Venäjällä kuohuu poliittinen kriisi. Useita protesteja on järjestetty ympäri Venäjää tammikuun 23. päivästä lähtien, jolloin protesteihin osallistui jopa 40 000 ihmistä. Yle raportoi pidätettyjä olevan 12 000, mutta luvut ovat epäselviä, sillä esim. Russia Today on ilmoittanut luvuiksi vain jotain tuhansia. OVD- info on pitänyt omaa reaaliaikaista listaansa pidätetyistä. Osa mielenosoituksista on äitynyt väkivaltaisiksi, ja poliisi on pamputtanut ja käyttänyt etälamautinta protestoivia joukkoja vastaan. Helsingin Sanomat raportoivat törkeästä tapauksesta, jossa poliisi oli potkaissut naisen maahan, jonka seurauksena nainen joutui teho-osastolle aivotärähdyksen ja päävamman takia.
Protestit leimahtivat liekkeihin, kun nk. ”oppositiojohtaja” Navalnyi otettiin kiinni noin kaksi viikkoa sitten hänen palattuaan Berliinistä, jossa hän oli sairaalapedissä toipumassa hermomyrkyllä tehdystä murhanyrityksestä. Navalnyin alkuperäinen tuomio, josta hän sai syytteen ehdonalaisen tuomion rikkomuksesta ajoittuu vuoteen 2013. Tämä tunnetaan ns. Yves Rocher – tapauksena, jossa yhtiö nosti petossyytteen Navalnyitä ja hänen veljeä Oleg Navalnyitä vastaan. Navalnyi tuomittiin tiistaina 2. päivä helmikuuta ehdottomaan vankeuteen, joka tarkoittaa n. kahden ja puolen vuoden vankeustuomiota. Tuomio annettiin vanhan ehdonalaisen tuomion koeajan ehtojen rikkomisesta.
Navalnyi tuli alunperin tunnetuksi vuonna 2011 blogistaan, jossa hän paljasti venäläisten viranomaisten korruptiota. Vuonna 2013 hän oli ehdolla Moskovan pormestariksi, mutta hävisi Sergey Sobyanille. Viisi vuotta myöhemmin hänen mahdollisuutensa ryhtyä presidenttiehdokkaaksi hylättiin rikossyytteiden takia.
Porvarillisessa mediassa Navalnyi esitetään ”demokraattina”, joka vastustaa korruptiota ja tässä erityisesti Putinia, mutta Navalnyista maalattu kuva on valheellinen, eikä se vastaa todellisuutta. Imperialististen maiden kannanotot Venäjän tapahtumiin vaativatkin syvempää analyysiä, sillä kun ymmärretään tämän päivän perusristiriidat, sekä aikakausi, jota elämme, kannanotot eivät näyttäydykään siltä miltä ne pinnallisesti katsottuna vaikuttavat.
”Demokraattisten” maiden tekopyhyys
Navalnyin myrkytys on johtanut kovaan kritiikkiin Venäjää kohtaan. Venäjä on itse syyttänyt Navalnyia läntisten tiedustelupalveluiden projektiksi. Suomessa mm. Niinistö, Marin ja Haavisto ovat tekopyhyydessään tuominneet Venäjän hallinnon toimet, kun taas Saksan liittokansleri Angela Merkel on vaatinut Navalnyin vapauttamista välittömästi. Saksalaisella imperialismilla ”EU:n” hegemonisena voimana onkin ollut roolinsa Navalnyin tapauksessa alusta saakka. Merkelin mukaan: ”Aleksei Navalnyin tuomio on kaukana mistään oikeusvaltioperiaatteesta. Navalnyi on vapautettava välittömästi. Väkivallan rauhallisia mielenosoittajia vastaan on loputtava”. Niinistön, Marinin, Haaviston ja Merkelin sanat on nähtävänä silkkoina korulauseina. Ikään kuin suomalaisella ja saksalaisella imperialismilla olisi jotain intressejä ylläpitää ”demokratiaa”, päinvastoin! Muita samanlaisia kannanottoja on mm. Britannian ulkoministeriltä Dominic Raabilta, Yhdysvaltain ulkoministeriltä Antony Blinkeniltä ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronilta. Porvariston diktatuurin taantumista nähdään niin Suomessa, Saksassa, Yhdysvalloissa, Britanniassa, kuin Venäjälläkin. Kaikissa edellä mainituissa porvariston diktatuureissa on nähty nk. koronakriisin aikana massiivisia hyökkäyksiä demo-liberaaleja oikeuksia vastaan. Joukot eivät ole näitä hyökkäyksiä nielleet, vaan he ovat vastanneet samalla mitalla takaisin mm. Saksassa ja Ranskassa, joissa on nähty suuria protesteja.
Mitä Navalnyi todellisuudessa edustaa?
