Viime viikon torstaina PVL-taustainen fasisti Sebastian Lämsä puukotti 12-vuotiasta maahanmuuttajataustaista lasta Oulun Valkean kauppakeskuksessa ja yritti puukottaa toista 14-vuotiasta lasta. Lämsä on aiemmin tuomittu useista väkivaltarikoksista, mm. puukotuksesta Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa Jyväskylässä vuonna 2013. Alle viikkoa myöhemmin, 18. kesäkuuta, Valkeassa tapahtui toinen rasistisesti motivoitunut puukotus toisen fasistisen tekijän toimesta. Yleisesti porvariston kannanotoissa on eri suunnista tuomittu ”kaikki väkivalta” ja ”ääriliikkeet”, eli on jätetty takaportti kaikkien ”ääriliikkeiden”, siis myös vallankumouksen, tuomitsemiseen, sekä yhdistetty keskusteluun mukaan ”katujengit” sekä rangaistusten koventaminen. Samalla esille nousee myös presidentin korporativistinen rooli yhteiskunnallisen rauhan ja koheesion vaalijana eduskunnan tullessa yhä kyvyttömämmäksi tekemään päätöksiä.
Suomen porvaristo lietsoo rasismia enemmän tai vähemmän avoimesti jakaakseen työväenluokan. Se ei edes pysty tuomitsemaan rasistisesti motivoituneita puukotuksia ilman, että se pyrkii kääntämään sen yleiseen ”väkivallan tuomitsemiseen” ja taantumuksellistumisen edistämiseen. Kun HS kysyy sisäministeri Rantaselta, onko hänen puolueensa ajamalla maahanmuuttopolitiikalla ja esimerkiksi Rantasen itse vaalikampanjassaan viljelemällä tunnuksella ”Meidän ei pidä olla niin sinisilmäisiä, että pian emme ole sinisilmäisiä” jotain vaikutusta rasismiin Suomessa, Rantanen vastaa tyhmää esittäen: ”En nähdäkseni ole levittänyt rasistista ajattelua Suomessa. Ja miten se liittyy tähän Oulun puukotukseen?” Porvaristo on itse vastuussa rasismin levittämisestä yhteiskunnassa, vaikka se saattaakin nyt olla olevinaan kovin huolissaan asiasta. Perussuomalaiset, vaikka se tekeekin sen kaikkein avoimmin eduskuntapuoleista, ei ole ainoa shovinismia lietsova puolue, kuten hyvin nähdään esimerkiksi käännytyslakikeskustelusta. Sorrettujen kansakuntien alistamista ajetaan myös muilla tavoin, esimerkiksi olemalla näennäisen myönteinen maahanmuutolle, mutta vain, koska heitä voidaan riistää halpana työvoimana suomalaisen finanssipääoman eduksi.
Miten eri porvarilliset poliitikot siis reagoivat?
Pääministeri Petteri Orpo twiittasi: ”Tuomitsen Oulun raukkamaisen hyökkäyksen lapsia kohtaan. Äärioikeistolainen väkivalta on aito uhka Suomessa. Tässä maassa ei ole tilaa minkäänlaisille ääriliikkeille. Hallitus toimii määrätietoisesti ääriliikkeitä ja väkivaltaa vastaan.”
Sisäministeri Mari Rantanen twiittasi: ”Väkivalta on ylipäänsä täysin tuomittavaa, mutta lapsia kohtaan tehty väkivalta on anteeksiantamatonta. Puhumattakaan siitä karmeudesta että motiivi nähtävästi tulee ääriajattelusta.”
Keskustan Antti Kurvinen kommentoi, että ”äärioikeisto on todellinen uhka” ja ”Suomessa on määrätietoisesti kitkettävä kaikki ääriliikkeet pois. Poliittisia ääri-ideologioita taikka uskonnollista fanatismia, johon liittyy terrori, ei tarvitse suvaita. Demokratialla on oikeus itsepuolustukseen [viittaus Kekkosen 1930-lukulaiseen “antifasismiin”, kts. Kekkosen pamfletti Demokratian itsepuolustus, toim. huom.] ja sitä tarvitaan nyt.”
Perussuomalaiset yritti käyttää tilaisuutta ns. ”Tanskan mallin” ajamiseen ja shovinismin levittämiseen perustellakseen hallituksessa oloaan. Ensimmäisestä puukotuksesta kuultuaan Riikka Purra ehti jo yrittää lietsoa uhkakuvia ”katujengeistä”, kunnes hän ymmärsi, että tilaisuus ei ollutkaan oikea vihan lietsomiselle ulkomaalaistaustaista nuorisoa kohtaan. Hän kuitenkin twiittasi: ”Ääriliikkeitä, huumeita, ryöstöjä, jengejä – ongelmat kasvavat. Turvallisuuden heikkeneminen on otettava vakavasti, rangaistuksia korotettava ja lopetettava hyssyttely kaikenlaisen väkivallan edessä”, ja lisäsi, että tekijällä oli taustaa äärioikeistoliikkeessä. Tässäkin twiitissä oli selkeä viittaus Perussuomalaisten aikaisempaan retoriikkaan siitä, että nyt on lopetettava hyssyttely ulkomaalaisten tekemistä rikoksista. Purra myös yhdistelee kysymykseen täysin asiaankuulumattomia asioita, kuten jengirikollisuuden. Oikeusministeri Leena Meri puolestaan viittasi toisen puukotuksen jälkeen, jonka tekijä oli 15-vuotias, nuorison väkivaltarikollisuuden ”hälyttävään” kasvuun ja vaati lisää resursseja poliisille sekä viittasi hallituksen nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemisen toimenpideohjelmaan.
