Ranskassa on jälleen protestoitu uutta turvallisuuslakia ja poliisivaltion kehitystä vastaan. Protestit ovat jatkuneet jo kuukausia taantumuksen repressiosta huolimatta. Mielenosoituksissa on ollut useita kamppailuja poliisin kanssa, jotka ovat johtaneet pidätyksiin. Poliisi on käyttänyt kielletyn kyynelkaasun sijaan ei-räjähdysherkkää versiota siitä. Kumiluodeista ei edellenkään olla luovuttu. Poliisi ja Ranskan taantumuksellinen valtio ovat saaneet maistaa omaa lääkettään, kun joukot ovat pahoinpidelleet poliiseja ja hyökänneet mm. Ranskan keskuspankkiin.
Aiemmin kaavaillun turvallisuuslain 24. artiklan tarkoituksena oli kieltää poliisien kuvaaminen mielenosoituksissa. Artiklaa vesitettiin protestien seurauksena aikaisemmasta sen verran, että poliisien kuvaaminen on kielletty, jos aikomuksena aiheuttaa henkistä tai fyysistä harmia poliisille. Poliisi voi käyttää tätä kieltoa mielivaltaisesti kuten parhaakseen näkee. Eikä tässä vielä kaikki. On ollut puhetta myös lehdistön vapauden-, kuten myös mielenosoituksiin osallistuneiden henkilöiden yleisen tarkkailun tiukentamisesta.
Ranskan taantumuksellinen valtio yrittää ylläpitää demoliberaalia kuvaa itsestään, mutta joukot eivät tätä enää niele. 40 prosenttia ranskalaisista ei luota poliisiin, nuoren väestön kohdalla tämä luku nousee 50 prosenttiin. Poliisin väkivaltaisuus, kuten myös sen rasismi on noussut jopa Amnestyn huoleksi. Tämä imperialistinen sovinismi ei ole vain poliisin ongelma, vaan koko Ranskan valtion, ja sitä edustavan porvarillisen median (mm. Charlie Hebdo). Itserakennettuja pakolaisleirejä on hajotettu väkivalloin, vaikka ranskalainen imperialismi on itse syypäänä siihen, että joukot pakenevat sotia ja kurjuutta. Ranskalainen imperialismi kutsuu tätä imperialismiaan ”rauhan ylläpitämiseksi”, jota se harjoittaa mm. Malissa ja Libanonissa. Lisäksi Ranskan taantumuksellinen valtio on hyökännyt kovemmin ottein muslimiväestöä vastaan.
Nuoret ovat protestoineet Ranskan valtion asettamia rajoituksia vastaan, jotka ovat olleet erityisen haitallisia heille. Useat koulut ovat olleet auki ilman minkäänlaisia turvatoimia, mutta sen sijaan yliopistot ovat olleet kiinni kokonaan. Tämä on vaikuttanut monien mielenterveyteen, mutta monet ovat myös menettäneet työpaikkojaan kovien rajoitusten takia, eivätkä enää pysty maksamaan vuokriaan.
