Lauantaina 19.10. nähtiin mobilisaatioita kolmella paikkakunnalla osana kansainvälistä toimintapäivää: Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Mobilisaatiokutsu sai jälleen ansiokkaan vastauksen joukoilta. Varisverkosto uutisoi, että Turussa mobilisoitiin lähes 350 ihmistä, Tampereella 300 ja Helsingissä jopa 500. Mielenosoitukset täyttivät kolmen kaupunkin kadut huudoilla, kuten: “Suomi myy aseita – Turkki tappaa lapsia!”, “Ei, ei, ei, fasismille ei!” ja “Turkki pois Syyriasta! – Turkki pois Rojavasta!”.
Mielenosoituskulkue Turussa. Punaisessa banderollissa lukee: “Murskatkaa Jenkki-imperialismi, maailman kansojen arkkivihollinen.”
Helsingissä mobilisaatio johti yhteenottoon poliisivoimien kanssa. YLE uutisoi, että poliisi käytti etälamautinta, sekä rikkoivat kulkueessa käytettävän soundiauton ikkunan. Yhdessä Rojavan puolesta -järjestö kertoo julkilausumassaan, että vaikka mielenosoituksen järjestämisessä oli noudatettu laillisuusperiaatetta, niin siitä huolimatta poliisi oli ottanut aloitteen taantumuksellisessa väkivallassa. Yhdessä Rojavan puolesta -järjestö kuvailee poliisin toimia tietoisesti organisoiduksi provokaatioksi, ansaksi, jonka tarkoitus oli saattaa mieltään osoittavat joukot epäedulliseen tilanteeseen. Perusteluita suunnitelmallisuudelle löytyy lukuisia, esimerkiksi se seikka, että poliisi oli jo etukäteen raskaasti aseistettu ja toimintavalmis käyttämään taantumuksellista väkivaltaa joukkoja vastaan laajemmassa mitassa: paikalla raportoitiin olevan useita panssaroituja “mörkö” mellakkka-autoja, jotka on tarkoitettu ihmisten
Kytät soveltavat taantumuksellista väkivaltaa joukkojen hallitsemiseksi Helsingissä 19.10.. Kuvassa ratsupoliisit, sekä kuolettava FN303-ase.
kiinnioottoon ja säilömiseen, kymmeniä mellakkavarusteisia poliiseja, sekä liikkuvat ratsuosastot, että kuollettavan FN303-kuula-aseen esitteleminen mielenosoittajille. Poliisin suunnitellemassa iskussa on myös kysymys kostoiskusta, mikä oli vastaus joukkojen soveltamalle vallankumoukselliselle väkivallalle aikaisemmassa mobilisaatiossa Helsingissä, jolloin Turkin lähetystörakennuksen ikkuna rikottiin.
Turusta on raportoitu näköhavainto “kohti vapautta” -tunnuksen alla toimineista fasisteista, jotka uskaltautuivat kaduille poliisirivistön suojelemana samana päivänä, kun sadat antifasistit osoittivat solidaarisuuttaan Pohjois-Syyrian kansojen kamppailulle. Mielenosoituskulkueen ohittaessa alle kymmenen hengen vahvuisen fasistien liputuspartion, tervehtivät mielenosoittajat kansanvihollisia huudoin: “Ei natseja Turkuun – ei natseja mihinkään!”, “Turusta Afriniin – Fasistit helvettiin!”, sekä “Kuolema fasisteille!”.
Punalipun toimitus tervehtii näitä kansainvälisen solidaarisuuden osoituksia suurella lämmöllä ja pysyy valppaana tulevasta, sillä tilanne Syyriassa elää ja voi muuttua suuntaan jos toiseenkin hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Nykyinen Jenkki-imperialismin asettama viiden päivän “tulitauko” Turkin ja Pohjois-Syyrian kurdihallinnon välillä on vain kulissi, taktinen hengähdystauko, joka on osa imperialistien välistä juonittelua ja kilvoittelua, pääasiassa yhdysvaltalaisen imperialismin hegemonistisia pyrkimyksiä, sekä kilvoittelua alueellisesti sen kärkevimmän kilpailijan kanssa; venäläisen imperialismin, sekä muiden toissijaisten imperialistien, kuten Ranskan ja Saksan, välistä kilvoittelua vaikutus- ja etupiirien uudelleenjaosta, siitä, kuka saa suuremman siivun sorrettujen kansakuntien kakusta. Se, mitä imperialistit ja niiden hännystelijät kutsuvat rauhaksi on sisällöltään riistorauhaa, minkä tarkoituksena on taata kansojen alennustilan jatkuminen eri kasvoilla ja eri vaatteilla kuin eilen.
On selvää, että Syyrian ja koko maailman kansoilla, jotka kärsivät imperialismin, pääasiassa Jenkki-imperialismin saappaan alla, on vain yksi tie ulos imperialistisen sorron ikeestä; taistelevien kansanjoukkojen omat ehtymättömät voimavarat ja ainoastaan näihin omiin voimiin nojautuminen kommunistisen puolueen johdolla kansansodassa – ainoa kestävä tie taata kansallinen itsemääräämisoikeus ja uusdemokraattisen vallankumouksen voitto, kaikkien imperialistien ja niiden hännystelijöiden karkottaminen maasta.
Imperialismin kriisi syvenee ja imperialistit joutuvat työskentelmään kahta kovemmin padotakseen imperialismin kriisin rantautumisen kotirintamalle. Kysymys kansainvälisestä solidaarisuudesta nivoutuu yhteen “kotimaisen” imperialismin militarisoitumisesta ja fasistisen liikkeen vastustamisesta. Tämä avaa uusia rintamia kansan kamppailulle, jotka tulevat saartamaan imperialistit ulkoa ja sisältä käsin.
Toisinsanoen, siitä huolimatta, että taantumus kylvää kurjuutta ja kärsimystä imperialistisina sotina ja yleisenä kurjuutena, ovat maailman sorrettujen joukkojen näköalat kirkkaat. Imperialistisissa maisse se tarkoittaa sitä, että se mistä eilen puhuttiin ulkopoliittisena kriisinä, onkin jo pian muuttunut sisäpoliittiseksi.
Mielenosoittajat Tampereen keskustorilla.
Vastustakaa kyttien mielivaltaa!
Jatkakaa kamppailua maailman kansojen rinnalla!
Alas kansanviholliset! Eläköön työväenluokan ja maailman kansojen antifasistinen vastarinta!