Marinin hallitus julisti 17.päivä joulukuuta (2020) poistavansa ansiosidonnaisen työttömyysturvan lisäpäivät, joiden avulla ikääntyneet ovat voineet elää ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä; siitä kansantajuinen nimitys “eläkeputki”. Taustalla tässä on hallituksen pettämätön logiikka: eläkeputkessa on tällä hetkellä reilu 10 000 työntekijää. Hallitusohjelmaan on kirjattu reilun 10 000 päätösperäisen työpaikan synnyttäminen. Ratkaisu on siis poistaa eläkeputki! Aikamoinen uudistus hallitukselta, jota johtaa läpeensä opportunistinen Sosialidemokraattinen luokkapetturien puolue ja johon kuuluu myös niinkin “punainen” porukka kuin Vasemmistoliitto.
Uudistuksen taustalla on kuitenkin paljon synkempi ja katalampi logiikka, nimittäin finanssipääoman voittojen maksimoinnin logiikka, pääoman kasautumisen logiikka, so. kapitalismin monopolistisen vaiheen logiikka.
Hallitus joutui tähän kiperään tilanteeseen, koska keltaisen ammattiyhdistysliikkeen ja järjestäytyneen porvariston pohatot eivät päässeet neuvottelupöydissä yhteisymmärrykseen siitä, mitä poistetaan, millä hinnalla, ja mitä saadaan tilalle. Hallitus oli jo aikaisemmin syksyllä antanut toimeksiannon työmarkkinajärjestöille keksiä kultaisen keskitien ratkaisun yli 55-vuotiaiden työläisten työllisyyden parantamiseksi. Tällöin ei vielä puhuttu julkisesti “eläkeputken” poistosta, vaikka on varsin selvää, että se on ollut jo pitkään Elinkeinoelämän keskusliiton ja Valtionvarainministeriön herrojen mielissä. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön johto on joutunut hiki otsalla miettimään, miten tästä tilanteesta selvitään “kunnialla”. Järjestäytynyt porvaristo ei SAK:n, Akavan ja STTK:n ehdotukseen suostunut vaan heitti pallon takaisin demareiden hallitukselle. Jarkko Eloranta huokaisee helpotuksesta, kun vastuu on siirretty emopuolueelle, hallitukselle, jonka pääministeri nauttii pohjoiskorealaismaista kannatusta gallupeissa.
Elämme imperialismin syvenevässä yleiskriisissä, joka kehittyy tänä päivänä talouskriisinä. Se kärjistää kaikkia yhteiskunnan ristiriitoja, etenkin ristiriitaa työtätekevän ja omistavan luokan välillä, porvariston ja proletariaatin välillä. Suomi on imperialistinen valtio ja sen porvaristo soveltaa kahta taktiikkaa työväenluokan riiston syventämiseksi ja peittelemiseksi. Yleisesti voidaan todeta, että sosialidemokratia on näytellyt tässä mestaripeittelijän roolia inkorporoiden työväenluokkaa porvariston diktatuurin vaaleihin suoranaisella lahjonnalla, sokerikuorrutetuilla luodeilla, joista sen suurin ylpeyden aihe on nk. “hyvinvointivaltio”. Me sanomme: “Murusia, jotka tippuvat finanssipääoman täyteen katetulta pöydältä!”. Se on sosialidemokratian syvin olemus: murusten pyyhkiminen herrojen pöydältä köyhien suuhun julistaen itsensä Laupias samarialaiseksi, kuinka jaloa!
Muruset ovat ilmeisesti loppuneet. Lopulta myös pöytävieras ylittää vierailuaikansa, sillä onhan myös sosialidemokraateilla omat herransa, nimittäin suurporvaristo ja finanssipääoma. Nykyisen talouskriisin oloissa meille tarjotaan veronkorotuksia, aktiivimallia ja “eläkeputken” poistoa. Se on finanssipääoman voittojen maksimoinnin logiikkaa, jonka keskiössä on työväenluokan riisto. Ja nämä uudistukset ovat juuri tuon riiston kiristämistä, ristiriidan ilmentymää porvariston ja proletariaatin välillä.
Se, että porvaristo haluaa pitää vanhoja työläisiä pidempään työelämässä pitää sisällään kaksi keinoa, jolla työväenluokan riisto kiristyy: 1) Sosiaaliturvan leikkaaminen ja 2) Työvoiman tarjonnan lisääminen. Nämä molemmat keinot palvelevat voittojen maksimointia sitä kautta, että ne alentavat työvoiman hintaa, eli palkkoja suoraan ja välillisesti.
