoksen, joka löytyy täältä.
Kirja “Internationalismi Alpeilta Munzuriin” julkaistiin Barbara Anna Kistlerin muistoksi. Hän oli erinomainen kansainvälisen proletariaatin soturi, joka tuli kuolemattomaksi yhdessä viiden toverinsa kanssa 21.1.-10.2.1993 välisenä aikana. Voitte käydä lukemassa kirjan ja pamfletin alla olevilta sivustoilta. Punalipun toimituskunta kuitenkin haluaa muistuttaa, että Turkin taantumuksellinen vanha valtio sulkee ahkerasti vallankumouksellisten verkkosivustoja, joten linkit eivät välttämättä toimi. Tämän vuoksi käänsimme lyhyen tekstin siitä kuka oli toveri Barbara Anna Kistler.
Internationalism from the Alps to the Munzur
Proletarian internationalist Barbara Anna Kistler was martyred in Dersim
Vallankumouksellinen internationalisti Alpeilta Munzuriin
Barbara Anna Kistler syntyi vuonna 1955 Sveitsissä, Zürichin kaupungissa. Lyhyeksi jääneiden opiskelujen jälkeen hän aloitti työteon. Politiikasta hän kiinnostui ollessaan 16 vuotta vanha. Elämänkokemukset tekivät sen, että hän ymmärsi kuuluvansa sorrettujen ja työväenluokan pariin. Hän tutki ahkerasti yhteiskuntaa ja tajusi sen tosiasian, että hänen maansa hyväksikäyttää kansaa ja uhraa kaiken kaupallisuuden alttarille. Tämän johdosta Barbara aloitti ottamaan osaa eri organisaatioiden mobilisoimiin anti-imperialistisiin ja fasismin vastaisiin aktioihin Sveitsissä. Hän sympatisoi Reboolie Bunkeria, autonomistista organisaatiota, ja osallistuu avoimiin sekä salaisiin valtion vastaisiin aktioihin. Hänet vangittiin 17 vuotiaana kolmeksi viikoksi, kun poliisi hyökkäsi asuinkommuuniin, jonka Barbara oli perustanut ystäviensä kanssa. Samana vuonna hän tuki aktiivisesti Vietkongia sekä osallistui vangittujen vasemmistoradikaalien hyväksi järjestettyyn solidaarisuustoimintaan.
Ajan myötä Barbara lähestyi eniten poliittisesti KGI (Komitea Eristämistä Vastaan) nimistä organisaatiota. Hän katsoi, että KGI on eniten marxilais-leniniläisin ryhmä Sveitsissä. KGI oli ottanut tehtäväkseen kommunistisen puolueen perustamisen, mutta se ei saanut tehtävää täytetyksi, vaan rajoittui akateemisille piireille tyypillsiin ogelmiin. Hänellä oli tuohon aikaan myös läheiset suhteet feminisiseen Marley ryhmään. Siellä Barbara näki tärkeimmäksi työksi porvarillisen feminismin korvaamisen, marxismi-leninismin mukaisella luokkakantaisella naisliikkeellä. Huomionarvoista on, että tänä päivänä kyseinen liike, näkee ongelmaksi kaikki jotka kannattavat proletaarista vallankumousta.
