Vaalifarssi, jonka Ranskan presidentti Macron kutsui koolle hajottamalla parlamentin vedoten eurovaalitulokseen, päättyi Ranskassa. Parlamentin hajottamisen taustalla oli erityisesti Macronin pyrkimys legitimoida omaa asemaansa ja puhdistaa ilmaa ”kansanvallan” näytöksellä. Samaan tapaan kuin Suomessa Perussuomalaisten tapauksessa kansaa mobilisoitiin vaaliuurnille ”äärioikeiston” peikolla, uskotellen, että vaaleissa äänestettäisiin fasismia vastaan, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että opportunistit muodostivat koalition ”Uusi kansanrintama” (NFP) viitaten vuoden 1936 antifasistiseen yhteisrintamaan. Ensimmäisellä kierroksella ”äärioikeisto” olikin voittoisa, mistä Macron sekä opportunistit saivat uutta pontta taantumukselliseen ”kansan yhdistämiseen” porvarillisen demokratian puolustamiseksi. Loppujen lopuksi tämä hyödyttikin opportunisteja sekä Macronin ”Yhdessä” (Ensemble) -koalitiota siinä mielessä, että niistä tuli suurimmat puolueet toisella kierroksella. 66,6 % äänioikeutetuista saatiin mobilisoitua osallistumaan vaalisirkukseen porvarillisen demokratian legitimoimiseksi. Tämä oli korkein äänestysprosentti 43 vuoteen. NFP sai 182 paikkaa ja Ensemble 163, ja ns. ”äärioikeistolainen” ”Kansallinen liittouma” (RN) ja sen liittolaiset saivat 143 paikkaa. Yhteensä Ranskan parlamentissa on 577 paikkaa. Tämä tarkoittaa, että yksikään koalitioista ei saanut ehdotonta enemmistöä eli 289 paikkaa yhdelle koalitiolle, mikä tarkoittaa vaikeita hallitusneuvotteluja ja parlamentin lisääntyvää halvaantumista, jolloin presidentin vallan voidaan odottaa vain kasvavan.
Julkaisemme muutamia katkelmia analyyseista, joita on tehty kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä.
La Cause du Peuple Ranskasta kirjoittaa vaalituloksista, että Ranskan porvarillinen demokratia vajoaa kriisiin, ja toteaa:
”Emmanuel Macron käytti mobilisoivaa fasismin pelon purkausta joukkojen keskuudessa turvatakseen jatkonsa Ranskan hallinnon keskeisessä vaalissa: vuoden 2027 presidentin vaaleissa. RN:n ja ”vasemmiston” tuolileikki, presidentin enemmistön vahvistaminen jne., kaikki kortit ovat pelattavissa, jotta Macron voi esittää itsensä tulevaisuuden ihmeratkaisuna kansan ongelmiin.”
He korostavat, että kyseessä ei ole voitto Ranskan työväenluokalle eikä NFP:n sosiaalishovinistinen politiikka paranna sen tai ranskalaisen imperialismin sortamien kansojen oloja. He kirjoittavat, että jo nyt NFP on avannut oven hallitusyhteistyölle macronistien kanssa. ”Emme taistele porvaristoa vastaan valitsemalla sen taantumuksellisen projektin oikeisto- tai ”vasemmisto”sovellutuksien välillä”, he toteavat.
Nuevo Peru kirjoitti ennen toista kierrosta, että imperialismille tyypillinen vallan keskittyminen toimeenpanevalle haaralle ottaa presidentillisen absolutismin muodon Ranskassa. He kirjoittavat, että parlamentin hajottamisessa ja uusin vaalien kutsumisessa on kyse Ranskan presidentin vallasta, joka muistuttaa todellisuudessa monarkin valtaoikeuksia, ja kirjoittavat siitä, kuinka vaaleissa käytetään fasismin pelkoa palvelemaan presidentin aseman legitimoimista. He kirjoittavat, että vedoten vaaleihin ja niiden tuomaan legitimaatioon, Macron säilyttää valtansa ja jatkaa suurporvariston hallitustaan ja sen taantumuksellista kansan ja työläisten vastaista politiikkaa.
