15.1. – Leninin, Liebknechtin ja Luxemburgin päivä

“Kommunistien ja proletariaatin luokkatietoisen osan viettämät vuosipäivät eivät ole merkityksettömiä muistopäiviä, vaan suuntaviivoja luokkataistelulle, käsikirjoja toiminnalle.” – Ernst Thälmann

Tänään tulee kuluneeksi 100 vuotta Karl Liebknechtin ja Rosa Luxemburgin murhista vastakumouksellisten käsissä, ja 21.1. tulee 95 vuotta suuren Leninin kuolemasta.

Erityisesti tänä vuonna haluamme muistaa Liebknechtiä ja Luxemburgia, jotka järkkymättä vastustivat imperialistista sotaa ja riistoa, ollen aina työväen puolella. Sosialidemokraattien petettyä työläiset ensimmäisen maailmansodan aattona ja liittouduttua omien imperialistiensa kanssa, Liebknecht ja Luxemburg erosivat puolueesta ja perustivat Spartakistiliiton jatkamaan marxilaista työtä ja vastustamaan imperialistista sotaa, ollen näin ainoina Venäjän bolshevikkien kanssa vaatimassa aseiden kääntämistä kohti “omia” porvareita ja etenemistä kohti sosialismia.

Mikään porvarivaltion sortotoimi ei murtanut heitä, eikä saanut heitä muuttamaan vakaumustaan. Päinvastoin. He pysyivät marxilaisina, työläisten, sorrettujen kansanjoukkojen ja proletaarisen internationalismin puolella, sekä vaativat Saksan porvariston kukistamista ja sosialismin pystyttämistä. Liebknechtin ja Luxemburgin suurin saavutus oli Saksan kommunistisen puolueen perustaminen 1.1.1919. Tämä oli liikaa vanhalle vallalle ja vain kaksi viikkoa kommunistisen puolueen perustamisen jälkeen Saksan sosialidemokraattisen puolueen johto käski jääkäreistä muodostetun Freikorpsin – natsien aseellisen siiven edeltäjän – murhata heidät.

Saksan kommunistinen puolue uutena ja kokemattomana ei ollut niin kokenut taisteluissa kuin Leninin puolue Venäjällä. Tästä syystä puolueen vallankumoukselliset taistelut tulivat epäonnistumaan, kaikesta sankarillisuudestaan huolimatta. Tämän jälkeen revisionistit, sosialidemokraatit ja valevasemmistolaiset ovat yrittäneet tehdä näistä molemmista – erityisesti Luxemburgista – harmittomia, jopa pasifistisia esikuvia. Siksi on tarpeen antaa Liebknechtin ja Luxemburgin puhua puolestaan:

Liebknecht:

“Jokaisen kansan päävihollinen on heidän omassa maassaan! Saksalaisten päävihollinen on Saksassa: saksalainen imperialismi, saksalainen sotapuolue, saksalainen salakähmäinen diplomatia. Saksalaisten on taisteltava tätä kotona olevaa vihollista vastaan, yhteistyössä muiden maiden proletaarien kanssa, joiden omat taistelut ovat taisteluita omia imperialistejaan vastaan. Me ajattelemme samoin saksalaisten kanssa – meillä ei ole mitään yhteistä Saksan Tirpitzien ja Falkenhaynsien [laivaston komentaja ja sotaministeri toim. huom], Saksan poliittisen alistuksen ja yhteiskunnallisen orjuutuksen hallituksen kanssa. Ei mitään heille, kaikki saksalaisille. Kaikki kansainväliselle proletariaatille, saksalaisen proletariaatin ja sorretun ihmisyyden tähden!”

Luxemburg:

“Proletaarinen vallankumous on mahtavien, miljoonalukuisten kansanjoukkojen toimi, jonka tarkoituksena on täyttää historiallinen tehtävä ja muuttaa historiallinen tarve todellisuudeksi.”

“Taistelu sosialismin puolesta on valtavin kansalaissota, mitä historia milloinkaan on nähnyt, ja tätä kansalaissotaa varten tulee proletaarisen vallankumouksen valmistaa itselleen välttämättömät aseet. Sen tulee oppia käyttämään niitä – taistellakseen ja voittaakseen.”

