Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
JUHLIKAA TAISTELEVASTI SANKARILLISUUDENPÄIVÄÄ!
Me, maolaiset puolueet ja järjestöt, jotka allekirjoitamme tämän 35. vuosipäivän julkilausuman sankarillisuudenpäivälle, joka on muodostunut vallankumouksellisten poliittisten ja sotavankien kansainväliseksi päiväksi, tervehdimme voittamatonta kansainvälisen proletariaatin ideologiaa, marxismi-leninismi-maoismia, pääasiassa maoismia; jonka voittamattomien lippujen alla me etenemme Kansainvälisen kommunistisen liikkeen jälleenyhdistämisen konkretisoimisessa, kovassa ja pitkällisessä taistelussa, joka konkretisoituu kommunististen puolueiden rekonstituutioon kansansodan aloittamiseksi ja kehittämiseksi kussakin maassa, marssilla kohti Yhdistynyttä maolaista kansainvälistä konferenssia ja Proletariaatin uutta kansainvälistä organisaatiota.
Kesäkuun 19. päivänä kommunistit ja vallankumoukselliset kaikkialla maailmassa juhlivat tätä päivämäärää muistaen Perun kommunistisen puolueen sotavankien kapinaa 35 vuotta sitten. Heitä, jotka kapinoivat puolustaen vallankumousta ja elämäänsä vastustaen taantumuksen suunnitelmaa heidän tuhoamisekseen ja ratkaisevan iskun antamisesta kansansodalle. Tuo hirviömäinen ja kurja kansanmurha, joka tapahtui fasisti García Pérezin hallituksen mandaatilla, törmäsi taipumattomaan, raudanväkevään vastarintaan, jota tekivät toverit, taistelijat ja joukkojen lapset, jotka kohottivat korkealle ideologian, arvon ja sankarillisuuden, osoittaen rohkeasti roihuavaa, sotaisaa uhmakkuuttaan, joka muovasi El Frontónin, Luriganchon ja Callaon taistelun loistavien juoksuhautojen monumentaalisen trilogian, historiallisessa virstanpylväässä, joka julistaa yhä enemmän sankarillisuudenpäivän suuruutta. He valloittivat suuren poliittisen, sotilaallisen ja moraalisen voiton Perun kommunistiselle puolueelle, luokalle, Perun kansalle ja maailman kansoille. Se on historiallinen virstanpylväs, jota juhlimme ympäri maailman. Niinpä sankarit jatkavat taisteluiden voittamista ja vallankumouksen palvelemista. Proletariaatti ja maailman kansat ovat aina kantaneet suurta ja ansaittua kunnioitusta ja velvollisuutta heitä kohtaan: jatkaa heidän tehtäväänsä.
Tällä juhlallisella tilaisuudella me tervehdimme nykyisiä kansansotia, jotka vastoin kaikkia vaikeuksia jatkavat voittamatonta marssiaan, kuten kansansodat Perussa, Intiassa, Turkissa ja Filippiineillä. Kansansodat, jotka näyttävät tietä eteenpäin niille, jotka vielä odottavat syntymistään, palvellen maailmanvallankumousta ja pitäytymistä marxismi-leninismi-maoismin pääasiassa maoismin kohottamisessa korkealle, puolustamisessa ja soveltamisessa; kansansodat, jotka ovat loistava majakka nykyisille vapautuksen puolesta käytäville ja muille aseellisille taisteluille, joita kansainvälinen proletariaatti ja maailman kansat käyvät pyyhkiäkseen pois imperialismin ja taantumuksen maan päältä.