Putinistisessa propagandassa Navalnyi esitetään jenkkien nukkena. Navalnyi on yhtä paljon venäläisen imperialismin puolesta kuin Putin, vaikka edustaakin finanssipääoman eri fraktioita. Hänen tavoitteenaan on syrjäyttää putinistiset oligarkit edustamiensa yhtä imperialististen oligarkkiensa tieltä. Navalnyi on patamusta šovinisti, vaikka ulkoasultaan hän edustaa “liberaalimpaa” ja epätieteellisesti ilmaistuna “länsimaisempaa” fraktiota. Sisällöltään Navalnyin politiikkaa ei kuitenkaan ole edes demoliberaalia.
Vaikka Navalnyia kutsuttiin jo vuonna 2013 ”parhaana toivona vapaudelle” ja hän nousi Kremlin nk. ”oppositiojohtajaksi”, hänen linkkinsä fasistisiin ns. etnonationalistisiin järjestöihin on jätetty porvarillisessa mediassa lähiaikoina huomiotta.Vuonna 2007 Navalnyi perusti poliittisen liikkeen nimeltä Kansa (Narod), joka oli liitossa kahden nationalistisen ryhmän kanssa, liike vastaan laitonta maahanmuuttoa ja Suur-Venäjä. Navalnyi on tiedetysti osallistunut fasistisiin marsseihin, ja on ollut osana kampanjaa ”Lopettakaa Kaukasuksen syöttäminen”. Kampanjan mielenosoituksessa Navalnyi on sanonut: ”Ne meistä, jotka olemme täällä, tiedämme ja uskomme, että Kaukasuksella on myös ”normaaleja “ihmisiä – ei vain vallassa olevia kummajaisia. Tiedämme, että siellä on tyttöjä, joiden elämän kunnianhimo ei ole burkaan kääriytyminen ja 25 lasta, mutta ihmisarvoisen elämän eläminen. On nuoria, jotka haluavat opiskella ja työskennellä – ja heidän elämän ideaalinsa ei ole Porsche Cayenne ja kultainen ase “.
Lisäksi, Navalnyi on puolustanut venäläisen imperialismin sotatoimia Georgiassa ja on sanonut tahtovansa karkottaa kaikki georgialaiset Venäjältä. Hän on myös puolustanut Krimin miehittämistä : ‘‘Krimi tulee olemaan osa Venäjää eikä koskaan tulevaisuudessa tule olemaan osa Ukrainaa’‘ ja ”maahanmuuttajakysymys on merkittävämpi kuin mitkä Venäjän toimet ovat Ukrainassa”. Melko paljastavaa EU:n kannalta on se, miten se on sanoissaan Krimin miehittämistä vastaan, mutta silti puolustelee venäläisen imperialismin lakeijaa kritiikittä ja nostattaa Navalnyia ”demokratian puolustajana”.
Mitä Navalnyin tapaus edesauttaa?
Tietenkään porvarillinen media ei puhu mitään Navalnyin taustoista. Kremlinin yrityksistä huolimatta kuvailla Navalnyia ”länsimaiden nukkena”, Navalnyi on ennen kaikkea venäläisen imperialismin puolesta, eikä hän ole yhtään sen vähempää ekspantionistinen kuin Putin. Navalnyi on tällä hetkellä EU:n ja muiden imperialistien mieleen, sillä sisäisten ristiriitojen kärjistyminen eri finanssipääoman ryhmien välillä edesauttaa niiden omia suunnitelmiaan osana imperialistien välistä kilpailua. Näemme miten Navalnyi juonittelee muiden imperialistien kuten saksalaisten kanssa.
Venäjä on sotilasmahti ja supervalta, joka taistelee hegemoniasta maailmankartalla maailman ainoaa hegemonista imperialistista valtaa, Yhdysvaltoja vastaan. Venäjällä kytevä poliittinen kriisi on nähtävä osana tätä kamppailua. Dialektisina materialisteina ymmärrämme, että taantumus näyttäytyy vahvalta, mutta koska elämme maailmanvallankumouksen strategisen offensiivin vaihetta, näemme, että vallankumoukselliset voimat vahvistuvat päivä päivältä, kaikkien ristiriitojen kärjistymisen edesauttaessa tätä prosessia.
”EU” on pohtinut kovempia sanktioita, ja vedonnut tässä ”yhteisten arvojen puolustamiseen”. EU on nähtävä vain väliaikaisena liittona, joka tällä hetkellä palvelee eri imperialistien intressejä, eritoten saksalaisen (taloudellinen hegemonia) ja ranskalaisen (sotilaallinen voima). Navalnyi tapaukseen liittyen porvarillisessa mediassa on herännyt keskustelu Nordstream 2 hankkeesta. Nordstream 2 on venäläisen yhtiön Gazpromin ja saksalaisyritysten välinen hanke. Yksi hankkeen rahoittajista on saksalainen Uniper, josta suomalainen Fortum omistaa enemmistön. Nordstream 2 on tärkeä hanke erityisesti saksalaiselle imperialismille, joka on riippuvainen venäläisestä kaasusta ja öljystä. Siksi puheet hankkeen lakkauttamisesta eivät ole realistisia. Nordstream hankkeessa on kyse myös venäläisen ja yhdysvaltalaisen imperialismin välisestä kilpailusta, tästä esimerkkinä Yhdysvaltojen asettamat noin vuoden takaiset pakotteeet kaasuputkea rakentavia yhtiöitä vastaan. Bidenin kanta Venäjää kohtaan ei näytä olevan edes julkisissa kannanotoissa aikaisempaa hillitympi.