“Spartakistiliiton vastaisessa vihassaan ja herjauksissaan kaikki vastakumoukselliset, kaikki kansanviholliset, kaikki antisosialistit, hämärät, epämääräiset ja epäselvät elementit ovat yhtyneet. Tämä on todiste siitä, että vallankumouksen sydän lyö yhteen Spartakistiliiton kanssa, että tulevaisuus kuuluu sille.”

“Työläiset, nouskaa! Kohti taistelua! On maailma voitettavana ja maailma kukistettavana. Tässä maailmanhistorian viimeisessä luokkataistelussa ihmiskunnan korkeimpien tavoitteiden vuoksi on meidän iskulauseemme vihollista koskien: Peukalot silmämuniin ja polvella rintaan!”

Aivan kuten Saksassa ja Neuvostoliitossa, niin myös Suomessa kommunistista puoluetta koettelivat fasismi ja taantumus, kunnes revisionismi vei sen hautaansa. Meillä on nyt kuitenkin sata vuotta enemmän tietoa ja kokemusta luokkataistelusta maailmanlaajuisesti joka on kiteytynyt marxismi-leninismi-maoismiin. Lisäksi meillä on työväenluokan oma aseellinen strategia jonka avulla tie kommunismiin asti on mahdollinen – pitkällinen kansansota, jota sosialismissa täydennetään kulttuurivallankumouksilla.

Tänään juhlistamme tovereita, jotka kaatuivat työväenluokan puolesta taistellessaan Saksan pääomaluokkia vastaan, unohtamatta näiden esimerkkiä seuranneita tovereita, jotka ovat kaatuneet kansansodissa Perussa, Intiassa, Filippiineillä ja Turkissa. Näiden tovereiden kunnioittaminen onnistuu parhaiten taistelemalla “omaa” imperialismia vastaan. Meidän tapauksessamme suomalaista imperialismia vastaan, joka on saksalaisen ja yhdysvaltalaisen imperialismin liittolainen. Tämä onnistuu kommunistisen puolueen jälleenrakentamisella.

Proletariaatilla ja kansalla ei ole tällä hetkellä Suomessa taistelujärjestöä, kommunistista puoluetta. Samaan aikaan luokkaristiriidat kärjistyvät ja riiston ja sorron vastainen mieliala jatkuvasti kasvaa alimpien ja köyhimpien kansanosien mielessä. Proletariaatti tarvitsee kommunistisen puolueen ja tämä on heille annettava.

Lopuksi julkaisemme tässä suomalaisen “LLL:n hymni”-laulun sanat, jota ei valitettavasti ole koskaan äänitetty:

Sun nimes tulikirjaimilla piirtyi
Mielihin köyhälistöjoukkojen,
Sun johdollasi menneisyyteen siirtyi
Harvojen valta eestä bolshevikkien

Sä viitoittelit vallankumoustietä,
Kun toivoit proletaarein voittavan.
Se tie on parhain määränpäähän vievä
Sun omasi on teorias, taktiikkas.

Kaikk’ on työs ja tarmos säälimättä kannoit,
Sä alttarille työväen vapauden.
Ja elos kuolemalle alttiiks annoit
Vaan jäihän jälkeenpäin työsi kaunoinen.

Ei opetukses menneet kanssas hautaan,
Ne ovat meidän perintönämme.
Vaikk’ pääsitkin sä taisteluista rauhaan
Sun säilyy nimes historian lehdillä.

Me juhlamielin muistelemme teitä,
Karl Liebknecht sekä Rosa Luxemburg.
Ei tekojanne koskaan multa peitä,
Jäi taistelunne meille esimerkiksi.

Teilt’ väkivalloin riisti elämänne,
pyövelijoukko noskein katalain.
Työn nuorisolle sykki sydämenne,
Sen puolesta te taistelitte innoin ain.

Ei taisteluitta määränpäähän päästä,
Ei uhrauksitta voittoon työväen.
Siks uhreja sä älä koskaan säästä,
Vaan riennä aina joukkoon etummaisehen.

Kaikki kunnia työväenluokan puolesta kaatuneille!
Uudelleenrakentakaa Suomen kommunistinen puolue!
Kansansota kommunismiin asti!

– Toimitus

This entry was posted in Vuosipäivät. Bookmark the permalink.

Leave a Reply