Tämä on otollinen tilaisuus tuomita Perun vanhan valtion nykyinen fasistinen, kansanmurhanhimoinen ja isänmaata myyvä hallitus, joka – kohdaten puheenjohtaja Gonzalon taipumattoman ja raudanväkevän vastarinnan edessä hänen puolustaessaan puolueen ja vallankumouksen suurta johtoa –, päämiehenään Sagasti, samoin kuin hänen edeltäjänsäkin – laskien revisionistisen ja kapitulationistisen oikeisto-opportunistisen linjan (OOL) rottien varaan ja jenkki-CIA:n johdon alla – jatkaa suunnitelmansa toteuttamista puheenjohtaja Gonzalon tuhoamiseksi, pitäytyen hänen ehdottomassa ja jatkuvassa eristämisessään nyt jo liki 29 vuotta. Vanhan valtion auktoriteetit, sen toimeenpanevasta haarasta tuomioistuinten ja vankiloiden järjestelmään asti toimivat sokealla vihalla ja perverssillä murhanhimoisella raivolla maailman tärkeintä vallankumouksellista poliittista vankia vastaan pitäen hänet eristyksissä, ainoastaan yhteydessä vangitsijoihinsa eri tasoilla ja antaen hänelle vain jenkki-CIA:n, Perun taantumuksen ja OOL:n rottien ennakolta vääristelemää ja manipuloimaa tietoa ulkomaailmasta. Puolustakaa puheenjohtaja Gonzaloa ja Gonzalon ajattelua, Perun kommunistisen puolueen ja Perun vallankumouksen suurta johtajaa!
Turkissa vankilat ovat paikka, jossa hallitsevat luokat näyttävät todelliset kasvonsa. Hallitsevat luokat hallinnoivat Turkin vankiloita tämän logiikan puitteissa ja käytännöt ovat suoraan suhteessa itse hallinnon todelliseen luonteeseen. Turkkilaisten vankiloiden historia on täynnä fasismin joukkomurhia kommunisteja ja vallankumouksellisia vastaan, ja niitä vasten on peruuttamattomasti kirjoitettu kommunistien ja vallankumouksellisten vastarinnan ja antikapitulaation murtumaton tahto. Valtion hyökkäyksen tuloksena satoja vallankumouksellisia vankeja on tapettu kiduttamalla tai ampumalla. Erityisesti sotilasjuntan aikana vankilat muutettiin kidutuskeskuksiksi, eikä tämä tilanne ole oikeasti muuttunut parlamentarismina esiintyvän fasismin aikana. Sadat vangitut kommunistit ja vallankumoukselliset ovat eläneet nyt jo vuosia eristyssellien ja akuutin eristyksen oloissa, joissa heidän perusoikeutensa ovat pysyvästi hyökkäyksen kohteena. Riittää katsoa vain Turkin vankiloita, että näkee määräävän hallinnon todellisen luonteen kaikessa alastomuudessaan. Samaan aikaan koko maailman porvariston käytös ja yhteinen vihamielisyys konkretisoituu siellä. Vuoden 2000 joulukuun 19. päivän hyökkäys, tuorein joukkomurha Turkin vankiloissa, on konkreettinen esimerkki tästä. Tämä joukkomurha suunniteltiin NATO:n yhteisenä operaationa, ja operaation valmistelut suoritettiin espanjalaisen kenraalin avustuksella. Pääasiallinen perusteen tälle yhteisoperaatiolle voimme nähdä Turkin pääministerin julkisessa lausunnossa, jossa todettiin, että kommunistit ja vallankumoukselliset voitaisiin pitää vankilassa perustuen heidän julkiseen yhteyteensä ja suoraan osallistumiseensa luokkataistelussa, sillä he ovat suorana esteenä IMF:n seuraamalle politiikalle. Saksan valtion yhteisoperaatio yhteistoiminnassa Kreikan, Ranskan ja Sveitsin kanssa TKP/ML:ää vastaan vuonna 2015 ilmaisi myös porvariston yhteisen vihamielisyyden aatetta kommunisteja ja vallankumouksellisia vastaan. Yhtäältä pidätykset ja vangitsemiset ovat hallitsevien luokkien pyrkimystä luokkataistelun etujoukon loihtimiseksi pois, toisaalta ne myös palvelevat uhkauksena joukoille.
