Yhteisjulkilausuma: Kohottakaa Pariisin kommuunin punalippu taistelun aseena!

Julkaisemme ilolla saamamme suomennoksen Kansainväliseltä kommunistiselta liikkeeltä (luettavissa myös englanniksi ja espanjaksi)

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

Kohottakaa Pariisin kommuunin punalippu taistelun aseena!

Tänään, 18. maaliskuuta, kansainvälinen proletariaatti ja maailman kansat juhlivat Pariisin kommuunin alkamisen 150. vuosijuhlaa. Se on proletariaatin ensimmäinen yritys rynnäköidä taivasta vastaan, siitä kohosi historian ensimmäinen työläisten tasavalta. Kymmenen päivää kansannousun jälkeen, uusi vallankumouksellinen hallitus julisti Kommuunin itsenäisyyden Versailles’iin sijoittuneesta vanhasta porvarivallasta.

Se on kommunardien sankaruus, jotka pitäen valtaa proletaarijoukkojen käsissä 71 päivän ajan Pariisissa, tekivät ihmiskunnalle tunnetuksi valtion uuden muodon: proletariaatin diktatuurin.

Karl Marx, 30. toukokuuta 1871, kaksi päivää Kommuunin viimeisten taistelijoiden sorruttua vihollisjoukkojen ylivoiman alla, osoitti Kommuunin kokemuksen universaalin historiallisen soveltamisalan, näin ollen: “(Kommuuni) … oli vihdoinkin löydetty valtiollinen muoto, jonka vallitessa saattoi tapahtua työn taloudellinen vapauttaminen.” (Kansalaissota Ranskassa, Marxin paperi joka luettiin 30. toukokuuta 1871 Kansainvälisen työväenliiton – KTL:n pääneuvoston edessä).

Tämä käytännöllinen kokemus, edeltäjänään vuoden 1848 Helmikuun vallankumous, merkitsi harppausta vallankumouksen lakien ymmärryksessä, minkä Marx määritteli näillä sanoilla: “Nimenomaan Kommuuni on osoittanut, että »työväenluokka ei voi yksinkertaisesti ottaa haltuunsa valmista valtiokoneistoa eikä käynnistää sitä omiin tarkoituksiinsa» (ks. »Der Bürgerkrieg in Frankreich, Adresse des Generalrats der Internationalen Arbeiterassoziation», saksank. julkaisu, s. 19, missä tätä ajatusta on kehitelty laajemmin)“ (Esipuhe Manifestin vuoden 1872 saksankieliseen painokseen)

Kommuunin työ, Engelsin mukaan, oli “vanhan valtiovallan räjäyttämistä ja sen korvaamista uudella, todella demokraattisella valtiovallalla … Mutta todellisuudessa valtio ei ole muuta kuin koneisto, jonka avulla luokka sortaa toista luokkaa jopa yhtä hyvin demokraattisessa tasavallassa kuin monarkiassakin; parhaassakin tapauksessa valtio on paha, minkä proletariaatti perii saatuaan voiton luokkaherruudesta käydyssä taistelussa ja minkä pahimmat puolet proletariaatin täytyy, kuten Kommuuninkin täytyi, poistaa niin pian kuin mahdollista, kunnes toinen uusissa, vapaissa yhteiskunnallisissa oloissa kasvanut sukupolvi kykenee tekemään lopun koko valtioromusta. Sosialidemokraattinen poroporvari on hiljattain jälleen alkanut tuntea terveellistä pelkoa kuullessaan sanat: proletariaatin diktatuuri. No niin, hyvät herrat, tahdotteko tietää, miltä tämä diktatuuri näyttää? Tarkastelkaa Pariisin kommuunia. Se oli proletariaatin diktatuuria.” (F. Engelsin esipuhe K. Marxin Kansalaissota Ranskassa, 1891)

Huolimatta pariisilaisen proletariaatin kunniakkaasta ja armottomasta taistelusta proletaarisen vallan puolustamiseksi, heidät lyötiin versaillesilaisen taantumuksen voimin palveluksena porvaristolle, tilanherroille ja kaikille varkaille, kaikille loisille mitä vanha yhteiskunta pitää povellaan. Porvariston kansanmurhainen barbarismi oli tuleva paljastetuksi päivänvalossa “veriviikon” (21.-28. toukokuuta 1871) aikana.

