Posti- ja logistiikka-alan unioni hylkäsi 19.11.2019 valtakunnansovittelijan irvokkaan “sovintoehdotuksen”. Tämä on varsin ymmmärrettävää, sillä tämä “sovintoehdotus” oli käytännössä palvelusektorin järjestäytyneen porvariston, PALTA:n, sanelema vaatimuslista heikennyksistä työehtoihin. Ainoa “sovinnollinen” seikka tässä ehdotuksessa oli se, että porvariston vaatimukset tulivat virallisesti valtakunnansovittelijan suusta. Tarkastellaan seuraavaksi hiukan tätä “sovintoehdotusta” ja sen “sovinnon” sisältöä:
Porvaristo vaatii seuraavia muutoksia Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimukseen (2017-2019):
4§ 5 momenttiin halutaan lisäys: “Paikallisesti sopien voidaan lomautusaikoja lyhentää…”
Mitä muuta tämä on, kuin kaunisteltu tapa sanoa, että työläisten lomautusaikoja tullaan lyhentämään? Ovi halutaan selvästi jättää avonaiseksi tässä kysymyksessä. Tämä on heikennys työehtosopimukseen.
6§ 5 momenttiin halutaan lisätä kirjaus: “Työvuoron pituus vähintään 4 tuntia..”
Mitä muuta tämä on, kuin vähimmäistyöajan lyhentämistä tunnilla, kun aikaisemmassa työehtosopimuksessa puhutaan vähintään 5 tunnista? Sama heikennys halutaan koskemaan myös osa-aikaisia työläisiä, joiden viikkotuntityömäärä on jo entuudestaan sietämättömän matala toimeentulon kannalta. Tämä on heikennys työehtosopimukseen työläisten elämisen edellytyksiin.
11 § 4 momentti;
“Työnantaja ja pääluottamusmies voivat paikallisesti työehtosopimuksen 47§:n mukaisesti sopia toisin postinjakelutyön sisällöstä.”
Jälleen kerran maaginen “paikallinen sopiminen”! Tähän mennessä se on varsin selvää, että porvaristo pyrkii “paikalliseen sopimiseen” vedoten murtamaan työehtosopimusten yleispätevyyttä, sekä “neuvotella” – mikä on jo itsessään irvokas ilmaisu painostamiselle ja kiristämiselle – työehtojen heikentämisestä. Työläisille on varsin selvää, että aloite “neuvotteluille” tulee lähes aina porvarilta, ja että niissä “neuvotellaan”, kun porvaristo niin parhaaksi näkee. “Paikallinen sopiminen” tarkoittaa käytännössä työehtosopimuksen heikentämistä.
12§ 1 momentti; porvaristo haluaa soveltaa työvuorolistojen sähköistä välittämistä työläisille, kuitenkin edellyttäen, “että työvuoroluettelo on työpaikalla jatkuvasti työntekijöiden ja edunvalvojien nähtävillä.”
Mikä takaa sen, että työläinen, jota työvuorolistamuutokset koskevat, näkee muutoksen riittävän ajoissa, että hän saa sovitettua siihen muut aikataulunsa, lasten päivähoitoon viemiset, harrastukset, lääkärissäkäynnit, asioinnit virastoissa tms.? Samassa pykälässä puhutaan viikon varoitusajasta, mutta tämä tarkennus antaa mahdollisuuden kiertää sitä. Tässä ei ole mitään uutta.
Ja
“Luottamusmies voi tapauskohtaisesti antaa suostumuksensa lyhyemmästä tutustumis- ja lausuntoajasta. Työvuoroluettelo voidaan toimittaa luottamusmiehelle sähköisesti.”
Porvariston tavoite on selvä, eli niin sanotun “joustavuuden” lisääminen ja sen turvaaminen, ettei työnantaja itse joudu lailliseen vastuuseen kikkailusta työvuorolistojen kanssa. Jousto on painava risti, jota työläisten on kannettava.
8 momentti; Muutoksesta työvuorolistoihin on nyt ehdotuksessa “…ilmoitettava mahdollisimman pian”, eikä kuten vanhassa työehtosopimuksessa vähintään “…edeltävänä päivänä.”
Porvaristo rakastaa työehtosopimusten tulkinnanvaraisuutta ja ympäripyöreyttä. Tämä on aivan selvää, sillä se mahdollistaa pykälien tulkitsemisen porvariston hyväksi. Tottakai porvaristo vierastaa selvästi määriteltyjä aikarajoja, sillä ne eivät ole “joustavia”, joustavia porvaristolle. Nämä muutokset työvuorolistoihin ovat heikennyksiä työehtosopimukseen.
28 a §; halutaan muutos voittopalkkion maksamiseen, että sitä ei välttämättä maksettaisi enää työläisille suoraan heidän palkkoihinsa, vaan sijoitettaisiin eräänlaiseen “henkilöstörahastoon”, jonka käyttämiseen porvaristo tietenkin asettaa omia sääntöjään ja määräyksiään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että voittopalkkiota yrityksen tuloksen ja työn tehokkuuden kasvamisesta ei enää makseta ahkerille työläisille, vaan laitetaan porvariston kirstuun, jossa sitä tullaan todennäköisesti käyttämään erilaisten henkilöstökulujen paikkaamiseen, tai muiden viulujen maksamiseen, jotka muuten koituisivat yrityksen maksettavaksi. Tämä on heikennys työehtosopimukseen ja palkkoihin.
17§ 3 momentti; aikaisemmassa työehtosopimuksessa viimeistään kello 0400 aloitettu yötyö, joka kestää aina kello 1200 asti, maksetaan yötyölisää, kun taas uudessa “sovintoehdotuksessa” tämä yötyölisän takaraja kiristetään kello 0900:ään. Tapaus on selvä: Tämä on heikennys työehtosopimukseen.
