Brasiliassa tilanherrat yhdessä vanhan valtion kanssa, jatkavat köyhien talonpoikien uhkailua. Perjantaina 29.päivä tammikuuta sotilaspoliisit ja tilanherrojen aseistamat rosvojoukot kävivät uhkailemassa talonpoikia Chupinguaian maaseudulla, Corumbiaran kunnan rajalla. Sotilaspoliisit ja asesitetut rosvot alkoivat pyörimään vallankumouksellisten alueiden Maranatã 1 ja 2 sekä Zé Bentão ympärillä lava-autoillaan. He hyökkäsivät talonpoikien omaisuuden kimppuun, poistaen Köyhien talonpoikien liiton (LCP) liput. Nämä agraarivallankumouksen liput kauhistuttavat tilanherroja, mutta täyttävät talonpoikaiston demokraattiset toiveet Brasiliassa ja muualla maailmassa.
Poliisit ja aseistetut rosvot liikkuivat suurilla lava-autoilla ja erityisesti ilman poliisiunivormuja olleet miehet pysäyttivät satunnaisesti paikallisia talonpoikia, ikään kuin nämä olisivat rikollisia. Yhdelle paikalliselle he sanoivat: ”Oletko menossa leirille? Jos olet menossa sinne, olet menossa väärään paikkaan. Sielä olevat ihmiset ovat pahoja.” Leirilllä asuvat talonpojat tunnistivat yhden aseistettujen rosvojen seurassa olleen miehen virkapuvuttomaksi poliisiksi.
Vähän näiden tapahtumien jälkeen, lava-autot lähestyivät Manoel Ribeiron-leiriä ja autoista ammuttiin useita laukauksia kohti leiriä. Kaikki tapahtumat todistavat sen, että poliisi toimii täysin tilanherrojen hyväksi. Manoel Ribeiro-leirin talonpojat eivät kuitenkaan pelkää, kaikki taantumuksellisten toimet vain lisäävät talonpoikien vastarintaa. Talonpojat jatkavat taistelua vanhan Santa Elinan hengessä ja paikalliset pienkauppiaatkin tukevat talonpoikia.
Suurtilat pyrkivät nyt myös levittämään perättömiä valheita vallankumouksellisista talonpojista. Tilanherrojen tarkoituksena on demoralisoida ja eristää vallankumouksellisten joukkoihin liittyneet talonpojat lähialueiden talonpojista, jotka vielä harkitsevat liittymistä vallankumouksen riveihin. Tilanherrat ja heidän apurinsa ovat levittäneet mm.sellaista tarinaa, että Manoel Ribeiro-leirin talonpojat puhkovat Köyhien talonpoikien liitton vielä liittymättömien talonpoikien autojen renkaat. Tämä on täyttä valetta!
Tilanherrat ovat niitä jotka vahingoittavat alueen asukkaita. He ovat maavarkaita, jotka murhaavat alkuperäiskansoja ja talonpoikia. Talonpojat tuottavat huippuarvokasta soijaöljyä ja silti heillä ei ole varaa syödä ikinä lihaa, edes Rondôniassa, jossa nautoja on enemmän kuin ihmisiä. Tilanherrat ovat niitä, jotka levittävät ihmisille vaarallisia rikkaruohomyrkkyjä lentokoneista, saastuttaen joet ja maan, tuohavat talonpojille tärkeitä kasveja ja metsiä. Tilanherrat suorittavat itse avohakkuita metsäalueilla, mutta kun köyhä talonpoika kaataa pienenkin puun, saadakseen elintärkeää polttopuuta, tilanherrat vaativat hänet maksamaan korvausta ja takavarikoivat tämän moottorisahan. Tilanherrat eivät maksa veroja edes Brasilian vanhalle valtiolle, mutta silti he saavat päättää minne rakennetaan sillat ja tiet. Totisesti tilanherrat ovat suurin vitsaus ja kaiken huipuksi, he eivät osta edes naulaa paikallisilta pienkauppiailta, vaan käyttävät suuria kauppoja.
Poliisit, nuo tilanherrojen sydänystävät, ovat talonpoikien toinen vitsaus. Poliisit nöyryyttävät köyhiä talonpoikia minkä ehtivät. He takavarikoivat talonpoikien kovalla työllä ansaitsemat moottoripyörät ja metsästysaseet. Brasiliassa tieverkoston kehnon tilan vuoksi ns.crossipyörät ovat talonpojille välttämättömiä liikkumiseen, samoin he tarvitsevat metsästysaseitaan lisäruoan hankkimiseen.
Taantumukselliset ehkä luulevat kansan unohtaneen rikokset, jotka tilanherrat ja poliisit tekivät vuonna 1995 perheitä vastaan, jotka uskalsivat ottaa Santa Elinan suurtilan maat haltuunsa. Taantumukselliset ovat tässä aivan väärässä! Kaikkialla Rondônian osavaltiossa talonpojat ja pienkauppiaat tukevat Manoel Ribeiro-leirin talonpoikia. Köyhien talonpoikien talonpoikien keskinäinen solidaarisuus vain kasvaa, mitä enemmän Nossa Semhoran suurtilan kaltaiset patamustat taantumukselliset uhkailevat LCP:n joukkoja.
Siellä missä on sortoa, on vastarintaa! Talonpoikaisperheet organisoituvat ja valmistautuvat taisteluun, keskellä historian pahinta poliittista ja taloudellista kriisä, jota koronavirus pandemia pahentaa. Köyhät talonpojat pyytävät kaikkien talonpoikien, työläisten ja oikeiden demokraattien aktiivista tukea.
Talonpojat sanovat edelleen: ”Haluamme elää rauhassa, mutta jos he haluavat sotaa, he saavat sodan! Emme anna maita! Olemme yhtenäsiä ja järjestäytyneitä! Jos he siirtävät sotakalustoaan tänne, yrittäen ajaa meidät pois mailtamme, taistelemme vastaan kynsin hampain ja niin lujasti kuin vain voimme!”
”Nämä maat kasteltiin niiden talonpoikien verellä, jotka vastustivat sankarillisesti vanhaa valtiota ja taistelivat maiden puolesta vuonna 1995. Maa on kasteltu tilanherrojen toimesta myös alkuperäiskansojen verellä. Tarvittaessa annamme myös oman veremme kuten nuo sankarit. Aivan kuten Santa Elinan taistelijat huusivat vuonna 1995, nyt me 25 vuotta myöhemmin huudamme lujalla äänellä: ”Vaikka asiat menisivät pahemmaksi, tämä maa kuuluu meille!”
Kaikki vanhan Santa Elinan suurtilan maa on nyt kansan omistuksessa!
Taistelu ei ole rikos!
Kansa haluaa maata eikä sortoa!
Valloitakaa maat, tuhotkaa suurtilat!
Maa niille, jotka sitä viljelevät!
Eläköön agraarivallankumous!
Manoel Ribeiro-leirin kansankokous
CDRA – Agraarivallankumouksen puolustuskomitea, Manoel Ribeiro-leiri
LCP – Rondônian ja Länsi-Amazonian Köyhien talonpoikien liiga
30. tammikuuta 2021