Pintapuolisesti tarkasteltuna voi näyttäytyä siltä, että suomalaisten porvaripoliitikkojen kommentit Navalnyi tapaukseen ovat valheellisen kuvan ylläpitämistä demokratian puolustamisesta. Suomalaisen imperialismin intressejä analysoiden kenties tässä on jotain muutakin taustalla. Suomalaisen imperialismin kannalta, Baltian alistaminen näköaloissa, voi olla sille edullista, että Venäjä heikkenee sisäisesti, sillä yhdysvaltalainen imperialismi voi Baltian taloudellisessa alistamisessa olla sille hyödyllisempi voima. Geopoliittisesti Suomi on osa Itämeren etelärannalta Jäämerelle ulottuvaa aluetta, joka on pääasiassa ollut jenkki-imperialismin ja venäläisen imperialismin välinen taistelukenttä, jossa USA pyrkii osana kokonaistoimiaan saartamaan venäläisen imperialismin. Tässä saksalaisen imperialismin nousu hegemonisena valtana “EU”:n sisällä kuitenkin muuttaa tilannetta haitaten pääasiassa USA:n pyrkimyksiä, minkä ilmauksena nähdään mm. Nordstream 2 hanke.
Venäjä todellisuudessa ei välttämättä ole heikkenemässä muihin imperialisteihin nähden,vaikka julkiset kannanotot ovat Venäjä vastaisia. Venäjä on edelleen ydinasesupervalta, ja se käy edelleen kamppailua hegemoniasta yhdysvaltalaisen imperialismin kanssa. Joka tapauksessa muut imperialistivallat pyrkivät hyödyntämään sen sisäisiä ristiriitoja omien suunnitelmien toteuttamiseksi .
Joukkojen kamppailu
Putinin suosio, kuten koko usko valtioon on laskenut joukkojen silmissä. Joukot ovat köyhtyneet entisestään; 18,8 miljoonaa elää köyhyysrajan alapuolella, ja työttömyys on suurimmillaan vuodesta 2011. Joukkojen viha kanavoidaan varaventtiili Navalnyiin. Mielenosoittajien enemmistö ei ole vaatinut Navalnyia Putinin tilalle, vaan he ovat vastustaneet nimenomaan Putinia ja valtion taantumuksellistumista. Venäjällä ei ole tietoakaan edes demoliberaaleista oikeuksista, vaan pikemminkin fasismista. Joukot ovat kyllä tietoisia siitä, kuinka korruptoitunut vaalijärjestelmä Venäjällä on, mutta yritys kanavoida joukkojen vihaa parlamentarismiin on kova. Vaikka Putin on onnistunut olemaan jo 20 vuotta vallassa,”vapaiden” vaalien vaatiminen vallankumouksen sijaan on joukkojen huiputtamista.
Venäjän valtion korruptoituneisuus on selkeää, mutta Navalnyin ”antikorruptio” on silkkaa demagogiaa, jolla tarjotaan sanoissa jotain mitä porvaristolla ei ole joukoille todellisuudessa tarjota. Joukot eivät tarvitse valheellista ”demokratiaa”, koska niiden vaatimukset eivät koskaan tule lopullisesti vastatuksi järjestelmässä, joka ei ole heitä varten, vaan finanssipääomaa ja suurporvaristoa varten.
Joukkojen kapina on oikeutettua. Heillä on demokraattisia vaatimuksia, jotka kanavoituu heille haitallisella tavalla Navalnyin edustamaan suurporvariston fraktioon. Koska joukkoja ei ole johtamassa kommunistinen puolue, vaikka Venäjällä revisionistinen puolue Duumassa tätä nimeä häpeällisesti kantaakin, eikä joukkojen kapina ole täten organisoitua, tulee niiden oikeutetut vaatimukset katoamaan kuin tuhka tuuleen. Vaikka kuinka porvarilliset tutkijat väittävät, että Venäjällä on tällä hetkellä paremmat mahdollisuudet demokratiaan kuin aikaisemmin, emme voi olla näkemättä miten Venäjän valtio taantumuksellistuu muiden joukossa. Joukot menevät kaduille käskemättäkin, mutta lopullista muutosta ei parlamentin kautta saavuteta. Putinin vaihtaminen toiseen porvariin ei muuta mitenkään Venäjän valtion luonnetta, sitä, että se on porvariston diktatuuri, ja hallintomuodoltaan selvästi fasistinen.