1) Sosiaaliturvan leikkaaminen
“Eläkeputki” on ikääntyneiden työläisten sosiaaliturvaa. Sen tarkoitus on lieventää suhteellisen liikaväestön köyhyyttä, ylläpitämällä ostovoimaa ja kotimaista kulutusta “yhteisen edun nimissä” jne. On aivan selvää, että kapitalistisessa yhteiskunnassa porvaristo määrää yhteiskunnan tuotannosta ja tuotteiden jaosta. Porvaristo omistaa tuotantovälineet, johon myös työvoimamarkkinoilta ostettu työvoima kuuluu. Porvaristo haluaa käyttää ostamansa työvoiman mahdollisimman tehokkaasti, eli toisin sanoen riistää sitä mahdollisimman tehokkaasti: mahdollisimman pitkä työpäivä, mahdollisimman pienet palkat, sekä mahdollisimman suuri tuottavuus. Tämä raataminen kuluttaa ihmistä aivan eri tavalla, kuin yhtiökokouksissa istuminen. Yleisesti ottaen työläinen menettää vanhetessa työtehoaan, eihän tämä käy päinsä porvarille. On ostettava uusi nuorempi ja tehokkaampi työläinen tilalle. Toisaalta vanhassa työläisessä on kokemuksen tuomaa tehokkuutta, joka taas nuorelta puuttuu. Suomalaisen imperialismin erityispiirteenä on kuitenkin ikääntyvä väestö, jonka takia porvariston käytettävissä oleva työläisten vara-armeija koostuu korostuneesti nimenomaan vanhoista työläisistä, ts. eläkkeellä olevista työläisistä, joita porvariston hallitukset pyrkivät kynsin ja hampain repimään kuolinvuoteeltaan sorvin ääreen pääoman kasaamiseksi!
Eläkeputken poisto tarkoittaa kaikkein yksinkertaisimmillaan sitä, että suurempi osa siitä työväenluokan osasta, joka on ikänsä (yli 55-vuotiaat) ja työkykynsä takia vapautettu pääoman palvelemisesta työpaikoilla ja sidottu palvelemaan sitä köyhyydellään (mitä eläköityminen käytännössä tarkoittaa kansanjoukkojen enemmistölle!), elää suuremmassa köyhyydessä kuin aikaisemmin. Siirtyminen keskimääräisestä ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta työmarkkinatuelle, ns. “perustuelle”, tarkoittaa jopa 50% pudotusta vuotuisiin tuloihin. Työmarkkinatuki on reilu 700 euroa kuukaudessa, bruttona. Tämän leikkauksen rinnalla hallituksen “muutosturvapaketti” kuukauden palkan suuruisineen käteisrahoineen, kahden kuukauden pilipalikoulutuksineen ja TE-toimistoissa ja kuntien “velvoitetyöpaikoissa” välillä ravaamisen työssäoloehdon täyttämiseksi, ovat laiha lohtu vähintään 5 vuotta 40 tuntia viikossa yhtä ja samaa porvaria palvelleelle työläiselle, joka on syösty työttömyyden kurjuuteen vanhalla iällä. Tällä uudistuksella on SDP:n leima, tuon ns. “eläkeläispuolueen” leima, sekä “vappusatasen” kusetuksen haju. Siinä on sosialidemokraattista opportunismia kerrakseen.
2) Kilpailun lisääminen työvoimamarkkinoilla
Kilpailu työvoimamarkkinoilla tarkoittaa elimellisesti kilpailun ja hajanaisuuden lisäämistä työväenluokan keskuudessa.
Ensiksi keskustelusta “eläkeputken” ympärillä. Julkisessa keskustelussa on paljon puhuttu “eläkeputkesta” ja niinkin tieteellisestä käsitteestä kuin “ikärasismista”. Porvarit ja opportunistit vetoavat demagogisesti työväenluokan yhtenäisyyteen kuitenkin samalla uusintaen mitä taantumuksellisinta sovinismia sen keskuudessa, tässä tapauksessa vanhempien ja nuorempien työläisten keskuudessa. Porvariston media perustelee meille kerta toisensa jälkeen, että eläkeputki pitää poistaa, koska “se kannustaa porvaria irtisanomaan vanhoja työläisiä.” Anteeksi mitä? Porvaristo irtisanoo työläisiä, koska hänellä on siihen jokin erityinen juridinen peruste? Ehei. Porvaristo irtisanoo työläisiä, kun pääomaa on liikaa, kun työvoimaa on liikaa, kun tehtaat tuottavat markkinoille liikaa tavaraa, kun riskit realisoituvat tappioksi, eli toisin sanoen, kun elämme väistämättömän kapitalistisen talouskriisin aikaa. Tässä kysymyksessä kaikenkarvaiset opportunistit yrittävät hämätä työläisiä puhumalla “ikärasismista” ja muusta identiteettipolitiikasta, joka kieltää luokan ja luokkataistelun.
Eläkeputken poisto lisää työvoiman tarjontaa. Tunnemme tietenkin kysynnän ja tarjonnan lain, jonka mukaan lisääntynyt tarjonta kysynnän ollessa vakio lisää kilpailua ja näin alentaa markkinoilla myytävän tavaran hintaa. Työvoima on tavara siinä missä muukin ja sitä myydään työvoimamarkkinoilla, jossa vallitsee kysynnän ja tarjonnan lait. Tämän tunnustavat myös porvarillisimmatkin ekonomistit ja taloustieteilijät. Hallituksen tavoite on taikoa 10 tuhatta työllistä “eläkeputken” poiston avulla. Sen se tekee vetämällä ne tilastotieteen taikahatusta, eli toisin sanoen väittämällä, että kun kerran “eläkeputki” poistettiin ja kaikki eläkeputkelaiset ovat nyt töissä (tai jossain muualla kuin “eläkeputkessa”!) niin ollaan “luotu” 10 tuhatta uutta työpaikkaa sosialidemokratian reformismilla ja sitten nämä opportunistit taputtelevat toisiaan selkään tyytyväisinä, että “tästäkin hallituskaudesta selvittiin vielä sosialidemokraatteina!”.