Pariisin kommuunin päättyminen toukokuussa 1871, kaukana siitä että se olisi merkinnyt työväenluokan yksinkertaista tappiota, oli suurenmoinen historiallinen merkkipaalu, “uuden yhteiskunnan mainehikas airut”, joka merkitsi kansainvälisen proletariaatin taistelun ikiajoiksi. Pariisin kommuuni on ensimmäinen suuri merkkipaalu Maailman proletaarisen vallankumouksen prosessissa, ensimmäinen kerta kun proletariaatti valtasi vallan, ja näin ollen siihen omaksuttu kanta ja oikeutettu yhteenveto erottaa marxismia revisionismista.

Meidän ei tule vain juhlia tätä suurta merkkipaalua, meidän täytyy opiskella sitä proletariaatin kaikkivoivan, kaikkivoivan koska toden, ideologian, marxismi-leninismi-maoismin, pääasiassa maoismin valossa. Meidän on aloitettava suuren jättiläisen Karl Marxin tuhoutumattomasta teoksesta, Kansalaissota Ranskassa, ja sen kera lukuisat teoreettiset ja käytännölliset, pääasiassa käytännölliset kontribuutiot, jotka vuodesta 1871 lähtien ovat keskeytymättä kehittäneet kommunistista ideologiaamme, politiikkaamme ja organisaatiotamme. Toisten jättiläisten, Leninin ja puheenjohtaja Maon, mutta myös suuren Engelsin, toveri Stalinin ja puheenjohtaja Gonzalon kontribuutiot sallivat meidän asettaa Pariisin kommuunin kontribuutiot uuden aikakauden ja Maailman proletaarisen vallankumouksen prosessin kolmannen vaiheen palavaan todellisuuteen, sisältyen “50 – 100 vuoteen” jona imperialismi ja taantumus tulevat poispyyhkäistyiksi maan päältä.

Tämä ajanjakso, jota leimaa imperialismin romahtaminen, mikä luo jännitteitä ja kuohuntaa kautta maailman, on Maailman proletaarisen vallankumouksen strategisen offensiivin aikaa. Puheenjohtaja Gonzalo esittää, että maailmanvallankumouksen prosessilla imperialismin ja taantumuksen poispyyhkäisemiseksi on kolme vaihetta: ensimmäisenä strateginen defensiivi; toisena strateginen tasapaino; ja kolmantena maailmanvallankumouksen strateginen offensiivi. Kommuuni avasi ensimmäisen vaiheen, vallankumouksen strategisen puolustuksen, jonka, soveltaen ristiriidan lakia kaikkeen, vastinparina on vastavallankumouksen offensiivi.

Karl Marx pitää kommunardien pääansiona sitä, että he yrittivät ensimmäistä kertaa historiassa luoda proletaarisen valtion. Hän asettaa loistavasti, että työväenluokka ei voi yksinkertaisesti ottaa haltuunsa olemassaolevaa valtiokoneistoa ja laittaa se pyörimään omien tarpeidensa puolesta, vaan sen täytyy hajottaa se. Lenin osoitti että Kommuuni on loistava esimerkki siitä, kuinka proletariaatti kykeni “proletariaatti kykenee toteuttamaan demokraattisia tehtäviä, joita porvaristo kykeni vain julistamaan.” (Lenin, Kommuunin opetuksia). Analysoidessaan Kansalaissota Ranskassa pariisilaisten työläisten ottamia yhteiskunnallisia ja taloudellisia toimenpiteitä, Marx korosto ajatusta, että huolimatta kuinka arkailevia ne olivatkin, niiden pääsuuntauksena oli pakkoluovuttajien pakkoluovutus.

