Jenkkien ilmaiskun jäljet Baghdadin kansainvälisellä lentokentällä.
Jenkki-imperialismin kansainvälinen sotakoneisto on murhannut Iranin Islamilaisen vallankumouskaartin (Pasdaran) Quds-erikoisjoukkojen komentajan, kenraali Qassem Soleimanin ilmaiskulla Irakissa Baghdadin kansainvälisellä lentokentällä torstain ja perjantain välisenä yönä (3.1.2020). Lisäksi se on lähettämässä 750:tä 82. Maahanlaskudivisioonan sotilasta* alueelle (USCENTCOM) turvaamaan jenkki-imperialismin etuja osana ristiriitojen kärjistymistä Iranin kanssa.
Olemme aikaisemmin lukeneet uutisia siitä, kuinka Irakissa kansa on osoittanut kaduilla tyytymättömyyttään entisen pääministerin (nykyään viranhaltija) Adel Abdul-Mahdin nukkehallitusta vastaan, vaatien elinolojensa parantamista köyhyyden ja sodan runtelemassa öljyrikkaassa maassa, korruptoituneiden poliitikkojen erottamista ja imperialistien, pääasiassa Jenkki-imperialismin, mutta myös iranilaisen vaikutuksen karkottamista maasta, mistä todisteena mm. Iranin lähetystön polttaminen Najafin kaupungissa. Mielenosoitukset ja Tahrir-aukion valtaus ovat kestäneet jo kuukausia ja johtaneet pääministerin eroamiseen. Toisaalta olemme saanet lukea uutisia myös siitä, kuinka (31.12.2019) Iran-myönteiset mielenosoittajat ovat marssineet rankasti vartioidulle “Green Zonelle” Irakin pääkaupungissa, jossa sijaitsevat Jenkki-imperialismin tukeman nukkehallituksen kriittiset valtiolliset elimet. Yhdysvaltain ilmaisku tulee siis tämän valossa kuin tilauksesta. Se on vastaisku iranilaisen vaikutuksen kasvua vastaan, esim. shiiamiliisit, kuten Kata’ib Hezbollah, joka on osa kattojärjestöä Al-Hashd Al-Sha’abia (Kansan mobilisointiyksiköt), mutta pääasiassa se on isku kapinoivaa kansaa vastaan, joka halajaa Irakin itsenäisyyttä ja sen puolisiirtomaa-aseman lakkauttamista. Kansan kapinointi ei rajoitu vain Irakiin, vaan meidän on myös tiedostettava kansan kapinointi Iranissa, joissa on kuollut satoja ihmisiä. Näistä saimme kuulla marraskuun puolivälissä, kun Iranin kansanvastainen hallitus nosti bensahintoja 50:llä prosentilla.
Irakilaisia mielenosoittajia Tahrir-aukiolla. Poliisi vastaa väkivallalla.
Jenkki-imperialismi, joka on maailman ainoan hegemoninen supervalta, pyrkii lujittamaan hegemoniaansa koko laajennetun Lähi-idän alueella. Tämän se tekee ruudilla ja tulella, sillä se on savijalkainen jättiläinen, todellinen paperitiikeri. Merkittävin kilpailija Jenkki-imperialismin hegemonialle alueella on venäläinen imperialismi, neuvostoliittolaisen sosiali-imperialismin perillinen, joka aikoinaan kilpaili jenkki-imperialismin kanssa nk. “kylmässä sodassa” alueen herruudesta. Emme kuitenkaan voi unohtaa tietenkään brittiläistä ja ranskalaista imperialismia, tahi saksalaista, jotka ovat historian saatossa kastaneet käsiään alueen kansojen vereen ja jotka jatkavat edelleen johdonmukaista kansojenvastaista ulkopoltiiikkaa laajennetun Lähi-idän alueella osana imperialistien välistä kilvoittelua ja juonittelua. Kuitenkin, Jenkki-imperialismin toimet on nähtävä tämän tosiasian valossa; venäläinen imperialismi, joka on ydinasesuurvalta, on piikki jenkki-imperialismin hegemonistisissa pyrkimyksissä. Kysymys on imperialistien välisestä ristriidasta, aikakautemme yhdestä perusristiriidasta, imperialistivaltojen kilpailusta maailman uudelleenjakamiseksi, vaikutuspiireistä, luonnonvaroista, öljystä, taloudellisista intresseistä, markkinoista, aina vaan suurempien rikkauksien nylkemisestä maailman sorretujen kansojen selkänahoista. Tämä kilpailu, juonittelu ja imperialistiset sodat ovat osa tätä imperialisista järjestelmää.