Näiden muutosten lisäksi “sovintoehdotuksessa” mainitaan, että seuraavia TES:n määräyksiä ei tulla noudattamaan seuraavalla sopimuskaudella 18.11.2019-31.10.2021:
Aattopäivälisän maksamista koskeva pykälä 22 § 24 momentti; vuosilomalisän maksamista koskeva 29§ 5 momentti, 34 § erääntyvien lisäpalkkojen maksaminen ja vuosilomalisän sisällyttäminen palkkalaskentaan. Näiden heikennysten lisäksi porvaristo vaatii tilapäisestä urakoinnista maksettavavan 1,65-kertaisesta palkasta luopumista, osa-aikatyötä tekevien lisätyökorvausten poistamista, sekä oikeutta muuttaa urakointikorvaus joustovapaaksi.
Lisäksi halutaan poistaa 46§ momentti 5, mikä edellyttää alihankkijoita ja vuokratyöyrityksiä noudattamaan viestinvälitys- ja logistiikka-alan TES:iä, sekä 46 pykälän 9 momentin poistaminen, missä yleensä mainitaan vuokratyöyritysten ja alihankkijoiden velvollisuudesta noudattaa työtehtävissä sovellettavaa työehtosopimusta.
Tällä PALTA:n porvarit haluavat saattaa viralliseksi sen työehtojen polkemisen, jota alihankkijat ja vuokratyöyritykset harjoittavat, sekä sinetöidä alalla käytettävien vuokratyöläisten viheliäisen aseman työvoimamarkkinoilla. Tämä on heikennys postin työntekijöiden, sekä vuokratyöläisten ja alihankinnassa työskentelevien työehtoihin.
*
Kaiken tämän valossa on varsin selvää, miksi PAU kieltäytyi allekirjottamasta “sovintoehdotusta”, joka on luonteeltaan kaikkea muuta kuin “sovintoehdotus”. Se on luonteeltaan sovinto sikäli, mitä sovinto, tai neuvottelu tai paikallinen sopiminen porvariston kanssa tarkoittaa: se tarkoittaa sitä, että porvaristo sanelee, porvaristo neuvottelee, porvaristo sopii paikallisesti työehdoista – se tarkoittaa sitä, että porvaristo kiristää riistosuhdetta, pidentää työaikaa, heikentää palkkoja, jättää maksamatta työlisiä, haluaa helpottaa irtisanomista, haluaa joustoa työehtosopimukseen, mikä tarkoittaa työläisen joustoa porvariston saappaan alla. Tätä on suomalainen korporativismi ja yleinen trendi osana vastavallankumouksellista offensiivia Suomessa, joka sai alkunsa 1990-luvun suuresta lamasta ja joka on jatkunut vuoden 2008 kriisin ja “menetetyn vuosikymmenen” muodossa. Sosialidemokraattien musta rooli työskentelemisestä porvariston hyväksi tällä aikakaudella on silmäänpistävää, eikä nykyinen hallitus ole siitä poikkeus.
Kuvaavaa on myös se, että Posti, jossa Suomen porvarivaltiolla on omistajaohjaus, toimeenpanee irvokkaita toimenpiteitä Postin työläisten ja PAU:n päänmenoksi, esimerkiksi 700 pakettilajittelijan siirtäminen toisen yhtiön palvelukseen, mikä siirsi heidät myös heikomman työehtosopimuksen piiriin. Mitä sanoo tähän omisttajaohjausministeri, sosialidemokraatti Paatero? Hän suo meille varsin paljastavan ja sosialidemokraattisen vastauksen, kun toimittaja kysyy valtion roolia koko jupakassa: “700 työntekijää on siirretty toiseen yhtiöön. Ja se on tällä hetkellä lähtökohta.” ja ” Se on todellisuutta, että heidät on siirretty sinne (yhtiöön) silloin syyskuun alussa.” – Paaterolle on tärkeintä, että sopu syntyy! Tässä kysymyksessä sosialidemokraatilla on yhteinen ymmärrys Postin väliaikaisen toimitusjohtajan kanssa: “Meidän näkökulmastamme tämä asia on käsitelty.” Pakettilajittelijoiden siirtäminen toisen yhtiön kirjoihin, on porvariston kikka, jolla saatiin heikennettyä 700 työläisen työehtoja ja rajattua heidät porvariston pykälien tulkinnan mukaan työehtosopimusneuvottelujen ulkopuolelle. PAU ei ole mennyt tässä halpaan.
Tämä irvokas “sovintoesitys” on jälleen yksi esimerkki siitä, että porvaristolla ei ole mitään muuta tarjottavaa työläisille, kuin kurjistamista ja riistosuhteen kiristämistä. Tapaus puhuu paljastavasti myös nykyisen punamultahallituksen roolista ja tukee aikaisemmin tekemäämme analyysia porvariston muuttuneesta taktiikasta, sekä sen rajallisista näköaloista.
Syntyykö sovinto suomalaisen korporativismin hengessä vai ei, kysymys on pikemminkin vain ajasta, sillä selvää on se, että postin työntekijöiden näköaloissa on työehtoale muodossa tai toisessa – tämä koskee koko työväenluokkaa Suomessa, sillä Postin tapaus on vain yksi osa laajempaa prosessia, kiihtyvää luokkataistelua imperialismin kriisin syventyessä, osa vastavallankumouksellista offensiivia, pedon kuolinkamppailua.
Tervehdimme Suomen kansan tuntemaa laajaa myötätuntoa postin työntekijöiden työtaistelulle, sekä ammattiliittorajojen ylittävää solidaarisuutta!
Lakko on työväenluokan terävin ase taloudellisessa kamppailussa!