Kilpailu strategisesti merkittävästä Syyrian alueesta on jälleen kiihtynyt imperialistien, pääasiassa jenkki-imperialismin ja venäläisen imperialismin välillä. Taistelut ovat koventuneet Idlibin maakunnan hallinnasta venäläisen imperialismin tukeman Syyrian hallinnon ja jenkki-imperialismin vasallin ja NATO-maa Turkin tukemien joukkojen välillä. Tästä ovat saaneet maksaa jälleen kerran korkeimman hinnan Syyrian kansa. Turkissa on jo tällä hetkellä 3,9 miljoonaa syyrialaista pakolaista, sekä 400 tuhatta pakolaista muista nk. “Laajennetun Lähi-idän” maista, kuten Afganistanista ja Irakista, joissa jenkki-imperialismi harjoittama imperialistinen sotapolitiikkaa on vuodattanut kansojen verta kohta jo toista vuosikymmentä.
Viimeaikainen imperialistisen kilpailun kiristyminen on johtanut siihen, että Turkki on turvautunut käyttämään pakolaisia diplomaattisena aseena painostaakseen Euroopan Unionia ja sen jäsenmaita, etenkin sen merkittävimpiä imperialistisia maita, kuten Saksaa ja Ranskaa, auttamaan Turkkia sen sotaponnistuksissa Syyrian alueella. Tässä ei ole mitään uutta, sillä se on tuoreessa muistissa, kuinka Turkki ja Euroopan Unioni solmivat vuonna 2016 synkän kansojen vastaisen sopimuksen, jonka sisältöön kuului, että Turkki sulkee Euroopan puoleisen rajansa vastineeksi eurooppalaisesta rahasta – yhteensä 6 miljardista eurosta.
Turkin sota-onni on kuitenkin kääntynyt viimevuoden lokakuisen offensiivinsa jälkeen ja sodan kustannukset ovat nousseet Turkin omien laskelmien mukaan 33 miljardiin dollaariin, joita se nyt yrittää rohmuta eurooppalaisilta imperialisteilta, sekä sen suurimmalta isännältä, Yhdysvalloilta, käyttämällä toistamiseen syyrialaisia pakolaisia vipuvartena neuvotteluissa. Turkin isäntien, Yhdysvaltojen, sekä eurooppalaisten imperialistien kannalta tilanne on varsin mutkikas, sillä venäläinen imperialismi on lisännyt sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa, mikä hankaloittaa asioita kiusallisesti, ts. se pitkittää sotaa ja tekee siitä kalliimman imperialisteille ja syventää imperialismin yleistä kriisiä niin sorretuissa kansakunnissa, kuten myös imperialistien kotona, Euroopassa ja Yhdysvalloissa, myös Venäjällä. Voidaanko asia ratkaista yksistään rahalla nyt, kun maailmantalous yskii, eikä pelkästään koronaviruksen takia? Tuskinpa!
Kreikkalainen rajavartija sohii kepillä pakolaisten kumivenettä kauemmaksi merelle.
Kriisi on rantautunut Kreikan rajalle, jonne on toistamiseen pakkautunut eri arvioiden mukaan kymmeniä tuhansia, ellei satatuhatta pakolaista, jotka yrittävät ylittää rajaa uhmaten Egeanmerta, kreikkalaisia mellakkapoliiseja ja piikkiaitoja. Euroopan imperialisteilla on tuoreessa muistissa vuosien 2015-16 tilanne, joka kärjisti poliittisia ristiriitoja imperialimaissa itsessään, porvariston ja työväenluokan välillä, mutta myös porvariston keskinåisiä ristiriitoja osana porvariston diktatuurien fasistisoitumisen prosessia. Kysymys oli tuolloin, kuten se on tänäänkin, imperialismin kriisin rajaamisesta Euroopan Unionin ulkorajoille. Se on se kysymys, joka näiden politiikkojen päässä nyt kuumeisesti pyörii. Euroopan Unionin Ursula von der Leyeniä, Saksan Angela Merkeliä, Ranskan Emmanuel Macronia, Yhdysvaltain Donald Trumpia, saatika sitten Suomen Sanna Marinia vähät kiinnostaa näiden miljoonien ihmisten elämä tai se veri, jota kansat ovat joutuneet vuodattamaan Syyriassa, Afganistanissa, Irakissa tai Euroopan Unionin rajalla. Nämä kansanviholliset suhtautuvat yhtä kylmän pragmaattisesti pakolaiskysymykseen, kuin Turkin Erdogan tai Venäjän Putin, käyttäen näitä ihmisiä pelinappuloina imperialistisessa geopolitiikassa, kilpailussa vaikutuspiireistä, markkina-alueista ja luonnonvaroista, riistettävästä työvoimasta. Pakolaisia otetaan vastaan vain sen verran, että voidaan vielä uskottavasti puhua “eurooppalaisista arvoista”, “länsimaisesta demokratiasta”, “kansainvälisestä oikeudesta” tai muista porvariston ihanteista. Tämä on teatteria, tuhoontuomittu farssi!
