Kiistelty raja-alue ja raportoidut yhteenotot (kuva: BBC, toukokuu 2020)
Ladakhissa, miehitetyn Kashmirin alueella valtioiden väliset jännitteet ovat kiristyneet sen jälkeen, kun 20 Intian armeijan sotilasta tapettiin kesäkuussa yhteenotossa Kiinan armeijan kanssa. Raja on jo vuosikymmeniä ollut kiisteltyä aluetta ja on ollut tavanomaista, että maiden joukot ovat kohdanneet toisiaan ja kiistelleet alueiden hallinnasta, mutta aiemmasta poiketen nykyinen pattitilanne maiden sotilasvoimien välillä on kehittynyt keväästä asti yhä kireämmäksi ja johtanut väkivaltaisiin yhteenottoihin. Intia on syyttänyt Kiinaa siitä, että se on kiristänyt maiden välejä tuomalla joukkojaan rajan läheisyyteen, vaikka mailla on sopimus, jonka mukaan raja-alueelle (Line of Actual Control, LAC) ei saa siirtää suuria määriä sotilasjoukkoja. Lisäksi Intian viranomaisten mukaan Kiina on siirtänyt joukkojaan alueille, jotka ovat Intian hallussa.
Imperialismille tyypillistä on imperialistien välinen kilpailu ja taistelu siirtomaista, vaikka tämä kilpailu voidaan välillä verhota sopimusten ja rauhanomaisuuden kaapuun. Kuitenkin kilpailun kiihtyessä ristiriidat kärjistyvät. Intian ja Kiinan välisessä rajakiistassa on tosiasiallisesti kyseessä kiista jenkki-imperialismin ja kiinalaisen sosiali-imperialismin välillä, koska Intia on pääasiassa yhdysvaltalaisen imperialismin sortama puolisiirtomaa. Jenkki-imperialismi pyrkii kohdistamaan Kiinaan ns. patoamispolitiikkaa eli estämään sen laajentumispyrkimykset kaikin tavoin ja pitämään sen sotilaallisesti ja taloudellisesti heikkona ylläpitääkseen omaa hegemoniaansa. Yhdysvallat on esimerkiksi 2010-luvulla lisännyt sotilaallista läsnäoloaan Kiinaa ympäröivillä alueilla ja tiivistänyt suhteita muiden, Kiinaa ympäröivien valtioiden kanssa vastatakseen Kiinan pyrkimyksiin. Intian valtio on eräs näistä jenkki-imperialismin lakeijoista: 2010-luvulla Yhdysvallat on kiihtyvässä määrin lisännyt sotilaallista yhteistyötään sen kanssa. Intian valtio on myös pyrkinyt saamaan miehitetyn Kashmirin alueen, jolla Ladakh sijaitsee, tiukemmin haltuunsa viemällä siltä sen autonomisen aseman.
Vaikka Kiina onkin noussut taloudellisessa kamppailussa varteenotettavaksi kilpailijaksi muille imperialisteille, sen sotilaallinen voima on ollut vähäistä, huolimatta siitä, että se on eräs suurimpia aseiden tuottajia ja myyjiä maailmassa. Tästä syystä se on 2000-luvulla alkanut kehittämään sotavoimiaan, sillä ilman aseellista voimaa sillä ei olisi mahdollisuuksia kilpailla erityisesti Yhdysvaltojen, ainoan supervallan, kanssa: saavuttaakseen hegemonisen aseman Kiinan tulisi lisätä myös sotilaallista läsnäoloaan eri alueilla huomattavasti. Laajentuminen ja asevoimien kehittyminen eivät voi tapahtua ilman konfliktia – jenkki-imperialismi ja sen lakeijat eivät anna Kiinan vahvistua sotilaallisesti tai laajentua uusille alueille niin, että se muodostuisi todelliseksi uhaksi. Asevoimien kehittäminen vaatii myös niiden käyttämistä ja uusien alueiden valtaamista. Intia on maailman väkirikkaimpia maita ja yhdysvaltalaiselle imperialismille tästä syystä merkittävä puolisiirtomaa, ja Ladakhin alueella sijaitsee sen sotilaallisen puolustuksen kannalta strategisesti tärkeitä alueita sekä taloudelle merkittävää infrastruktuuria. Rajakiistoja hyödyntämällä kiinalainen sosiali-imperialismi pyrkii heikentämään jenkki-imperialismin hegemonista asemaa: ottamaan haltuunsa uusia alueita, joista se voi hyötyä sotilaallisesti ja taloudellisesti, sekä kasvattamaan sotilaallista voimaansa ja vaikutusvaltaansa.
Kiista on osa syvenevää imperialismin kriisiä: imperialistien väliset ristiriidat ja taistelu siirtomaista kärjistyvät. Konfliktia pyritään vielä ratkaisemaan neuvottelupöydissä, mutta todellisuudessa tämä on vain valmistautumista yhteenottoon: imperialistien väliset sopimukset eivät todella voi olla pitäviä, sillä nämä kamppailevat aina hegemoniasta. Kiista osoittaa kiinalaisen sosiali-imperialismin pyrkimystä murtautua ulos jenkki-imperialismin patoamispolitiikasta vahvistaakseen asemaansa.