Se oli Marxin opetukset Pariisin kommuunista omaksuen, miten venäläinen proletariaatti, bolshevikkipuolueen johdon ja Leninin johdon alla, saivat riemuvoiton vuoden 1917 Lokakuun suuressa sosialistisessa vallankumouksessa, rakentaen neuvostovallan, proletariaatin diktatuurin, Kommuunin todellisena jatkona. Neuvostot olivat korkein järjestömuoto, jonka kautta suuren Leninin ja toveri Stalinin johtama proletariaatin diktatuuri pystytettiin, perustuen työläis-talonpoikaliittoon, yhdistäen takapajuisimmat ja hajanaisimmat raatavat ja riistetyt joukot, näin varmistaen keskeytymättömän siirtymän porvarillisdemokraattisesta vallankumouksesta sosialistiseen vallankumoukseen.

Kun joukot puheenjohtaja Mao Tse-tungin johtamina ja kommunistisen puolueen johdolla ottivat vallan Kiinassa vuonna 1949, se oli Marxin syntetisoima ja Leninin kehittämä Kommuunin kokemus, joka palveli perustana välittömälle siirtymiselle sosialistisen vallankumouksen ja proletariaatin diktatuurin kehittämiseen Kiinan kansantasavallassa.

Ja myöhemmin Suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen (SPKV), Maailman proletaarisen vallankumouksen suuren ja korkeimman merkkipaalun aikana, kolme-yhdessä -vallankumoukselliset komiteat olivat uudet vallan elimet, jotka perustettiin Kommuunin kokemuksen jatkajina.

Kolme-yhdessä -vallankumoukselliset komiteat, jotka saivat alkunsa puheenjohtaja Mao Tse-tungin aloittamassa ja johtamassa sitkeässä taistelussa kapitalistista restauraatiota vastaan, olivat SPKV:n korvaamattomia välineitä, joiden kautta miljoonapäiset joukot ottivat omiin käsiinsä valtion asiat, poliittiset, sotilaalliset, kulttuurilliset, tuotannon, jne., ja kumosivat porvariston edustajat jotka olivat kaivautuneet puolueeseen, kansanvapautusarmeijaan ja valtioon, estäen kapitalistisen restauraation Kiinassa kymmenen vuoden ajan.

Kommuunin aikana näemme aseellisen vastakkainasettelun kahden radikaalisti eri tyyppiä olevan valtion välillä, ilmaisun uudesta ja vanhasta maailmasta. Tämä on vallan, kaiken vallan, aseiden sydän. Kommuuni vahvisti vallankumouksellisen väkivallan tarpeen ja näytti kansalaissodan voiman, asettaen käytännöllisen todisteen marxilaisesta periaatteesta, jota puheenjohtaja Mao tulisi kehittämään, jonka mukaan “kaikki valta kasvaa kiväärin piipusta” ja että “ilman kansanarmeijaa kansalla ei ole mitään”. “Euroopassa kummittelevasta aaveesta” on tullut todellinen uhka. Marx tarkensi, että “aseistettu Pariisi oli ainoa vakava este vastavallankumouksellisen salaliiton tiellä. Näin ollen Pariisi tuli riisua aseista.” (Marx, Kansalaissota Ranskassa) Valtaa ei vain valloitettu asein, vaan sitä myös ylläpidettiin vallankumouksellisella väkivallalla. Tämä ensimmäinen kokemus näytti, että voimme estää kapitalismin restauraation vain väkivalloin, mikä tänään on kansansotaa, ja jos luokka on menettänyt vallan, on tarpeen soveltaa kansansotaa vastarestauraatioon.

Älkää koskaan luovuttako kansalliskaartin aseita, sitä huutavat kommunardit 150 vuotta myöhemmin!

Mitä Kommuunin kokemus kertoo meille johtajuuden kysymyksestä, puoluejohdosta? Tässä suhteessa, kirjeenvaihdossa Kugelmannin kanssa 12. huhtikuuta 1871, Marx osoittaa kommunardien kuolettavat virheet: 1) offensiivi Versailles’ia vastaan olisi pitänyt aloittaa välittömästi, kun vihollinen oli paniikissa eikä se ollut saanut aikaa keskittää voimiaan. Tämä tilaisuus hukattiin; 2) keskuskomitea luopui liian kiireellisesti vallastaan tehdäkseen sijan Kommuunille.

