Vaikka “PVL” perui 6.12. aikomansa natsimarssin koronan verukkeella, pieni määrä fasisteja Helsingissä pyrki järjestämään marssin Töölöntorilta Hietaniemen hautausmaalle, minkä poliisi esti “koronarajoitusten” verukkeella. Samassa yhteydessä poliisi teki neljä kiinniottoa “kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” tarrojen levityksen vuoksi. Myös paikalliset antifasistit olivat valppaina järjestäen noin 20 hengen vastamielenosoituksen, joka hajaantui nopeasti välttääkseen “koronarajoitusten” rikkomisen. “PVL” ei tiettävästi näyttäytynyt julkisesti, mikä vahvistaa Punalipun aiemmin tekemät analyysit, erityisesti sen, että “PVL”:n tarkoitus on myös tällä tavoin omalta osaltaan palvella suomalaisen porvariston diktatuurin valtion taantumuksellistumista.
Tampereella puolestaan vallankumoukselliset järjestivät salamademonstraation fasismia, poliisia ja taantumuksellistuvaa porvariston diktatuuria vastaan keskeisellä ja vilkasliikenteisellä paikalla Raatihuoneen edessä. Mielenosoitus oli tiettävästi tuona symbolisena päivänä ainoa suomalaista imperialismia ja sen valtiota vastaan suunnattu mielenosoitus toteuttaen käytännössä proletaarisen internationalismin tunnusta “päävihollinen on kotona”. Myös paikka itsessään oli symbolinen, sillä vuonna 1905 Raatihuoneelta luettiin kuuluisa “Punainen julistus”. Mielenosoitus kohotti korkealle marxismi-leninismi-maoismin lipun ja osoittaa maolaisten voimien kehitystä Suomessa osana ja palveluksena maailmanvallankumoukselle. Mielenosoituksen yhteydessä kuultiin puhe ja levitettiin lentolehtisiä. Joukkojen palaute oli myönteisesti vaikuttunutta ja lisäsi heidän tietoisuuttaan erityisesti “PVL”:n ja valtion illegaalista ja antidemokraattisesta salasuhteesta.
On huomionarvoista, että vaikka mielenosoitusta seuraamaan kerääntyi kymmeniä joukkoja rikkoen siten “koronarajoituksia”, poliisi tyytyi kovasta uhostaan huolimatta vain seuraamaan sitä vierestä. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että jos se olisi toiminut toisin, se olisi paljastanut täydellisesti satunnaisille paikalla olleille joukoille oman todellisen luonteensa ja samalla antanut myös joukkojen silmissä huomattavan tunnustuksen maolaisille voimille Suomessa. Päivä oli vallankumouksellisille, marxilais-leniniläis-maolaisille voimille selvä voitto ja osoitus kaikille vallankumouksellisille, demokraateille ja antifasisteille siitä, ettei “koronarajoituksiin” tarvitse alistua.
