Orpon hallitusta kohtaan on porvarillisessa mediassa nostettu jo lukuisia ravisteluyrityksiä, jotka ovat enimmäkseen liittyneet Perussuomalaisiin. Ensimmäisenä oli Junnilan eroon johtanut kohu. Sitten tämän tilalle tulleesta Rydmanista kyti kohunpoikasta, mutta tähän ei tartuttu; kuitenkin Rydmankaan ei istu tukevasti. On myös keskusteltu sisäministeri Mari Rantasesta ja muista perussuomalaisista “väestönvaihtoteorian” kannattajista. Uusimpana on suora puuttuminen Riikka “riikka” Purran 15 vuotta vanhoihin kirjoituksiin.
Tällä hetkellä Purrasta esitetyt kannanotot ovat voimakkaimpia sitten Junnilan tapauksen. Itse asiassa ei ole mitään järin kummallista. Purra on kirjoittanut rasistisia lausuntoja, joissa rasistista ei ole ainoastaan itse asia, vaan myös sanavalinnat. Tämä kuitenkin eroaa ratkaisevasti kaikista edellisistä tapauksista: se kohdistuu PS:n puheenjohtajaan.
Orpon kommentit ovat tuttua Orpo-laatua, joilla hän ei ota kantaa itse asiaan, vaan sen sijaan odottaa, mitä tuleman pitää. Hän sanoi, että “hallitus ei hyväksy rasismia”, ja on todennut jälleen, että “hallitus ei kaadu tähän”. Essayahilla on oli niin ikään hyvin mitäänsanomaton kanta.
Sen sijaan Henriksson on suoraan vaatinut Purraa “tuomitsemaan kaiken rasismin”. Tämän Purra sittemmin tekikin kirjoittamalla Twitterissä, että “En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, rasismia tai syrjintää” ja pyytäen anteeksi kohua herättäneitä kirjoituksiaan.
Poliitikoista painavimman puheenvuoron piti presidentti Niinistö: “Minun mielestä Suomen hallituksen olisi viisasta ottaa selkeä nollatoleranssin kanta rasismiin. Se olisi hyvä signaali maailmalle.” Tästä on luettavissa, että Niinistön mukaan hallitus ei ole ottanut “selkeää nollatoleranssin kantaa rasismiin”. Hän painottaa “signaalia maailmalle” mm. siksi, että Purran ja muiden kirjoitukset ovat nousseet uutisiin myös maailmalla. Niinistö on myös ehtinyt puuttua tai kommentoida Orpon hallitusta jo useampaan kertaan: ensin ottamalla kantaa Junnilaan, myöhemmin Suomi-areenassa alleviivaamalla, että hallituksen on “nautitattava läntistä arvostusta ja oltava meidän arvojemme mukaista”.
Niinistön suhteen on alleviivattava, että hän käyttää tässä paitsi “arvojohtajuuttaan”, myös ulkopoliittista rooliaan. Tässä hän seuraa kekkoslaista perinnettä, jossa presidentin sisäpoliittinen valta kumpuaa hänen ulkopoliittisesta vallastaan. Vaikka presidentin laillisia valtaoikeuksia on karsittu, tämä perusdynamiikka on säilynyt koskemattomana.
Porvarillisessa mediassa on pääkirjoituksia myöten puitu asiaa. Suomen porvariston tärkeimpiin lehtiin kuuluva Helsingin Sanomat päättää pääkirjoituksensa seuraavaan loppukaneettiin: “Rasismia on katsottu Suomessa liian kauan sormien läpi – ja nyt meillä on jo esitellä maailmalle ministeri, joka on hekumoinut joukkoampumisella lähijunassa.”
Jatkuvasti uusien rasismikohujen noustessa hallituksen toimintakyky asetetaan entistä enemmän kyseenalaiseksi. Ilta-Sanomat esimerkiksi arvioi pääkirjoituksessaan, että “Orpolla on muutama viikko aikaa saada hallituksen rivit kasaan. Se syö energiaa hallituksen varsinaisten hankkeiden valmistelulta.” HS puolestaan edellä viitatussa pääkirjoituksessaan arvioi Niinistön kannanoton pohjalta, että “Normaalisti tämä tarkoittaisi ministerin lähtöä, mutta Purran mukana kaatuisi koko hallitus. Siksi pääministeri Petteri Orpo (kok) räpiköi rasismikohuissa kuin harakka tervassa samalla kun hallituksen kunto ja ennuste heikkenevät päivä päivältä.”