Intiassa yli 10 000 väitettyä maolaista on vankilassa, ja heihin täytyy lisätä vielä monet tuhannet vangit kansallisista vapautusliikkeistä (Kashmir, Manipur jne.) sekä muut demokraattiset liikkeet, heidän joukossaan tunnettuja henkilöitä kuten Varavara Rao, G.N. Saibaba, myös Ajith ja Hany Babu Musaliyarveettil Tharayil, jotka on vapautettu sillä välin. Intiassa on vangeista 70 % on vailla tuomiota, minkä johdosta siellä on maailman suurin osuus tuomiota vailla olevista vangeista. Vangit viruvat telkien takana vuosia ja jopa vuosikymmeniä ilman, että Intian vanha valtio julistaa heille lopullisen tuomion. “Operaatio Vihreä Metsästys” (“Operation Green Hunt”), joka on sotaa kansaa vastaan, ei ole vain tuhoamiskampanja, joka terrorisoi erityisesti köyhiä talonpoikia “valeyhteenotoilla” (“Fake Encounter”), vaan täyttää myös vankiloita. Tätä vastaan on suuria kansainvälisiä liikkeitä, jotka ovat pakottaneet jopa Amnesty Internationalin toimiin. Mutta poliittiset vangit, jotka on jonkin ajan kuluttua suuren solidaarisuuden ansiosta päästetty vapaaksi takuita vastaan, tulevat jälleen pian uudestaan vangituiksi. Tässä tarkoituksessa vanha valtio käyttää hyväkseen “lakia laittoman toiminnan ehkäisemisestä” (“Unlawful Activities Prevention Act – UAPA).
Filippiinien kommunistisen puolueen tietojen mukaan vuoden 2020 lopussa on ollut yli 650 poliittista vankia vangittuna Filippiineillä. Valtaosa poliittisista vangeista, jotka on pidätetty Duterten regiimin aikana, so. yli 200 vankia, on talonpoikia, joita syytetään jäsenyydestä Uudessa kansanarmeijassa. Näiden talonpoikien joukossa on Amanda Echanis, joka pidätettiin vain kuukausia vanhan poikansa Randall Emmanuelin kanssa. Edelleen Duterten hallinto on kuuluisa käytännöstään suorittaa teloituksia ilman oikeudenkäyntiä väittäen heitä “huumekauppiaiksi”. Sen “huumeidenvastainen sota” on hyvin tunnettu, ja se on aina kohdistunut laajimpiin ja syvimpiin joukkoihin.
Yli 70 vuoden ajan Palestiinan kansa on antanut kovaa ja sankarillista vastarintaa suurella uhrautuvaisuudella sionistista kansanmurhapolitiikkaa vastaan. Israelin pidättämien palestiinalaisten poliittisten vankien kokonaismäärä on noin 4400. Heidän joukossaan on 430 hallinnollista pidätettyä, miehiä ja naisia ilman syytettä tai todistusaineistoa. 160 lasta on Israelin sionistisen valtion vangitsemina. Ja yli 30 vankia on vangittu yli 25 vuodeksi. Sionististen asevoimien viimeaikaisten hyökkäysten kulussa Palestiinan kansaa vastaan Gazan kaistaleella, noin 1400 väsymätöntä vastarintaa tarjonnutta palestiinalaista pidätettiin.
Mutta se ei ole vain tämä sionistinen valtio, joka sortaa Palestiinan kansan oikeutettua taistelua verellä ja tulella, vaan myöskin imperialistiset valtiot kuten Ranska, joka pitää Georges Ibrahim Abdallah’ia vankina yli 36 vuotta ja kieltää häneltä jopa ranskalaisen valtion omien lakien ja kansainvälisten sopimusten tunnustamat perustavimmatkin oikeudet koskien vankien kohtelua jne. Mutta on myöskin tarpeen sanoa selvästi, että sorto vallankumouksellisia vankeja kohtaan Euroopan maissa ei poikkea kovinkaan paljoa mainituista maista. Tunnettu tapaus on brittiläisen imperialismin sorto irlantilaisia tasavaltalaisvankeja kohtaan, tyypillisinä tapauksina Bobby Sands, Patsy O’Hara ja Francis Hughes.
Talonpoikien taistelut maasta Brasiliassa ovat väkivaltaisen sorron kohteina tilanherrojen-byrokraattien valtion toimesta, fasisti Bolsonaron johtaman de facto sotilashallituksen sorron seurauksena monia Köyhien talonpoikien liiton (LCP) talonpoikaisjohtajia ja aktivisteja on otettu vangeiksi, joista toverit Ezequiel, Luis Carlos, Estefane ja Ricardo ovat edelleen vankeudessa.
