Punalipun toimitus julkaisee saamelaisten kansallispäivän johdosta (6.2.) tämän epävirallisen käännöksen norjalaisten tovereiden kannanotosta saamelaisten taisteluun itsemääräämisoikeudesta. Tämä kirjoitus koskee myös kaikkia edistyksellisiä suomalaisia, jotka sanovat vastustavansa imperialismia ja kansallisuussortoa, sillä me olemme ihan viime vuosinakin voineet nähdä kuinka Suomen imperialistinen porvaristo kävelee röyhkeästi saamelaisten itsemääräämisoikeuksien yli. Vastoin saamelaisten tahtoa on suunniteltu esimerkiksi jäämeren rataa, rakennettu tekojärviä ja monia muita hankkeita, jotka ovat haitallisia saamelaisten perinteisille elämäntavoille. Tämä kaikki osoittaa että Suomen porvaristolle kaikenlaiset sopimukset alkuperäiskansojen oikeuksista ovat vain loppujen lopuksi uhrattavissa rahan alttarilla.
“Voiko sellainen kansa, joka sortaa muita kansoja, olla vapaa? Ei”– Suuri Lenin, Kansakuntien itsemääräämisoikeudesta, vuonna 1914
Eläköön saamen kansanpäivä!
Eilen, 6. helmikuuta, vietettiin saamelaisten kansallispäivää, joka tunnetaan myös nimellä saamen kansanpäivä (tämä nimitys on vakiintuneempi Norjassa). Päivä on se päivä jolloin 104 vuotta sitten kokoontui ensimmäinen saamelaiskokous Tråantessa/Trondheimissa vuonna 1917. Saamelaisneuvosto hyväksyi sen saamelaisten kansallispäiväksi vuonna 1992.
Ennen kaikkea 6. helmikuuta merkitsee saamelaisten taistelua – sekä menneisyydessä että nykyaikana – se on saamelaisten taistelua sitä vastaan, että pohjoismaiden imperialistiset valtiot ovat perinteisesti kolonialisoineet saamelaisten asuinalueet, sortaneet ja riistäneet saamelaisia, sekä se on taistelua saamen kansan todellisen autonomian ja vapauden puolesta.
Saamelaisten taistelu oikeuksista on tapahtunut myös vallankumouksellisen väkivallan ja aktiivisen sabotaasin muodoissa, esimerkiksi Koutokeinon kapinan aikana ja rakentamiseen liittyvissä toimissa ns.Alta-konfliktin aikana. Mainitsemisen arvoinen toimi oli myös Tverrelvdalenin sillan räjäyttäminen vuonna 1982.
Saamelaiset ovat vuosisatojen ajan joutuneet ajetuiksi pois omilta mailtaan, heitä on vainottu, syrjitty ja marginalisoitu. Kapitalismin ja imperialismin vallitessa vaino on vain lisääntynyt ja Norjan valtio on toteuttanut kansanmurhapolitiikkaa pakkokeinoin “norjalaistamalla” saamelaisia.
Haasteista huolimatta saamelaisia, jotka ovat nousseet taisteluun ja käyneet vastarintaan, ei ole pystytty tuhoamaan. Vastarinta liittyy nykyään läheisesti myös ympäristönsuojeluun ja monopolipääoman vastustamiseen.
Tervehdimme saamelaisten taistelua siitä näkökulmasta, että se yhdistyy taisteluun proletaarisen vallankumouksen ja sosialismin puolesta.