Marx asettaa lähtökohdaksi proletariaatin tarpeen yhtenäiselle puolueelle, joka olisi kykenevä johtamaan sitä luokkataistelun myllerryksissä. Erilaisiin “puolueisiin” jakautuneiden kommunardien varovaisuus oli Kommuunille kuolettavaa. Vain yhtenäinen puolue, harjoittaen demokraattista sentralismia, ollen proletariaatin ideologian ohjaama, on kykenevä käymään sotaa oikeutetusti ja saavuttamaan voiton.

Seuraten Kommuunin opetuksia maoismi asettaa: perustavanlaatuista on valta. “Valta, joka perustuu kommunistisen puolueen johtamaan aseelliseen voimaan ja joka valloitetaan ja jota puolustetaan kansansodan kautta“. (PKP, Marxismi-leninismi-maoismista) Jo Kommuunin kokemus, nerokkaan Marxin analysoimana, vahvisti tämän tarpeen, ei muuta! Kuka voi kiistää, että maoistit ovat sankarillisten kommunardien uskollisia jatkajia, eivät muut kuin revisionistit ja he jotka naamioivat marxismia. Tämä Kommuunin esittämä tarve tulee ilmaistuksi päivittäin oikeutetussa ja horjumattomassa tahdossamme rekonstituoida/konstituoida/uudelleenorganisoida kommunistiset puolueet ja valmistella/aloittaa kansansota. Ja, siinä vaikeiden ja monimutkaisten ongelmien erityisessä tapauksessa, mitä Perun kansansota edelleen käy läpi, päästääkseen ulos tästä tilanteesta, siihen vastaa puolueen uudelleenorganisointi kansansodan kautta ja sitä varten, murskaamalla revisionistisen ja kapitulationistisen oikeisto-opportunistisen linjan (OOL) kurjat rotat. OOL-rotat, jotka imperialismin ja taantumuksen suunnitelmaa seuraten peräänkuuluttavat “sovintoa” ja anelevat taantumuksen anteeksiantoa, teeskennellen saadakseen meidät uskomaan että “kansansota on päättynyt tappioon“. Puheenjohtaja Gonzalo on opettanut meille, että vaikka olisi vain yksi kommunisti jäljellä, hänen velvollisuutenaan on tehdä kaikki uudestaan ja jatkaa kansansodan voittamattomalla tiellä.

Kansalaissota Ranskassa, erittäin tärkeä Internationaalin poliittinen asiakirja, aseisti koko maailman kansainvälisen proletariaatin Kommuunin kokemuksella ja se oli nerokas todistus marxismin ideologisesta voitosta kaikkien esimarxilaisen sosialismin varianttien yli. “Ensimmäisen kauden (1848—1871), myrskyjen ja vallankumousten kauden loppu­puolella marxilaisuutta edeltänyt sosialismi kuolee.“ (Lenin, Karl Marxin opin historialliset kohtalot) Tämä Kommuunin kokemuksen nerokas synteesi oli erityisen tärkeä taistelussa pikkuporvarillisia ideologeja vastaan, jotka kielsivät proletariaatin diktatuurin välttämättömyyden.

Nykyinen maailmaa ravisuttava jättiläismäinen kriisi on yksi noista suurista hetkistä, jolloin totuus voittaa. Vielä enemmän tällä hetkellä, kun imperialismin ja byrokraattisen kapitalismin kriisi on kärjistymässä kaikkialla maailmassa, kaikki ristiriidat kärjistyvät ja vallankumouksellinen tilanne, joka kehittyy epätasaisesti kaikkialla maailmassa, kehittyy yhä enemmän, suurella joukkojen aktiivisuudella, sen räjähtävyys saa kaikki taantumukselliset ja heidän revisionistiset palvelijansa tärisemään; se ilmentää itseään kaikkialla, marssien ennennäkemättömiin räjähdyksiin. Objektiivista tilannetta kohtaa vakaasti subjektiivinen tekijä, pääasiassa kommunististen puolueiden prosessi, marxilais-leniniläis-maolaisina, pääasiassa maolaisina uudentyyppisinä puolueina, militarisoituina aloittamaan uusia kansansotia. Näin avaten vallankumousten uuden vaiheen tai ajanjakson osana Maailman proletaarisen vallankumouksen uutta suurta aaltoa, sisältyen “50 – 100 vuoden” ajanjaksoon johon maailmanvallankumouksen strateginen offensiivi on kirjoitettu. Se näyttää, että vallankumous on tämän päivän maailman historiallinen ja poliittinen pääsuuntaus. Tämä tilanne määrää kommunististen puolueiden tehtävät, strategian ja taktiikat kautta maailman.