Illuusio Marinin hallituksesta.
Yhteenvetona, suomalainen imperialismi on syvenevässä yleiskriisissä. Eräs sen ilmenemismuoto on puhe ns. “kestävyysvajeesta”, joka konkretisoituu vanhenevaan väestöön ja työn tuottavuuden laskuun porvarillisilla mittareilla, eli lisäarvon tuottamisen mittarilla. Kysymys on pääoman kasautumisen tarpeista ja sen loputtomasta ja alati kasvavasta nälästä kasautua. Tämän tarpeen täyttämiseksi porvaristo tarvitsee kaikista raaka-aineista kallisarvoisinta, eli työvoimaa, joka tuottaa sille lisäarvoa, josta porvaristo raapii voittonsa. Eläkeputken poisto yhdessä vuoden 2017 eläkeuudistuksen kanssa pidentävät työuria, eli toimivan työväenluokan osaa ja repii työläisiä työvoimamarkkinoille vara-armeijasta, johon myös eläkeläiset kuuluvat. Eläkeiän nostossakin on siis tuo samainen SDP:n ja opportunistisen AY-”jyrän” leima.
Eläkeputken poisto oli odotettava toimenpide porvariston suunnalta. Se, että sen toimeenpani opportunistinen vasemmisto ei ole kummallista, sillä onhan SDP syyllistynyt paljon suurempiin rikoksiin työväenluokkaa kohtaan olemassaolonsa aikana, puhumattakaan 90-luvun laman hoidosta ja vuoden 2008 kriisistä jne. Voidaan toisaalta todeta, että SDP hallituksessa on parempi, sillä siellä se näyttää todellisen luokkaluonteensa selvemmin kuin oppositiossa, jossa se käy aina välillä pukemassa uuden naamion työväenluokan huiputtamiseksi. Ei hätää, me riisumme sen joka kerta uudestaan ja uudestaan leppymättömässä taistelussa revisionismia ja opportunismia vastaan.
Tämä käy yhteen sen tosiasian kanssa, että “eläkeputken” poisto astuu tosiasiallisesti voimaan vasta vuonna 2025 jolloin todennäköisesti leikkaajapuolue on jo siirtynyt turvallisesti oppositioon räksyttämään uuden naamion turvin itse tekemiään leikkauksia vastaan. Siitä huolimatta, oli hallitus mikä tahansa, yksi asia on säilynyt vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen ja tulee myös säilymään vuoden 2023 vastaavissa, se on porvariston diktatuuri ja suomalainen imperialismi. Se on myös varmaa, että porvariston hyökkäykset jatkuvat kansan taistelussa saavuttamia voittoja vastaan ja että opportunistiset johtajat tulevat johtamaan kansanjoukkoja kohti tappioita ja nöyryytystä.
Kansa, työväenluokka sen eturintamassa, tulee valloittamaan suuria voittoja. Se tulee hävittämään kaiken riiston ja luokkaristiriidan niin Suomessa kuin koko maailmassa. Hävittävää meillä ei ole, muuta kuin sokerikuorrutetut kahleemme, joiden sokerikuorrute rapistuu päivä päivältä tomuksi ilmaan paljastaen kapitalistisen imperialismin kylmän ja ruosteisen teräksen. Mitään saavutusta työoloissa, työehdoissa tai muissa oikeuksissa ei ole saavutettu ilman periksiantamatonta ja uhrautuvaa taistelua. Se tarkoittaa tänä päivänä vallankumouksellista taistelua, taistelua sosialistisen vallankumouksen voiton puolesta ja proletariaatin diktatuurin pystyttämisen puolesta. Se tarkoittaa yhteiskunnan rakentamista, jossa ei ole “eläkeputkea”, jossa ei ole “kestävyysvajetta” tai “julkisen talouden alijäämää”, ei irtisanomisia tai lomautuksia. Se on yhteiskunta, jossa kaikilla on töitä tarpeiden ja kykyjensä mukaan, jossa porvariston nautintaoikeus muiden työhön lakkautetaan.
Käytetyt lähteet
https://www.tyollisyysrahasto.fi/tyollisyysrahasto/
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005585188.html
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006138629.html
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006604915.html
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006772416.html
https://www.sak.fi/yhteiskunta/sosiaaliturva/elakeuudistus
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007652812.html
https://www.hs.fi/talous/art-2000007673816.html
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007689207.html
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007689701.html
https://yle.fi/uutiset/3-11704282
https://yle.fi/uutiset/3-11702131
https://yle.fi/uutiset/3-11708469