Sisäministeri Rantanen puolestaan esitti, että puukotusten takia poliisilla tulisi olla valtuudet käydä läpi ihmisten laukkuja ja taskuja ilman rikosepäilyä. Oulun poliisiin kommenteista kuitenkin huomataan, että ainakaan poliisi ei ole tämän kannalla, eivätkä muut hallituspuolueetkaan vaikuta kiinnostuneilta ottamaan juuri tätä askelta taantumuksellistumiskehityksen syventämiseksi. Tämän lisäksi esimerkiksi rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi, että hän vastustaa tätä.
Näiden eri puolueita edustavien poliitikkojen kommenteissa pyritään puolustamaan porvarillista demokratiaa, häivyttämään väkivallan taantumuksellinen luonne ja siirtämään huomio yleiseen ”ääriajattelun” vastustamiseen sekä valheellisen yhteiskunnallisen koheesion vaatimiseen. Kuitenkin porvaristo on erimielinen ja kasvavassa määrin kyvytön päättämään keinoista, jolla tämä tulisi toteuttaa, ja tähän se tarvitseekin presidenttiä ”neutraalina” sovittelijana hallitsemaan kärjistyviä ristiriitoja. Stubb kommentoi vierailullaan Norjan Bodøssä, että Suomessa on liikaa vastakkainasettelua ja ”vaikeistakin aiheista” pitäisi pystyä käymään keskustelua. Kuten muutkin, hän tietenkin tuomitsi ”kaiken väkivallan”. Presidentin lausunnossa siis korostuu ei vain ”ääriajattelun” tuomitseminen vaan erityisesti ”vastakkainasettelun” tuomitseminen ja konsensuksen vaatiminen selkeämmin kuin muiden poliitikkojen lausunnoissa. Näin hän jälleen vahvistaa presidentin korporativistisen roolin yhteiskunnan ristiriitojen ylitse kohoavana paimenena ja itsensä tämän roolin horjumattomana täyttäjänä, kuten hän jo kampanjansa aikana korosti.
Vielä ei ole selkeitä merkkejä siitä, mitä hallitus aikoo tehdä konkreettisesti tilanteeseen vastaamiseksi, mutta on viitteitä siitä, että se aikoo käyttää tilannetta taantumuksellistumiskehityksen syventämisen perustelemiseen. Hallituksen tiedotteessa toimenpiteistä nostetaan esille väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn ja torjunnan toimenpideohjelma, jota valmistellaan nyt hallituksen toimesta, sekä poliisin toimivaltuuksien lisääminen parantamalla tiedonvaihtoa, tiedon saantia ja luovutusta sekä rikostiedustelua. Edellisen hallituksen aikainen vastaava toimenpideohjelma vanhentui vuonna 2023. Tämä ohjelma on keskeinen vallankumousta vastaan hyökkäämisessä: esimerkiksi 2019-2023 toimenpideohjelmassa on selkeästi määritelty, että ”Väkivaltainen ekstremismi ja ääriliikkeiden toiminta ovat uhka demokratialle, ihmis- ja perusoikeuksille, yhteiskuntarauhalle sekä ihmisten turvallisuudelle ja turvallisuuden tunteelle”, eli näin siis määritellään, että keskeistä on puolustaa porvariston diktatuuria. Strategiasta on määritelty mm.: ”Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn kohteena ovat kaikki Suomessa esiintyvät väkivaltaisen ekstremismin muodot, jotka käyttävät väkivaltaa sekä yllyttävät tai kannustavat väkivallan käyttöön tavoitteidensa saavuttamiseksi.” Näyttää siltä, että puukotuksia tullaan käyttämään uuden toimenpideohjelman valmistelussa perustelemaan yhä taantumuksellisempia toimenpiteitä.
Näin joukoissa syvää vihaa ja vaistonvaraista antirasismia ja -fasismia herättävät vastenmieliset teot kääntyvätkin porvariston käsissä perusteluiksi entisestään syventää taantumuksellistumiskehitystä, hyökätä vallankumousta vastaan ja vahvistaa kuvitteellista, valheellista yhteiskunnallista yhtenäisyyttä ja pistinten rauhaa. Samalla presidentin rooli ristiriitojen sovittelijana voimistuu vastaten porvarillisen demokratian kriisin syvenemistä.