Turvapaikanhakijoita itärajalla talvella 2023. Lähde: HS
Hallitus antoi eduskunnalle esityksen käännytyslaista 21. toukokuuta. Käännytyslaki on poikkeuslaki, jonka läpimeno eduskunnassa vaatisi viiden kuudesosan enemmistön sekä lain käyttöönottaminen sen, että valtioneuvosto ja presidentti yhdessä toteavat sen tarpeellisuuden. Lain mukaan rajavartijat voisivat käännyttää siihen maahan, josta hän saapuu Suomeen, mikäli epäillään ”välineellistettyä maahantuloa”. Lain tarkoituksena on entisestään militarisoida itärajaa hyökäten pääasiassa sorrettuja kansakuntia vastaan ja hallita joukkoja, jotka imperialismi on ajanut pakoon kodeistaan ja näin pyrkiä estämään sisäisten ristiriitojen räjähtäminen käsiin. Näin se edustaa samaa, kuin eurooppalaisten imperialistien ja niiden lakeijoiden Välimerellä harjoittama kansanmurhainen ja laiton ”push-back” politiikka.
Laki mahdollistaisi turvapaikanhakijan käännyttämisen rajalla rajaviranomaisten arvion mukaan, jopa väkivalloin, mikäli tilanne sen vaatii. Käytännössä tämä tarkoittaisi turvapaikan hakemisen estämistä ja näin kansainvälisten sopimusten törkeää rikkomista. Tämä toki on jo käytäntö itärajalla, mutta käännytyslain säätämisellä pyritään rakentamaan näennäisen laillinen peruste tälle laittomuudelle. Toki lakiin ollaan jättämässä korulauseita ”erityisen haavoittuvassa asemassa olevista” ja väitetään, että ne, jotka ovat ”todellisessa vaarassa” saapumismaassaan saisivat hakea turvapaikkaa. Jo nyt on täysin tunnettua, että imperialistien määritelmät turvallisista maista ja siitä, kuka saa jäädä, ovat täysin summittaisia ja julmia. Nyt arviointivalta annettaisiin rajavartijoille, ja tapauksissa, joissa käytetään väkivaltaa tai ihmisiä on suuri lukumäärä, arvio voitaisiin kokonaan jättää tekemättä.
Imperialistit, niin myös suomalainen imperialismi, kuten se on täysin avoimesti todennut, tarvitsee maahanmuuttajia sorretuista maista, vastatakseen väestönsä ikääntymiseen ja saadakseen reservin työläisiä, joilla on vähemmän oikeuksia kuin suomalaisilla työläisillä ja joita voidaan riistää kahta kovemmin. Näiden ihmisten osaksi jää olla vain työvoimaa, jota ”tuodaan maahan”. Kuitenkin imperialistit ovat kasvavan riistonsa ja sotiensa myötä ajaneet laajoja joukkoja sorretuista kansakunnista liikkeelle, ja nämä joukot uhkaavat horjuttaa niiden sisäistä järjestystä saapuessaan imperialistisiin maihin, ilmentäen ristiriitaa imperialismin ja sorrettujen kansakuntien välillä nyt niiden sisällä, ”tuoden sodan kotiin”, kärjistäen niiden sisäisiä ristiriitoja ja asettaen imperialististen maiden työväenluokan kosketuksiin sorrettujen kansakuntien työläisten kanssa. Siispä imperialismin yleiskriisin yhä syvetessä, imperialistit tekevät kaikkensa hallitakseen ristiriitojen kärjistymistä ja ovat valmiita polkemaan omia lakejaan ja ihanteitaan.
Hallitus sanoo olevansa tietoinen siitä, että laissa on ”eräitä jännitteitä” perustuslain ja kansainvälisten sopimusten kanssa. Se esittää, että ”kansallinen turvallisuus” on peruste näistä poikkeamiselle. Kerta toisensa jälkeen käy selväksi, että kansainvälinen oikeus, niin kutsutut ”universaalit ja jakamattomat ihmisoikeudet” ja porvariston omat lait eivät merkitse imperialisteille yhtään mitään: tämä näkyy esimerkiksi EU:n uudessa siirtolaissopimukseksessa, jossa kirjoitettiin laiksi Euroopan imperialistien harjoittama joukkomurha Välimerellä, tai Ison-Britannian niin sanotussa Ruanda-sopimuksessa, tai vaikkapa siinä, että imperialistit täysin avoimesti jatkavat Israelin harjoittaman kansanmurhan tukemista. Myös porvarilliset perustuslakiasiantuntijat ovat kritisoineet lakia. Esimerkiksi kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi totesi, ettei laki ole jännitteinen vaan yksinkertaisesti rikkoo kansainvälistä lakia eikä täytä poikkeuslain kriteerejä, sillä se ei ole lain vaatima rajoitettu poikkeus perustuslaista. Hän myöskin kritisoi sitä, että arviointivalta annettaisiin yksittäisille virkamiehille eikä päätöksestä olisi mahdollista valittaa hyvän hallintotavan mukaisesti.
