Soten rahoituskriisi pahenee

Kuva: Mediuutiset

Marinin hallitus sai osakseen ennenaikaista ylistystä siitä, että se onnistui saattamaan alun perin Paras-hankkeena (2006) alkaneen sote-uudistuksen eräänlaiseen päätepisteeseen, kun se sai ajettua läpi sote-uudistuksensa alkuvuonna 2021. Tämän mukaiset aluevaalit järjestettiin seuraavan vuoden alussa. Nyt kuluvan vuoden alusta järjestämisvastuu mm. sote-palveluista on kuulunut uusille hyvinvointialueille.

Tuoreimpien, syyskuussa tulleiden tietojen mukaan (esimerkiksi Kuntalehti) hyvinvointialueiden alijäämä tänä vuonna tulee olemaan noin 1,2 miljardia euroa. Hyvinvointialueiden kulut ovat reilu 20 miljardin euron suuruiset. Pelkästään tässä valossa nähdään, että Marinin hallitus teki uudistuksen, joka ei ratkaissut mitään ja johti heti rahoituskriisiin.

Tarkemmin tarkastellen nähdään, että kukin hyvinvointialue tavoittelee kymmenien miljoonien suuruisia leikkauksia ja useissa paikoissa on jo aloitettu yt-neuvottelut. Suurin eli Pirkanmaan hyvinvointialue ilmoittaa tämän vuoden alijäämäkseen 95 miljoonaa, se pyrkii leikkaamaan kulujaan ensi vuonna 42 miljoonaa ja sen yt-neuvottelut koskevat 20 000 työntekijää eli 500 henkilötyövuotta. Olemme seuraavassa kooneet tietoja eri hyvinvointialueiden ja Helsingin tilanteesta:

Taulukosta nähdään, että henkeä kohti laskettuna pahimmat alijäämät sijoittuvat Kymenlaaksoon, Etelä-Savoon, Pohjois-Savoon, Keski-Suomeen, Pohjanmaalle, Kainuuseen ja Lappiin. Pienimmät ovat sen sijaan Helsingissä ja Keski-Pohjanmaalla, ja selvästi alle keskiarvon myös Länsi-Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pelkästään näistä luvuista piirtyy kuva vastakkainasettelusta kasvukeskusten – varsinkin Helsingin – ja niihin nähden syrjäisempien alueiden välillä.

Rahoituskriisin syyt ja merkitys

Ylempänä linkitettyyn Kuntalehden artikkeliin haastateltu Hyvinvointialueyhtiö Hyvilin toimitusjohtaja listaa kolme tärkeintä syytä: 1. valtiovarainministeriön arviossa “ei otettu huomioon kaikkia kunnilta hyvinvointialueille siirtyvien erien kustannuksia“, 2. “yksityisten palvelutuottajien merkittävät hintojen nostot”, 3. “kohonneet vuokrakustannukset”. Tärkeimpänä syynä hän pitää ensin mainittua.

Ennen vuoden 2022 aluevaaleja Punalippu julkaisi Maolaisen Komitean Suomessa kannanoton, jossa näiden taustalla olevat tekijät analysoitiin seuraavasti:

“Vaalit tapahtuvat tuloksena osittaisesta niin kutsutusta sote-uudistuksesta, joka taantumuksen mukaan on tarpeellinen julkisten palveluiden “sopeuttamiseksi” väestön ikääntyessä ja muuttaessa keskuksiin. Näillä vaaleilla oikeutetaan leikkaukset, jotka on jo päätetty valtiovarainministeriössä. … Kun olemassaolevia resursseja on päätetty jakaa uudelleen, niin miten tahansa ne jaetaankin, jossain tulee aina leikkauksia. Myös uusi hallintoapparaatti tuottaa kuluja, joten “kustannusneutraalisuus” kannustaa entistä suurempiin leikkauksiin.

Toisena puolena on valtiomonopolistisen kapitalismin impulsoiminen antamalla “leveämmät hartiat”. Ottaen huomioon “hyvinvointialuelakiin” kirjatut kilpailua yms. koskevat säädökset, tämä tarkoittaa, että mm. niin sanottujen terveyspalveluyritysten kautta kulkevat finanssipääoman, sekä valtiollisen että ei-valtiollisen, voitot tulevat kasvamaan entisestään. Markkinan vuotuinen suuruus on noin 20 miljardia, enemmän kuin kaikkien ns. terveyspalveluyritysten nykyinen vuotuinen liikevaihto yhteenlaskettuna. Siitä riittää voittoja kotiutettavaksi. Ne ovat voittoja, joiden kääntöpuolena ovat tosiasiassa leikkaukset.”

Laissa hyvinvointialueista edellytetään, että alueiden tulee kattaa alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä, jotta ne välttäisivät niin kutsutun arviointimenettelyn. Menettely tarkoittaa valtiovarainministeriön puuttumista kyseisen hyvinvointialueen itsehallintoon, ja uhkauksena on alueen yhdistäminen johonkin toiseen alueeseen. Myös Orpon hallitusohjelmassa tämä on toistettu, entistä painokkaammassa muodossa.

