Yhdysvaltain kongressi kokoontui 6. tammikuuta vahvistamaan Joe Bidenin valinnan Yhdysvaltain uudeksi presidentiksi. Donald Trump ei suostunut myöntämään vaalitappiotaan, vaan syytti demokraattipuoluetta vaalivilpistä ja kehotti kannattajiaan vastustamaan tulosta. Kongressin edustalle kokoontui tuhansittain Trumpin kannattajia, jotka kertoivat puolustavansa perustuslakia ja kansakuntaa, jonka demokraattipuolue on vaalivilpillä ryöstänyt heiltä. Lopulta tilanne kärjistyi ja mielenosoittajat ryntäsivät sisään kongressiin ohittaen vähäiset turvatoimet. Mellakassa kuoli viisi ihmistä: yksi poliisi sekä neljä Trumpin kannattajaa, joista yhtä poliisi ampui rintaan ja kolmen ilmoitettiin kuolleen ”sairaskohtaukseen”.
Porvaristo esittää tapahtuman ”hyökkäyksenä demokratiaa vastaan”, ja niin yhdysvaltalaisen hallitsevan luokan edustajat kuin jenkki-imperialismille kumartavien maiden johtajat ilmaisivat lausunnoissaan välittömästi tyrmistyksensä tapahtumista ja yhdistyivät Trumpia vastaan, tuomiten ”vallankaappausyrityksen”. Todellisuudessa kyseessä ei ollut vallankaappausyritys, vaan Trumpin lietsoma mellakka: hän tietoisesti yllytti kannattajiaan menemään kongressitalolle puolustamaan ”demokratian toteutumista” hyväksikäyttäen joukkojen oikeutettua tyytymättömyyttä mätään hallintoon ja porvarillisellakin mittapuulla vilpilliseen vaalijärjestelmään – mutta vaikka Trumpilla on kyky mobilisoida joukkoja ja hänellä on kannattajia poliisivoimissa sekä militanteissa oikeistoryhmissä, häneltä puuttuu kuitenkin valtionhallinnon ja armeijan tuki, minkä takia vallankaappaus ei todellisuudessa olisi ollut mahdollinen. Trumpin kannalta tämä tuskin oli edes tarkoitus, vaan tärkeämpää oli voimannäyttö porvariston keskinäisessä kilpailussa.
Amerikkalaiset toverit ovat arvioineet, että Trump on enimmäkseen menettänyt finanssipääoman tuen, ja joutuu nyt etsimään uusia kannattajia hallitsevan luokan keskuudesta säilyttääkseen asemansa, sillä ilman sen tukea hänen lietsomansa liikehdintä tukahtuu pian. Hän saattoi hävitä republikaanipuoluejohdon enemmistön tuen, mutta vahvisti asemaansa sen suurporvariston fraktion silmissä, joka on valmis vastustamaan kilpailevaa fraktiota väkivalloin. Lisäksi osa Trumpia tukevasta äärioikeistosta on väittänyt, että mielenosoittajien joukossa olisi ollut ”Antifan” jäseniä, jotka yrittivät mustamaalata Trumpin kannattajia. Näin äärioikeisto toisaalta esittää puolustavansa perustuslakia ja kanavoi kansan oikeutettua tyytymättömyyttä, ja toisaalta pelottelee ”äärivasemmiston” uhalla, puolustaen siis yhtä lailla porvariston diktatuuria. Demokraattipuolueen johtama suurporvariston fraktio puolestaan ylistää nyt poliiseja ja vaatii lujaa järjestysvaltaa ”demokratian” turvaamiseksi – siis porvariston diktatuurin turvaamiseksi.
Kongressitalon mellakkaa johtivat taantumukselliset voimat, mutta se ei siis ollut fasistinen vallankaappaus tai sen yritys. Loppiaisen tapahtumiin vedoten Yhdysvaltain hallinto kuitenkin voimistaa fasistista tendenssiä kehittämällä poliisivaltiota ja nostaen demagogiassaan esiin jälleen sisäisen terrorismin uhan sekä tarut kansallisesta yhtenäisyydestä ja demokratiasta. Tapahtumat osoittavat poliittisen kriisin syvenemistä Yhdysvalloissa: joukot ovat tyytymättömiä porvariston diktatuurin hallintoon ja sen mätään vaalijärjestelmään, vaikka tyytymättömyys kanavoituukin tässä Trumpin taantumukselliseen liikkeeseen. Samalla ristiriidat porvariston sisällä kiristyvät. Porvaristo pyrkii siis vastaamaan poliittiseen kriisin kanavoimalla joukkojen vihaa hukkaan, hyödyttämään omia tarkoitusperiään kiristyvässä keskinäisessä kilpailussaan, ja toisaalta lujittamalla valtaansa kehittämällä valtion taantumuksellistumista. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kriisi syvenee, joukot vaativat muutosta, joukot vaativat valtaa ja ovat valmiita kapinoimaan. Ainoastaan kommunistisen puolueen johdolla ja porvariston diktatuurin murskaamisen kautta tämä vaatimus voi aidosti toteutua.