Venäläinen imperialismi toki käytti epätoivoisessa ja haavoittuvaisessa asemassa olevia erityisesti paperittomia siirtolaisia pelinappuloinaan talvella 2023. Suomalainen imperialismi kuitenkin käyttää tätä edistäkseen edelleen itärajan militarisoimista sekä hyökkäystä sorrettuja kansakuntia vastaan, toimien itse aivan yhtä laittomasti kuin venäläinen imperialismi. Lain puolesta rummutetaan ”kansallista turvallisuutta”, lietsoen shovinismia sorrettuja kansakuntia kohtaan ja maalaillen uhkakuvia hallitsemattomista ”laittomista” ihmislaumoista, jotka rynnistävät itärajan yli. Raja on kuitenkin ollut suljettuna kuukausikaupalla. Lakia perustellaan nyt salaisella tiedustelutiedolla ja sillä, että jos raja nyt avattaisiin, tilanne palaisi samaksi kuin marras-joulukuussa 2023. Kuitenkaan tästä ei ole minkäänlaisia todisteita, ja myöskin esitetty arvio siitä, että kevään tulo johtaisi kasvavaan määrään yrityksiä ylittää raja maastosta käsin, on osoittautunut vääräksi. Rajavartiolaitos on myös sanonut, että nyt Venäjä estää ihmisiä tulemasta Suomeen ja toimii sen kanssa yhteistyössä.
Militarisaation kasvu on myös hyvin selvää. Erityisen kuvaavaa on, että hallitus aikoo mahdollistaa jopa reserviläisten määräämisen rajalle ”kertausharjoitusten” nimissä.
Välimerellä samanlainen laittomuus ja militarisaatio on jatkunut jo pitkään. Eurooppalaiset imperialistit ja niiden lakeijat ovat suoraan vastuussa siirtolaisten joukkomurhasta Välimerellä. Ne ovat jo pitkään kohdelleet siirtolaisia kuin rikollisia, sulkien heidät ”säilytyskeskuksiin” ja vieden näin heiltä heidän vapautensa laittomasti. Vuoden 2015 nk. ”pakolaiskriisin” jälkeen EU:n yhteisestä rajavalvonnasta vastaava viranomainen Frontex perustettiin nykymuodossaan, ja sen on useita kertoja todistettu osallistuvan ”ihmisoikeuksien” loukkaamiseen. Hiljattain tämä laittomuus kirjoitettiin laiksi EU:n siirtolaissopimuksen muodossa. Käännytyslaki on siis linjassa tämän imperialistien jo pitkään Välimerellä harjoittaman politiikan kanssa ja Suomi onkin myös avoimesti vaatinut kovempaa rajapolitiikkaa EU:ssa.
Hallitus edistää militarisaatiota ja taantumuksellistumiskehitystä Suomessa pyrkien säätämään poikkeuslain. Epäilemättä korona-aika ja sen aikana julistetut poikkeusolot ovat antaneet ennakkotapauksen ja madaltaneet kynnystä hyökätä perustuslaillisia oikeuksia vastaan poikkeuslain muodossa. Kuten todettu, lakia kuitenkin perustellaan jossittelulla ja salaisella tiedolla, siispä perusteet lain käytölle ovat kovin ohuet. Mikäli laki hyväksytään eduskunnassa ja valtioneuvosto ja presidentti päättävät sen käyttöönotosta, tämä entisestään militarisoi yhteiskuntaa ja edelleen madaltaa kynnystä tehdä ”poikkeuksia” perusoikeuksiin ristiriitojen kärjistyessä.
Presidentti Stubb on esittänyt julkisuudessa toiveensa siitä, että laki hyväksytään eduskunnassa yhteisymmärryksessä ”kansallisen turvallisuuden” nimissä. Nämä lausunnot edelleen vahvistavat siis presidentin roolin yksituumaisen ulkopolitiikan vartijana. Stubb myöskin väitti, ettei Suomen asema ”oikeusvaltiona” horju tästä räikeästä laittomuudesta huolimatta, koska ”ajan henki” on sellainen, että tällaisia toimia tehdään, viitaten erityisesti EU:n jo pitkään harjoittamaan politiikkaan.
Käännytyslaki edustaa jälleen uutta askelta taantumuksellistumiskehityksessä, ja se osoittaa, että imperialistit joutuvat turvautumaan yhä kasvavaan laittomuuteen pyrkiessään hillitsemään ristiriitojen, erityisesti ristiriidan imperialismin ja sorrettujen kansakuntien välillä, kärjistymistä.