Kiinalainen sosiali-imperialismi kriisissä

Kiinan ulkopoliittinen aggressio on kasvanut. Kiinan- ja jenkki-imperialismin sortaman Intian välinen rajakiista, vietnamilaisen kalastusaluksen upottaminen ja Taiwanin ilmatilaan tunkeutuminen, ovat osoituksia aggressiivisesta taktiikasta. Militarististen toimien lisäksi osoituksia ovat mm. WHO:n painostaminen koronavirus tiedottamisen viivyttämisessä ja Australialle tullien asettaminen Kiinalle annetusta kritiikistä koronaviruksen hoitamisesta. Yhden selityksen mukaan kiinalainen sosiali-imperialismi olisi vahventumassa ja Yhdysvaltalainen imperialismi taas heikentymässä, ja aggressiivisuus olisi osoitus tästä taloudellisen ja aseellisen voiman kasvusta. Eräässä artikkelissa, tämä kuitenkin kyseenalaistetaan ja siinä osoitetaan, että kiinalainen sosiali-imperialismi on päinvastoin heikentymässä. Artikkelin mukaan, jos Kiinan aggressiivisuus olisi osoitus sen taloudellisesta ja militaarisesta vahvuudesta, olisi se  vahvana keskittynyt militaristisen toimien sijaan koronaviruksen taltuttamiseen, eikä sillä olisi ollut tarvetta ulkopoliittisen aggressiivisuuteen.

Kiinalainen sosiali-imperialismi on kokenut koko maailmaa ravisuttaneen koronaviruspandemian, sekä maailmanlaajuisen talouskriisin seuraukset. Näiden lisäksi Kiinaa on kiusannut historialliset tulvat. Nämä kaikki ovat osoittaneet kiinalaisen sosiali-imperialismin heikkoudet. Se ei ole kyennyt talttuttamaan koronavirusta edes kaikkein kovimpien keinojen avulla, kokonaisen kaupungin eristämisellä ja kansalaisten liikkumisen rajoittamisella.Toimilla ei ole joukkojen terveyden kannalta merkitystä , sillä motiivina ei ole todellisesti kansanjoukkojen terveydestä huolehtiminen, joka näyttäyttyisi laadukkaan terveydenhuollon tarjoamisena jokaiselle. Tämä on mahdotonta finanssipääoman herruuden aikakaudella,jossa joukkojen terveys painaa vain silloin, kun ne siten työllään tai liikavoitoista lahjottuina hyödyttävät porvaristoa.

Intian ja Kiinan rajaselkkaus ei ole osoitus vain Kiinan aggression taktiikasta, joka on dialektinen seuraus kiinalaisen sosiali-imperialismin heikkenemisestä, mutta myös imperialismin luonteesta. Imperialistit pyrkivät hegemoniaan ja Kiinalla on pyrkimys tähän. Jenkki-imperialismilla on tällä hetkellä hegemonia imperialistisena supervaltana, mutta tietenkin sen asemaa koetellaan.

On vielä mainittava Kiinalaisen sosiali-imperialismin luonteesta. Koska se on sosiali-imperialistinen, se on revisionistinen. Revisionismi taas tarkoittaa aina sosialifasismia ja vallankumouksellisella perinteellä ratsastamista. Kiinan niin kutsuttu kommunistinen puolue on kaukana nimestään, Kiinan yhteiskunta on kaukana sosialismista. Kiinan valtio on porvariston diktatuurin valtio, sen hallinto on fasistinen ja sen talous nojaa valtiomonopolistiseen kapitalismiin. Revisionistien vallankaappauksen seurauksena Kiinaan kasvoi uusi suurporvaristo ja laaja keskikerros. Tämä on seurausta tosiasiasta: sosialismissa, kuten kapitalismissakin on vielä luokat. Vaikka porvaristo hävitetään ja niiden omaisuus pakkolunastetaan, syntyy uusi porvaristo, jota vastaan Maon Kiinassa taisteltiinkin kultuurivallankumouksen aikana.

Sosialifasismi ja revisionismi on heikkoa, se on yhtälailla paperitiikeri, kuten kaikki imperialistiset vallat. Se on samalla oikea tiikeri; sen poliittinen ja taloudellinen sorto on Kiinassa yhä voimakkaampaa ja se vetää joukot yhä tiukempaan otteeseen. Pääasiassa imperialismi on kaikissa tapauksissa paperitiikeri, kuten Mao meille opettaa, tästä on suuri osoitus Kiinassa japanilaisia anastajia vastaan käyty voitokas taistelu, Kiinan kansantasavallan perustaminen ja sosialistisen Kiinan rakentaminen. Imperialismi on luonteeltaan kuolevaa kapitalismia, kuten Lenin teoksessaan Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena osoittaa.

Imperialismi on porvariston,  tahto, se ei ole kansanjoukkojen tahto. Uutta demokratiaa ja sosialismia rakennetaan kansanjoukkojen tahdosta ja toimesta. On selvää, että revisionistinen puolue kärsii tällä hetkellä sen legimiteetistä ja kansan luottamuksen puutteesta, jota seuraa ulospäin suuntautuva aggressivisuus ja mahtailu. Tänä päivänä Kiinassa joukoilla ei ole suunnan näyttäjää, oikeaa kommunistista puoluetta. Sen rekonstuointi on ainoa keino sosiali-imperialismin murskaamiseksi.

This entry was posted in Uutiset. Bookmark the permalink.