Tarvittiin vain yhdet taantumukselliset vaalit USA:ssa, jotta “todellisen” maoismin valheelliset puolustajat kuten Bob Avakian ja muut johtajat näyttivät todelliset kasvonsa maailman proletariaatille puolustamalla taantumuksellisen imperialistin Bidenin voittoa.

Näistä kriiseistä totuus nousee, “jättiläismäinen jätekasa” tulee lakaistuksi pois proletariaatin toimesta.

Revisionistit ja opportunistit eivät halua nähdä, että mikään ei ole suoraviivaista, että kaikki kehittyy epätasaisesti, ja että täytyy kaatua oppiakseen kävelemään. Ne, jotka eivät hyväksy Perun kansansodan kokemuksen valtavaa kontribuutiota, toistaen tekosyynä perusteetta mitä imperialismi-taantumus-OOL propagoi että “kansansota päättyi tappioon“, olisivat epäilemättä sylkeneet Kommuunin kokemuksen päälle. Huolimatta Kommuunin tappiosta, Marx sanoi, “Työläisten Pariisia ja sen Kommuunia tullaan aina juhlimaan uuden yhteiskunnan mainehikkaana airueena. Sen marttyyrien muisto tulee aina säilymään työväenluokan sydämessä.” (Marx, Kansalaissota Ranskassa)

Kuten Lenin pani merkille Valtiossa ja vallankumouksessa: “Vallankumouksellisessa joukkoliikkeessä, vaikkei se saavuttanutkaan päämääräänsä, hän näki tavattoman tärkeän historiallisen kokemuksen, proletaarisen maailmanvallankumouksen tietynlaisen edistysaskeleen, käytännöllisen askeleen, joka on tärkeämpi kuin sadat ohjelmat ja järkeilyt. Marx asetti tehtäväkseen tämän kokemuksen erittelyn, taktillisten opetusten ottamisen siitä, oman teoriansa tarkistamisen sen pohjalla.“

Me todelliset marxilaiset opimme jokaisesta kokemuksesta ja vahvistamme, että kansansota Perussa on maailman proletaarisen vallankumouksen strategisen offensiivin ensimmäinen näytös. Jatkakoot imperialistit, taantumukselliset ja heidän “rauhankirjeiden” väärennöksen OOL-palvelijansa hyeenan unelmiaan; sillä ei puheenjohtaja Gonzalo, eikä PKP, eivätkä todelliset kommunistit, eivätkä kansanvapautusarmeijan taistelijat, eivätkä Uuden vallan kansanjoukot koskaan luovuttaneet aseitaan, eivätkä hyväksyneet jenkkien-CIA:n “rauhansopimuksia“. Kuten kommunardit, he jatkoivat sinnikkäästi kansansodassa. Jälkimmäisessä tapauksessa työväenluokan demoralisaatio olisi ollut paljon suurempi onnettomuus, kuin minkään määrän “johtajien“ perikato.

