Edellisessä artikkelissamme vaaleista kiinnitimme huomiota siihen, että opportunismin vaikutus joukkoihin on heikentynyt, ja päättelimme, että parlamentaariset vasemmistopuolueet ovat menettäneet kannatustaan paitsi PS:lle, myös äänestämättä jättämisen vuoksi. Tilastotiedot äänestysalueilta tukevat päätelmiämme.
Tarkastelemme tässä artikkelissa äänestysaktiivisuuden muutoksia eräiden suurimpien kaupunkien sisällä. Suurimmat kaupungit ovat huomattavia joukkojen ja siten myös köyhyyden keskittymiä, ja kuten myös äänestämistä koskevat tilastotiedot osoittavat, kaupunkien segregaatio on selvästi nähtävää. Tämän vuoksi tarkastelemalla suurimpien kaupunkien sisäisiä eroja pystytään tekemään havaintoja köyhimmistä joukoista. Pienten kaupunkien sisällä tai kuntien tai vaalipiirien välillä tehtävät vertailut peittävät näitä eroja rikkaiden ja köyhien välillä.
Tähän tarkasteluun on valikoitu äänestysalueita Helsingistä, Vantaalta, Tampereelta, Turusta ja Oulusta. Analyysilla on kaksi merkittävää puutetta: 1. vaalien välillä on eroja äänestysalueissa, ja äänestysalueiden jako tai yksittäisten äänestysalueiden sisäinen koostumus on saattanut muuttua huomattavasti vaalien välillä; 2. tarkastelun suppeus aiheuttaa ongelmia yleistettävyydelle. Vaalien välisten erojen vaikutus oikenee sen myötä, että tarkasteltuja äänestysalueita on tarpeeksi monta, että tästä ei aiheudu merkittävää virhettä. Tarkastelun suppeuden vuoksi tuloksia ei voida pitää koko totuutena, vaan osana siitä; se on kuitenkin tarpeeksi merkittävä ja selvästi erottuva osa, että voidaan puhua ilmiöstä, eikä vain satunnaisista muutoksista.
Äänestysaktiivisuuden lasku köyhillä alueilla
Kun eräitä suurimpia kaupunkeja tarkastellaan äänestysalueittain, huomataan, että äänestysprosentti on laskenut monilla köyhimmillä alueilla. Johtuen muutoksista äänestysalueissa tätä ei voida tehdä aina ihan yksi yhteen, mutta päätelmät ovat selviä.
Helsingin Vuosaaressa, joka on hyvin suuri ja vaihteleva mutta paljon köyhiä sisältävä alue Helsingissä, ei kokonaisuutena ottaen äänestysprosentti laskenut juurikaan, ollen noin 71 %. Kuitenkin Vuosaaren sisällä matalimman äänestysprosentin äänestysalueella äänioikeuttaan käytti vain noin 60 %, kun viime vaaleissa matalin äänestysaktiivisuus Vuosaaren äänestysalueilla oli 66 %. Alueen sisällä on tapahtunut laskua. Suoraa vertailua ei voida tehdä, koska äänestysalueiden jakoa on muutettu.
Kontulassa äänestysprosentti tippui noin 2 prosenttiyksikköä, ollen näissä vaaleissa noin 63 % (tähän on laskettu mukaan eräät lähialueet). Muita köyhiä alueita ovat Malmi ja Jakomäki, joissa kummassakin äänestysaktiivisuus laski lähes 3 %-yks. Malmilla äänestysprosentiksi tuli noin 66 %, Jakomäessä 61 %.
Vantaalla Myyrmäen äänestysalueilla äänestysprosentit laskivat 2–3 %-yks. Vantaalla nähtiin myös suurempia äänestysprosentin pudotuksia. Kaupungin toisella puolella Hakunilassa se laski jopa 7 %-yks., tippuen alle 60 prosenttiin. Matalin äänestysaktiivisuus – 53 % – oli Länsimäessä Estepuiston äänestysalueella, jossa se tippui yli 4 %-yks.
Tampereella suurin pudotus oli Tesomajärven äänestysalueella – lähes 5 %-yks. Läpi koko Tesoman alueen äänestysprosentti laski lähes käytännössä kaikilla äänestysalueilla, ja koko alueen mitassa laskua tuli liki 3 %-yks., tippuen alle 70 prosenttiin.
Tampereen Hervannassa äänestysprosentti ei kokonaisuutena juuri muuttunut, mutta alueen sisällä nähtiin jopa yli 3 prosenttiyksikön pudotus yhdellä äänestysalueella. Hervannassa äänestysprosentti laski kaikilla niillä äänestysalueilla, joissa äänestysprosentti oli matala (alle 70 %), kun taas niillä alueilla, joissa äänestysprosentti oli korkeampi, äänestysprosentti myös nousi.
Turussa esimerkiksi Varissuolla ja Runosmäessä äänestysaktiivisuus laski yli 4 %. Varissuo, joka on köyhimpiä alueita Turussa ja – uskaltanemme sanoa – koko Suomessa, äänestysprosentti oli näissä vaaleissa vain 53 %. Se oli yksi vähiten äänestäneistä lähiöistä ennätystä yhä hallussaan pitävän Kotkan Karhuvuoren (48 %) jälkeen.
