“Myrskyn jälkeen on poutasää, silloin hiekkalaatikollakin on mukavempi leikkiä.”
Tässä kuussa on jälleen avattu porvarillisessa lehdistössä taloudellista hyökkäystä proletariaattia vastaan jälleen toistuvilla puheilla työmarkkinoiden ns. “kohtaanto-ongelmasta”. Välittömän aiheen tälle on antanut Tilastokeskuksen julkistus avoimista työpaikoista kuluvan vuoden huhti-kesäkuulta sekä työ- ja elinkeinoministeriön työmarkkinoita koskeva selvitys. Samalla tämä tapahtuu valmistautumisena läheneviin syksyn budjettineuvotteluihin, ja laajempana kontekstina on “koronakriisin” taloudellisen puolen porvarillinen käsittely.
Tilastokeskuksen mukaan avoimia työpaikkoja oli tänä vuonna huhti-kesäkuussa jopa liki 45 % enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Lukumääräisesti suurinta puutetta on lähihoitajista, myyjistä ja siivoojista, joihin kaivattiin yhteensä jopa noin 10 000 työntekijää lisää. Myös esimerkiksi rakennusalalla eri työtehtäviin yhteensä on tuhansien työläisten vajaus. Edelleen, työ- ja elinkeinoministeriön mukaan viime vuonna noin joka viides työvoimaa hakenut toimipaikka jäi kokonaan tai osittain ilman tavoiteltua lisätyövoimaa, minkä johdosta työllistämättä jäi yhteensä melkein 60 000 henkeä, ja jonkinasteisia rekrytointiongelmia koki 40 % toimipaikoista.
Huomio kiinnittyy siihen, että samalla työllisten lukumäärä on vain noin 5 % suurempi tämän vuoden kesäkuussa verrattuna vuoden takaiseen. Edelleen, vaikka työttömien työnhakijoiden määrä on laskenut liki 1/4:lla viime vuoden kesäkuusta tämän vuoden kesäkuuhun, niin samana aikana pitkäaikaistyöttömien (vähintään vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden) määrä on kasvanut noin 50 %:lla. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on ollut jatkuvaa, ilman ainuttakaan kuukautta, jolloin se olisi laskenut, ja heidän määränsä ylitti tämän vuoden maaliskuussa jo 100 000. Kesäkuussa heitä oli jo reilut 112 000, ja kun työttömiä työnhakijoita on yhteensä noin 316 000, niin jo hieman useampi kuin joka kolmas työtön on joutunut pitkäaikaistyöttömyyteen – tämä suhdeluku on kaksinkertaistunut vuodentakaisesta, kun kokonaisuutena työttömyys on laskenut mutta pitkäaikaistyöttömyys puolestaan kasvanut.
Lyhyesti kuva työmarkkinoista on siis, että avoimien työpaikkojen määrä kasvaa hurjasti, mutta työllisten määrä ei juurikaan kasva; työttömien määrä on laskenut voimakkaasti, mutta pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut suhteellisesti paljon voimakkaammin. Porvarit puhuvatkin “vaikeasti työllistyvistä”.
Yhdessä tämän kehityksen kanssa kulkee bkt:n kasvu, josta täällä porvarit jaksavat niin riemuita ylpeillessään hoitavansa hyvin “koronakriisiä”. Tilastokeskuksen mukaan työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi tämän vuoden kesäkuussa jopa 9,7 % vuodentakaisesta “koronakuopasta” ja 0,8 % edelliskuusta. Nyt tuotannon kausitasoitettu volyymi lähentelee jo välittömästi “koronakriisiä” edeltänyttä huippua, ja talouden ennustetaan kasvavan jopa 3 % vuosivauhdilla vuoteen 2023 asti. “Myrskyn jälkeen on poutasää”, laulelee valtiovarainministeri Saarikko. Porvarit huokaisevat helpotuksesta: se liikkuu sittenkin! kapitalistinen talous vakaantuukin samalla kun “koronakriisi” yhä jatkuu!