Kolumbiassa, seurauksena kansannousun kiihkeästä sorrosta Iván Duquen hallituksen toimesta, jota Bidenin USA:n imperialistinen hallitus tukee, hirmuisten verilöylyjen ohella väestöä vastaan tusinoilla kuolleilla ja sadoilla haavoittuneilla, joista monet ovat menettäneet toisen silmänsä poliisin, armeijan ja aseistettujen siviilien (apuvoimien) suorittamassa repressiossa tehdyn väkivallan seurauksena, se on pidättänyt ja vanginnut tuhansia mielenosoitusten osallistujia. Vähintään 70 Kolumbian kansan lasta on tullut poliisin tai aseistettujen siviilien tappamiksi, noin 800 on haavoittunut, mm. silmävammoja, 21 rekisteröityä tapausta seksuaalisesta väkivallasta kansannaisia kohtaan ja maan joidenkin kaupunkien militarisointia.
Edellä mainitut tapaukset ovat vain otos tarpeesta taistella yhteiskunnallisten ja poliittisten oikeuksien sekä sotavankien puolesta. Taistelu vallankumouksellisten vankien vapauden, terveyden, elämän ja oikeuksien puolesta kaikkialla maailmassa on tehtävä, jota meidän täytyy täyttää osana taistelua heidän vaatimustensa puolesta yhdistettynä taisteluun vallasta; taistelu heidän asemansa tunnustamiseksi poliittisina ja sotavankeina on äärimmäisen tärkeää. Sillä vangitut toverimme muuttavat taantumuksen saastaiset tyrmät kansansodan loistaviksi juoksuhaudoiksi.
Kansansota näyttää proletariaatille ja maailman kansoille ainoan todellisen vallankumouksellisen tien ulos nykyisestä maailmankriisistä, laajoille ja syville joukoille, jotka ovat liikekannalla, osoittaen suurta aktiivisuutta ja räjähtävyyttä jota ovat kasanneet vuosikymmenet lisääntynyttä riistoa maailmassa imperialismin toimista sekä sen pandemian kansanmurha; se on jo räjähtämässä ja tulee suuremmaksi ja voimakkaammaksi, kuten Kolumbian kansanmurhanhimoinen presidentti Iván Duque on sanonut: “Pandemianjälkeinen räjähdys tulee ulottumaan koko maailmaan. Tänään oli meidän vuoromme, mutta tulemme näkemään sen toisissa paikoissa tulevina vuosina“. Taantumuksen sanat ovat tunnustus niiltä, joiden ei tarvitse todistella pelokojaan, huoliaan, ennaltanäkemäänsä synkkää näkymää, heidän juonimansa veriunelmat ovat paras todiste vallankumousten uudesta aikakaudesta, jolle olemme alkaneet astua.
Joukkojen räjähdykset ovat kuin airueita auenneelle vallankumousten uudelle aikakaudelle. Koska ne ovat joukot, jotka ovat tehneet, tekevät ja tulevat tekemään suuret muutokset, niistä kunniakkaista käsistä uusi tulee aina nousemaan opastamaan ihmiskuntaa. Sillä aseistetuin käsin he valloittavat ja puolustavat uutta valtaa, vallankumouksen keskeistä tehtävää. Joukot huutavat, he vaativat meitä kommunisteja johtamaan heitä kansansodan tiellä tehdäkseen demokraattisen vallankumouksen, sosialistisen vallankumouksen ja tulevaisuudessa kulttuurivallankumoukset, asettuakseen imperialistista maailmansotaa vastaan, jos sellaisen on määrä tapahtua, kohdaten ja murskaten revisionismin päävaarana.
Maailman taantumus on tietoinen sen ympärillä vaanivasta vaarasta; se näkee kuinka vakavaa niille on, että joukot ovat laittaneet itsensä liikkeelle sellaisella räjähdysvoimalla ja että se on kommunistisen puolueensa johtama kunniakas proletariaatti, joka marssii kohtaamaan tämän joukkojen spontaanin liikkeen johtaakseen sitä ainoan suuren vaatimuksensa: vallan puolesta, ja se tekee niin juurimalla pois opportunismin ja räjäyttämällä revisionismin kappaleiksi.