Ne monimutkaiset ja vaikeat ongelmat, joihin kansansota Perussa astui, johtuivat enimmäkseen OOL:n revisionististen ja kapitulationististen rottien petturuudesta, jotka taantumuksen avulla soluttautuivat puoluekomiteoihin ja turvautuivat rivijäsenten sysäämiseen johtoa vastaan, luovuttamalla sinnitelleitä johtajia, kun heidän kutsunsa laskea aseet ja lopettaa kansansota epäonnistui. OOL juonitteli kaiken edellämainitun vaihtokauppana riistäjien ja sortajien, vallankumouksen pyövelien antamasta armahduksesta, kieltäen maoismin, puheenjohtaja Gonzalon, gonzalon ajattelun ja kansansodan. Naurettavia hahmoja, jotka taantumuksen käsissä, antaen sille sielunsa ja ruumiinsa, teeskentelivät neuvottelevansa taantumuksen kanssa. Mistä ne voisivat neuvotella? Ei mistään! Vain petoksesta ehdottaen itsensä vaihtamista vastineena palveluksesta puheenjohtaja Gonzalon maineen likaamiseksi omalla petturuudellaan, puolueen ja kansansodan tuhoamiseksi.

Maoismi, kuten puheenjohtaja Gonzalo sen määrittelee, on tullut vahvistetuksi päteväksi tosiasioilla ja tulella Perun kansansodan alkamisesta lähtien, kuten marxismin pätevyys tuli vahvistetuksi kommunardien verellä. Sekä perulaiset kommunistit että kommunardit osoittivat historiallisen aloitteellisuutensa ja uhrautuvaisuutensa, mistä Marx puhuu teoksessaan Kansalaissota Ranskassa. Nykyisin, kommunistit Perussa, pitäytyen lujasti puheenjohtaja Gonzalon johtajuudessa sekä marxismi-leninismi-maoismi, gonzalon ajattelussa, jatkavat sinnikkäästi puolueen yleisen uudelleenorganisoinnin tehtävässä ylittääkseen tilanteen, jossa kansansota on johtuen puheenjohtaja Gonzalon vangitsemisesta, absoluuttisessa eristyksessä vuodesta 1992, ja johtuen OOL:n petturuudesta joka rakenneltiin vankiloissa CIA:n-taantumuksen avulla.

Toinen Kommuunin periaate, jota meidän tulee ruumiillistaa ja tarttua lujasti aikana, jolloin taantumus pyrkii mobilisoimaan joukkoja valmistellakseen imperialistisia sotasuunnitelmia, on internationalismi. Kuten Marx sanoi, “Kommuunin lippu on maailmantasavallan lippu“ ei enempää eikä vähempää. Nimittämällä saksalaisen työministerin ja puolalaisen Pariisin puolustuksen päälliköksi, Kommuuni vahvisti maailmalle että kaikkien maiden proletaarien on liityttävä yhteen vihollistensa lyömiseksi.

Puheenjohtaja Mao sanoi sen hyvin, internationalismi on kommunismin henki! Organisatoriselta katsantokannalta, kokemus Kansainvälisen työväenliiton (I internationaalin) konkreetista ja aktiivisesta tuesta Kommuunille on kärjistänyt taistelua anarkistista näkemystä vastaan KTL:sta. Marx ja Engels vahvistivat KTL:n kongressissa Kommuunin jälkeen, että pääneuvosto ei ole vain yksinkertainen tietotoimisto kuten anarkistit haluavat, vaan proletariaatin todellinen yleisesikunta. Kommuunista lähtien porvaristo on pannut merkille vaaran, jota kansainvälisesti järjestäytyneet työläiset edustavat. Tämä irrationaalinen pelko oli muuttuva terroriksi vuoden 1917 voitokkasta Lokakuun suurta vallankumousta seuranneen Kolmannen internationaalin luomisen jälkeen. Tänään enemmän kuin koskaan on tarve rekonstituoida proletariaatin yleisesikunta yksi kiireellisimmistä tehtävistämme! Tällä tiellä, nykyisessä tilanteessa, maolaisten kommunististen puolueiden ja järjestöjen kutsu Ensimmäisen yhtenäisen kansainvälisen maolaisen konferenssin (YKMK) pitämiseksi ja Proletariaatin uuden kansainvälisen järjestön (PUKJ) syntyminen on suurenmoisen tärkeää.