Totuus kapitalismin vakaantumisesta
Lenin ja Stalin ovat määritelleet, että imperialismin aikana kapitalismi astuu yleiskriisiinsä, joka on jatkuva, pysyvä, ehdoton ja vailla muuta ulospääsyä kuin proletaarisen vallankumouksen voittokulku. Tämän yleiskriisin puitteissa nähdään kapitalismin vakaantumisilmiöitä ja -prosesseja, jotka ovat suhteellisia ja ohimeneviä, koska ne tapahtuvat pysyvän ja ehdottoman yleiskriisin puitteissa. Nämä kaksi toisilleen vastakkaista kehityskulkua ovat olemassa samaan aikaan ja suhteessa toisiinsa. Kapitalismin vakaantumisilmiöt johtavat omien lakiensa mukaan vakaantumisen suurempaan horjumiseen, joka kiertämättä puhkeaa uudeksi kriisiksi voimistaen yleiskriisiä.
Tuo kuolemantuskaisen järjestelmän vakaantuminen perustuu riiston voimaperäistämiseen ja myös sen laajentamiseen entistä korkeampien monopolivoittojen ja entistä voimakkaamman kapitalistisen kasautumisen hyväksi. Siitä juuri on kysymys. Vakaantuminen tapahtuu joukkojen kustannuksella, ja kun tuo voimakkaampi kasautuminen päättyy entistä voimakkaampaan kriisiin, niin tämä vakaantuminen johtaa kiertämättömästi yleiskriisin pahenemiseen ja imperialismin kaikkien perusristiriitojen entistä suurempaan kärjistymiseen. Näin ollen vakaantumisen edistyminen haurastuttaa itse tämän vakaantumisen pohjaa aina entistä enemmän lähentäen siten proletaarista vallankumousta, joka on ainoa ulospääsy.
Marx on selittänyt työttömyyden (suhteellisen liikaväestön) suhteen kapitalistiseen kasautumiseen. Työttömien armeija kahlitsee proletariaatin entistä lujemmin pääomaan pakottaen luokan työssäkäyvän osan entistä suurempaan ylityöhön, joka ylläpitää työttömien armeijan rivistöjen runsaslukuisuutta, joka jälleen kahlitsee proletariaatin entistä lujemmin pääomaan jne. Riisto voimistuu ja pääoma kasautuu, ylityö kasvaa ja työttömyyden paine kasvaa.
Porvarit valittelevat “työvoimapulaa” ja “kohtaanto-ongelmaa”. Työ- ja elinkeinoministeriö sanoo tiedotteessaan: “Työvoiman saatavuusongelman yleisin syy raportin mukaan on puutteet osaamisessa. Osaamisen kehittäminen on keskeinen asia, johon on keskityttävä kohtaanto-ongelman ja sitä kautta työllisyyden parantamiseksi”. Hyvin koulutetuista papukaijoista palkattu porvarilehdistö toistelee.
Tosiasiassa tuo on silkkaa petkutusta. Porvarien ongelma on, että monilla aloilla tarvitsisi maksaa jonkinlaista palkkaakin työläiselle. Synnytetään “kannustinloukku”, varsinkin osa-aikaisessa työssä, ja nämä lisäävät käytössä olevan työvoiman vaihtuvuutta, heikentävät sen ammattitaitoa ja lisäävät työssä olevan osan ylityötä. Eräälläkin alalla, joka perustuu nykyään matalapalkkaiseen osa-aikatyöhön, on kuultu tapauksista, jossa jotkut työläiset ovat tänä vuonna tehneet reilu puoleen vuoteen jo yli 100 tuntia ylitöitä, mikä tarkoittaa näiltä työläisiltä yksitellen otettuna karkeasti keskimäärin 4 ylityötuntia viikossa. Tuolla alalla ylitöiden tarve johtuu jatkuvasta “työvoimapulasta”, joka on tulosta huonosti palkatusta osa-aikatyöstä ja raskaista työoloista. Samanlaisia raportteja on kuultu myös muilta aloilta, joissa valitellaan “työvoimapulaa”, mukaan lukien niiltä aloilta, jotka perustuvat kokopäivätyöhön.
Joku voisi pohtia, että eikö tule porvareille kalliiksi laajentaa riistoa pidentämällä työpäivää ylitöinä, kun ylitöistä joutuu kuitenkin lain mukaan maksamaan tuntuvaa korvausta työläiselle. Näin ei ole, sillä kokonaisuutena ottaen eri parametrit – kuten palkkataso, työvoimapula yhdessä ylitöiden kanssa, mahdollinen osa-aikatyön laaja käyttö rinnan ylitöiden kanssa – asettaa kokonaisuutena ottaen riiston porvariston kannalta optimaaliselle tasolle. Jos vaikka osa-aikatyön valtaamalla alalla ruvettaisiin ylitöitä poistamaan kajoamalla osa-aikatyöhön, riisto siitä kärsisi, kun työvoima ei olisi niin epävarmassa asemassa. Sitä paitsi jatkuvalla ylityöpaineellahan saadaan sopivasti kiristettyä työtahtiakin. Olisipa myös porvareille epämieluisa vaikutus palkkatasoon, jos jollain alalla työvoiman määrää nostettaisiin tuotannon mittakaavaa vastaavalle tasolle ja samalla säästeltäisiin työvoimaa kiihtyvältä loppuunkuluttamiselta riistoprosessissa.
Porvariston taloudellinen hyökkäys tulee voimistumaan
Kuvaan astuu myös valtion tulonjakopolitiikka, jota kehitetään auliina palveluksena pääomalle. Pitää poistaa “kannustinloukkuja”, jotta ihmiset suostuvat huonommalla palkalla työhön, so. jotta porvarit voivat nauttia suuremmista riistovoitoista. Pitää myöhentää eläkeikää. Joku voisi ihmetellä, että ovatko porvarit ihan järjissään, kun monilla aloillahan työvoima kulutetaan eri tavoin loppuun jo ennen eläkeikää. Ovat he, siksihän he noin tekevätkin – kaikki suurempien voittojen hyväksi. Köyhyyden kasautuminen on pääoman kasautumisen vastakkaisessa kohtiossa. Lisäksi voidaan hyvin arvella, että kunhan tulee taas aika “lopettaa velaksi eläminen”, porvaristo laittaa joukot esimerkiksi verojen muodossa maksamaan laskun, joka lankeaa “koronakriisin hoitamiseen” käytetyistä historiallisen suurista yritystuista samoin kuin kartellihintoihin säädetyistä rokotteista jne.
Toisaalta myös ay-liikettä vastaan on hyökkäilty “uudenlaisilla” menetelmillä, joille korona on tarjonnut verukkeita. Menetelmät muistuttavat niitä, jotka olivat täällä hyvässä huudossa vuoteen 1944 asti: kielletään luottamusmiesten laillisia oikeuksia kuten vierailut työpaikoilla jne. Tarkoituksena on saattaa luokka mahdollisimman puolustuskyvyttömään tilaan, ja ay-liikkeen työläisaristokratiaan pohjaava läpeensä opportunistinen johto antautuu tämän edessä vastarinnatta täyttäen oman tehtävänsä palveluksena porvaristolle.
Niinpä tämä “koronakriisin” oloissa tapahtuva kapitalistinen vakaantuminen, ominaispiirteenään kärjistyvä “työvoimapula” ja “kohtaanto-ongelma”, merkitsee entistä korkeampia monopolivoittoja työläisjoukkojen kustannuksella. Ja kuten aina, tämäkin suhteellinen ja ohimenevä vakaantuminen tulee johtamaan sen lisääntyvän horjumisen kautta uuteen, entistä pahempaan kriisiin, herättäen entistä laajempaa tyytymättömyyttä joukoissa nostattaen heitä vallankumoukselliseen taisteluun. Marxilaisten on pidettävä tämä mielessä samalla muistaen, että kaikki kapitalismin vakaantumisilmiöt tapahtuvat tällä hetkellä välittömästi tuntuvan kriisin keskellä – eivät helpotuksena kriisistä, vaan samaan aikaan sen kanssa. Joukkoja on valmisteltava torjumaan porvariston entistä kiivaampia taloudellisia hyökkäyksiä.