Nuoret vallankumoukselliset (Jeunes Révolutionnaires) ovat kommentoineet tilannetta:
“Perjantaina 15. tammikuuta eräs Pariisin lääketieteen opiskelija teki itsemurhan. Viikkoa aikaisemmin kaksi lyonilaista opiskelijaa yritti myös itsemurhaa. Nämä tragediat muistuttavat valitettavasti Lyonin yliopisto-opiskelijan, Anasin, itsemurhayritystä hieman yli vuosi sitten, joka sytytti itsensä tuleen Lyonin CROUSin edessä tuomitakseen opiskelijoiden epävarman tilanteen. Tämä monien opiskelijoiden epätoivo ei ole sattumaa. Se on seurausta taloudellisesta järjestelmästä, kapitalismista, joka pitää miljardeja ihmisiä köyhyydessä muutaman tuhannen riistäjän, miljonäärin ja miljardöörin hyväksi. Tämän kapitalistisen järjestelmän sosiaalinen väkivalta on läsnä koko yhteiskunnassa ja vaikuttaa siten myös opiskelijoihin, joiden taustat ovat proletaarisia. On sanottava äänekkäästi ja selvästi, että sitä, mitä poliitikot, tiedotusvälineet ja pomot kutsuvat “yhtäläisiksi mahdollisuuksiksi”, ei ole olemassa! Rikkaiden lapset käyvät kouluissa 10000 euroa vuosihintaan, missä he ovat keskenään, saman sosiaaliluokan jäsenten keskuudessa. Nämä koulut kouluttavat huomisen riistäjiä, johtajia, suuria johtajia, rahoittajia ja henkilöstöpäälliköitä, jotka hallitsevat päivittäin väkivaltaisesti muuta yhteiskuntaa. Liian monilla työläisten lapsilla ei ole edes pääsyä korkeakoulutukseen. Liian monet heistä ovat työttömiä tai elävät epävarmoissa ja vieraista väliaikaisissa töissä. Tämä ei ole sattumaa! Koulujärjestelmä, koulutusjärjestelmä, vastaa hyväksikäyttävän luokan vaatimuksia ja tahtoa, sen tavoitteena on kouluttaa ehdottomasti erillisellä tavalla toisaalta niitä, jotka muodostavat porvariston huomenna, ja toisaalta niitä, jotka muodostavat proletariaatin huomenna. Ja nämä eriarvoisuudet näkyvät myös korkea-asteen koulutuksessa: Jos vain vähemmistö työntekijöiden lapsista menee korkea-asteen koulutukseen, kuinka moni heistä saa tutkinnon? Kuinka voi opiskella kunnolla, jos joutuu samalla työskentelemään McDonald’sissa tai Uber Eatsissa, jotta pystyy maksamaan 9 neliömetrin asuntonsa vuokran? Kuinka elää stipendeillä, jotka ovat selvästi köyhyysrajan alapuolella, apurahoilla, joihin ulkomaiset opiskelijat eivät edes ole oikeutettuja? Kuinka et masennu, kun työn ja opiskelun yhdistelmä tarkoittaa, että sinulla ei ole edes aikaa nähdä ystäviäsi ja nauttia elämästä? Tämä on liian monien opiskelijoiden jokapäiväinen elämä, se ajaa liian monet opiskelijat keskeyttämään opintonsa ja lisää porvariston ja työläisten lasten välistä eriarvoisuutta. […] Tämän tilanteen edessä meidän on järjestäydyttävä! Olemme vallankumouksellisella aikakaudella, jolloin tämä järjestelmä pyyhkäistään pois. Haluamme yhteiskunnan, jossa koulutus ei riipu työnantajien vaatimuksista, vaan on järjestetty siten, että yhteiskunta toimii koko väestön edun mukaisesti! Tämä on mahdollista vain proletariaatin diktatuurissa. Meidän tehtävämme on vallan valloittaminen sosialistisen vallankumouksen kautta. Tämän tehtävän täyttämiseksi meidän on järjestäydyttävä taistelemaan ja tekemään vastarintaa. Uskaltakaa taistella, uskaltakaa voittaa! “
Näiden ongelmien ratkaisemiseksi, kuten rasismin, opiskelijoiden ja työläisten ahdingon, me tarvitsemme kaikkialla maailmassa kommunistisia puolueita, jotka johtavat kansansotaa. Me emme tarvitse yhdentekevää porvarillista elämäntapavaikuttamista , jota valheellisesti kutsutaan jopa “aktivismiksi”. Millään kulutusvalinnoilla sun muilla turhuuksilla ei saada pysyvää muutosta mihinkään. Me emme nojaa ”kivoihin vasemmistolaisiin arvoihin”, vaan meidän tulee olla lujia periaatteissa ja antaa elämämme vallankumoukselliselle työlle, joka palvelee maailmanvallankumouksen etenemistä. Emme suinkaan kaipaa ihmisten olojen pientä ”parantelua” ja puuhastelua.