1980-luvulla hän tapasi turkkilaisia vallankumouksellisia Euroopassa ja otti osaa Solidaarisuutta Vangeille Komiteaan, joka vastusti taantumuksellisten toimia vallankumouksellisia vankeja vastaan Turkin vankiloissa. Toimiessaan anti-imperialistisissa ryhmissä, hän päätyi toimittajaksi Peruun, ja kun sandinistit astuivat valtaan Nicaraguassa, hän oli organisoimassa vapaaehtoisia Euroopasta. Suhteet proletariaatin puolueeseen* hän muodosti vuonna 1989. Tavattuaan proletariaatin puoluetta hänessä syttyi halu ottaa osaa vallankumoukselliseen taisteluun Turkissa, näin hän antoi yhden korkeimmista esimerkeistä internationalismista, marxismi-leninismi-maoismin nimissä. Hän otti aktiivisesti osaa, jotta Metris** nimisestä vankilasta vapautettiin poliittisia vankeja, jotta he vosivat jatkaa taisteluaan sosialismin puolesta. Tämän jälkeen hän asettui asumaan Istanbuliin İsmail Oralin luokse. Toukokuun 16.päivä vuonna 1991 asuntoon tehtiin kotietsintä ja Barbara vangittiin. Häntä kidutettiin 15 päivää, mutta hän pysyi uskollisena tovereilleen ja periaatteilleen, seuraten toveri İbrahim Kaypakkayan esimerkkiä: “Älä paljasta salaisuuksia”. Vankeuden aikana hän ymmärsi vieläkin selkeämmin kuinka Turkin sekä Sveitsin valtiot seisovat rinnakkain luokkasolidaarisuudessa, ja kuinka ne vihaavat kansaa, toimien aina joukkoja vastaan. Hän onnistui tekemään vankilasta vallankumouksellisen koulun ja puolusti vallankumousta sankarillisesti myös oikeudenkäynnissä. Fasistisen Turkin porvariston oikeuden edessä hän julisti: “kansainvälinen proletariaatti tuomitsee minut, ette te, vaan kansainvälinen proletariaatti”. Vankila elämä vain vahvisti hänen vallankumouksellista asennettaan ja vapautumisjuhlissaan hän sanoikin: “Me tulemme tekemään tilaa teille kaikille, jotta taistelisitte vuorilla. Me odotamme teitä siellä.”
Kahdeksan vankilassa vietetyn kuukauden jälkeen Barbara (taistelijanimi Kinem) liittyi kansanarmeijaan***. Näin hänestä tuli vieläkin suurempi esimerkki todellisesta internationalistista. Hän voitti myös nopeasti Dersimin alueen kylissä köyhien ja sorrettujen rakkauden puolelleen.
Pülümürissä kansanarmeijan toinen alueellinen osasto oli pystyttänyt väliaikaisen talvileirin. Taantumuksellisen armeijan joukot löysivät sen ja suorittivat piirityksen, kun sissit huomasivat olevansa piiritettyjä asettivat he etujoukkonsa puolustukseen, kaikille leirin lähettyvillä oleville vuorenhuipuille. Tämän jälkeen taantumuksellinen armeija aloitti pommituksen kolmella pommikoneella, joita tuki kolme Cobra-helikopteria, nämä oli tuotu Erzurumista. Pommitukset eivät tuottaneet yhtään tappioita sisseille. Kuitenkin sissien kannalta oli huono asia se, että taantumuksellinen armeija oli miehittänyt kaikki lähikylät, ja saanut näin erotettua sissit joukoista. Sissit joutuivat aloittamaan marssin julmissa talviolosuhteissa, ilman joukoilta saatavaa tukea. Tällä marssilla kolme toveria sai kohtalokseen martyyrikuoleman ja he astuivat ikuisesti muistoissa elävien kuolemattomien tovereiden joukkoihin. Marssilla Barbara sai tuntea mitä on uhrautuvaisuus, syvä toveruus ja solidaarisuus, joidenka vuoksi hän alkoi aikanaan sympatisoida proletariaatin puoluetta. Tovereiden päästyä heille ystävällismieliseen kylään kolme toveria liittyi vielä kuolemattomien joukkoihin, yksi näistä oli Barbara Anna Kistler, yksi kansainvälisen proletariaatin unohtumattomista nimistä, häntä vihollinen ei saanut tuhottua vaan hänen kohtalokseen koitui raju talvisää vuoristossa.
Alla Punalipun toimituskunnan huomautuksia:
*Turkin kommunistinen puolue/marxilais-leniniläinen
**Metris on vankila Istanbulissa. Vuonna 1988 sieltä pakeni suuri joukko vallankumouksellisia vankeja. Vankilapaosta löytyy vähän tietoa englanniksi täältä.
***Turkin Työläisten ja Talonpoikien Vapautusarmeija, turkiksi Türkiye İşci ve Köylü Kurtuluş Ordusu in Turkish (TİKKO)