Iran, tarkemmin ottaen Shaahin hallitsema monarkistinen Iran, on ollut milloin brittien, ranskalaisten, Venäjän tsaarin, tai saksalaisten vaikutuspiirissä, viimeisimpänä Jenkki-imperialismin aina 50-luvulta saakka. Jenkki-imperialismi kuitenkin menetti vaikutusvaltansa Iranissa vuoden 1979 islamilaisen vallankaappauksen jälkeen, jolloin valtaan astui maaherrojen, kaupunkien pikkuporvarien ja käsityöläisten, erityisesti basaarikauppiaiden teokratia. Iranin uudelleenalistamisesta sen puolisiirtomaaksi on tullut sille päivänpolttava tavoite. Lisäksi Iranin toimet Hizbollahin kautta Libanonissa vuodesta 1983 alkaen roistovaltio Israelia – Jenkkien lähintä liittolaista alueella – vastaan, sekä sotilaalliset toimet Syyrian sisällissodassa vuosista 2011-12 alkaen alaviitti (shiialahko) Assadin hallinnon tukemiseksi, häiritsevät Jenkki-imperialismin ja sen liittolaisten suunnitelmia. Iranin alistamiseksi Jenkki-imperialismi yhdessä neuvostoliittolaisen sosiali-imperialismin kanssa ovat tukeneet irakilaisen Saddam Husseinin hyökkäystä Iraniin Iranin ja Irakin -sodassa 1980-luvulla. Saddam ei pystynyt nujertamaan shiiauskonoppineiden valtaa Iranissa sotilaallisesti ja kääntyi puremaan ruokkivaa imperialismin kättä miehittäessään Kuwaitin sotakustannusten hyvittämiseksi. Tästä Saddam sai maksaa kalleimman hinnan, kun Jenkit miehittivät Irakin vuonna 2003. Irak, joka on Jenkki-imperialismin puolisiirtomaa, on tänään nähtävä taistelukenttänä osana Jenkki-imperialismin pyrkimystä alistaa Iran takaisin talutusnuoraansa, mikä on välttämätön askel venäläisen imperialismin vaikutuspiirin neutraloimiseksi laajennetun Lähi-idän alueella, sen saartamiseksi ja lopulta alistamiseksi Jenkki-imperialismin hegemonian ikeeseen imperialistisessa sodassa.
Mielenosoittajat Iranissa tukkivat teitä marraskuussa vastalauseena bensan hinnankorotuksille ja valtion kyvyttömyydelle ratkaista maan taloudellista ahdinkoa. Iranin tilanteesta on vaikea saada tiedoa, sillä hallinto tukahduttaa tehokkaasti tiedonkulkua ulkomaille ja journalisteja.
Tämä kyseinen Jenkkien suorittama ilmaisku, joka on vain yksi tuhansista sen suorittamista ilmaiskuista alueelle, sen kylväessä tuhoa ja kuolemaa alueen sorretuille kansoille ja koko maailman sorretuille kansoille, on nähtävä osana prosessia, imperialistien välisten ristriitojen kärjistymistä, osana “50-100 vuoden ajanjaksoa”, joka tulee pyyhkimään imperialismin maailmankartalta lopullisesti. Kuten näemme, Irakin kansa kapinoi ja taistelee oikeutettua taistelua itsemääräämisoikeutensa puolesta. Se on saanut tarpeekseen Jenkki-imperialismin herruudesta, joka on vuodattanut irakilaisten verta valtoimenaan, sekä maanpetturihallituksista, jotka vain syventävät kansan kurjuutta neännäisdemokratian nimissä. Mutta sille ei riitä iranilainen puolifeodaalinen teokratia höystettynä venäläisellä imperialismilla – se kaipaa vapautta, kansakuntansa itsenäisyyttä kaikista ulkopuolisista voimista, vapautta puolifeodalismista, jonka päälle korruptoitunut poliittinen järjestelmä ja byrokraattinen kapitalismi rakentuu, joka myy kansakuntaa eniten tarjoavalle. Myös Iranin kansa kapinoi sortajiaan vastaan; puolifeodaalinen teokratia ei palvele kansan todellisia tarpeita, myös se on valmis uhraamaan kansallisen itsemääräämisoikeuden valtansa säilyttämiseksi. Ratkaisu Irakin ja Iranin kansoille, koko maailmaan sorretuille kansoille, löytyy uusdemokraattisessa vallankumouksessa, kansansodassa, jota johtaa marxismi-leninismi-maoismilla aseistettu militarisoitu kommunistinen puolue.
Kysymyksestä tulee entistä päivänpolttavampi, mitä enemmän ristriidat kärjistyvät imperialistien välillä, venäläisen ja jenkki-imperialismin välillä, paikallisten hallitusten, Iranin ja Irakin, Iranin ja Israelin, Persianlahden sunnimonarkioiden, Turkin ja Syyrian, Libyan jne. välillä. Toisin sanoen, mitä lähemmäs imperialismi marssittaa maailman kansoja imperialistisen sodan teurastettavaksi, mitä enemmän yhdysvaltalaisia, venäläisiä, brittiläisiä, saksalaisia tai ranskalaisia pommeja viljellään taivaalta maailman kansojen päänmenoksi, sitä päivänpolttavammaksi tulee kysymys kommunististen puolueiden jälleenrakentamisesta suurenmoisten kansansotien aloittamiseksi imperialismin poispyyhkimiseksi tältä planeetalta.
—
*Sittemmin luku on päivittynyt 3000:een 82. Maahanlaskudivisioonan sotilaaseen