He kirjoittavat:
”Uskomme, että Macron on kohdannut kaksi vaihtoehtoa: a) voittaa nykyiset vaalit toisella kierroksella, joka on tärkein, tasavaltalaisrintamalla, joka on kasassa 30.6. ensimmäisen kierroksen jälkeen, tai b) antaa tietä hallitusyhteiselolle RN:n kanssa sen ”lumouksen purkamiseksi” integroimalla se hallitukseen holhouksensa alle.”
He kiinnittävät huomiota myös siihen, että porvarilliset sanomalehdet kuvailivat, että Macron haluaa yhdistää koko kansan ”äärioikeistoa” vastaan.
”Lisäämme, että useiden eurooppalaisten maiden imperialistinen porvaristo tajusi jo varhain joukkojen keskuudessa esiintyvän luonnollisen fasismin pelon käyttämisen tärkeyden sekä oikeuksien ja vapauksien rajoittamiseksi, ajattelun- ja mielipiteenvapaudesta oikeuteen turvapaikkaan asti, että joukkojen sitomiseksi porvarilliseen valtioon kutsumalla heitä menemään vaaliuurnille ja äänestämään ”fasismin” tai ”äärioikeiston” vaaraa vastaan.”
He päättävät:
”…Tasavallan presidentti on koskematon ja hänen käsissään on puolustuspolitiikka (sota) ja ulkopolitiikka. Ja, ”hallituksella” on presidentin ”sulakkeen” virka. Tämä tarkoittaa, että ”hallitus” voidaan vaihtaa, mutta ei presidenttiä, joka voi aina hajottaa parlamentin ja nimittää uuden hallituksen.”
A Nova Democracia Brasiliasta kirjoittaa otsikolla ”Ranskan vaalitulokset tekevät tyhjiksi äärioikeiston odotukset”:
”Ranskan parlamenttivaalien toinen kierros antoi voiton Uudelle Kansanrintamalle, joka sai suurimman osuuden paikkoja Kansalliskokouksessa. Koalitio ei kuitenkaan saavuttanut enemmistöä.” He kiinnittävät myös huomiota siihen, että Macronin ”Yhdessä” menetti eniten paikkoja verrattuna edellisiin vaaleihin, ja RN saavutti eniten uusia paikkoja.
He kirjoittavat:
”Nopeasti ensimmäisen kierroksen jälkeen valheellisen vasemmiston koalitio liittyi Emmanuel Macronin imperialistiseen oikeistoon. Tämä strategia, jota kutsuttiin nimellä ”cordon sanitaire”, äärioikeistoa vastaan julistettiin sen jälkeen, kun Kansallinen Rintama voitti 33% äänistä Ranskan vaalifarssin ensimmäisessä osassa.”
He kirjoittavat, että ”valheellinen vasemmisto sisällytti jo vaalikamppailun alusta lähtien liudan oikeistolaisia kantoja vaaliohjelmaansa”, viitaten erityisesti siihen, että se tuomitsi Hamasin johtaman Palestiinan vastarinnan.
He päättävät kirjoittaen, että ”tässä uudessa tilanteessa, vaikka äärioikeisto ei ole saavuttanut sen tavoitteita nykyisissä vaaleissa, monista ranskalaisille työläisille tärkeistä kysymyksistä ei ole läheskään tehty päätöstä”, viitaten esimerkiksi siihen, että enemmistö uudesta parlamentista kannattaa esimerkiksi Macronin eläkeuudistusta.
Myös Yeni Demokrasi Turkista kirjoitti otsikolla ”Äärioikeisto ei voinut voittaa Ranskan vaaleja” äärioikeiston tappiosta ja NFP:n voitosta, sekä siitä, kuinka koalitiota johtanut ”Alistumaton Ranska” on sanonut olevansa valmis johtamaan, mutta väittänyt, ettei aio tehdä yhteistyötä Macronin kanssa.