Jarmo Lindberg (vasemmalla) yhdysvaltalaisen kollegansa (kenraali Joseph Dunford, eläköitynyt 2019) kanssa Suomessa vuonna 2018.
Suuri Lenin kirjoitaa teoksesssaan “Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena” seuraavalla tavalla käsitellessään pankkien uutta roolia imperialistisessa järjestelmässä:
“Samalla kehittyy pankkien niin sanoaksemme personaaliunioni suurimpien teollisuus- ja kauppaliikkeiden kanssa, niiden molempien yhteensulautuminen osakkeen omistuksen kautta, siten, että pankinjohtajista tulee kauppa- ja teollisuusyritysten hallintoneuvostojen (tai johtokuntien) jäseniä, ja päinvastoin.”
Ja että:
“Pankkien ja teollisuuden välistä ‘personaaliunionia’ täydentää kumpaistenkin yhtiöiden ‘personaaliunioni’ hallituksen kanssa. ‘Hallintoneuvostojen jäsenpaikkoja’, kirjoittaa Jeidels (saksalainen taloustietelijä -Toim.), ‘annetaan vapaaehtoisesti henkilöille, joilla on kuuluisa nimi, sekä myös entisille valtion virkamiehille, jotka voivat helpottaa huomattavasti (!!) kanssakäymistä viranomaisten kanssa…'”
Tämä Leninin kuvaama pääomien ja yritysten keskittymisen muoto, jossa pääomien yhdyssiteenä toimivat yritysten hallitusten pöytien ääressä istuvat samat henkilöt, porvarit, asiantuntijat, sekä jopa valtion virkamiehet, kuvaa hyvin sitä peliä, jota HX-hankkeeksi, tunnetummin “hävittäjähankkeeksi” kutsutaan. Hanke kirjattiin Sipilän hallituksen ohjelmaan vuonna 2015, jonka tarkoituksena on päivittää sen asevoimien hävittäjäkalustoa seuraaville vuosikymmenille. Kysymys on kymmenen miljardin euron (arvio, joka on tuomittu pettämään) kokoisesta hankinnasta, josta keskenään kilpailevat jenkki-imperialismi, Boeingin Super hornet ja Lockheed Martinin F-35A, ranskalainen imperialismi, Dassault Aviation Dassault Rafale, ruotsalainen imperialismi, Saab Gripen E, sekä “yhteiseurooppalainen”, todellisuudessa vahvasti britti-imperialismiin sidottu BAE Systems:in Eurofighter Typhoon. Hävittäjäpelissä tehtiin kuitenkin uusi siirto viimeviikolla, kun taantumuksellisten Suomen Puolustusvoimien entinen komentaja Jarmo Lindberg on astunut parrasvaloihin näkyvällä tavalla kohun muodossa.
Hävittäjähankinnan kriteeriksi ollaan julkisuudessa nostettu Suomen “ilmatilan turvaaminen” ja puhtaasti puolustuksellinen suorituskyky. Porvaristolla on tietenkin intresseissä puolustaa omien monopoliensa menekkimarkkinoita, mutta tätä yleistä tendenssiä vastaan kuitenkin puhuvat ne tosiasiat, myös se yleinen totuus, että näitä markkinoita pitää valloittaa lisää joskus jopa sodan keinoin toiselta pääomalta, mutta myös se, että näiden hävittäjien suorituskykyä arvioidaan myös julkisuudessa selvästi sellaisilla kriteereillä, jotka soveltuvat paremminkin hyökkäysoperaatioihin: kehittyneet tutkahäirintälaitteet, kyky suorittaa tehokaita iskuja ilmasta maahan (ohjusiskut), sekä tiedustelukyky, ketteryys ilmassa jne. Lisäksi näitä kaupattavia hävittäjämalleja on ennenkin käytetty imperialistisissa sodissa, kuten esimerkiksi ruotsalaista Griben hävittäjää tiedustelulennoissa NATO:n Libyan operaatiossa, ranskalaista Rafalea Afganistanissa ja brittiläistä Eurofighteria Syyriassa ja myös Libyassa. Rauhanhävittäjiä koko komeudessaan!
Kohu Lindbergin ympärillä syntyi, kun YLE uutisoi 16.4. siitä, että tämä entinen viranhaltija on perustanut oman konsultointifirmansa “Suomalainen kenraalikonsultointi Oy” (lue: lobbausfirma) tammikuussa 2020, joka tarjoaa asiantuntijapalveluita yhdysvaltalaiselle hävittäjävalmistajalle Lockeed Martinille, ts. jenkkiläiselle sotateollisuudelle ja sitä kautta jenkkiläiselle finanssipääomalle. Tavoitteena on tietenkin saada yhdysvaltalaiset koneet myydyksi Suomen taantumukselliselle valtiolle.
Siirtyminen Locheed Martinin kapitalistien palvelukseen ei kuitenkaan ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään osa ex-komentajan liiketoimintaseikkailuista, sillä hänen siirtyessä reserviin vuoden 2019 elokuussa, ei kestänyt kauempaa kuin reilu kuukausi, niin hän jo astui ohjelmistojen valmistus- ja suunnitteluyrityksen BaeN Oy:n hallitukseen hyödyntämään tietotaitojaan ja lihottamaan lompakkoaan.