Imperialismi ja maailman taantumus ovat uppoamassa keskellä suurempaa juonittelua ja taistelua, ja kuolintuskansa keskellä ne tekevät verisiä huitaisuja, ja kaikenväristen revisionistien ja opportunistien avulla pyrkivät loihtimaan vallankumouksen pois taantumukselliseen lopputulemaan, kylväen vaali- ja perustuslaillisuusilluusioita, kuten Perussa, jossa ne osallistuvat taantumuksellisiin vaaleihin suurporvariston byrokraattisen fraktion hännillä, kuten muissakin paikoissa, jatkaakseen vallankumouksen tukahduttamista, harjoittaen kapitulaation trilogiaa: kapitulaatio, armahdus ja värväytyminen.
Vaalit ovat porvariston herruuden väline imperialistisissa maissa, ja sorretuissa maissa ne ovat tilanherrojen ja suurporvariston herruuden väline; ne eivät ole muutoksen väline kansalle eivätkä väline hallitsevien luokkien vallan kumoamiseksi, näin ollen on oikeutettuna suuntautumisena niiden käyttö vain agitaation ja propagandan tarkoituksiin. Kriisin sekä vallankumouksen objektiivisten ja subjektiivisten ehtojen kehityksen edessä, riippuen konkreetista tilanteesta, taantumus turvautuu niin sanottuihin “sosiaalisen avun paketteihin“ yrittääkseen tuudittaa joukot uneen, toteuttaakseen antikriisipakettejaan puudutuksella; toisissa tapauksissa, johtaakseen niitä harhaan vallankumoukselliselta tieltä se turvautuu opportunismin johtamien taantumuksellisten hallitusten nostamiseen ja taantumukselliseen terroriin, tai toisissa tapauksissa turvautuen fasismiin. Kaiken tämän taantumus toteuttaa keskellä kärjekkäitä taantumuksellisia taisteluita, sillä myös kriisi ja vallankumous ruokkivat sen taisteluita.
Se tosiasia, että taantumus käyttää opportunismia ja revisionismia epätoivoisessa taantumuksellisessa tiessään ulos kriisistä ja siirtääkseen vallankumousta tuonnemmaksi, merkitsee lisää poliittista todistusta objektiivisten ja subjektiivisten edellytysten kypsyydestä kautta maailman. Tämä todistaa, että vallankumous on pääasiallinen historiallinen ja poliittinen suuntaus maailmassa tänään, että se tulee ilmaistuksi pääasiassa sorretuissa kansakunnissa, missä pääristiriita sorretut kansakunnat–imperialismi on kehittymässä; sorretuissa kansakunnissa, jotka ovat maailmanvallankumouksen perusta, joissa maailman väestön enemmistö elää, joista ylivoimainen enemmistö koostuu maasta taistelevasta talonpoikaistosta, joka on demokraattisen vallankumouksen päävoima, jota proletariaatti johtaa puolueensa kautta vieden sitä eteenpäin kansansodan keinoin.
Revisionistinen ja kapitulationistinen oikeisto-opportunistinen linja Perussa, uuden revisionismin päällikkönä maailman tasolla, joka kiistää sorrettujen maiden puolikoloniaalisen ja puolifeodaalisen luonteen, sanoo, että nämä ovat lakanneet olemasta sellaisia johtuen 90-luvun alusta lähtien toteutetusta “uusliberalismista“, ja Perun tapauksessa, vielä enemmän, koska puolifeodaaliset suhteet olisivat tulleet kansansodalla tuhotuiksi ja Perusta on tullut riippuvainen kapitalistinen maa ja että “nykyinen taistelu on demokraattisten oikeuksien, uuden perustuslain ja suvereniteetin puolesta“. Nämä luopiot kiistävät sen, mitä maoismi ja Gonzalon ajattelu ovat asettaneet, että niin kauan kuin demokraattista vallankumousta ei ole toteutettu vallan valtaamisella koko maassa, imperialismin herruus, byrokraattinen kapitalismi ja puolifeodalismi eivät tule olemaan tuhottuja. Enemmänkin, erityisesti Perun tapauksessa, missä taantumus on jälleenpystyttänyt vanhan vallan, se on jälleenpystyttänyt vanhat tuotantosuhteet, se on puolifeodalismin, ja maissa, joissa se toimii byrokraattisen kapitalismin kehittyessä, se kehittää edelleen puolifeodaalista perustaa eikä tuhoa sitä. Uusi revisionismi kiistää kehittyvän vallankumouksellisen tilanteen kansainvälisellä tasolla. Toisin sanoen, se kiistää vallankumouksen pääsuuntauksena, se kiistää maailmanvallankumouksen uuden suuren aallon, se kiistää maailmanvallankumouksen strategisen offensiivin, se kiistää pääristiriidan, se kiistää demokraattisen vallankumouksen, se kiistää maakysymyksen sorretuissa maissa ja näin ollen kiistää proletaarisen maailmanvallankumouksen. He ovat vastavallankumouksellisia luopioita.
