Uutisoimme viime viikolla olleista kahdesta elokuvaillasta ja Palestiina-solidaarisuusmielenosoituksesta.
Palestiinalaisvankien päivänä, keskiviikkona 17.4. oli Sumudin järjestämä dokumenttielokuvan Ghost Hunting (2017, traileri youtubessa) näytös. Elokuvassa Israelin vankeina olleet palestiinalaiset käsittelivät kokemuksistaan kaltoinkohteluineen ja kidutuksineen, mistä keskusteltiin lisää elokuvan jälkeen tutkijoiden kanssa.
Torstaina 18.4. oli Georges Abdallah’sta kertovan dokumenttielokuvan (Fedayin, 2019) näytös. Elokuvassa kerrottiin Georges Abdallah’n (s. 2.4.1951) taistelun taustaa ja vaiheita: kasvoi näkemään sorretun synnyinmaansa Libanonin ja Palestiinan kohtalonyhteyden, liittyi Palestiinan kansalliseen vapautusliikkeeseen ja Palestiinan Vapautuksen Kansanrintamaan (PFLP), taisteli Israelin invaasiota vastaan 80-luvun alussa, minkä jälkeen siirtyi Ranskaan libanonilaisen aseellisen ryhmän johtotehtävässä. Vuonna 1984 hänet pidätettiin väärennetyn passin perusteella poliisin pysäytettyä hänet “sattumalta”, ja tämän perään tehdyssä kotietsinnässä poliisi “löysi” luvattomia tuliaseita. Näistä yksi määriteltiin käytetyksi kahdesta, jenkki-everstin ja sionistidiplomaatin, teloituksesta jälkimmäisessä, jonka toimeenpannutta tuntematonta naista ei saatu kiinni. Abdallah paljasti oikeudenkäynnin farssiksi. Syyttäjä vaati reilun seitsemän vuoden tuomiota, joten oikeus määräsi elinkautisen. Sittemmin Abdallah on suorittanut tuomionsa ja oikeuslaitos on jo toistuvasti määrännyt Abdallah’n vapautettavaksi. Sitten farssin takaa astui esiin avoin laittomuus: oikeus voi päättää mitä päättää, mutta ranskalaisen imperialismin valtiokoneisto ei yksinkertaisesti päästä häntä vankilasta. Vangitsijat ovat toistuvasti esittäneet Abdallah’lle kysymyksen, puolustaisiko tämä kotimaataan Israelin tunkeutuessa uudelleen, mihin tämä on vastannut säännönmukaisen “raskauttavasti”. Ranskan tiedustelupalvelu on laittanut arvioissaan paljon painoa sen merkitykselle, että Abdallah palaisi Libanoniin sankarina. Lisäksi dokumenttielokuvassa mainittiin wikileaks-paljastuksia, joiden mukaan jenkki-imperialismin ulkoministeriö on suoraan neuvonut Ranskaa pitäytymään oikeuden päätösten jyräämisessä. Kaikesta tästä johtuen Georges Ibrahim Abdallah on Euroopan pitkäaikaisin poliittinen vanki.
Elokuvan jälkeen keskusteltiin solidaarisuuden ja vallankumouksen keskinäisriippuvuudesta, johtajien ja joukkojen suhteesta, sekä hieman siitä, kuinka opettavainen esimerkki tapaus on: “vallan kolmijako-oppi” ja siten oikeusvaltioperiaate ym. laillisuuden naamio on pudotettu valtiokoneiston kasvoilta, eikä missä tahansa maassa vaan Ranskassa, Montesquieun ja “vallan kolmijako-opin” synnyinmaassa. Kommentoitiin myös muista tapauksissa mm. Yhdysvalloissa. Kaikkialla paljastuu taantumuksellinen väkivaltakoneisto, ei muuta.
Kovinkaan moni ei Suomessa vielä ole saanut tietää, kuka on Euroopan pitkäaikaisin poliittinen vanki, eikä se ole lainkaan kummallista. Georges Abdallah ei ole taantumuksellinen eikä jonkin “autoritaarisen valtion” vankina, vaan vallankumouksellinen anti-imperialisti, joka on vankina Ranskassa, “asevelimaassa”. Siksi asiasta ei kerro suomalaisen imperialismin media, vaan todellisten anti-imperialistien ja vallankumouksellisten on se tehtävä.
Tilaisuuden jälkeen otettiin vielä solidaarisuuskuva:
“VAPAUTTAKAA GEORGES ABDALLAH!”
Sunnuntaina 21.4. oli jälleen Palestiina-solidaarisuusmielenosoitus. Takatalvi oli jo enimmäkseen väistynyt, mutta tuuli kävi kylmänä mielenosoituksen aloitellessa Sorin aukiolla. Mielenosoitus marssi kulkueena keskustan läpi ja matkalla lisää liittyi väkeen. Keskustorilla kuultiin puheita, runoesitys ja huutoja, sekä pidettiin hiljainen hetki marttyyreille.
Dokumentoimme myös Georges Abdallah’n vapautusta vaatineen maalauksen:
