Haluaisiko hän olla Suomen seuraava sotapresidentti?
Suomalaisen imperialismin presidentti Sauli Niinistö piti harvinaisen sotaisan puheen Ulkopoliittisen instituutin (UPI) 60-vuotisjuhlassa. Juhlapuheessaan Niinistö vihjaili, että Suomessa oltaisiin kuin lapsenuskoisia toimien “puhtaan pyyteettömästi”, kun taas muut maat “ympärillämme toimivat omien kansallisten etujensa pohjalta”. Taantumuksen presidentti myös peräänkuulutti, että arvion “turvallisuusriskeistä” on oltava vähintään yhtä ankara ja lainsäädännön yhtä tiukka, kuin muissa Pohjoismaissa. Tähän hän asetti vastaukseksi “Suomen turvallisuuden neljä pilaria”. Nämä neljä pilaria ovat: 1.) Kansallinen puolustus ja turvallisuus 2.) länsi-integraatio ja kumppanuudet 3.) suomalaisen imperialismin Venäjä-suhteet 4.) Kansainvälinen järjestelmä ja laaja turvallisuus.
Niinistö esittää olevansa huolissaan Pohjois-Euroopan militarisoitumisesta, mutta hänen huolensa näyttää olevan, että suomalaisen imperialismin militarisoituminen ei pysyisi muiden tahdissa. Meidän on muistettava, että kaikissa Pohjoismaissa tapahtuu koko yhteiskunnan kattavaa militarisoitumisen kiihtymistä, tästä Punalippu kirjoitti jo vajaa vuosi sitten. Erityisesti Punalipun tekstissä kiinnitettiin huomiota militarismin kiihtymiseen Suomessa, kun Niinistö peräänkuuluttaa asevaruistelun lisäksi “maanpuolustustahtoa”, jota on “aktiivisesti kehitettävä tulevien sukupolvien keskuudessa”. Maailman sotilasmenot ovat kasvaneet ns. “koronakriisistä” huolimatta, ja on arveltu, että ensi vuoden tilastoissa suurin suhteellinen lisäys tulee olemaan suomalaisella imperialismilla. Tietenkään me emme ummista silmiä venäläiseltä imperialismilta ja sen militarisoitumiselta. Venäläinen imperialismi on lähes maailman kärjessä sotilasmenoissa ja se on myös toistuvasti järjestänyt sotaharjoituksia mm.Itämerellä. Tämän lisäksi jo viisi vuotta sitten Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti (Sipri) esitti kysmyksen, että onko arktisella alueella kehittymässä “uusi kylmä sota”.
Mitä tulee Niinistön puheisiin “Helsingin hengestä”, jota hän erityisesti on tänä vuonna halunnut korostaa. Helsingin hengellä taantumuksellisten presidentti viittaa vuoden 1975 kolmanteen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssiin (ETYK). Tuossa kokouksessa saatiin muutaman vuoden työn tuloksena aikaan sopimuksia, jotka miellyttivät jenkki-imperialismia sekä neuvostososiali-imperialismia, kun ne kävivät kilpailua hegemoniasta Euroopassa, samaan aikaan murskaten toisen ja kolmannen maailman maiden oikeutetutkin vaatimukset.
Kiinalaisen Hsinhua-uutistoimiston kirjeenvaihtaja kommentoi osuvasti Helsingin ETYK-huippukokousta, sanoen: “‘Euroopan turvallisuuskonferenssin joutuessa kahden supervallan kynsiin, pienten ja keskisuurten maiden toiveet eivät löydä asianmukaista ilmaisuaan riippumatta siitä, miten oikeutettuja niiden toiveet voivatkaan olla, ja riippumatta, miten kovasti ne yrittävät asiansa esittää.”. Sama kirjeenvaihtaja jatkaa: “Voidaan nähdä, että pitkä 120-sivuinen päätösasiakirja on todellisuudessa tyhjä asiakirja, jonka lausekkeet ovat avoimia erilaisille tulkinnoille eri maiden toimesta vastaten niiden erilaisia tarpeita. Mutta ennen kaikkea se sopii Neuvostoliitolle ja Yhdysvalloille, se sopii saumattomasti niiden kilpailuun hegemoniasta Euroopassa ja maailmassa ja palvelee niiden kiihtyvää kilpailua. Sillä ei ole mitään tekemistä Euroopan turvallisuuden takaamisen kanssa.”
Myös Rautaesiriun länsipuolella Euroopan imperialistisissa maissa kritisoitiin voimakkaasti kokouksen lopputulosta. Nyt Niinistö kohottaa korkealle tämän vanhan kuluneen “Helsingin hengen”, hän haluaa siis sanoa itse asiassa, että hänen mielestään suprevaltojen välistä taistelua tulisi kiihdyttää sekä tarvitaan lisää asevarustelua ja militarisointia, kohti uutta sotaa. Suomalaiselle imperialismille hän pyrkii tekemään diplomaattisen välittäjän roolia, joka saa tästä kaikesta jonkinlaisen palkkion, sekä on sodan syttyessä “lännen” eli jenkki-imperialismin kumppani. Niinistön puheet saattavat vaikuttaa “rauhanpolitiikalta”, mutta aina kun pintaa raaputtaa paljastuu kuoren alta suomalaisen imperialismin sodanlietsonta.
Suomessa on myös esiintynyt eräissä vasemmiston osissa sen kaltaisia ajatuksia että ETYK ja Kekkonen olivat hyviä, mutta nykyinen Suomi ja Niinistö eivät edustaisi tuota muka rauhanomaista perintöä. Tässä ajatuksen juoksussa unohdetaan se, että kaikkien työläisten isänmaa ja sen sosialistista rakennustyötä johtanut Neuvostoliiton kommunistinen puolue (NKP), joutui Hruštšovin johtaman vastavallankumouksellisen revisionistikoplan käsiin, jo hyvin pian toveri Stalinin kuoleman jälkeen. Tämä revisionistikopla sitten muutti proletariaatin diktatuurin puhtaasti sosiali-imperialismiksi. Noina aikoina entinen suojeluskuntalainen, Urho Kekkonen näki parhaaksi olla ärsyttämättä sosiali-imperialisteja ja toimi siksi kuten toimi. Häntä ei ajanut eteenpäin vallankumouksellinen ideologia vaan halu palvella kaikkien kykyjensä mukaan Suomen porvariston diktatuuria. Näin ollen Suomi ja Niinistö todellakin edustavat “Helsingin henkeä” sekä Kekkosen perintöä.