Kommuuni on osa tätä “luokkataistelun eeposta“, kuten puheenjohtaja Gonzalo oikein sanoi. Se on todiste siitä, että “vain luokkataistelu voi luoda ideologiamme“ ja että vain “luokkataistelu keskuksenaan politiikka vallan valtaamisena ja puolustamisena luokalle kumoamalla muut vallat, vain tutkimuksen käytännöllä, saattoi luokka luoda ajattelun ja toiminnan jättiläisiä“.

Marxismi-leninismi-maoismi, pääasiassa maoismi, näyttää jokapäiväisessä elämässä elävyytensä proletariaatin sankarillisen eepoksen jatkona ihmiskunnan vapauttamiseksi. Se näyttää vielä enemmän todenmukaisuutensa heltymättömässä taistelussa, jota maoistit käyvät ympäri maailman vahvistaakseen kansansotia Intiassa, Perussa, Turkissa ja Filippiineillä, laukaistakseen uusia, rekonstituoidakseen kommunistiset puolueet ja lähteä jälleen kerran valloittamaan taivaita.

Tänään meidän on otettava aloite, uskallettava taistella, pelkäämättä antaa vertamme Maailman proletaarisen vallankumouksen suurelle asialle. Epäilys, välttely, on virhe, kun vallankumouksen uusi suuri aalto on kehittymässä ja vallankumousten uusi ajanjakso julistetaan joukkojen räjähdyksillä myönteiseksi puoleksi imperialismin ja sen jälkikasvun byrokraattisen kapitalismin jättiläismäisessä kriisissä. Elämme suurten myrskyjen ja suurten muutosten aikaa kaikkialla maailmassa. Murskatkaa revisionismi, paljastakaa opportunismi, vahvistakaamme itseämme ideologisesti, sillä MPV:n etenemisen täytyy lakaista pois “roskakasat“! Tuomitkaa ja vastustakaa lujasti imperialistisia ryöstösotia kansansodalla. Tehkää demokraattinen vallankumous ja sosialistinen vallankumous kansansodalla, päämuotona valmistautuen imperialistisen maailmansodan mahdollisuuteen. Muuttakaa Kommuunin tavoin imperialistinen sota sorrettujen luokkien kansalaissodaksi sortajiaan vastaan, sodaksi kapitalistiluokan pakkoluovuttamiseksi, vallan valtaamiseksi proletariaatille, sosialismin toteuttamiseksi.

Olkaamme esimerkillisiä kuten maineikkaat kommunardit, nostakaamme maailman proletaarisen vallankumouksen punalippu kommunismin puolesta kansansodalla! Olkaamme uskollisia sankarillisille kommunardeille, kohottaen, puolustaen, ja soveltaen marxismi-leninismi-maoismia, pääasiassa maoismia!

“Työläisten Pariisia ja sen Kommuunia tullaan aina juhlimaan uuden yhteiskunnan mainehikkaana airueena. Sen marttyyrien muisto tulee aina säilymään työväenluokan sydämessä. Sen pyövelit historia on jo nyt naulinnut siihen häpeäpaaluun, josta heitä eivät pysty vapauttamaan heidän pappiensa mitkään rukoukset.” (Marx, Kansalaissota Ranskassa)

Tänä päivänä vain maoistit kohottavat Kommuunin punalipun taistelun aseena!

Allekirjoitukset:

Komitea Yhdysvaltojen kommunistisen puolueen rekonstituoimiseksi

Komiteat Itävallan (maolaisen) kommunistisen puolueen perustamiseksi

Komitea Punalippu – Saksan liittotasavalta

Brazilian kommunistinen puolue (punainen fraktio)

Kolumbian kommunistinen puolue (punainen fraktio)

Ecuadorin kommunistinen puolue – Punainen aurinko

Perun kommunistinen puolue

Maolainen komitea Suomessa

Maolainen kommunistinen puolue (Ranska)

Palvelkaa kansaa – kommunistinen liitto (Norja)

Kommunistinen ryhmä (maolainen) (Kiina)

Vallankumouksellinen ydin Meksikon kommunistisen puolueen rekonstituoimiseksi

Chilen kommunistisen puolueen punainen fraktio

Turkin kommunistinen puolue / marxilais-leniniläinen

18. maaliskuuta 2021