Oulussa köyhimmillä alueilla nähtiin myös rajua pudotusta. Toppilassa ja Kaukovainiolla, joissa on Oulun matalimmat äänestysprosentit (alle 60 %), äänestysaktiivisuus laski kummassakin yli 5 %-yks. Monilla muilla köyhillä alueilla äänestysaktiivisuus laski myös, kuten Rajakylässä yli 3 %-yks., tai ainakaan äänestysprosentti ei noussut juurikaan.
Nämä luvut riittävät osoittamaan, että äänestysaktiivisuuden laskua tapahtui köyhimmillä alueilla, joissa äänestysprosentti on jo valmiiksi selvästi matala. Joissakin tapauksissa SDP:n kannatus (osuutena äänioikeutetuista) laski samanaikaisesti, mutta monissa muissa tapauksissa se sen sijaan kasvoi, toisinaan tuntuvastikin. Tämä voi joissain tapauksissa olla yhteydessä äänten keskittymiseen SDP:lle, sillä esimerkiksi Tampereella matalan äänestysprosentin äänestysalueilla SDP:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden yhteenlaskettu kannatus laski, ja varsinkin SDP:n ja Vihreiden kannatuksen muutokset ovat lähes kaikilla äänestysalueilla aika tarkasti vastakkaisia toisilleen, mikä viittaa hyvin selvästi siihen, että SDP voitti kannatusta nimenomaan pikkuporvaristosta. Toisaalta esimerkiksi Oulussa tämä ilmiö oli paljon heikompi, mikä lienee ainakin osin yhteydessä siihen, että Oulussa Vihreillä on ollut selvästi matalampi kannatus kuin Tampereella.
Kokonaisuutena ottaen saavutaan siis käsitykseen, että 1. vaaliboikotti kasvoi köyhimmissä joukoissa ja 2. opportunismin, varsinkin SDP:n, kannatus ei kasvanut köyhimmissä joukoissa.
Erot äänestysaktiivisuudessa alueiden välillä kasvoivat
Toiselta puolen nähdään, että äänestysprosentti nousi nimenomaan rikkaimmilla, korkeimman äänestysaktiivisuuden alueilla. Esimerkiksi Helsingissä äänestysalueet, joissa äänestysaktiivisuus kohosi eniten, sisältävät sellaisia paikkoja kuin Meilahti, Munkkiniemi, Tammisalo, Töölö, Ullanlinna. Näillä alueilla äänestysprosentti oli tavallisesti yli 80 %, ja Kokoomuksen kannatus oli tyypillisesti vähintään 40 %.
Samaa ilmiötä havaitaan myös muissa kaupungeissa. Esimerkiksi Oulussa keskimääräistä matalamman äänestysprosentin alueilla äänestysaktiivisuuden lasku oli keskimäärin yli 2 %-yks., kun taas keskimääräistä korkeamman äänestysaktiivisuuden alueilla laskua tosin oli, mutta vain noin 0,3 %-yks. Tampereella äänestysalueet, joissa äänestysaktiivisuus laski, äänestysprosentti oli keskimäärin 73 %, kun taas niillä alueilla, joissa äänestäminen lisääntyi, äänestämässä kävi keskimäärin 77 %.
Edelleen, huomataan myös, että näitä vastaavasti erot suurimman ja pienimmän äänestysprosentin välillä kasvoivat kaikissa tarkastelluissa kaupungeissa. Helsingissä eron kasvu lasketaan tosin prosenttiyksikön desimaaleissa, mutta muualla nähdään suurempaa repeämistä. Vantaalla 2019 luvut olivat 58 % ja 82 %; tänä vuonna 53 % ja 83 % – siis ero kasvoi 6 %-yks. Tampereella luvut olivat viimeksi 64 % ja 84 %, tällä kertaa 61 % ja 84 % – ero kasvoi 3 %-yks. Turussa 2019: 57 %–82 %, ja 2023: 53 %–82 %; – kasvua 4 %-yks. Oulussa 2019: 65 %–81 %, ja 2023: 58 %–82 % – erotus kasvoi jopa 8 %-yks. Yleisesti ottaen voidaan siis sanoa, että luokkien välinen ero äänestysaktiivisuudessa kasvoi jälleen tuntuvasti.
Tämä vertailu, kaikista puutteellisuuksistaan huolimatta, auttaa ymmärtämään paremmin todellisia muutoksia äänestysaktiivisuudessa, jotka peittyvät sen alle, että koko maan äänestysprosentti pysyi käytännössä samana kuin edellisissä vaaleissa. Ennen kaikkea se vahvistaa, että proletariaatin vaaliboikotti on jälleen näissäkin vaaleissa entistä suurempaa. Proletariaatti torjuu porvarillisen demokratian ja opportunismin aina vain selvemmin, ja kommunistien tehtävä on yhdistyä entistä päättävämmin näiden joukkojen kanssa niiden politisoimiseksi, mobilisoimiseksi ja organisoimiseksi vallankumouksellisessa taistelussa ja vallankumouksellista taistelua varten.