Kuten näemme, imperialismin kriisin syventyessä se myös laajenee ja nämä kaikenkarvaiset porvaripolitiikot kadottavat naamionsa. He komentavat yhdessä rajavartioita Kreikan rajalle pamputtamaan ja kaasuttamaan ihmisiä, maksavat eurooppalaista verirahaa ihmisten sullomiseksi keskitysleireille, myyvät yhdysvaltalaista sotakalustoa Turkille sen sotamenestystä kiihdyttämään, tarjoavat kansainvälistä oikeutta venäläisten ilmaiskujen muodossa! Tämä on se totuus, joka paljastuu suurten vaalipuheiden ja julkilausumien takaa.
Suomalaisen imperialismin rooli on pieni, mutta johdonmukaisesti vastaan maailman kansojen oikeutettua kamppailua. Sanna Marinin hallitus, johon kuuluu sellaisia itseään “vasemmistolaisiksi” tituleraavia puolueita, kuin Vihreä liitto, Vasemmistoliitto ja SDP, tukee Kreikan rajalla tapahtuvaa verenvuodatusta lähettämällä suomalaisia rajavartioita Kreikkaan, sekä seisomassa “yhdessä rintamassa” Euroopan Unionin linjan kanssa. Jokaisella 22 000:lla Välimerellä kuolleella pakolaisella on Suomen Tasavallan siunaus, kun se tukee Euroopan Unionin rajapolitiiikkaa.
Suomalainen suurporvaristo – kuin myös muidenkin Euroopan Unionin imperialistimaiden suurporvaristo – on vaikean paikan edessä: jatkaako johdonmukaista maailman kansojen vastaista rajapolitiikkaa, vaiko avata rajat ja seurata, kuinka vuosien 2015-16 poliittinen kriisi toistuu, kenties vakavampana kuin ennen? Yksi asia on varmaa, oli rajat auki tai kiinni, porvaristo tulee soveltamaan kansojen vastaista politiikkaa, kriisi tulee syventymään, ristiriidat imperialistimaiden ja sorrettujen kansakuntien, imperialistien kesken ja imperialistimaiden sisällä tulevat kiristymään: se saa muotonsa taoudellisena kriisinä, porvarillisen demokratian kriisinä ja lopulta sotilaallisena kriisinä, minkä kontekstissa myös pakolaisvirrat on nähtävä.
Imperialismi on taantumusta kautta linjan. Se tulee lopulta lakaistuksi maailmankartalta seuraavan “50-100 vuoden” ajanjaksolla. Tämä on se prosessi, joka näyttäytyy meille jo tänä päivänä. Se on pysäyttämätön prosessi, eikä sen eteen pysty astumaan edes Trump, Putin, tai vielä vähemmän Sanna Marin. He tulevat pyyhityksi maailman kansojen oikeutetun kapinan hyökyaallossa, imperialismin kriisin syventyessä, jota vasten kaikkien maiden proletaarit ja kansat nostavat maailmanvallankumouksen. Katsokaa vaikka mitä tapahtuu Perussa, Filippiineillä, Turkkissa ja Intiassa!
– Toimitus