Lyhyemmällä aikavälillä alueiden uhkana on palveluiden karsiminen alijäämän paikkaamiseksi, jotta hyvinvointialueet välttäisivät valtiovarainministeriön ankaran kouran. Tämä uhkaa varsinkin pienten kuntien sote-palveluita, kiihdyttäen entisestään noiden kuntien ja niiden asukkaiden ongelmia. Hyvinvointialueiden mahdolliset yhdistämiset ei paranna, vaan pahentaa tilannetta. Kääntöpuolena virta suurimpiin kaupunkeihin voimistuu entisestään, mikä lisää kilpailua työpaikoista ja asunnoista, laskien palkkoja ja nostaen asumisen hintaa.

Punalipun analyysi Orpon hallitusohjelmasta kiteytti, että tendenssinä on suurten kaupunkien vetämä riiston kasvu ja elintason heikkeneminen kaikkialla. Soten rahoituskriisi näyttelee tässä oman osansa.

Kepulaista oppositiopolitiikkaa

Keskustapuolue on tietenkin järkyttynyt hyvinvointialueiden ja pienten kuntien sote-asemien tilanteesta. Puolue on ilmoittanut jättävänsä asiasta välikysymyksen. Kiusallista on, että sama puolue oli Marinin hallituksessa tekemässä sote-uudistusta, joka ajautui parissa vuodessa rahoituskriisiin.

Oman vastuunsa tietäen Keskusta yrittää tapansa mukaan venkoilemalla väistellä vastuuta. Tiedotustilaisuudessa Keskustan puheenjohtaja Saarikko sanoi, että “vastuu tästä tilanteesta on yhteinen”, painottaen, ettei puolue hae syyllisiä. Näin on tietenkin kannattavaa sanoa, kun on itse syyllinen.

Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa kiteytti, että “Saarikon mukaan hyvinvointialueet ovat suurissa vaikeuksissa, kun palveluiden tarve väestön ikääntymisen myötä kasvaa ja päälle painavat samaan aikaan koronapandemian hoivavelka, hoitajapula, kustannusten nousu, hoitohenkilöstön palkkaratkaisu ja muutoskustannukset”. Kenties aivan kaikki näistä asioista eivät olleet tiedossa, kun lakia säädettiin. Mutta tosissaanko Saarikko väittää yllättyneensä väestön ikääntymisestä? Siitähän on puhuttu jo yli 20 vuotta! Niin ikään hoitajapulasta on puhuttu vuosikausia. Koronan hoivavelka (erityisesti mielenterveyspuolella) oli jo selvästi näkyvissä lainsäädäntöä hyväksyttäessä. Voimakas inflaatio oli myös jo alkamassa, ja hoitajien palkkavaatimuksetkin olivat pikemminkin odotettuja kuin yllättäviä.

Suunnilleen ainoa, mitä Saarikon perustelusta jää jäljelle, on täydellinen epäpätevyys: ei tiedetty, paljonko muutos maksaa, eikä tunnettu pitkään jatkuneita tai alkamassa olleita kehityskulkuja.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kurvinen otti puolestaan hoitaakseen suoremman hyökkäyksen. Kokoomuksen irvailuun, että Keskusta on jättämässä välikysymystä itselleen, Kurvinen vastasi, että Kokoomus on nyt vastuussa – tässä nähdään jo suora vastuun siirtäminen omasta toiminnasta nykyiselle hallitukselle. Hän vetosi, ettei Orpon hallitus saa olla piittaamaton sen vuoksi, että Keskusta on tehnyt syntiä. Tämäkö on sitä kuuluisaa keskustalaista vastuunkantoa?

Muut eduskunnan oppositiopuolueet – erityisesti SDP ja Vasemmistoliitto – ovat ilmaisseet tukensa Keskustan välikysymykselle. Niiden selittelyt eivät olennaisesti voi erota Keskustan selittelyistä.

Hyvinvointialueiden rahoituskriisiä voidaan vaatia paikkaltavaksi valtion varoista, ja on täysin oikeutettu vaatimus, ettei joukkojen sosiaali- ja terveydenhuollosta leikata yhtään. On mahdollista, että hyvinvointialueille osoitetaan lisää rahaa eduskunnan budjettikäsittelyssä.

Mutta mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että koko Marinin hallituksen sote-uudistus on läpimätä. HS:n haastattelema tutkija kuittaakin hyvinvointialueiden kaavailemat leikkaukset lakonisesti: “Sehän koko uudistuksen pointti oli”.

Eduskunnan oppositiopuolueiden parlamentaariset näytelmät joukkojen pettämiseksi ovat tuomittuja epäonnistumaan, sillä joukot torjuivat jo aluevaaleissa koko Marinin–Saarikon sote-uudistuksen.