Rondonian osavaltio sijaitsee Lounais-Brasiliassa ja kuuluu läntiseen Amazoniin. Osavaltion pääkaupunki on Porto Velho, joka on samalla osavaltion suurin kaupunki. Osavaltio on Brasilian 5. pienin, väkiluvultaan noin 1,8 miljoonan suuruinen. Etelässä ja lännessä se jakaa rajan Bolivian kanssa. Maantieteellisesti alueella on sademetsää ja hedelmällistä tasankoa. Manviljelys on alueen taloudelle tärkeää. Pääasiallisia viljelytuotteita ovat maissi, riisi, kaakao, kasava, sekä nautakarjan laiduntaminen. Alueella puhutaan yli 20 alkuperäiskieltä. Portugalilaiset valloittajat toivat mukanaan feodalismin ja synnyttivät tilanherraluokan, jolle maanomistus on edelleen keskittynyt. Brasilia on puolifeodaalinen puolisiirtomaa, jossa suuria plantaaseja hallitsevat tilanherrat ja enemmistö talonpojista ovat köyhiä ja maattomia. Siksi maassa on voimakas ja vallankumouksellinen köyhien talonpoikien liike, joka kamppailee maasta tilanherraluokkaa ja sen valtiota, Brasilian osavaltiota vastaan.
Vuoden 1995 kesäkuussa maattomien köyhien talonpoikien ja maatalousproletariaatin kamppailu koki impulssin, kun noin 500 maaseudun köyhälistön perhettä, pääasiassa naisia, lapsia ja vanhuksia, valtasivat Santa Elinan tilan maita, joka sijaitsee Colorado del Oesten kaupungin läheisyydessä. Maan omistaa suurtilallinen Helio Pereira de Morais, jonka maaomaisuus on suurluokaltaan tuhansia hehtaareja (!). Maanomistuksen keskittymisen havainnollistamiseksi teollistuneessa imperialistisessa Suomessa keskipeltoala on noin 40 hehtaarin luokkaa. On selvää, että maanvaltaajat toimivat pakosta, nimittäin nälän ja köyhyyden ajamina, byrokraattisfeodaalisen valtion pakottamana.
Tilanherra Helio vaati Colorado del Oesten käräjillä osavaltiolta toimia talonpoikien karkottamiseksi vedoten “omaisuudensuojaan”. Karkoitusoperaatiota määrättiin johtamaan kapteeni Mena Mendes, jonka tehtäväksi annettiin talonpoikien leirin hajottaminen ja oikeuden häätöpäätöksen toimeenpaneminen. Myös naapuritilan tilanherra Antenor Duarte do Valle osallistui operaatioon värväämillään palkkasotilailla. Sotilaspoliisit valmistivat kesktysleirin läheiselle jalkapallokentälle ja aloittivat silmittömän rynnäkön talonpoikien pystyttämään leiriin kello 3 aamuyöllä 9. elokuuta. Hyökkäystä seurasi tulitaistelu ja talonpoikien tekemä sankarillinen vastarinta alkeellisilla aseilla: kivillä, kepeillä, metsästyskivääreillä ja improvisoiduilla räjähteillä. Yhteensä 53 talonpoikaa sai surmansa ja haavoittui, mukaanlukien 7 vuotias Vanessa dos Santos Silva, joka sai luodista osuman selkäänsä paetessaan tulitaistelua äitinsä kanssa. Taantumus päästi valloilleen lahtariterrorin köyhien talonpoikien niskaan rangaistuksena siitä, että nämä olivat ottaneet kohtalonsa omiin käsiinsä ja taistelleet maasta, toimeentulosta ja elämästään, sekä tehneet vastarintaa taantumuksellisen valtion sotilaspoliiseille, jotka toimeenpanivat tilanherrojen omistusoikeutta. Useita talonpoikia teloitettiin soveltaen mitä julminta lahtariterroria. Brasilian taantumuksellinen valtio syyllistyi teossaan lukuisiin rikoksiin Amerikan sisäisen ihmisoikeuskomission raportin mukaan, kuten esimerkiksi kidutukseen, elämän turvaamisen laiminlyömiseen, sekä rehellisen oikeusprosessin torppaamiseen talonpojille.
Päivä on jäänyt elämään “Corumbianan verilöylynä” ja “Santa Elinan taisteluna”, joka muistetaan köyhien talonpoikien sankarillisen vastarinnan päivänä. Tuon tapahtumat edustavat suurta impulssia köyhien talonpoikien liikkeessä kamppailussa maasta, sekä yleensä harppausta vallankumouksellisen liikkeen kehityksessä Brasiliassa. Se on nähtävä osana prosessia, jossa köyhät talonpojat ovat organisoituneet Köyhien talonpoikien liigaksi (LCP), joka tänäpäivänä kehittää talonpoikien kamppailua tilanherraluokkaa ja Brasilian vanhaa valtiota vastaan kamppailussa maasta.