Lindberg on näytellyt komentajan roolissa alusta-alkaen aktiivista roolia hävittäjähankkeen edistämiseksi Puolustusvoimissa ja saadakseen sille poliittista kannatusta porvariston piirissä. Hänen loikkaamisensa avoimesti jenkki-imperialismin sotateollisuuden palvelukseen ei tule yllätyksenä, sillä hänen mieltymyksensä jenkkiläiseen koneeseen F-35 on ollut jo pitkään tiedossa. Halutun lobbarin Lindbergistä tekee se tosiasia, että hän on nähnyt omin silmin kaikkien hävittävalmistajien tarjoukset alkuvuonna 2019, mikä antaa suuren kilpailuedun hänet palkanneelle asiakkaalle. Lindbergin jenkkimyönteisyys on selvää, minkä puolesta puhuu myös se, että juuri tämän kyseisen hävittäjän ostaminen merkitsisi Suomen porvarillisen tasavallan taantumuksellisten asevoimien ilmavoimien täydellistä yhteensopivuutta jenkki-imperialismin johtaman NATO:n kanssa. Hävittäjäpelillä on siis epäilemättä imperialisteille geopoliittinen merkitys. Suomella on jo entuudestaan jenkkikoneita, ja niiden korvaaminen uusilla tehokkaammilla hyökkäyskoneilla on luonnollinen jatkumo prosessissa, johon on kuulunut myös irtautuminen vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksesta, jossa Suomen ilmavoimien vahvuus rajoitettiin 60:een kappaleeseen – nyt kun porvaristo on ostamassa 64 hävittäjää. Tämä on tietenkin vain yksi rike monien muiden vangempien rikkeiden joukossa, mutta kuten näemme, suomalaiselle porvaristolle rauhansopimus on jo pitkään ollut menneen talven lumia ja sen sormet syyhyävät turvaamaan omia etujaan valtakunnan rajojen ulkopuollella.
Toisaalta jenkkisuuntaus on vain yksi ulkopolitiikan väri suomalaisen porvariston keskuudessa, mistä osoituksena myös muilla hävittäjävalmistajilla on omat sinivalkoiset lobbarinsa: Saabilla Nobilitas Oy:n kautta Ilmavoimien entinen esikuntapäälikkö, prikaatinkenraali evp. Kari Salmi, Dassault Aviationilla Merivoimien entinen komentaja evp. vara-amiraali Kari Takanen, Boeingilla Puolustusvoimien entinen komentaja Juhani Kaskeala Blic Oy:n kautta, sekä BAE Systemsin leivissä entinen puolustusministeri Jan-Erik Enestam, nimetäksemme vain muutamia.
Tiedämme, että ulkopolitiikka on vain yksi politiikan osa-alue, että sotateollisuus on vain yksi teollisuuden ala ja että ilmavoimat asevoimien yksi haara. Tiedämme kuitenkin myös sen, että nämä asiat ovat imperialismia ja että ne ovat nähtävä imperialismin kontekstissa suurporvariston harjoittamana politiikkana. Nimittäin sen objektiivisen todellisuuden kontekstissa, jossa imperialismin yleinen kriisi syvenee ja jossa imperialististen maiden suurpovaristo yrittää kaikin keinoin selviytyä siitä voittajina, missä se turvautuu väistämättä tulevaisuudessa myös imperialistiseen sotaan.
Imperialistisen sodan edellytykset rakentuvat hiljalleen vaivihkaa kaikkialla maailmassa, jossa myös Suomi tulee olemaan yksi sodan näyttämö. Meidän on pidettävä silmämme auki ja oltava tarkkoina, sillä emme saa astua imperialistien asettamaan ansaan, emme saa tukeutua imperialistiseen isäntään toista vastaan, esimerkiksi venäläiseen imperialismiin jenkki-imperialismia vastaan jne.. On varottava demagogeja, sekä oikealta, että “vasemmalta”, jotka “isänmaan puolustamisen” verukkeella haluavat hämärtää luokkataistelua ja kansan todellisia vihollisia, sekä usuttaa työväenluokkaa toistensa kimppuun, ostaa ilmatorjuntaohjuksia hävittäjien sijaan tai muita naurettavuuksia. Vain ja ainoastaan kommunististen puolueiden johtama laajoihin kansanjoukkoihin nojautuva aseellinen voima on voiton tae imperialismista – se tarkoittaa maailmankansansotaa imperialismia vastaan.
Suuri Lenin on kirjoittanut ensimmäisen imperialistisen maailmansodan kynnyksellä osuvasti artikkelissaan “Aseistautuminen ja kapitalismi” Pravda-lehdessä koskien englantilaista sotateollisuutta:
“Laivanrakentamojen, ruuti-, dynamiitti-, tykki- ym. tehtaiden osakkeenomistajina ja johtajina toimii amiraaleja ja Englannin kuuluisimpia valtiomiehiä molemmista puolueista: niin konservatiivisesta kuin liberaalisesta. Kulta virtaa virtaamalla suoraan porvarillisten politiikkojen taskuihin; nämä poliitikot muodostavat yhtenäisen kansainvälisen koplan, joka yllyttää kansoja kilpailemaan aseistautumisen alalla ja keritsee näitä herkkäuskoisi, tyhmiä, tylsistyneitä ja nöyriä kansoja niinkuin keritään lampaita!
Aseistautumista pidetään kansallisena asiana, isänmaallisena tehtävänä; kaikkien oletetaan varjelevan visusti salaisuutta. Sen sijaan laivanrakentamot ja tykkitehtaat, dynamiitti- ja asetetehtaat ovat kansainvälisiä laitoksia, joissa eri maiden kapitalistit yksissä tuumin pettävät ja nylkevät putipuhtaaksi eri maiden ‘väestöä’ rakentamalla laivoja tai tykkejä yhtä hyvin Englannille Italiaa vastaan kuin Italiallekkin Englantia vastaan.
Ovelaa kapitalistista peliä! Vallitsee sivilisaatio, järjestys, kulttuuri ja rauha – ja samalla laivanrakennus-, dynamiitti-, ym. pääoman liikemiehet ja veijarit rosvoavat satoja miljoonia ruplia!”
– Punalipun toimitus