Laiton käännytyslaki meni tänään läpi eduskunnassa kiireellisenä poikkeuslakina saatuaan yli viiden kuudesosan enemmistön äänin 167-31.
Olemme kirjoittaneet lain vaiheista aiemmin:
Laiton käännytyslaki etenee eduskuntakäsittelyyn
Käännytyslaki: laittomasta tehdään laillista
Lain käyttöönotto tarkoittaisi sitä, että Suomi kansainvälisten velvoitteiden vastaisesti ei ottaisi vastaan turvapaikkahakemuksia ja rajavartijat voisivat tarvittaessa estää väkivalloin turvapaikanhakijoita ylittämästä rajaa. Laissa on kyse ennenkaikkea saman kansanmurhaisen push back -politiikan, jota eurooppalaiset imperialistit ja niiden lakeijat harjoittavat Välimerellä, legitimoimisesta imperialismin aiheuttaman muuttoliikkeen hallitsemiseksi ja suomalaisen imperialismin ”sisäisen rauhan” varjelemiseksi. Lisäksi lailla haluttiin edistää militarisaatiota toisaalta venäläistä imperialismia vastaan, ja toisaalta Suomen omaa kansaa vastaan, sekä luoda jälleen uusi ennakkotapaus lakien rikkomisesta “kansallisen edun” nimissä. Äänestystä edeltäneessä eduskuntakeskustelussa lain vastustajatkin todistelivat toisensa perään, kuinka hekin ajattelevat ”kansallista etua”, he vain haluavat käyttää jotain toista keinoa itärajalla sorretuista kansakunnista tulevia turvapaikanhakijoita vastaan ja porvarillisen valtion suojelemiseksi.
Vaikka SDP:n sisäinen valtakamppailu uhkasi hetkellisesti kärjistyä sille asteelle, että se olisi voinut uhata lain läpimenoa, lopulta Lindtmanin ja Tuppuraisen johtoklikki sai puolueensa rivinsä suoriksi äänestystä varten. Niiden SDP:n kansanedustajien, jotka halusivat äänestää lakia vastaan, täytyi anoa lupaa puoluejohdolta ryhmän kantaa vastaan äänestämiseksi, ja tässä yhteydessä on epäilemättä käytetty erilaisia painostuskeinoja ja taivuttelua sekä tehty lehmänkauppoja, jotta oikea määrä saadaan äänestämään lain puolesta. ”Demarilähde” kertoi Iltasanomille, että aikaisemmin lakia vastustaneita olisi ollut enemmän kuin julkisuudessa kerrottu yhdeksän, mutta nämä henkilöt olisivat vaienneet, kun heidän nykyistä asemaansa tai tulevaa urakehitystään uhattiin. Iltasanomien tietojen mukaan SDP:n puoluejohto olisi laskenut, että niillä on varaa antaa kuuden äänestää lakia vastaan, ja tämä olisi koordinoitu hallituksen kanssa. Lopulta juuri ne kuusi, jotka olivat hakeneet lupaa, äänestivät lakia vastaan. Äänestystulos itsessään oli ennustettu lähes täsmälleen edellisenä iltana mediassa. Tämä osoittaa jälleen, että laki oli äärimmäisen tärkeä suomalaiselle porvaristolle, ja se teki kaikkensa lain läpimenon turvaamiseksi.
Orpo sanoi äänestyksen jälkeen medialle, että kenenkään ei tarvitse olla huolissaan suomalaisesta oikeusvaltiosta, sillä laki ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa, koska se on poikkeuslaki ja onhan perustuslakivaliokuntakin sanonut, että se ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Kuitenkin kaikki 18 perustuslakivaliokunnan kuulemaa oikeusasiantuntijaa pitivät lakia niin syvästi ristiriidassa perustuslain ja kansainvälisten lakien kanssa, että heidän mukaansa ongelmia ei voitaisi korjata parlamentaarisessa käsittelyssä. Perustuslakivaliokunta vain päätti sivuuttaa tämän. Julkisuudessa on yritetty väittää, että abstrakti ja salaiseen tiedustelutietoon perustuva ”kansallinen etu” on peruste lakien ja esimerkiksi ”ihmisoikeuksien” rikkomiselle. Myös esimerkiksi hallituksen ja presidentin toimien ylin laillisuusvalvoja, oikeuskansleri Tuomas Pöysti liittyi joitakin päiviä sitten sen todisteluun, että Suomessa ei voida rikkoa ”ihmisoikeuksia” tai kansainvälisiä lakeja vastaan, koska onhan Suomi poikkeustapaus, seuraten samaa logiikkaa kuin siinä, että vaikkapa Suomen osallistuminen operaatio Barbarossaan Natsi-Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan oli myöskin poikkeustapaus, se oli erillissotaa. Pöysti väitti, että ”salainen tiedustelutieto” todistaa, että itärajalla, jonne talvella tuli joitakin satoja turvapaikanhakijoita, tilanne on eri kuin Valko-Venäjän rajalla, jonne tuli kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita vuonna 2021, jolloin Puola ja Liettua pakottivat heitä takaisin rajan taakse EU-oikeuden jälkikäteen tuomitsemalla tavalla.
Hallitus onkin julistanut, että se haluaa, että ihmisoikeussopimukset ja EU-lainsäädäntö ”päivitetään” ottamaan huomioon ”välineellistetty” maahanmuutto. Orpo myös avoimesti sanoi, että EU:sta on annettu viestiä lain puolesta, koska pohjoiseenkaan ei haluta samanlaista ”hallitsematonta” maahanmuuttoa, kuin Välimerellä on nähty. Näin hän siis itse rinnastaa itärajan toimet kansanmurhaiseen politiikkaan Välimerellä, ja vahvistaa kyseisen politiikan tärkeyden imperialisteille.
Käännytyslaki palvelee siis taantumuksellistumiskehityksen syventämistä. Sen käsittelyn aikana on lietsottu shovinismia sorrettujen kansakuntien joukkoja vastaan maalailemalla kuvia vaarallisista laumoista, jotka rynnistävät rajan yli, ihmisistä, jotka eivät olekaan turvapaikanhakijoita vaan sotilaallinen uhka. Se on alentanut kynnystä käyttää väkivaltaa turvapaikanhakijoita kohtaan. Se on antanut ennakkotapauksen sen legitimoimiseksi lain muodossa, että ns. ”universaalit ja jakamattomat ihmisoikeudet” eivät pädekään aina eivätkä kaikille. Se on osoittanut jälleen, että porvaristo voi oikeuttaa ”kansallisella edulla” lähes mitä vain, ja se ei välitä omista laeistaan mitä tulee sen valtion puolustamiseen, puolustettiin sitä sitten Venäjältä tai vallankumoukselta. Tämä osoittaa jälleen vallankumouksellisille, että he eivät voi luottaa legaalisuuteen.