Politiikan tutkija Hanna Wass käsittelee asiaa demokratian kannalta. Hän sanoo Iltalehdelle, että “Mikäli tällaisia asioita katsotaan läpi sormien, jotta voidaan toteuttaa niin sanotusti tärkeämpiä päämääriä, niin silloin ihmisoikeudet ja demokratia-arvot olisivat jotenkin alisteisia tavoitteille, mikä on hyvin erikoinen signaali”. Hän selittää edelleen: “Viime viikolla julkaistussa Naton turvallisuuspolitiikkaa käsittelevässä tutkimuksessamme kartoitettiin, muiden turvallisuuspoliittisten kysymysten lisäksi sitä, millaisia riskejä kansalaiset näkevät Suomessa. Kolmasosa vastaajista kertoo olevansa huolissaan demokratian ja oikeusvaltion haurastumisesta.”
Tässä kontekstissa meidän on pidettävä myös mielessä Orpon viime joulukuussa Iltalehden toimittaja Lauri Nurmelle antama kommentti, että “Jossain pöydän kulmalla voi olla ajatus vähemmistöhallituksesta” viitaten suoraan Ruotsin nykyiseen järjestelyyn. Näkökulma-jutussaan Nurmi käsittelee, miten vähemmistöhallitus sallisi Kokoomuksen toteuttaa haluamaansa politiikkaa, mutta hallitus välttyisi tällaisilta kohuilta, jotka heikentävät sen toimintakykyä.
Meidän on Nurmen sinänsä ansiokkaan esityksen johdosta todettava vain lisäyksenä, että vähemmistöhallituksen toteuttaminen edellyttäisi luultavasti lisää poliittisia myönnytyksiä Perussuomalaisille, jotta se saataisiin suostumaan tuohon järjestelyyn. Se on kuitenkin Kokoomukselle pieni hinta.
Punalipun jutuissa on toistuvasti kiinnitetty huomiota vähemmistöhallituksen perspektiiviin. Vaikka vähemmistöhallitus voisi tuottaa tilapäistä helpotusta porvaristolle, se ei kykene ratkaisemaan sen hallintojärjestelmän ongelmia, ja siten tuon kortin katsominen – tapahtukoon se ennemmin tai myöhemmin – tulee tulee vain entisestään pahentamaan porvarillisen demokratian kriisiä.
Julkisessa keskustelussa on myös esitetty, että vaihtoehtona voisi olla PS:n vaihtaminen SDP:hen, mikä voisi yleisten arvioiden mukaan toteutua SDP:n puheenjohtajavaihdoksen myötä. Tämä on se ulospääsy, jonka suuntaan SDP pyrkiikin jatkuvasti tilannetta kehittämään. Käytännössä se tietäisi uusia vaikeita hallitusneuvotteluita, sillä SDP vaatisi moniin hallitusohjelman kohtiin muutoksia. Vähemmistöhallitus-skenaariossa puolestaan hallitus voisi jatkaa nykyisellä ohjelmallaan. Sen vuoksi sinipunan todennäköisyyttä ei tule ylikorostaa.
Kokonaisuutena, ottaen huomioon Orpon hallituksen poikkeuksellisen vaikean alun, mikä ilmaisee porvarillisen demokratian kriisin pahentumista, ja alati voimakkaammat kannanotot erityisesti hallituksen kakkospuolueen puheenjohtajaa kohtaan, näyttäisi siltä, että porvaristo siirtyy koko ajan enemmän vähemmistöhallituksen kokeilemisen kannalle osana hallintotapansa mukauttamista vastauksena pahenevaan porvarillisen demokratian kriisiin. Oikean tilanteen valinta on tietenkin toinen kysymys, ja hallituspuolueiden puheenjohtajien 11.7. antaman julkilausuman perusteella näyttäisi, että hallitus ei hajoa Purra-kohuun.
On alleviivattava, että hallintojärjestelmän mukautukset porvaristo tulee nykyisessä tilanteessa perustelemaan “arvoilla” ja “demokratialla”, vaikka itse asiassa se ilmaisee porvarillisen demokratian kriisin pahenemista, jota mikään mullistus porvariston hallintojärjestelmän puitteissa ei voi pysyvästi ratkaista. Sen sijaan kaikki ratkaisuyritykset jättävät loppujen lopuksi vain pahemman kriisin, ja siten sen ratkominen porvariston toimesta tapahtuu osana porvarillisen valtion taantumuksellistumiskehitystä.