Me jälleenvahvistamme lausuntomme yhteisjulkilausumassamme vapulle 2021: vallitseva yhteiskuntajärjestys, imperialistinen maailmanjärjestelmä, siinä yhdysvaltalainen imperialismi, koko maailman kansojen yhteinen vihollinen, on vanhentunut ja mädäntynyt ydintään myöten, sitä ylläpidetään palkkasoturiarmeijoiden verisillä pistimillä, jotka tulevat olemaan voimattomia edessämme. Kuka tahansa joka katsoo maailmaa tänään, tulee näkemään, että kohtaamme tilanteen, jossa proletaarinen maailmanvallankumous on ainoa tie ulos, ainoa tie ihmiskunnalle ja että objektiivisten ja subjektiivisten olosuhteiden kehitys maailmassa on suotuisa vallankumoukselle.
Maailma on kaaoksessa. Imperialismi on kuoleva järjestelmä. Maailman kansat ovat kapinoimassa imperialismin aiheuttamaa kuolemaa ja kurjuutta vastaan. Kaikkialla maailmassa – erityisesti Latinalaisessa Amerikassa (nykyisin heikoin lenkki imperialismin ketjussa), Afrikassa ja Aasiassa – kansaa joukkomurhataan, kidutetaan, kadotetaan ja vangitaan, koska he ovat valinneet taistella.
Johtopäätöksenä, on meidän vastuullamme kohottaa omistautuneisuuttamme, kohottakaamme nuo elämät, se esimerkki, se veri, jonka sankarimme taistelun loistavissa juoksuhaudoissa antoivat 19. kesäkuuta 1986, tarjoten elämänsä puolustaessaan vallankumousta ja elämäänsä. Me pidämme heitä omana lihanamme, he sytyttävät meidän mielemme ja pingoittavat tahtoamme yhä enemmän, niin että se polku, joka aukeni valtavalla uhrauksella, joka tulee kestämään vuosisatojen ihailua, tulee olemaan se polku, jolla jatkamme heidän tehtävänsä täyttämistä. Paras kunnianosoitus, jonka voimme antaa heille ja mitä annamme tänään, on sinnikkäästi jatkaa sillä tiellä, sillä suunnalla, emmekä me – kommunistiset puolueet, luokka ja maailman valtavat kansanjoukot – tule pysähtymään ennen kuin kommunismi on saavutettu. Olkoon tämä se vakava omistautuminen, jonka omaksumme tänään, jälleen kerran, kunnianosoituksena kansansankareille.
Eläköön sankarillisuudenpäivän 35. vuosipäivä!
Ikuinen kunnia ja ylistys kaatuneille sankareille! Eläköön vallankumous!
Yhtykää maoismin alla! Murskatkaa revisionismi!
19. kesäkuuta 2021
Allekirjoitukset:
Perun kommunistinen puolue
Brasilian kommunistinen puolue (punainen fraktio)
Turkin kommunistinen puolue / marxilais-leniniläinen
Komitea punalippu – Saksan liittotasavalta
Vallankumouksellinen ydin Meksikon kommunistisen puolueen rekonstituoimiseksi
(NR-PCM)
Komiteat Itävallan (maolaisen) kommunistisen puolueen perustamiseksi
Ecuadorin kommunistinen puolue – punainen aurinko
Kolumbian kommunistinen puolue (punainen fraktio)
Maolainen komitea Suomessa